Oletteko jo kertoneet uutiset muille?
- Ketjun aloittaja ihanamama
- Aloituspäivämäärä
Mä kerroin vihdoin viimein mun äidille laitoin viestillä vaan ja perään laitoin ettei tarvii mitään saarnata ja huudella ympäri kyliä, laitto vastaukseski asiallisesti onneks olkoon ja että piti ottaa vähän happea... mummi kertoi että oli kotiin mennyt ja kironnut asiaa, johon mummi oli hänelle vastannut, että asiahan ei sille varsinaisesti kuulu ja että asian pitäisi olla ilonen ja lapset ovat tervetulleet, jos me miehen kanssa niin itse halutaan. Mun mummi on tosi asiallinen ja järkevä tälläsissä asioissa sanoo juurikin oman mielipiteen mutta painottaa samalla että on kaikkien oma asia ja alkujärkytyksen jälkeen mummini on ollut tosi innoissaan ja muistellut omaa aikaansa kun.hänen lapset olleet pieniä ja kun me olemme serkkujen kanssa olleet pieniä :)
Minä kerroin minun siskoille ja parhaalle ystävälle. Miehen veli on tiennyt alusta saakka. Myös miehen koulukaverit tietää, kun opettaja ilmoitti kaikille luokassa. Mies oli keskustellut opiskelujen jatkoista jne.. ja kertonut raskaudesta. Hän ei ole suomalainen, niin opiskeluihin kuuluu työelämään valmentautumista jne. Olin vähän järkyttynyt aluksi, koska silloin ei ollut edes 12 vk täynnä. No on ainakin mies pystynyt juttelemaan asioista heidän kanssaan. Pikkuhiljaa pitäsi alkaa käymään sukulaisilla ja kertomaan. Ja varmaan lapsille täytyisi kertoa, sillä olen selkeästi jo isompi. 
Aina kauppaan tuota heille kertomista eteenpäin, kun seuraavan kerran tulevat minulle (ovat vuoroviikoin minulla ja isällään).
Oon vaan niin hautautunut kotiin, kun olen jatkuvasti väsynyt. Nyt vk 14+2
Aina kauppaan tuota heille kertomista eteenpäin, kun seuraavan kerran tulevat minulle (ovat vuoroviikoin minulla ja isällään). Oon vaan niin hautautunut kotiin, kun olen jatkuvasti väsynyt. Nyt vk 14+2
Me ollaan kerrottu kaikille muille paitsi miehen sukulaisille. Tekis niin mieli lähettää ultrakuva anopille, mutta mies saa ite kertoo kun näkee asiakseen. Ens kuussa ollaan menossa kylään anopille jonne tulee myös miehen siskot, niin viim. sillon arvaavat ainakin kun tää näkyy jo! Sekä vanhana kunnon kahvikissana ei kahvi enää maistukkaan.
Me ei olla vielä kerrottu kenellekään. Ajateltiin pitää omana tietona kunnes näkyy niin ettei voi peittää enää ja kunnes tunnen potkut ja liikkeet :) kesäinen keskenmeno vähän tässä kaihertaa mieltä.. Siitä raskaudesta kun niin ehdimme iloita ja kertoakin muutamalle ystävälle. Kamalaa oli kertoa sitten ettei vauvaa tulekaan. Pienen elämä voi toki päättyä milloin vain kohdussa tai syntymän jälkeen, mutta iloitsemme nyt kaksin aviopuolisoina ja vanhempina pienestä ihmeestä ja tästä hetkestä 
Me kerrottiin lähimmille ystäville heti plussatestin jälkeen :) Vanhemmille ja muille sukulaisille kerrottiin 12. viikon tienoilla. Töissä olen kertonut lähimmille työkavereille, mutta esim. yhteistyökumppaneille ja etäisemmille työkavereille en aio vielä kertoa (nyt 14. viikko).
Ollaan oltu viikonloppu anoppilassa. Eilen aamulla tenttas miks en enää juo kahvia, vastasin siihen sit et meille tulee vauva. Ohitti aiheen kokonaan, mutisi vaan et kahen kanssa on sit vilskettä. Ei onnitellut, ei mua eikä miehellekkään maininnut edes että on tietoinen asiasta. Mies siis kömpi seuraamme myöhemmin. Tuli tosi kurja olo. Pakenin vessaan itkemään. Tänään taas itketti heti kun heräsin. Tuli jotenkin sellainen olo et ollaan toisenluokan kansalaisia eikä meidän pitäis lisääntyä. Niin ja mun anoppi on kuitenkin ammatiltaan diakoni, luulis että osais ees onnitella ihan vaan sen puolesta että tää on meille iso ja onnellinen asia vaikkei sille olis.
Mietin etten enää ikinä haluu mennä sinne kylään.
