Muille kertominen...

Tema toivottavasti tältä kertaa kaikki olisi hyvin! :)
 
Mä kerroin heti miehelle jAa seuraavana päivänä mun veljen vaimolle, hän on ainut joka tiesi et edes yritetään lisää. Jonkun kanssa täytyy saada puhua. :D

Mut mulla on kyllä niiiin vaikeaa olla puhumatta töissä! Aloitin uudessa työpaikassa tammikuun alusta ja nyt suunnitellaan jo syksyn toimintaa ja työparilla on vaikka mitä uusia suunnitelmia syksyksi... Mä oon toisaalta innoissaan mukana ja haluisin tehdä kaikki nuo asiat mutta toisaalta tiedän etten näillä näkymin ole sit paikalla toteuttamassa ideoita. :/ Hiukan ristiriitainen fiilis enkä tiedä pitäiskö työparille kertoa jo vai ei...
 
Meillä on plussasta kerrottu mun perheelle ja parhaalle kaverille, mies ei ole kertonut vielä kellee kun edellisen puolison kanssa koki tuulimunan niin haluaa odottaa ultraan asti. Perheen kanssa ollaan niin läheisiä, että pystyn myös kertomaan jos jotakin menee pieleen. Töissä kerroin yhdelle työkaverille myös jotta saan ymmärrystä jos oireet alkavat vahvasti. :D esimiehelle kerron kyllä vasta kun on ihan pakko, ollaan sen verran inhottavissa väleissä :D
 
Ite olen kertonut yhdelle kaverille, joka kertoi mulle omasta raskaudestaan heti kun plussasi.

Olin pari päivää sitten vaatimassa veljen tyttöäni ikää 5kk (4 päivää vajaa vuosi nuorempi kuin oma poika) tallilla kun hänen äitinsä kävi ratsastamassa. Veljen tyttöystävä sitten uteli miten meidän suunnitelmista pikku kakkosen suhteen. Vieläkö yritetään, vai mitä. Suunnitteli samalla miten voidaan yhdessä käydä ratsastamassa viikonloppuisin. Melkein meinasin kertoa.

Oltiin ajateltu kertoa mun sukulaisille mun synttäreillä maaliskuun puolessa välissä. Vuonna 2014 mun synttäreillä kerrottiin meidän erikoisesta, joka syntyi syyskuussa 2014. Viime vuonna mun veli kertoi omasta eiskoisestaan, joka syntyi syyskuussa 2015 ja nyt ajateltiin että ois kiva tehdä kolmannen kerran sama, vaikka nyt viikkoja on vähemmän, eikä ultrassa olla vielä käyty.

Sain työpaikan samana päivänä kun tein plussa testin ja työt on vasta alkamassa. En tiedä milloin viitsin töissä kertoa, kun tosiaan en ole vielä edes töitä aloittanut.
 
Töissä oli pakko kertoa lähimmälle työkaverille, koska tarvitsen ylimääräisiä tankkaustaukoja. Tulee muuten huono olo.
 
Mä ajattelin kertoa vasta sitten, kun ei pysty enää peitellä asiaa eli vatsa näkyy kunnolla. Onneksi tulee kevät ja kesä, niin mekoilla voi kertomista pitkittää töissäkin :wink Tosin, taustalla on toki tuo edellinen keskenmenokin. Nyt kun tää turvotus vaan laskisi... Jos tästä vielä paisun, niin ei voi enää edes lihomisella kuitata töissä. Isovanhemmille ja lapsille kertomista pitkitetään kyllä niin pitkään kuin mahdollista, koska varsinkin lapselle sisaruksen keskenmeno voi olla todella rankka kokemus, jos liian aikaisin kertoillaan ja isovanhempien hössötys käy hermoon, kun jokaisella heistä mielipiteitä ja arvostelua milloin missäkin asiassa riittää.
 
Ekana kerroin tietty miehelle ja siitä sitten vanhemmille ja sisaruksille. Kovasti tekisi jo mieli huudella asiasta ja olla ihan sata varma että kaikki menee hyvin loppuun asti.. En silti uskalla vielä. :) tuleville kummeille voisi kyllä kertoa,ymmärtävät kyllä jos huonosti käykin..
 
