Oloja ja oireita

Kyllä mua vähän hävetti oma olemus, kun lähdin lähikauppaan aamulla ostamaan aamupalaa aivan järkyttävän rumissa kulahtaneissa pieruverkkareissa ja jossain mun miehen isossa nukkaantuneessa hupparissa. En ollut suihkussa vielä aamulla edes kerinnyt käymään ja oli ihan hirveen likaiset hiukset. Lyllersin siinä perse kipeenä ja "lantiot löystyneenä", kun yksi (lapseton) tuttavapariskunta kävelee reippaana vastaan todella fressin ja sporttisen näköisenä. Tollaseksi lyllehtäviksi verkkarityypeiksi ne naiset muuttuu, kommentoivat varmaan keskenään, kun kuulumiset oltiin vaihdettu :laughing002
 
Voi että tätä tunteiden vuoristorataa. Mulla tulee itku tosi helposti. Eilen oltiin kaupassa miehen kanssa ja mietittiin mitä syödään. Mies ehdotti maksalaatikkoa vaikka tietää etten voi sietää sitä ruokaa, enkä ikinä sitä söisi. Itkuhan siitä tuli. Kotiin kun tultiin niin purskahdin uudelleen itkuun ajatukselle että miten mies voi olla niin julma kun tuommosia ehottelee.. :D
 
Mä aloin eilen aamulla itkee hysteerisesti kun mies sanoi että hän nukkui huonosti ja selkä on kipeä... Joo, mä oon näköjään ainoa tässä huushollissa joka saa olla kipeä ja valittaa
 
Hehe...kyllä on noilla miehillä kestettävää. Mä sain ihan järkyttävät raivarit päivällä, kun mies sanoi, että olen hieman edessä, kun teki ruokaa keitiössä...
 
Vai hieman edessä. :D Tässä on kyllä itse tosiaan huomannu vievänsä yllättävän paljon tilaa, enpä olis arvannut miten ahdasta meidän keittiössä on yrittää tehdä jotain yhdessä kun tuo uloke on edessä! :)
 
Meidän meuhkaajavauva on ilmeisesti myöskin alkanut valmistautua ulos tuloon, kun pari päivää on ollut niin rauhallista. Vauva siis kyllä liikkuu, enkä ole yhtään huolissani osannut olla, mutta selvästi hän keräilee nyt voimia maailmaan tuloon, kun masussa on vaan hiljaista hengailua ollut. Tai sitten poika pieni vihaa tätä siivousta, jota nyt sitten on tehtävä muuton vuoksi. Hammasharjalla asti kuurattu parveketta, niin kai sitä pienemmästäkin pelästyy raukka.
 
Mä oon aina piikitellyt miestä sen kuorsaamisesta. Yks aamu mies sanoi minunkin kuorsanneen yöllä. Raskauden piikkiin. :oops:
 
Kuorsausta täälläkin! Välillä ihan itse havahdun siihen, että vedän koristen ilmaa sisään...tosi naisellista... :wink Ja päikkäreillä kuolaan.....herään pää isosta lammikosta...:oops:
 
Jep jep, samma här.. mies heräs viime yönä siihen, et mun suolisto murisi niin kovaa ja kuorsasin vielä siihen päälle hänen sanojen mukaan "epämääräsesti", todella hottia! :wink
 
Alan pikkuhiljaa uskomaan siihen väittämään että raskauden ja synnytyksen jälkeen mies näkee puolisonsa eri tavoin :laughing001
 
Don't worry Sophie, meillä tuo miehen eritavoin asennoituminen vaimoonsa meni ainakin ohi sitte kun imetysrumbaki oli taakse jäänyttä! :wink
 
On se kumma vaikka maha on laskeutunut ihan huomattavasti niin silti hengitysvaikeudet vain jatkuvat. Tai itse asiassa vain pahenevat viikko viikolta ja se maha on tosiaankin pienentynytkin niin kuin se oli joskus rv30 (kai). Toissakin huomasin, etta puhun silleen huohottamalla. Valissa pitaa ottaa oikein syvaan henkea ennen kuin voi vastata johonkin kysymykseen. Onneksi tamakin karsimys loppuu pian ja jaan perjantaista lahtien mammalomalle.