Mietin etten enää ikinä haluu mennä sinne kylään.
Tiedän miltä susta tuntuu! Isot tsemppaukset täältä!
Jospa hän sulattelisi asiaa ja onnittelisi sitten. Mun anoppi ei tiedä vielä. Ja hän on luonteeltaan sellainen että päästää sammakoita suustaan turhan usein.@ihanamama ehkä hänellä vaan kestää sisäistää asia, onnittelee sitten ensi kerralla? Toivottavasti ainakin, muutoin tosi törkeää ettei reagoi mitenkään noin tärkeisiin uutisiin!
Me kun kerrottiin miehen vanhemmille niin anoppi kommentoi että "ollaanpa pidetty kiirettä"...? Lapsille tulee 1v10kk ikäeroa, eli ihan "normaali" tahti tässä on. Ihme kommentti.
Me kun kerrottiin miehen vanhemmille niin anoppi kommentoi että "ollaanpa pidetty kiirettä"...? Lapsille tulee 1v10kk ikäeroa, eli ihan "normaali" tahti tässä on. Ihme kommentti.
Me kerrottiin perheelle viikolla 13 ja nyt 17+ viikolla kun alkaa maha jo näkyä vähän niin olen kertonut jos asia on tullut puheeksi tai kaverit kysellyt kuulumisia. Jotenkin silti on tuntunut että onko vieläkään hyvä aika kertoa.
Todella kurjaa kun läheisenne ei ole osannut iloita ja onnitella teitä suuresta tärkeästä asiasta.
Todella kurjaa kun läheisenne ei ole osannut iloita ja onnitella teitä suuresta tärkeästä asiasta.
Ihmisten reaktiot on tosiaan melko erilaisia... Aikanaan kerroin syövästäni isovanhemmille. Ukki jatkoi lehden lukua ja mummu kysyi muutaman kysymyksen. Siinä se... Teki mieli kysyä, että kuulitteko te nyt ollenkaan? Meni aikaa ja mummu soitti, eikä saanut sitten sanottua sanaakaan kun itki vaan niin kovasti. Eli kuulivat kyllä, mutta reaktio tuli vasta jälkikäteen. Toki tuo uutinen oli oikeasti ikävä ja huono, ei sitä voi raskausuutiseen verrata muuten kuin että isoja uutisia molemmat. Toisaalta nyt kun kerrottiin miehen perheelle vauvasta, niin onnittelut olivat melko hillittyjä, jopa "viileitä". Varsinkin kun vertaa omiin sukulaisiin, jotka ovat itkeneet ilosta ja ovat näyttäneet ilonsa hyvinkin suoraan. Kyllä anoppi on kuitenkin kysellyt kuulumisia ja jaksamisia jne. Toivottavasti sun anoppi ihanamama tulee tolkkuihinsa ja on teidän tukena!
Uidi
Vauhtiin päässyt keskustelija
Tänään 15+0 ja ei olla kerrottu juur kenellekään. Tämä on meidän toinen, esikoisesta anoppi arvas jo ennen nt-ultraa, muille kerrottiin sen jälkeen. Nyt äiti kysy viikonloppuna, että onko meille tulossa vauva, no näkeehän sen jo, sisko ei vaan uskaltanu kysyy. Yks kaveri sai just tietää, kun facessa kertoi heille tulevan toukokuussa vauva, ni kerroin, et meille kans muutamaa viikkoa aiemmin :) en oo miehen sukulaisia nyt nähnytkään, mut tänään vien esikoisen anopille hoitoon, voipi olla et hän saattais jo huomata
Meillä kerrottiin oisko noin rv 7 kun hyperemeesi alkoi. Perheiden tuki tulee siinä kohtaa tärkeäksi eikä ilman heidän apuaan jaksa. Muille kerrottiin noin rv 14. Olen kyllä saanut vierailta ihmisiltä voivottelua että mitä meidän päässä liikkuu kun pian 3 alle 3-vuotiasta. Tätäkin kestää vain 2kk kun vanhin tyttö täyttää sitten kolme. Olen raivostunut joka kerta ja läsäyttänyt päin naamaa että me teemme lapset putkeen ja sitten työelämään. Ja meillä miehen yrittäjyys mahdollistaa myös hyvät tulot. En ymmärrä joidenkin mielipiteitä tässä asiassa. Meidänhän se elämä on ja minä ja mieheni hoidamme lapsemme.
Mä sain tokasta kauheat saarnat, siitä kuinka mä en tuu jaksamaan jne. Tokasin vaan että meijän asia ja varmasti jaksan. Ja hyvin jaksoinki, nyt ainoa joka ollut vähän että apua oli muniti, mutta ei se sitä mulle suoraan sanonut vaan mummille oli asiaa kironnut...