Pelot ja ajatukset raskaudesta

En voi sanoa että ihan levollinen mieli olisi, vaikka nt-ultrassa nähtiinkin vilkas pikku kaveri. Toki olen onnellinen ja yritän nauttia raskaudesta, mutta epävarmuutta on vielä jonkin verran. En esimerkiksi ole vielä ajatellutkaan hankkivani mitään vauva-krääsää.. Ehkä sitten voi rauhoittua, kun alkaa itse tuntea liikkeitä? Vai voiko? Ehkäpä se huolehtiminen ei koskaan lopu - huolenaihe vain muuttuu kun eteenpäin mennään.. :nailbiting:
 
Eihän sitä koskaan enää voi huoletta elää kun on lapsia hankkinut :D Itse yritän ajatella että asioita joihin ei pysty itse vaikuttamaan, ei kannata stressata. Se voi huomenna olla rattijuoppo mikä ajaa yli.. tiedän että on helpommin sanottu kuin tehty ja jotkut ajattelevat näitä asioita enemmän tunteella kuin järjellä :D
 
Itsellä tuo huoli ei esikoisen aikaan oiken koskaan hävinnyt vaikka kuinka vakuutteli, että nyt kun päästään tähän ja tähän asti niin voi ottaa rennosti.. Aina löytyi joku uusi huolenaihe :bored:. Mutta nt-ultran jälkeen käytiin ostamassa ensimmäinen vaippapaketti kuten sovittiin :joyful: nyt tämän toisen raskauden kohdalla ei oo tullut kyllä kertaakaan etittyä mitään netistä tai stressattua läheskään niin paljon! Enemmänkin huolettaa toi nt-ultra, kun esikoisen kohdalla tuli niin kurjat tulokset down syndrooman kanssa (1:123), mutta terve tyttö syntyi.
 
Mulla on kokoajan pelkopersiissä että jotain käy tai menee huonosti. Kun jo 2 menny niin kurjasti. Toises meinasin ittekkin kuolla. Nyt vielä kun mitään oireita tässä oo ollu. On kokoajan semmoin että mitäs nyt.
 
Nyt loppua kohti mentäessä alkaa vissin hiljalleen pää pehmenemään :confused: Kolotuksia alkaa olla ja kaikenlaisia pieniä vihlaisuja jotka pistävät mielikuvituksen liikkeelle. Mitä jos vihlonta johtuukin pehmenevästä tai aukenevasta kohdunsuusta? Eilen esikoinen pääsi yllättämään ja melkoisella voimalla hyppäsi masun päälle, mitä jos istukka repeääkin? Ihan kamalaa miettiä tällaisia :sour: Kaikella todennäköisyydellä vauva pysyy mahassa vielä pari kuukautta ainakin, miksi ihmeessä minä tällaisia mietin?
 
Monella varsinkin kerran tai useamman synnyttäneellä alkaa nyt kroppa valmistautua ja tulee niitä kipuja. Laitoin just pelkoselostusta tuonne oireet-ketjuun. Juuri nytkin supistaa vaikka makaan sängyssä. Ja sydän tykyttää ja ahdistaa kun tuntuu ettei näiden pitäis vielä tuntua näin ikäviltä selkää myöten. Mulla oikeat supistukset tuntuu kovimmin aukeamisvaiheessa just alaselän molemmin puolin ja alavatsalla. Ei nämä tietenkään sellaisia ole, mutta muistoja kivusta ne tuo mieleen.
 
Joo raskaudessa&synnyttämisessä voi sattua vaikka mitä, ja joskus on parempi ettei ajattele liikoja.
Täytyy vaan yrittää luottaa että elämä kantaa ja hoitohenkilökunta osaa asiansa. Helpommin sanottu ku tehty.:rolleyes:
Mulla pelottaa tällä hetkellä eniten synnytys ja siihen äkkilähtö, ja onko lapsella kaikki hyvin. Vaikka supisteleeki niin jotenki pääasiassa luotan että se ei tuu liian aikaisin. Mut sitte välillä iskee se tunne entä jos :wideyed:
Mullahan tod.näköisesti sektio se synnytystapa, toiv siinä sitte kohtu tajuaa supistua hyvin ja en vuotais hirveesti. :shy:Miks en osaa nauttia niin noista aiemmista osasin. Tieto vissiin lisää tuskaa:eek:
 
Huhhuh, lapsen päikkäriaikaan päätin katsoa Areenasta ensi viikon Syke-jakson. Ei olisi kannattanut :confused:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top