Oloja ja oireita

huhtivauva16

huhtivauva16

Näppärä viestien naputtelija
Aloitin tällaisen ketjun kun halusin paasata tästä olotilasta! Tämä äklötys ja oksetus on aivan todella raastavaa! Silti syön kuin hevonen. Ja ruokahalu on tallella.
Onneksi mieleni tekee yllättäen vain ihan oikeaa kunnon ruokaa. Erityisesti haluan perunaa, karjalanpiirakoita, ruissipsejä, ja jostain syystä oivariini maistuu tosi hyvälle (en ole aiemmin ollut mitenkään kova leivän syöjä eli ei ole kauheasti tullut "voitakaan" syötyä. Olen ollut aika vähähiilarinen.. Nyt sitä hiilaria menee ihan kokoajan. :) Syömättä ei voi olla kahta tuntia enempää. :) 
Miehelle vaan onnea, kun naisestaan on tullut tällainen turvonnut pallo. Maha ei toimi kunnolla ja pierettää kokoajan - aivan ihanaa 
Mites muilla?
 
Hahaha... anteeksi, mutta viestisi lukeminen todellakin pelasti päiväni, turvonnut pallo, IHANA emoticon  Olen katsos miettinyt ihan samaa, että mies parka kun joutuu tätä turvonnutta palloa palvella ja kuunnella tätä jatkuvaa valitusta. 

Mutta oireista.. Mulla on krampannut vatsa jo yli viikon. Tuntuu koko ajan siltä, että nyt ne menkat alkaa. Eilen illalla tuli itku ku väsytti ja vatsaa särki, ja sitten itketti vielä enemmän ku tajusin että nyt ollaan vasta viikolla 6 ja tätä on vielä edessä 34 viikkoa (olettaen, että kaikki menee hyvin!!) ja sitten sen pienen nyytin kanssa.. ja.. ja.. tuli aika toivoton olo etten mä tuu pärjää ollenkaan. Eli siis vatsakramppien lisäksi oon todella todella HERKKÄ kaikelle ja tunteet vyöryy laidasta laitaan. Nälkä on kova koko ajan ja väsyttää myös tosi paljon. Oksettaa vaan jos haistan jotain pahaa, joka on nykyään aika yleistä... Rinnat ei oo niin arat, välillä pistelee muttei mitään sen pahempaa. Eli aika hyvällä mallilla ollaan, vaikka nää krampit vois kohta loppua! Välillä huolestuttaa, että onko nää krampit normaalia, mutta kai ne on... Viikon päästä eka ultra ja sitten voidaan toivottavasti olla vähän rauhallisemmalla mielellä emoticon
 
Alamahassa ei ole enää viikkoon ollut mitään tuntemuksia, mutta nyt pätkähti ainainen väsymys ja jatkuva nälkä oire-listalle. Tää nälkä ahdistaa. En nyt viitsisi aamusta iltaan pelkästään syödä pupeltaakaan, muttei tämä nälkä ota helpottuakseen.

Toisekseen. Hieman ennen plussauksesta lähtien maha on ollut enemmän tai vähemmän kuralla. Yhtään "kovaa" päivää ei ole ollut, kuten normaalisti olisi.

Pienimuotoista etomistakin on välillä liikkeellä. 

Jos tätä kaikkea jatkuu vielä lokakuulle saakka, niin en todellakaan tiedä miten jaksan vaikken edes oikeasta pahoinvoinnista kärsikään. 
 
Olen edellisissäkin raskauksissa kärsinyt pahoinvoinnista, eikä tämä kerta näköjään ole poikkeus. Nyt olen sairauslomalla, koska olen niin huonovointinen ja väsynyt (yöunetkaan eivät ole ihan huippuja tuon pahoinvoinnin takia). Ihanaa, kun saan nyt huilata kotona ja kerätä voimia.
"Uudenlainen" oire on se, että vatsani on todella turvoksissa. Ekassa raskaudessa sitä toivoi, että vatsa alkaisi näkyä mahdollisimman pian, että saisi julistaa koko maailmalle, että meille tulee vauva. ;) Nyt vatsa pömpöttää, kun raskauden haluaisi vielä salata mahdollisimman pitkään. 
 
