Muille kertominen...

Tekis mieli kertoa sitä mukaa kun tilanteita tulee. Yhdelle kaverille jouduin tuottamaan pettymyksen kun peruin yhteisen illanvieton ja lupasin kertoa syyn myöhemmin... Valehdella en osaa. Töissä on tulossa muutoksia ja pomo suunnittelee mulle oikein mieluista tehtävänkuvan muutosta syksylle. Pitänee suunnitella kuin olis mukana vielä silloin.

Miksikö en kerro? No miehen takia. Kunnioitan hänen toivettaan alun salailusta. Itse oon sitä mieltä, että jos tulee keskenmeno, niin kerron siitä samantien. Miksi eivät voisi olla mukana jo alusta..

Yhdelle läheiselle ystävälle oon kertonut ja täällä hölisen jutuistani teille. Oon sen verran ulospäin suuntautunut tyyppi, että pakko näitä ajatuksia joillekin purkaa!

Tätä raskautta ei kukaan oo osannut odottaa, joten reaktioita on luvassa laidasta laitaan. Harvassa on varmaan ne, jotka sydämestään ovat onnellisia. Vähän jännä sit kertoakin... Ekan neuvolan jälkeen pääsiäisenä vanhemmilleni + siskolleni ja joskus huhtikuussa ultran jälkeen lopuille.
 
Mä en kans oo päättänyt vielä koska kerron työparille... Seuraavan kahden viikon aikana kuitenkin, koska sit hän menee leikkaukseen ja on useamman viikon poissa, eli ennen sitä pitää kyllä kertoa.
Sukulaisille tää tulee kyllä täysin puskista, tietävät meidän vaikeuksista saada kuopus ja että siihen tarvittiin paljon apuja että onnistu. Ja kun kuitenkin on jo kolme lasta. Saa nähdä mitkä reaktiot on... :)
 
Kun tää turvotus lähtis nyt pois, niin ei tarvitsisi kertoa kenellekään, varsinkaan töissä, vielä pitkään aikaan. Mutta kun maha on joka päivä vuorokauden ympäri kuin futispallo olisi laitettu vatsaan, niin juuri tuossa tuskailin vaatteitani ja sitä, että miten saan pidettyä salassa edes nelisen viikkoa np-ultraan asti. Mistähän saisi vaatteita, joilla saisi edes hieman kätkettyä tuota palloa tuosta keskivartalosta :D Työskentelen alalla, jossa ns. lisääntyminen ei kuulu asiaan, eikä sitä katsota hyvällä silmällä. Multa vedettiin jo nyt yksi uusi homma pois, kun ilmeisesti epäilevät jo mun olevan raskaana :sad001
 
Mulla ongelma myös vaatteiden kanssa.Töissä on ihan hyvä työvaate peittää Mahaa kohtuu hyvin.Mutta sitten muuten.Farkut menee kyllä kiinni mutta en pysty niitä pitämään kun alkaa ahdistaa ja tulla kipuja alamahaan.Yhdet mammafarkut löytyi kaapista mut muuten käytän collareita.Luulen vaan et alkaa kohta porukka jotain epäillä kun yleensä oon kulkenut farkuissa.Täytyis käytettynä nyt löytää parit housut.Vielä en uskalla mitään kalliita ostaa eikä niihin tällä hetkellä ois varaakaan.
 
Olipa äsken hauska sattuma. Kävin syömässä mua reilusti vanhemman mieskollegan kanssa. Tuli sitten juttua toisesta kollegasta, joka jää jonkun ajan kuluttua äitiyslomalle. Tämä mies kertoi, että oli syksyllä yhdellä illallisella huomannut, ettei kollega ota viiniä, ja sitten huomannut myös, että sehän on selvästi raskaana, vaikkei mitään ollut kerrottu. Mies vielä lisäsi, että on oppinut, ettei naisilta kannta/voi kysyä, onko ne raskaana.

Oltiin kahdestaan, ja hiukan hölmö olo tuli. Vaikkei musta vielä mitenkään voi nähdä mitään, niin silti kumma sattuma. Kun en edes yleensä syö enkä sen syvällisempiä juttele tuon miehen kanssa.
 
8+6 ja niin iso turvotus että kaikki saa tietää raskaudesta ketkä vaan mut näkee.
 
