Mitkä asiat yllättivät synnytyksessä?

Tiheämpää imetystä suositellaan tod näk siksi ( syntymäkoosta huolimatta) että vauvan verensokerit ja bilirubiinit eivät heittelisi niin kovin alussa.
 
Etanainen, Minun kohdallani synnytys luokiteltiin "prolonged labour" -katogoriaan ja kohdunkaula oli synnytyksen kaynnistyessa viela hyvin jamakka, joten avautuminen 5 cm:in kesti paljon normaalia pidempaan, vaikka supistukset olivat hyvia ja tulivat 2-5 minuutin valein koko ajan. "Active labouria" kesti 18 tuntia, jonka jalkeen minulle laitettiin epiduraali nopeuttamaan avautumista ja antamaan minulle mahdollisuus levata (olin siina vaiheessa valvonut yli 30 tuntia. Mutta se olikin ainoa asia, mita tehtiin. :) Active labourin aikana hengitystekniikoista, hieronnasta ja eri asennoista oli huomattavaa hyotya.

Ponnistuskielto tuli sen takia, etta lapsen paa syntyisi itsellaan ja hitaasti, jotta repeamisilta valtyttaisiin. Ja itseasiassa, vaikka kaikessa muussa meni pitkaan, niin ponnistusvaihees meni nopeasti. :)
 
Selvisikin tuo syy miksi toiset jopa seisovat epiduraalin saatuaan. Kuulemma esim yksityislaakarin ollessa paikalla mittaavat tarkasti paljonko ko. henkilolle annetaan epiduraalia, mutta esim. taalla kunnallisessa sairaalassa annetaan keskiarvion mukaan ja silloin kylla usein menee tunto kokonaan.
 
Muokattu viimeksi:
Sain epiduraalin ja kävin kyllä myös itse vessassa sen jälkeen. Ei ole kyllä mitään tietoa, laskettiinko annosta kuinka tarkkaan. Ainakaan multa ei kysytty mitään painoa tms., sanoin vaan haluavani sen ja anestesialääkäri tuli sen sitten tuikkaamaan. Tuntoa se ei vienyt kokonaan, tunsin supistuksetkin koko ajan, mutta mitään kipuja ei ollut.
 
Luulenpa, että tuossa epiduraalissa alemmilla "alkuannoksilla" voi vielä käydä vessassa liikkua itsenäisesti. Sitten kun se annos nostetaan tappiinsa, niin liikkuminen kielletään. Sehän ei sieltä koko aikaa samaa tahtia tule se kipulääke (ihan fyi) :wink Se on semmoinen kipupumppu ikään kuin, jonka annosta voidaan nostaa ja laskea tarpeen mukaan..
 
Itse yllätyin siitä, ettei mulle tullut mitään sellaista "nyt heti on pakko ponnistaa"-olotilaa ollenkaan. Oli vain sellainen paineentunne alakerrassa ja kätilö sanoi, että nyt ponnistetaan. Odotin vaan jotain sellasta selkeämpää, kun kaikkialla on niin puhuttu siitä ponnistuksen tarpeesta.
 
Vastavirrassa: mulla sama! Kätilö kysyi, että ponnistuttaako ja minä vastasin etten ole varma. Ei ollut sellaista pakko ponnistaa oloa mutta selvä paineen tunne kylläkin. Olisin voinut olla ponnistamattakin. Ponnistusvaihe meni kuitenkin hirmu hyvin tästä huolimatta kun noudatin kätilön ohjeita. Mulla jäi tästä vaiheesta vain ja ainoastaan hyvät fiilikset :)
 
Uteliaisuuttani olisin kysynyt synnytysasennoista kun mietin sita optimaalista asentoa ja varsinkin kun olin monitoreissa sairaalassa en tykannyt selallani olosta yhtaan. Tuntuu etta monet synnyttaa siina puoli-istuvassa asennossa. Mites taalla te nyt jo synnyttaneet, missa asennossa synnytitte?
 
Multakaan ei kysytty toiveita ollenkaan, mutta veikkaan että se johtui myös vauvan sykkeistä. Ne laskivat hieman juuri ennen ponnistusvaihetta. Olin jonkinlaisessa puoli-istuvassa asennossa, ehkä hieman enemmän selälläni. Mutta koin asennon ihan hyväksi, ainakin tilanne eteni ja poika pääsi maailmaan.. :)
 
Itse kokeilin kyljeltään, kontallaan ja puoli-istuvassa, mutta koin puoli-istuvan kuitenkin parhaimmaksi vaihtoehdoksi ja sillä sitten mentiin :)
 
Minulle taas tuli sellainen ponnistustarve, että oksat pois. Olisin työntänyt ulos vaikka melonin! Tosin sitä tarvetta kyllä huomattavasti vahvensi se, etten saanut ponnistaa vielä sillä hetkellä. Sitten kun sain ponnistaa ponnistuksen tarve oli juurikin sitä paineen tuntua.