On vain niin inhottava olo kun ei loyda hyvaa asentoa mitenkaan, ei istuen ei maaten. Joka asennossa huono hengittaa. Ihan kuin rintakeha olisi liian pieni koko muuhun vartaloon nahden. Edessa rentouttava yo... :smiley-angry002
 
Mut yllättää joka kerta aina uudelleen ja uudelleen se, että miten vaikeaa lattialta ylösnouseminen on. Kerran erehdyin kaupan irtokarkkiosastolla ottamaan alariviltä kyykistyneenä makeisia ja piti mies pyytää avuksi että pääsin ylös, onneksi oli lähellä :oops: Yhdellä kertaa olin kaupassa maksamassa ostoksiani ja mulla tippui kuitti lattialle. Kyykistyin ottamaan sitä ja kun oli ylösnousun aika piti eka tehdä ''harjoitusnousu'', kävin siis vähän ylhäällä polvet koukussa niinku joku jänis ja vasta toisella samanlaisella yrittämällä pääsin ylös :grin
 
Miksi niiden parhaiden karkkien pitääkin olla siellä alarivissä? Ei muuta kuin hormoonihuuruista palautetta kaupalle, miksi prkleessä eivät ole ajatelleet raskaana olevien naisten mielitekoja?! :laughing001

(mulla oli myös insidentti irtokarkkihyllyllä, en ylettynyt niihin alarivin karkkeihin ja miehen hirnuttua hetken siinä vieressä mun ähistämiselle, jouduin hautaamaan viimeiset itsekunnioituksen rippeet ja pyytämään häneltä apua karkkien pussiin kauhomisessa. Hohhoijaa.)
 
Onko muilla ollu alavatsan kipuilua, pistelyä? Mulla on semmosta ilmenny, eikä mun mielestä vaikuta supistelulta, koska kipuilun aikana maha ei mee kovaksi.
:anyone
 
Joo täällä paraikaa. Aika ärsyttävää, kun en keksi mitä hyötyä siitä on, paitsi kiristää pinnaa.. Välillä myös polttelua ja jomotusta, muttei tosiaan mitään oikeeoppisia supistuksia. Aargh..
 
Täällä vihloo, polttaa, särkee alapäätä jatkuvasti ja painettakin tuntuu. En mäkään tiedä jos on supistelua vai mitä. Noi sukkapuikkokivut tuntuisi olevan aika pitkälti pysyviä, toi menkkasärky ja polttelu tulee ja menee. Maanantaina on lääkäri niin sitten nähdään jos jotain muutosta olisi tapahtunut.

Vietin eilen illalla puolisen tuntia nelinkontin kun monsteri riehui niin paljon että luulin halkeavani. Nelinkotin, ylävartalo sängyllä oli aika mukava olla kun maha sai ROIKKUA rauhassa ja vauvalle enemmän tilaa myllertää. Oon ajatellut, että jospa vauva yrittää saada päätänsä alas, mutta ei meinaa löytää sitä oikeaa asentoa ja sen takia rimpuilee minkä kerkeää varsinkin iltaisin. Mutta tämäkin selviää maanantaina :)

Tän hetken mantra on "pain is good" ja sitä hoen itselleni kun tuntuu ikävältä ja yritän jatkaa sitä mitä olin tekemässä jos myös kivut jatkuisi.. tällainenko masokisti sitä nykyään on?
 
Kipeita supistuksia on tullut muutamia pitkin paivaa. Vatsa kovettuu ihan kilvelle ja alavatsaa kiristaa, menkkajomottaa ja vihloo koko ajan. Alaselka on ihan tulessa, ei kiva. Jotenkin niin hirveen huono olla missaan tahansa asennossa. Ihana olisi vain maata sohvalla, mutta ei oikein voi kun jopa kylkiluita alkaa vihloa ja selallaan ei voi olla kun maha painaa. Mahakin ihan kovalla, ummettaa.
Huomenna onneksi vika tyopaiva. Ei semmosta sirkusta jaksa hullukaan. En suosittele kellekkaan tyontekoa naille viikoille saakka. En kellekkaan! Tanaankin ruokkikselle kavellessa tunsin aivan jumalattomia paineita alakerrassa. Tuntui ihan silta niin kuin vauva tulis pihalle just siina kaikkien keskella ja kuitenkin on pakko pitaa "kivuton ulkokuori" ja kavella sivistyneesti. Oikeastaan koko viikko on mennyt niin, etta vasyttaa ihan kamalasti, mutta ei nukuta. Kotona olen koko ajan vain itkuinen, kiukkuinen ja niiiiin kipee.

Hieman pelottaa, etta miten sita oikein jaksaa hoitaa vauvaa, jos on jo ennen sen syntymaa ihan valmista sairaalakamaa???
 
Tsemppiä Littlered. Kuulostaa aika hurjalta, että olet töissä vielä! Ja noilla vaivoilla :sad001 Onko sairausloman saaminen ihan mahdotonta vai mikä systeemi siellä on? Muistaakseni Espanjassa asustelit..Mä olin ihan kypsä töihin jo puolitoista kuukautta sitten, vaikka ei ollutedes mitään oireita.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top