Nyt muutamana päivänä töissä huomannu, että työkaverit vilkuilee mahaa :D Saapa nähdä milloin ensimmäinen rohkenee kysyä suoraan. Lauantaina olisi koko talon yhteinen palaveri, jonne pitäisi mennä ilman työpukua omissa vaatteissa..siinäpä on miettiminen mitä voi laittaa päälle kun on tuo kestoturvotus. Illan juhlista kieltäydyin jo, kun miehellä on "polttareihin" meno..ne polttarit taisi kyllä olla jo muutama viikko sitten :D
 
Mullakin on ihan jäätävä kuumotus kertoa kaikille :D vielä siis muut kuin minä ja mieheni ei tiedä :) olisin perjantaina kertonut kaverilleni, mutta me luultavasti ei nyt nähdäkään. Eli kaikille kertominen jää sinne viikoille 12-13 :)
 
Me kerrottiin nyt illalla meidän teineille (16v poika ja 14v tyttö). He ovat olleet niin innoissaan juuri vuoden täyttäneestä pikkusiskosta. Ovat siis auttaneet hoidossa, leikkivät paljon, esittelevät ylpeinä kavereille jne. Nyt ei vastaanotto ollut ihan yhtä innostunut... :/ Ei nyt mitään vastaan sanottu mutta tytär huolestu joutuuko jompikumpi sitten jakamaan huoneen toisen pienen kanssa. Vakuutettiin ettei kumpikaan teini menetä huonettaan vaan pienemmät jakaa sitten huoneen. :D Kyselivät sitten laskettua aikaa jne. Tytär ei sanonut mitään mutta todennäköisesti mietti kans miten mä jaksan viimeisilläni raskaana järjestää hänen rippijuhlat (reilu kuukausi ennen la). Odotellaan ja katotaan mikä reaktio on kun ovat saaneet miettiä asiaa rauhassa.

Töissä on meinannut lipsahtaa pari kertaa mutta yritän pitää salassa vielä muutaman viikon.
 
toinenpikkuinenko, Mullakin työkaverit vilkuilee mahaa jo. En tiedä mitä laittais päälle tän järkyttävän turvotuksen kanssa o_O
Olen vielä aika pitkä ja hoikka, joten tällainen yhtäkkinen lihominen futispallon muodossa vatsan kohdalla tulee kyllä huomatuksi.
Ainakin 5-6 viikkoa pitäisi vielä peitellä, jos np-ultrassa on kaikki kunnossa, sitäkin pidempään, jos siinä tulisi jotain lisäselvityksiä vaativaa. Pitää kai muuttaa pukeutumistaan ja hankkia asuksi teltta...voivat kyllä ihmetellä sitäkin, kun olen yleensä pukeutunut melko tyköistuvasti.
 
Onneks mie oon tällanen turpoilija muutenkii, niin ehkä ei kovin herkästi raskaudeks epäillä. Plus että iso osa ympärillä olijoista tietää miten vaikeeta tää raskautuminen on ollu, niin etteivät ihan herkästi ala myöskään kyselemään.
 
En siis aio hetikohta kertoa kenellekään, viimeks onnessani kerroin ja huonostihan siinä kävi (km vko 13).
 
Mie kerroin nyt viikonloppuna omille vanhemmille kun perjantaina oli ultra ja siinä oli kaikki ok. Eihän ne meinannu eka millään uskoa :D eka lastenlapsi tuloillaan nii eivät ole vielä tottuneet uutisiin. Sitte hetken päästä ku vakuuteltiin siinä, että kyllä ihan oikeasti oon niin sitte onnittelivat ja näin. Huomas kyllä niistä että tuli ihan puskista uutiset vaikka ite sanoivat että ovat joskus keskenään jutelleet, että vauvauutisia voi lähitulevaisuudessa tulla..
 
Palasin just lomalta ja kuulin, että työkuvioissa on tulossa uutta. Saadaan itse pohtia, kuka on mistäkin kiinnostunut ja kuka sijoittuisi mihinkin tehtävään, enkä vielä millään haluaisi kertoa. Parin viikon päästä käyn varhaisultrassa ja sen jälkeen on varmaan jo pakko kertoa esimiehelle ja ihanille työkavereille, jos kaikki on hyvin. :)

Sukulaisilla ei ole hajuakaan meidän edes yrittäneen, joten heille kerrotaan, kun ollaan varmemmilla vesillä. Tosin kovasti kutkuttaisi kertoa pääsiäisenä, kun silloin kuitenkin kaikilla vieraillaan.

