Onko teillä lemmikkejä? :)

Sanoko joku lapinkoira :woot::Heartblue!

Lapsuudessa meillä oli lapinkoiria, ja yhä haaveilen, niin meille kyllä ostetaan joskus vielä yksi lapinkoira.

Tällä hetkellä meillä on yksi norjalainen metsäkissa, siro pieni tyttökissa. Leikkisä ikipentu, aivan pölhö ja niin koiramaisen totteleva, istuu käskettäessä, tietää kodin säännöt: kynsiä ei saa kuin paikkoja jotka sallittu, makkareihin ei asiaa ollenkaan, pöydillä ja tasoilla ei hypitä. Ymmärtää hyvin sanat: pois, istu, ruokaa, paikka. Aika viisas elukaksi.

Haaveilen maatilasta, jonne saisi kaikkia eläimiä, omavaraistalous-malli ihanteena. Silleen niinkuin ennenvanhaan :whacky011. Kanoja ja lampaita vähintään.

Meillä on lapinkoira :) Se on kyllä aivan mahtava tapaus, fiksukin kun mikä. Nyt yritetään vaan kouluttaa sitä vielä hurjasti lisää, että osaa sit olla mallikkaasti tulevaisuudessa kun on muutakin hoidettavaa.
Olisin halunnut sille jo kaveriksi toisen lapikkaan, mutta mietittiin että otetaan asia kerrallaan ja vauva oli ensin hakusessa. :)
 
Meiltä löytyy kaksi koiraa, kaksi kissaa ja kaksi kaviokasta; hevonen ja poni :) Isäntä haluaisi lehmiä, possuja, lampaita, kanoja. Itse en ihan vielä ole niihin lämmennyt. :D
 
Jonnaliini, oot niin onnekas! :p Kanat ei kuulemma oo "vaikeita" pitää tai mitään, jos nuo muut vielä arveluttaa niin myöntyisit nyt niille ainaki :wink
 
Mä haluaisin myös kanoja. Ei vaan rivarissa oo mahdollista. Olis ihanaa kun sais tuoreita kananmunia :)
 
Kiva että täällä on monia eläinystäviä :) Maalla asuvia kotieläimellisiä ei taida kuitenkaan olla?
Hyppään tuolta helmikuun puolelta, kun osui tämä ketju kummasti silmään..
Itse olen eläinrakkaasta kerrostalon kasvatista "kehittynyt" kaikenkarvaisten lemmikkien kautta pientilan emännäksi. Lapsien (ja yhden allergikon) myötä on eläinharrastus siirtynyt ulkotiloihin-mikä onkin nyt se varsin selkeä ja oikealtatuntuva ratkaisu:happy:! Pääasiassahan tuo eläinten kanssa eläminen on pa*kaa, heinää, rehuja, verta, höyheniä ja lisää sontaa. Ja ihan hirveen kivaa puuhaa jokapäivä:grin!
Homma lähti sillä "josko kolme lammasta tuota pihaa kesäksi syömään"-mentaliteetillä. no nälkä kasvoi varsin nopeaan ja parhaimmillaan oli noitakin nelisenkymmentä bäätä. Nyt taas vähennyssuunnassa ja alle kymmeneen pitäisi talveksi vähentää, koska kannatavaa tästä ei pienessä skaalassa saa. Omaan käyttöön tuottaminen on se toimiva juttu tässä. Itseä kiinnostaa eläinten jalostus monessa mielessä, pidän sen tuomista haasteista niin ruokinnan kun poikimisien ja tietysti myös niiden poikasten myötä. On hienoa onnistua, ja erittäin opettavaa epäonnistua.
Kanat kuuluu isohkona parvena myös vakiokalustoon-niissä on niin paljon variaatiota roduissa ja ominaisuuksissa että ihan päätä huimaa toisinaan. Muitakin lintulajeja tulee toisinaan kokeiltua, hautomakone kun hautoo munaan katsomatta.. mutta toistaiseksi on kanat olleet se mun juttu. Ne kehittyy hurjan helposti ja nopeaa, munii ainakin jonkin aikaa ja kukkopojista/poistokkaista saa helposti huikean hyvää lihaa. Nyt mun parvessa on ab 10 aikuista kanaa ja kukko, joitakin nuoria kananalkuja ja tipuja kymmenisen. Munia tulee 1-3 päivässä tällä hetkellä:wink..niin koska pari hoitaa poikasia ja pari hautoo. Hetken päästä saattaa munia tulla yli 10 päivässä. Erittäin vaihtelevaa siis tuo munien tulo! Mitään koneita ei ole nuokaan..
Kaneja on myös vaihtelevan kokoinen määrä-´kasvatan muutamaa rotua, hyvät poikaset myyntiin ja kaikki loput lihaksi.
Mieluisimpia on kuitenkin nuo laiduntavat eläimet, ne toimii mahtavasti laumana- ja kanat on erittäin paikkauskollisia, menee siis aidoitta pitkin pihaa. Tietty vapauden ja huolenpidon tarjoaminen omalle ruualle tuntuu kovin oikealta.
Omasta mielestä tämä kotiäitiys sopii mahtavan hyvin yhteen näiden kokeilujen kanssa, on aikaa huolehtia niin ihmisistä kun kaikista eläimistä, kun ei tarvitse kiiruhtaa töihin joka arkiaamu. Pitää myös pääkopan kunnossa kun on joka aamu syy lähteä liikkeelle, eikä kerkeä jumittaa masennuksissa. Vauvan syntymänaikaan yritän rauhoittaa eläinosaton passiiviselle hoidolle-ei karitsointeja tai luovutusikäisiä poikasia ainakaan niille main.