Me ajateltiin kertoa muille sitten vasta kun 12. viikkoa on täynnä ja tiedetään, että matkassa on elävä yksilö. Vähän tekisi mieli kertoa äidille, mutta haluan pitää tämän vielä salaisuutena. Töissä kerron vasta myöhemmin (viimeistään silloin kun maha alkaa näkyä).
 
Minä kerroin mummulle keskiviikkona! :cat:

Mutta äidiltä ja siskolta olen pystynyt pitämään vielä salassa.. :happy:

Oli tänään ultra, ja mies on tähän asti ollut, että ei kerrota vielä pitkään aikaan, niin muuttui ääni kellossa, kun sai tietää, että siellä eloa on. "Pitääkö vielä muka odottaa neljä viikkoa? Miksi?" :grin
 
Me ajateltiin kerto läheisille vasta vkon 12 jälkeen ja Np ultran jälkeen. Muille mm kavereille jne kerrotaan varmaan taas fbn kautta joskus rakenneultran jälkeen. Tosin mies kertoi hyvälle ystävälleen jo viime vklna, josta meinaa tehdä kummin jos sinne asti päästään.
 
Muokattu viimeksi:
Itse kerroin plussan jälkeen (joka oli 7+2) äidille, ihan vain siksi kun olin itsekin hieman shokissa, ottaen huomioon että mahdollisuuteni lapsen saantiin oli niin pieni (10-20%). Tämän jälkeen puhuin asiasta parille ystävälle, koska jollekin se oli purettava. Nyt asiasta tietää muutama sukulainen ja muutama lähiystävä, tällä hetkellä viikkoja on 10+5, muille ajattelin kertoa sitten kun jotain näkyy. Kohtu on niin takana kropassa, että voi olla että vatsa alkaa näkymään myöhäisemmällä vaiheella. Tällainen hieman luontaisesti pullukka pääsee hyvin pitkälle, ennen kuin kukaan huomaa :wink...

Mies taas kertoi äidilleen, ja muutamille ystäville, hänellekin asia on uusi kun kyseessä on ensimmäinen lapsi. Mielestäni asiasta on hyvä puhua, jos ja kun tapahtuu jotain mitä ei toivo, niin sitten saa sen saman tuen myös siinäkin asiassa, ei tarvitse yksin painia sitten mielensä kanssa. :Heartpink
 
Tilkku, mua oikeestaan harmitti viime raskaudessa kun raskaus ei näkynyt kunnolla edes loppuvaiheessa kun oon ylipainoinen. :sad001 Mä laihduin samaa vauhtia kuin vauva ja kohtu kasvoi, eli painokaan ei noussut. Esim. kuukausi ennen synnytystä olin isommassa tilaisuudessa, päällä ihonmyötäinen paita, ja kuitenkin MONI tilaisuudessa ollut oli aivan ällikällä lyötyjä kun kuulivat synnytyksestä! Mulle ei vaan tuu sellaista söpöä pallomahaa. :sad001
 
Olen ollut supervainoharhainen töissä ja nyt olenkin varma, että tänään eräs kollega osasi yhdistellä asioita, kun puoliääneen asiasta tietävälle kollegalleni manailin, koska en voinut ottaa tuorejuustokakkua. Toivottavasti tämä asian kuullut ihminen pitää arvailunsa vielä omana tietonaan, sillä tiedän hänen olevan läheinen varsinaisen työyhteisömme juoruilijan kanssa, jonka kautta tilanteeni varmasti kantautuu myös esimieheni korviin. Ei asiassa siis sinällään ole mitään salailtavaa työsuhteen kannalta, mutta en vaan haluaisi tulla raskauskaapista ennen nt-ultraa, ihan vaan senkin varalta, että jos jotain kuitenkin vielä käy...
 
Oon alkanu miettimään että entäs sitten. Ihan sama jos vaikka kaikki sais tietää. Eipä tarviais mahollisia sairaslomia selitellä jos jotain sattuis. Työsuhde päättyy jokatapauksessa elokuun loppuun, mikäli saan tän vauvan pitää. Jos en saa, niin tähän astikin on miusta haluttu kiinni pitää ja työsuhdetta on jatkettu jo monta kertaa. Meni miten meni niin elämä jatkuu. Tän pitäis olla ilonen ja onnellinen asia mitä ei pitäis joutua salaamaan.
 