Ponnistin aluksi kyljelläni, koska epiduraalin takia en luottanut jalkoihini. Mutta lopulta olin selälläni ja pidin polvitaipeista kiinni.
 
Epiduraali oli kyllä ihan taivaan lahja! Mulla avautuminen ei oikein edistynyt vaikka kipeitäkin suppareita oli tullut useamman tunnin ajan. Sitten kun vihdoin pääsin saliin ja sain epin, niin homma oli paketissa neljässä tunnissa :D Olin epin saadessani auki vain sormelle eli vauhdikkaasti lähti etenemään. Sain kyllä vielä jonkin ajan kuluttua oksitosiinia vieläkin vauhdittamaan synnytystä.

Synnytin puoli-istuvassa, en kokeillut muita vaikka olisin saanut. Minulle se sopi hyvin ja ponnistusvaihe oli nopea, kivuton ja oikeasti kiva kun sai itse aktiivisesti tehdä jotain.
 
VilliVadelma, kuulostaa ihan minun synnytykseltani. :) Tosin meni kauemmin kuin 4 h, mutta silti. :)
 
Mulla libra meni kaiken kaikkiaan lapsivesien menosta syntymään 44h. Supparit oli vaan pitkään tosi laimeita. Kipeistä suppareista alettiin vasta laskemaan synnytyksen aikaa. Avautumisvaihe 14h ja ponnistusvaihe 30min mutta avautuminen tapahtui tosiaan pääasiallisesti vasta viimeisen 4h aikana. Hyvä fiilis jäi koko hommasta vaikka olinkin lopulta hirmu väsynyt pitkän valvomisen jälkeen.
 
VilliVadelma mulla meni myös vesienmenosta 35 tuntia syntymään. Epi oli tosiaan se taivaanlahja, 2-3 tunnin aikana avauduin 4 sentistä kymmeneen. Mutta tuohon neljään senttiin piti päästä ennen kuin sain epin ja se tuntui pitkältä taistelulta! Myös kivuton ponnistusvaihe oli vain kaukainen haave.. :/ jokin, mitä kätilö hääri sormineen, sattui koko ajan..
 
Minulla avautumisvaihe kesti sellaiset 29 tuntia, joista 12 tuntia meni epiduraalin kanssa nukkuessa. :) Vedet menivat vasta kaksi tuntia ennen ponnistusvaihetta. Ja sitten kun tuli tarve ponnistaa niin taisin jopa jossain vaiheessa sanoa, etta for the life of me, I canNOT hold it back anymore! :D Ponnistuvaihe sitten menikin puolessa tunnissa.

Sekin muuten yllatti synnytyksessa, etta oksentelin ihan hulluna. :) Tosin ei varmaan olisi pitanyt yllattya - oksentelu on minulle achilleen kantapaa.
 
Mulla avautumisvaiheeseen oli merkitty n. 12h ja ponnistuvaihe 38min. Kaikki meni hyvin. :Heartred

Eka epiduraali ei vaikuttanut, n. kolmen tunnin jälkeen toinen anestesialääkäri otti sen pois ja laittoi uuden.

Olin kanssa n. 4-5cm auki ennen epiduraalia. Kertoivat että olen kyl reipas kun alkoi oleen sitten jo kipeetä kun ne alkoi suunnitteleen että hei jospa se laitettais uusiksi, eka ei toimi. Naurettiin miehen kaa että kyl nyt yks kenraaliharjoitus pitää tehä ennen itte touhua vaikka touhu oli päällä kokoajan. :D

Ponnistusta ensin kylkiasennossa ja sitten selältään jalat tuilla.


Huh huh, nyt sitä pikkumiestä tuossa omalla sohvalla kuuntelee ja omaa miestä ihailee kun se vaihtaa pienelle vaippaa! Ihan kyynel silmässä. Mun miehet!! :love7
 
Carnie: mullakin eka epi epäonnistui. Puudutti vain toisen puolen. Sitäkin yritettiin kolme tuntia ensin asetella uudelleen mutta lopulta laitettiin kokonaan uusiksi. Sitten helpottikin ihanasti :) Varmaan siis melko tyypillistä ettei aina onnistu.
 
No juu,mulla puutui toinen jalka. Siinä sitä sitten kätilö ja opiskelija aina auttoi pitämään kun piti sitä nostaa / siirtää tms kun ei itte pystynyt.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top