Kannustan kyllä kaikkia joilta innostusta ja mahdollisuus löytyy kokeilemaan tuotantoeläimiä!

Hevoset ja kutut olis sitten se seuraava aluevaltaus..ehkei kuitenkaan kerrallaan kaikki..:p
 
^kuulostaa, tutulta! Suvussa on maatilallinen perhe, jolla jos monenlaista eläintä, tosin nyt vähentynyt aika paljon kun tulivat eläkeikään. Jotenkin se elämäntapa on aina salaa kiinnostanut kaikessa työtaakassaan ja mitä vahnemmaksi sitä tulee niin sitä enemmän sitä asiaa tulee pohtineeksi. Nykyisillä asuinseuduilla on paljon maatiloja, pieniä ja omavaraisia. Käydään ostamassa tiloilta tuotteita suoraan aika usein.

Onneksi vanhemmillani on kanoja ja kukko, se lievittää kaipuuta. Asuvat museosuojellussa, vanhassa omavaraistalousaikaisessa pihapiirissä, jossa iso navetta ja paljon muita piharakennuksia, keskellä metsää, mutta aika lailla meren rannalla. Munien tuotanto on kyllä hyvin kausittaista, ei aina saada omia munia mummolassa ja joskus aivan yli tarpeen.

LaFuturuaMama, kaksi lapikasta kuulostaa hyvältä idealta; kannatan :wink!! Täällä meilläpäin ei ole ikinä lapinkoiria, ja ne osuvat katukuvassa silmään kotiseudulla vähän väliä. Kyllä mekin, sitten joskus :rolleyes:!
 
Asuvat museosuojellussa, vanhassa omavaraistalousaikaisessa pihapiirissä, jossa iso navetta ja paljon muita piharakennuksia, keskellä metsää, mutta aika lailla meren rannalla.
Kelpais:happy119!!
Tosin lasten kanssa on ollut helppoa asua keskellä kylää..
 
Kyllä mä vielä joskus asun maalla omakotitalossa isolla pihalla. Pihassa olis oma talli, jossa pari hevosta, kanoja ja pari irlanninsusikoiraa. :Heartred

Mä oon lapsesta asti ollut eläinrakas ja meillä on ollut useita koiria, kaneja, marsuja, hiiriä, gerbiileitä ja rotta. :) Marsuja haluaisin nytkin pitää mutta mies ei oikeen tykkää kun ne muka sotkee. :D Olis kiva jos olis niin iso kämppä että marsuilla olis oma huone. :) No ehkä sitte kun muutetaan maalle. :D
 
Meillä on bordercollie poitsu, jo 6v. Ei mikään halinalle ole lasten kanssa todellakaan, mutta toimeentulevat :) Hyvin siihen nähden, että on aina ennen ekaa lasta vähän pelännyt lapsia ja ollut ihan "mun koira".
 
Meillä on bordercollie poitsu, jo 6v. Ei mikään halinalle ole lasten kanssa todellakaan, mutta toimeentulevat :) Hyvin siihen nähden, että on aina ennen ekaa lasta vähän pelännyt lapsia ja ollut ihan "mun koira".

Mun puoltoistavuotias lapinkoirani ei oo kans mitenkään lapsiystävällinen tai ylipäätään ihmisystävällinen tapaus. Tietenkään ei ole tottunut lapsiin, mitä nyt kummityttöä silloin tällöin näkee, mutta lapset saa sen villiks jos ne itse liikkuu/juoksee ja sit lapsia pelottaa tää mun karvaturrukka, joka lähinnä kai haluais leikkiä muttei tiedä miten. Nyt on totuttelu sitten edessä.
Lisäks se on kovin omistushalunen ja vähän mamin poika, joten katsotaan, kuinka mustasukkanen tapaus siitä tulee kun se on aina ollu ykkönen..:rolleyes:
 
Onneksi koirat kuitenkin yleensä on todella sopeutuvaisia! :) Sitähän siinä oppii yhteiseloa ihan väkisinkin :D
 
Pari koiraa löytyy, hyvin ovat sopeutuneet lapsiin. Ei niitä enää voi erillään pitää, jos lapset jää hoitoon niin jää muuten koiratkin :)
 
Koirat on kyllä ihania :Heartpink ja kissat ja vuohet ja hirvet ja saukot ja kaikki :)

Täti jättää omalle takapihalle isolle kivelle ruokaa, siellä käy kuulemma kettu ja kauris vuorollaan syömässä. :love7

En tiedä onko meillä päin kauriita - en ole nähnyt kuin poroja, niitä riittääkin :D - mutta vaikka tekisin itse samaa, niin tuo koira kyllä karkottaisi kaikki ruokailijat jos ulos sattuisi yhtä aikaa. :grin
 
Bettyboop, meillä ainakin tyttö tottui varmaan jo mahassa koiran ääniin, eikä niistä ole juuri koskaan hätkähtänyt :)
 
Takaisin
Top