Miten kauan teillä on ollut vatsakramppeja? Missä vaiheessa pitäisi alkaa helpottaa? Alan jo miettimään ettei tämä ole normaali emoticon
 
Välillä tuntuu, etten muuta teekään, kuin valita olostani. Listataan tänne nyt kuitenkin (anteeksi). Ensimmäisenä oireena huomasin rintojen arkuuden ja pistelyn, joka jatkuu edelleen. Toinen melko varhainen oire oli jatkuva palelu, jota seurasi erilaiset vatsakivut. Sitten iskikin pahoinvointi ja väsymys. Vatsakipuilua siis edelleen etenkin, jos on tarvetta asioida vessassa, välillä muutenkin. Eilen illalla jo meinasin, että eihän mulla enään olekaan oireita, mutta hyökyaaltona iskenyt pahoinvointi muutti asian het kättelyssä. Välillä tuntuu siltä, että helpompaa ois, jos ei olis näitä oireita, mutta toisaalta taas vois olla sillon pahempaa.. Mieliala vaihtuu välillä liiankin nopeasti, eikä mies meinaa pysyä mun ailahteluissa mukana.
 
Kiitti kaikille kommenteista, on mukava jakaa muiden kanssa pieni valitus, kun ei sitä oikein viitsi muillekaan niin kauheasti valittaa :)
Minä olen onneksi päässyt aikalailla ilman vatsakramppeja.. mutta paha olo ja oksetus on niin hallitseva olo että itku tulee. Onneksi tällaisten pitäisi muutaman viikon päästä hieman helpottaa. Aloitan tänään talviloman, joka menee muuttaessa uuteen asuntoon ja sitten purkaessa tavaroita. Saa nähdä mitä siitä tulee kun jaksaminen on ihan nollassa.Pakata olen jaksanut 15 minuuttia kerrallaan ja sitten tulee totaalinen väsy ja pakko melkein nukkua! Hengästyminen on myös tosi herkässä. Säännölliselle treenaajalle on muuten aika ahdistavaa myös se etti pysty treenaamaan. Heti kyllä jos olo paranee menen salille tekemään edes pikkupikkutreenin, jos tämä turvotuskin hieman helepottais! Heheh, välillä on niin huono olo että tulee mieleen että Miksei kukaan kertonut että alkuraskaus on näin kauheeta! :) Mutta heti perään tulee silti kiitollisuus siitä että ylipäätään on niin onnekas että on tullut raskaaksi. On se kuitenkin ihanaa. Mutta kaukana on kyllä sellanen ihana seesteinen rauhaisa olo kun on raskaana... :)
 
No olipa yö. Heräsin keskellä yötä siihen että vatsaan sattui niin paljon että kävelin seiniä pitkin, kaksinkerroin taipuneena vessaan. Pari kertaa yökkäsin, ilman että mitään tuli ylös. Suoli tyhjeni kahteen otteeseen, silmissä sumeni ja kylmä hiki alkoi virrata. N 10 min jälkeen sain raahattua itseni takaisin sänkyyn jossa makasin puoliksi istualteen, hyperventiloin ja nostin polvet koukkuun. Mieheni oli jo viemässä mua ensiapuun ku aloin itkeä että tässä tää nyt oli ja seuraavaksi aloin epäillä kohdun ulkopuolista ja vaikka mitä. Sanoin et odotetaan vielä pari minuuttia jos tämä menisi ohi. Nukahdin sitten siihen asentoon lopulta, kun kivut hellitti samoin kun olisi ottanut särkylääkkeen pahimpiin menkkakipuihin. Yöllä heräsin monta kertaa kun odotin vaan että millon sitä vertaa alkaa tulemaan. No ei sitä vieläkään ole tullut, ja nyt olo on sama kun "normaalisti", väsyttää, heikottaa, mutta vatsassa vain pientä nipistelyä. Ja kyllä olen TODELLA pettynyt ja surullinen jos tämä kaikki on tuulimunan aiheuttamaa :( No se selviää keskiviikkona ekassa ultrassa, mietin kyllä yöllä jos yritettäisiin saada siirrettyä aikaisempaan... Jos ottaisi saikkua huomenna ja sitten voi rauhassa levätä 3 päivää.. Pakko sanoa, että ihmettelen ystäviäni jotka sanovat aina että raskaus on sitä ihaninta aikaa. No mulla on uutisia heille, mulla ei ole ollut yhtäkään ihanaa oloa pariin viikkoon :( 
Anteeksi, tämä purkaus, mutta.. no kai te ymmärrätte ;)
 
Sophie, onpa sulla ollut rankka yö. :( Nuo kivut on pelottavia mutta voivat selittyä sillä, että kroppa on isojen mullistusten keskellä. Mun yöunet on nykyään katkonaisia varsinkin aamuyöstä, kun herään aina pahaan oloon. Tosi ärsyttävää, mutta täytyy toivoa, että pian olo paranee. Onneksi täällä saa valittaa, kun ei jatkuvasti kehtaa miehelle marista. :)
 
