Muille kertominen...

Meillä yritys kesti yli vuoden, ja sinä aikana kerrottiin molempien siskoille ja muutamalle kaverille yrityksestä. Siskot saivat sitten heti tietää plussasta. Samana iltana oli myös kaveripariskunta käymässä, ja oltiin etukäteen päätetty että kerrotaan heille meidän projektista, oli r-testin tulos mikä hyvänsä. Saivat sitten kuulla plussasta ja oli kyllä kiva päästä puhumaan asiasta, kun niin uusi itselle kuitenkin.
Sen sijaan yrityksestä tienneistä kavereista olen erikseen soittanut vasta yhdelle. Kerrotaan muille sitten kun nähdään varmaan. Heiltä ei aleta asiaa piilottelemaan, mutta kuitenkin nyt on niin alkumetrit vasta (4+5 tänään) että itselläkin on varovainen olo. Vanhemmille kerrotaan ehkä noin kuukauden päästä, ei varmasti jakseta odottaa ensimmäiseen ultraan asti. Kummallekin parille ensimmäinen lapsenlapsi, joten ovat varmaan innoissaan. Suuremmalle yleisölle kerrotaan vasta viikon 12 jälkeen, jos sinne asti päästään siis. Ja töissä kertomisesta en vielä yhtään tiedä. Mielellään ei kovin aikaisin!
 
Meillä sovittiin, että odotetaan ainakin ekaan neuvolaan, ennenkuin puhutaan edes vanhemmille. Ja sitten varmaan voi ihan lähimille ystävillekin kertoa. Muille sitten sitä mukaa kun arvailevat. :) Ehkä tämä ikä (37) tuo jo hiukan realismia mukaan tähänkin.
Meillä muuten mä olen jo monta vuotta sitten haaveillessani päättänyt, että miten kerron tästä tuleville isovanhemmille. Aion ostaa ihan pienet valkoiset vauvan töppöset tai suloisen ruokalapun, laittaa ne kauniiseen lahjalaatikkoon ja sanoa, että löysin äidilleni/anoppiehdokkaalleni aivan ihanan lahjan, enkä voinut olla ostamatta sitä. Ja sitten huutaa isän/appiukkoehdokkaan katsomaan sitä avaamista, että tulee nyt katsomaan mitä mä olen löytänyt. Anoppiehdokas saattaa tätä lahja-juttua ihmetellä, mutta meidän äitiin se menee täydestä, kun muutenkin ostellaan "kaikkea ihanaa" toisillemme ja sisaruksillemme. Tän idean sain jostain hauskoista kotivideoista, mutta mun mielestä se oli mukava tapa. Ja voi siitä saada hauskat kotivideot-materiaaliakin, meillä ainakin äiti saa positiivisen hepulin. :)
 
Molemmista lapsistamme ollaan kerrottu lähipiirille heti kun olen plussannut, mutta nyt halutaan tästä kolmannesta pitää asia ihan vain omana tietonamme hieman pidempään ja nauttia tästä alkuraskaudesta kahdestaan.❤️
 
Mä kerroin mun siskolle heti ku plussasin.
Yleensä omalle äidillekin kertonut heti plussattua mut nyt oon pystyny olee hiljaa.
Aattelin että en kauaa varmaan pidä häneltä salassa kun äidille kuitenki kertoisin jos tulis keskenmeno.
Muille kerron varmaan vasta np-ultran jälkeen tai sit kun ite huomaavat :)
 
Mies on nyt kertonut sisaruksilleen, minä en ihan vielä halua. Toisaalta tekis mieli, mutta tykkään jotenkin pitää sen omana salaisuutena vielä jonkin aikaa. Yritän itse malttaa np-ultraan. Töissä on ollut pakko kertoa parille lähimmälle työkaverille, koska tarvitsen ylimääräisiä taukoja.
 
Tarkoituksena oli kertoa mummuille vasta kun 12vko ois menny..
Tänään kävin äidillä ja veli tuli sinne... järkyttyneenä huusi mulle et "ootko sää raskaana vai ootko lihonu noi v*tusti!" Menin ihan lukkoon ja änkytyksestä arvasivat :sad001
Ja jos en ois raskaana olisin heittäny sen niskasta pihalle :)
Ihan kamala turvotus, en kestä!!!!!!!
 
Oho, tuli kerrottua exän äidillekin. En ollu varma kerronko ollenkaan kerta ex ei haluu olla mukana tässä, enkä ainakaa viä ollu kertomas... mut kerroin nyt sit kun tää kävi poikaansa etsimässä täältä. Ei ollu kertonu edes muuttaneensa pois eikä oo vastannu äidilleen viikkoihin. Huhhuh... kyseli multa tiiänkö missä se on, heitin villin veikkauksen että varmaan treenikämpällä pää täynnä ties mitä. Hyvä vaan että lähti se äijä kun osoittautuikin ihan toisenlaiseksi ihmiseksi kuin luulin.
Helpompi se on kasvattaa yks lapsi kerrallaan :wink
 
Voimia, Majtai! :Heartpink


Siskolle ja parhaalle ystävälle oon kertonut. -Tiesivät että on yritys päällä.
Muille kerrotaan vasta np-ultran jälkeen.
 