Janna75

Pääasia että itse tiesit kuka sisälläsi asustaa. Me ollaan kaikki niin erilaisia ja eri muotoisia, että nautitaan itsestämme sellaisena kuin ollaan. Ei sen vauvamahan tarvitse näkyä. Itse olen sinut asian kanssa, että kohtu on tuolla perällä ja se näkyy jos on näkyäkseen loppuvaiheessa, pääasia että siellä on kaikki hyvin. Tsemiä ja hyvää mieltä tähän kertaan :love2
 
Mää oon alkanut miettimään et pitäisikö sittenkin kertoa lähisukulaisille tästä raskaudesta, jo ihan senkin takia kun on noita ruokarajotteita ja mielialan vaihteluja. Mut mut tuskinpa kerrotaan ennen sitä nt ultraa, vaikka mieli tekisi.

Janna75 määkin harmittelin esikoisen odotuksen aikana sitä kun mahaa ei näkynyt, kun oli omaa ylimääräistä. Lopulta se maha pullahti ulos rv 40+ ja olikin sit toosi iso. Jokaisen ruumiinrakenne on erilainen ja toisilla ei näy ja toisilla alkaa näkyä jo varhaisilla vkoilla. Se ettei maha pullahda näkyviin alussa helpottaa salassa pitoa turhan uteliaita ihmisiltä.
 
Mun maha pullahti TÄNÄÄN. Aamulla väljät farkut oli vielä ihan jees, mut iltapäivästä lähtien puristi. Peilikuvassa on ennennäkemätön turvotusmaha. (Osasyynä saattoi olla iltapalaksi vedetyt popcornit...) Ihme, ettei isommat lapset jo ääneen ihmetelleet äipän isoa mahaa saunareissulla..! Nyt pitää rajoittaa syömisten kanssa!

Kerrotaan lähimmille pääsiäisenä eli ekan neuvolan rv9+5 jälkeen. Laajempaa tiedotusta muille sitten ekan ultran jälkeen n rv 13. Jos nyt siihen asti pysyy salassa. Maha pyöreenä ja kahvia ei voi juoda - nokkelimmat alkaa vetää johtopäätöksiä.. Nyt rv8+0
 
Kerroin heti kolmelle parhaalle ystävälle plussan jälkeen. Sen jälkeen kerrottu pikkuhiljaa minun äidille, siskolle ja miehen isälle sekä sisaruksille. Työpaikalla pomokin tietää jo, kun olen saikulla. En olis kyllä vielä pomolle halunnu kertoa..
 
Viime raskaudessa mua huvitti kun mulla paino laski alkuraskaudesta pahoinvoinnin takia niin monet kommentoi laihtumistani ja kyseli olenko laihdutuskuurilla... Olivat aika hämillään kun vastasin "ei, mä oon raskaana"! :D
 
Meillä miehen vanhemmat tietää, kun tuli tilanne eteen, jossa oli oikeastaan pakko kertoa. Muille kerrotaan sitten ekan ultran jälkeen vasta. Toki meillä on juuri häät juhlittu ja ensimmäinen lapsi täyttänyt 2-vuotta, joten varmasti melkoisen kiikarin alla ollaan. :p Onneksi muutenkin käytän yleensä melko löysiä ja liehuvia paitoja, josko niillä saisi vielä vähän aikaa hämättyä. Mutta inhottavaa kun farkut on alkaneet tuntua puristavilta ja on pitänyt siirtyä leggareihin ja joustaviin hameisiin kun ei mammahousujaan tee mieli vielä kaivaa esille.:sorry:
 
Mä en haluis kertoa vielä muille ennen kuin olen kuullut sykkeen tai nähnyt kuvan ultrassa. Ultra viikon päästä maanantaina mut ens viikonloppuna mennään anopin ja appiukon luokse ja ollaan yötä. Anoppi ostaa aina mulle erikseen siideriä kun muut juo olutta ja nyt oitäis vielä juhlia appiukon synttäreitäkin... Mies haluaa ehdottomasti kerto siellä ja niin haluaisin minäkin mutta haluaisin varmuuden asiasta ensin. Tuntuu vaan turhalta maksaa ultrasta kun jo seuraavana ma on sitten ultra. Toivon että saan sykkeen kuuluviin dopplerilla ennen lauantaita, sillon rv 10+1.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top