Niinpä, ONNEKSI saa valittaa täällä koko sydämmen kyllyydestä :D käytiin terkkarissa ja lääkäri siellä tutki ja paineli mahaa ja mittas kuumet jne. ei ollu ultraa, mutta sanoi että kyllä kaikki vaikuttaa olevan hyvin, ja että jos jotain olisi yön aikana mennyt pieleen niin se painelu olisi sattunut. Saatiin sitte lähete neuvolatädille ja gynelle. Vähän jännittää täällä espanjassa kun en puhu sujuvasti kieltä ja mies siinä sitten tulkkaa :D Pomo onneksi on tosi ymmärtäväinen, lääkäri ja äiti kun on. JOten taidanpa syödä jotain ja mennä päiväunille, jos nukkuminen onnistuisi nyt paremmin! Tsemppiä muille kaikkien vaivojen keskellä, toivottavasti meidän palkitaan sitten lokakuussa :)
 
Jo useampi aamu on mennyt pahoinvoinnin kanssa taistellessa oikein todella. Aiemmin oli vain sellaista pientä etovaa oloa, joka katosi, kun söi vähän. Nyt tuntuu, että töihinkin on vaikea lähteä, ja siellä kaikki hajut ällöttää entistä enemmän. Iltaa kohti pahoinvointi yleensä hieman helpottaa, mutta tämä aamu/aamupäivä on kaikkein pahinta. Tässä jo mietin, pitäiskö hakea saikkua, kun joutuu väkipakolla taistelemaan sen eteen, että töitä pystyy tekemään tämän pahoinvoinnin ja väsymyksen kanssa.
 
Yleensä olen niin hyvävointinen ja kipeänä olen tuskin koskaan mutta nyt mä luulen että mun pahoinvointi on nyt alkamassa, eilen aamulla piti jopa käydä yökkäämässä pöntöllä, mutta mitään ei tuullu ulos asti, pelkkä oksennusrefleksi iski päälle. Tuota edeltävänä päivänä tuli tosi kuvottava olo kans aamulla ja jostain keksin napata ruisleivän taskuun kiireessä, sen sitten autolla ajaessa mutustelin massuun ja olo helpotti. Tänään taas sama homma. Paheneekohan tämä kun hormonit alkaa kunnolla hyrräämään... Neuvolaan menoa kovasti odotellaan.
 
Mun vatsa on niin turvoksissa, että kävin eilen ostamassa äitiysfarkut. Oloa ei todellakaan paranna se, että farkut kiristää niin julmetusti. :( Mutta eipä ollut farkkujen osto mikään ilon hetki. Sovituskopissa meinasi päästä itku, kun mietin, että olen vasta näin alussa raskautta ja varsinainen valas. Muutenkin on mieli maassa, kun olo on niin kamala. AFV, hae ihmeessä salkkua, jos voimat ovat vähissä. Minusta ainakin tuntuu, että väsymys vain pahentaa pahoinvointia. Yritän itse ajatella, että en ole töissä korvaamaton ja on parempi säästää ja kerätä voimia kuin yrittää rämpiä puoliteholla töissä.
 
Mä taidan olla tosi onnekas, mutta mulla vaikuttaa olevan taas tosi oireeton raskaus, kuten oli edellinenkin. Ainoa minkä vois laskea 'oireeksi' on nuo julmetut ilmavaivat - mies sanoi arvanneensa et oon raskaana jo ennen ku tein testin, kun paukuttelin kuulemma normaalia enemmän ja haisin "yhtä pahalle kuin edellisellä kerralla"... Eh.
Alussahan tässä tosin vielä ollaan, joten oireita kerkeää vielä tulla.
Töissä ei kannata sinnitellä jos tosissaan on paha olo, ei se siitä ainakaan parane. Älkääkä antako 'valas-olon' masentaa mieltä, vaan nauttikaa siitä et se maha kasvaa hyvästä syystä - kerrankin ei tartte vetää vatsaa sisään... ;)
 
Olopäivityksiä.. ke-to välisenä yönä oli siis tosi pahoja kramppeja ja aamulla oli ihan kuollut olo. Käytiin terveyskeskuksessa jossa lääkäri tunnusteli mahaani ja sanoi että kaikki vaikuttaa normaalilta. Maanantaina neuvolaan ja keskiviikkona ultra yksityisellä.