Kerroin tänään vyöhyketerapeutille, kun seuraava aika oli sovittu torstaiksi. Terapia laitettiin nyt tauolle.
Varhaisultran jälkeen aion kertoa vain yhdelle ystävälle, joka tietää yrityksestä ja kkm:sta. Hän ei tunne muita ystäviä tai sukulaisia, niin juttu ei varmasti leviä pidemmälle. :)
 
Meillä yritystä takana jo vuoden verran kun vihdoin tärppäsi. Nyt siis rv 7+2 menossa. Tyhjän sylin "surussa" myötäeläneille kahdelle ystävälle on raskaudesta kertonut, sillä he ovat olleet tukena enemmän kun ymmärränkään. Raskauteni on tosian vielä hyvin alussa ja tiedostan että riskejä on joten ollaan päätetty puolison kanssa että mennään ja kerrotaan fiiliksen mukaan :) Toisena päivänä haluan huutaa koko maailmalle ja seuraavassa hetkessä haluan käpertyä itseeni ja pitää salaisuuteni. Olen käynyt kahdesti jo ultrassa viimeksi eilen sillä kiertoni ovat olleet epäsäännöllisiä. Onneksi näihin raskaudesta kertomisiin ei ole yhtä oikeaa kaavaa, vaan jokainen tekee miten parhaaksi näkee ja kokee :Heartred
 
Meikäläinen on kailottanut menemään vailla sen kummempia sensuureja, osalle kasvotusten, osalle viestillä.
Sattuessa niin, että menisi kesken, kertoisin siitä sitten samalla lailla niille, jotka tästä tietää.
Tämä on mun kolmas, joten suhtaudun tähän kaikkeen hyvin erilailla kuin vaikkapa ekaan.

Veikkaanpa, että teen perinteiset ja julkaisen facessa ultrakuvan sitten kun sellainen on käsillä, niin saa loputkin (ei tärkeimmät) tyypit tietää.
 
Mie oon kans aika avoimesti kertonu ystäville. Perheille kerrottiin myös heti plussan jälkeen. Mies ei halunnu jemmata asiaa pidempään. Niille kerron kenelle kertoisin huonotkin uutiset. Onpahan sitten tukijoukkoja jos asiat meneekin jotenkin pieleen. Joskin olen kieltänyt hössöttämästä tai hankkimasta mitään vauvalle. Erityisesti anopilla on vaikeuksia olla ryntäämättä vauvanvaateostoksille. Myös minun äiti odottaa, että saisi alkaa ostamaan ihania pikku sukkia... Mutta ne on luvanneet hillitä itsensä siihen saakka kun ollaan varmoilla vesillä.

Töissä olen kertonut työparille. Hänen on hyvä tietää mikäli oireilen paljon tai sattuu jotain. Edellisessä raskaudessa jouduin lähtemään kesken työpäivän sairaalaan viikolla 7 kun istukka uhkasi irrota. Silloin kukaan ei tiennyt ja oli inhottavaa kertoa siinä paniikissa verta vuotaessa lähimmille työkavereille. Sitten loputkin arvasi kun jäin saikulle sen jälkeen. Nyt ajattelin vielä kertoa parille muulle läheiselle työkaverille. Onpahan sitten töissäkin tukea, jos jotain sattuu. Esimiehelle en ihan vielä kerro.
 
Meillä on raskaus ihan alussa, eikä aiota kertoa pitkiin aikoihin kellekään. Mies kyllä haluaisi huutaa koko maailmalle :)
Hiukan "pelkään" että mun äiti huomaa heti, kun tapaamme pian. Luultavasti itsekin huomaisin, jos omat tyttäreni olisivat raskaana.
Haluan päästä hiukan varmemmille viikoille.
Lapsilleni (koululaisia siis jo) ajattelin kertoa sitten, kun ei haittaa, jos lipsauttavat muillekin. Paitsi jos tulee todella huono olo tms, niin sitten varmaan kerron, etteivät ihmettele. Esikoinen (reilu 10v) eilen jo ihmetteli, kun mun niin teki mieli maustamatonta jugurttia.
Ihana pikku salaisuus meillä :Heartred
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top