Mies oli eilen kertonut hyvälle ystävälleen, vaikkei vielä haluta huudella asiasta.
Ihan kiva, että hänkin saa jakaa asian jonkun kanssa, kun mä kuitenkin täällä netissä voin asiasta kirjoitella.
 
Mulla on siis 2 lasta (nyt teinejä) ekasta avioliitosta ja nykyisen miehen kanssa 1-vuotias tyttö. Häntä odottaessa, ihan loppuvaiheessa ex-anoppi soitti ja valitti miksei hänelle ole kerrottu että olen raskaana?!? Hän tivasi olenko kieltänyt lapsia kertomasta hänelle. Siis oikeesti... Mitä se hänelle kuuluu? Ja rehellisesti sanottuna oletin kyllä lasten puhuneen raskaudestani isänsä luona tai että hän edes olisi huomannut asian! Minä kuitenkin aina avaan oven kun hän hakee lapset enkä mitenkään peitellyt raskautta, mulla oli mm. päällä t-paita jossa oli vatsan päällä vauvan kuva ja teksti "It's a girl". Ja kerran kun hän haki lapset meillä oli eteisessä kehto, jossa meidän teinitkin on ensimmäiset kuukaudet nukkuneet. Mutta ei sit välähtänyt... Vasta pari viikkoa ennen la:ta hän oli sit kysyny lapsilta oonko raskaana ja samalla tuo ex-anoppikin sen kuuli.
Täytynee tällä kertaa kertoa ajoissa etteivät pahastu suotta. :D
 
Minä täällä herättelen näitä vanhojakin keskusteluja :)

Meille on nyt kolmas tulossa ja ollaan kerrottu tuleville isovanhemmille sekä parille läheiselle ystävälle.

Kun odotimme toista lasta otimme heti esikoisemme mukaan odotukseen kertomalla hänelle salaisuuden ja näin teimme myös tällä kertaa ja meidän 5 ja 2,5 vuotiaille on myös kerrottu. Hyvin on salaisuus pysynyt tallessa. Lapset tuntevat olonsa selkeästi tärkeäksi, kun tietävät näin ison salaisuuden ja kovasti odottelevat, että milloin äitin masu kasvaa tosi isoksi.

Mutta kaikilta muilta haluaisin pitää mahdollisimman pitkään salassa. Nähtäväksi jää onnistuuko. Kovasti on vatsa turvonnut, vaikka vasta rv 7 meneillään, joten voi olla haave ajattelua..
 
Nyt on lapsillekin kerrottu.

Viidesluokkalainen on odottanut uutista kieli pitkällä jo kuukausia ja oli toki innoissaan. Nuoremman kanssa en ollut puhunut asiasta etukäteen ollenkaan, joten annoin isosiskolle kunnian kertoa pikkusiskolleen.

Tokaluokkalainen ei tykännyt asiasta ensin, hänellä on kova tarve saada olla pieni, siitä huolimatta, että joka vuosi on yksi kynttilä enemmän kakussa. Jos hän saisi päättää, hän olisi ikuisesti avuton pieni vauva. Ja se kaikkein pienin.
Helpotti hiukan, kun rupesin puhumaan, kuinka hän saa auttaa hoitamaan ihan oikeaa vauvaa, leikkiä sen kanssa ja opettaa sille kaikkea. Ja että sille tulee ruskeat silmät (tod.näk.) kuten itsellään (esikoisella vihreät) ;D

Muistin toki kertoa, että vielä mikään ei ole varmaa, ja täytyy odottaa ja katsoa mitä tapahtuu, mutta että hyvällä onnella esikoinen viettää syntymäpäiviään yhdessä vauvan kanssa. Tytöt tuntuivat molemmat ymmärtävän hyvin asian.
 
Me ei aiota kertoa kenellekään, eikä varsinkaan lapsille, ennenkuin kaikki on selvillä ja todella varmaa, ja vatsa niin iso, ettei jää huomaamatta. Mä en missään nimessä kertoisi varsinkaan esikoiselleni liian aikaisin, koska on sellainen tunnetyyppi, toivonut kauan sisaruksia ja jos ei sitten vauvaa tulisikaan, niin aiheuttaisin hänelle vain suunnatonta surua.
Mutta kukin toki tavallaan, lapsetkin ovat erilaisia.
 