Vietin koko torstain sängyssä nukkuen, torkkuen ja vaan oleillen. Tänään aamulla olo oli hyvä ja päätin lähteä töihin (vaikka pomo sanoi että pysy vaan kotona). Jääräpäisenä päätin kuitenkin mennä töihin. Parin tunnin istumisen jälkeen alkoi taas krampata, lounas viivästyi mikä pahensi oloa vielä entisestään. Lähdin kotiin ajoissa, söin reippaasti ja nukuin pari tuntia. Herättyäni, krampit poissa ja olo ihan ok. Lähdettiin sitten miehen kanssa kauppoihin ostamaan viikonlopun ruuat. Jo autossa istuminen aiheutti kramppeja ja lopulta kävelykin oli niin kramppien täyttämää, että menin suoraan sänkyyn kun vihdoin päästiin kotiin. Levättyäni hetken, olo taas helpottui ja päätin mennä suihkuun, että voi sitten mennä nukkumaan. Suihkussa alkoi taas aivan älyttömät kivut ja seisoin siellä kaksinkerroin kunnes keräsin rohkeutta liikkua niin paljon, että pääsin sänkyyn. Sängyssä kipuilua jatkui vielä hetken jolloin ihan haukoin henkeä, sen verran kovaa krampit iski, mutta kun taikasauvan iskusta, kivut loppui. Ahh, mikä helpotus! Siinä fiilistelin mahtavaa oloani kun missään ei tuntunut kipuja, kunnes alkoi uudestaan n vartin kuluttua. Taas hengitys ihan salpaantui ja tippakin tuli linssiin, ku se verran kovalta tuntui. Ja sitten taas loppui kun seinään. Tuli sitten mieleen, että näähän kuulostaa ihan supistuksilta! Mutta just tänään tuli 6vko täyteen, joten ei kai nyt vielä mitään supistuksia voi olla? On kuitenkin vahvasti sellainen olo ettei kaikki oo hyvin, en oo kuullut keneltäkään että alkuraskaus voi olla näin kivulias! vai voiko vain olla supistuksia "rasituksen" jälkeen? Aika epätoivoiselta tää koko homma alkaa tuntua emoticonOnneksi maanantaina on aika sinne neuvolaan, niin tiedetään sitten että mitä tässä oikein tapahtuu. Ainakin pysyn sängyssä tämän viikonlopun, koska pienikin rasitus laukaisee noi krampit tai miksi niitä sitten tulisi kutsua.. Onneksi mulla ei kuitenkaan oo ollu mitään epätavallisia vuotoja, ei verisiä tai muunkaan väristä. Mutta jos maanantaina nyt sitten löytyy syke oikeasta paikasta, niin kyllä tulee olemaan tuskaiset loppuajat meikäläisellä emoticon
 
Täällä liitytään myös joukkoon!
Pikkukakkosta odotellessa lokakuulle :) Minulla on ennestään pian 8kk:a täyttävä hurmuripoika<3 

Ensinmäiset oloni, josta arvasin että olin pieniin päin oli mahan turvotus ja herkkä hajuaisti. Väliin ollut pientä nippailua mahassa.
Esikosta mulla oli raskauden puolivälissä myös herkkä hajuaisti. 

Näillä näppäimillä La olis 11.10.2013, eli nyt menossa rv 8+2 :)
 
Hei, neuvolassa sanottiin, että krampit/kivut/supistukset kuuluvat asiaan kuhan ei ole mitään epänormaaleja vuotoja. Oon sitten kai vaan niin herkkäkohtuinen.. heh.. krampit ovat nyt alkaneet vähän hellittää, mutta tilalle on nyt tullut kauhea aamupahoinvointi. Mulla on varmaan kaikki mahdolliset oireet mitä voi vain olla, paitsi ummetus, koska krampit tyhjentää suolen tehokkaasti.. Yritän lohduttaa itseäni sillä että kuulemma mitä pahemmat oireet niin sen paremmin matkalaisella menee. Totta tai ei, niin se auttaa vähän tähän aivan kamalaan oloon! Huomenna siis eka ultra yksityisellä 
 

Voi Sophie, ikäviä kokemuksia sulla, mutta onneksi ei pahempaa! Itsekin yritän ajatella että ainakin tuolla mahassa on sit asiat kunnossa kun ite oikein kärsii.. Oon hiihtolomalla ja just muutettiin uuteen asuntoon.. Mut minen jaksa tehdä mitään, ihan kokoajan öklöttää ja oksennusrefleksejä tulee... Kämppä. On ihan hujan hajan
 

k:(

 
Minusta tuntuu että nämä huonot olot käy psyykeeseenkin, olen ihan masentunut koko ajan.. :( kai ne on ne hormoonit vaan ja Se ettei pysty nauttimaan oikein mistään.. Jos tähän pahoinvointiin tulisi edes pieni tauko ja tuntisin oloni hyväksi edes vähän aikaa... :(
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top