Mä myös suojelen vähän lapsia surulta mutta taas en pysty salaisuutta pitkään pitää niin sitten np-ultran jälkeen jos kaikki ok kerrotaan lapsille ja ne saa kertoa miehen vanhemmille.Mun äiti ja muutama kaveri jo tietää.Mulla mahakin varmasti kasvaa niin ettei juuri kauempaa pystyisi salata.Ja sitten toki jos sen jälkeen jotain sattuu täytyy lapsille vain Kertoa totuus.Kovasti tekisi mieli jo nyt kertoa mutta parempi odottaa että näkee varmasti kaiken olevan ok.Vaikka taas tiistaina ultra mutta ei terkka osaa varmaan katsoa kun onko sielä syke ja suunnilleen mittailla vastaako viikkoja mutta ei niitäkään tarkasti.
 
Hyvälle ystävälle kerroin heti plussattua, hän oli ainoa joka tiesi yrityksestä. Mummoille ja ukeille kerrottiin 7+6 kuvaviestillä jossa muksut istuu vierekkäin lattialla ja sylissä kyltti "ISOSISKOT". Silti meni vähän aikaa ennen ku hoksasivat, miehen piti soittaa omalle äidilleen että tajusko se mitä siinä kyltissä luki ku vastas vaan että onpa söpö kuva tytöistä :'D muutamaa päivää myöhemmin kerrottiin muille läheisille ystäville. Tuntemattomammilta pidetään salassa vielä np-ultraan asti ainakin, somessa kerrotaan varmaan vasta RU jälkeen. :)
 
Me ollaan kerrottu jo aika monelle. Töissä on tarvinut osalle kertoa ihan vaan työhön liittyvistä syistä. Mun vanhemmat tietää, äiti tiesi jo ennen kuin kerrottiin, koska sen vaan kuulemma näkee. Veljet tietää ja muutamat kaverit myös. Sain keskemenon syyskuussa ja sain sillon paljon tukea läheisiltä ja siksi haluttiin nytkin kertoa.
 
Me ei olla toistaiseksi kerrottu kuin ihan muutamalle läheisimmälle ystävälle. Aiemmista keskenmenneistä ollaan kerrottu vanhemmille ja ystäville mutta nyt ollaan pidetty vielä tulevat isovanhemmat ja muut sukulaiset pimennossa :) ehkä sitten neuvolan jälkeen tai ekan ultran jälkeen kerromme. :--)
 
Mä kirjoitan tän tänne, kun se vähän niinku jatkaa tota mun aiempaa, jossa kerroin infonneeni lapsen isän äitiä raskaudestani.

Me ollaan suoraan sanottuna ventovieraita ihmisiä toisillemme, ei keritty seurustelun aikana tavata kuin kerran. Nyt kun yhteinen nimittäjä, hänen poikansa on poissa kuvioista, on ollut vähän outo ajatus, että näistä ihmisistä, sen vanhemmista, on tulossa mun lapsen isovanhemmat. Ja ettei elämäni koskaan vaan olis turhan tavanomaista, tuntuu superoudolta mummotella henkilöä, joka on mua vain 5 vuotta vanhempi...!

Kun asiasta kerroin sillon pari päivää sitten, se vähän niinku sivuutettiin, puhe oli vain poikansa olinpaikasta ja tekemisistä.
Tyylilleni uskollisena kysyä täräytin sitten suoraan tuossa äsken, että liekö heillä intressejä tutustua tulevaan lapsenlapseen (isällä kun ei ole). Niin että osaan vähän suunnitella tulevaa siltäkin osin. Vastaus oli "On, tottakai!".

Kai se on hyvä sitten. Ilmotin infoavani aina välillä missä mennään.
 
Majtai, No ei oo elämä aina helppoo ei... Mulla sensijaan kummittelee ex-anoppi vielä kiinnostuneena mun asioista! Sano viimeks kun puhuttiin (pari kuukautta sitten) että vaikka mä erosin hänen pojastaan niin eihän sen tarvii tarkoittaa etteikö me voitais olla ystäviä?! Oltiin tuskin puheväleissä loppuajan niin miks mä nyt haluisin pitää yhteyttä? Toivottavasti musta ei joku päivä tuu rasittavaa anoppia...
 
Vielä ei olla kerrottu paljon kellekkää. Mies halus kertoa sisaruksilleen, mutta mulla on edelleen epätodellinen olo ja en uskalla vielä hehkuttaa kun viikkoja vasta 5+2. Ehtiihän sitä.

Esikoisesta kerrottiin mun vanhemmille noin rv9 kun käytiin varhaisultrassa. Ostin pienen sievän laatikon, johon pohjalle laitoin ultrakuvan ja sen taakse isovanhemmille onnittelut. Myös tavaraa tulevalle vauvalle, mm.tutti, sukat, hammasharja, hiusharja. Päälle vähän valkoisia paperipalloja. Isovanhemmat ei aluks avanneet, mutta itku tuli heti kun pohjalla oleva ultrakuva näkyi.

Tällä kertaa varmaan vaan mennään kylään esikoisen kanssa "isoveli" paita päällä ja odotellaan josko huomaavat :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top