Mitkä asiat yllättivät synnytyksessä?

Emmy'

Emmy'

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Kootaan tähän kokemuksia siitä mitkä asiat yllättivät ensimmäisessä/toisessa/kolmannessa (jne.) synnytyksessä?
Uudelleen synnyttäjät voivat kertoa kokemuksiaan ja ensisynnyttäjille tästä on se hyöty, että ovat ainakin kuulleet sitten asiasta jos/kun joku asia omalle kohdallekin tulee.

Minut yllätti:
-Käynnistetyn synnytyksen hitaus (yli kaksi vuorokautta)

-Jatkuva pahoinvointi/oksentaminen synnytyksen aikana

-Kivunlievityksen tehokkuus (myös ilokaasusta oli minulle hyötyä, kun sitä otti tarpeeksi ajoissa ennen supistusta ja siis tämäkin synnytyksen alkuvaiheessa.)

-Kohdun kasaan painaminen synnytyksen jälkeen (sattui ihan prkeleesti, varsinkin sektiohaavan päältä) Mutta sattuu se kuulemma ilman sektiotakin ja tehdään siis kaikille synnyttäjile.. Luulin pitkään, että tehdään vain sektion jälkeen

-Jälkisupistusten voimakkuus. En saanut niiden vuoksi osastolla hengitettyä kunnolla ja tarvitsin lisähappea

-Maidonnousun hitaus (toki sektio vaikuttaa), mutta ei kaikilla kuulemma heti heru maitoa alatiesynnytyksen jälkeenkään.

-Jälkivuodon määrä (runsaus) ja kesto (melkein kuusi viikkoa)

Nämä nyt ensimmäiseksi tulee mieleen. Saattaa olla, että unohdin jotain..
 
Tossa tulikin jo muutama mikä mutkin yllätti kuten noiden jälkisupistusten voimakkuus.

Lisäks ihmettelin henkilökunnan imetysneuvontaa. Tuntuu et en saanu tarpeeks opastusta ja tukea siihen.
Et kannattaa ottaa ite asioista selvää hyvin, toki olin lueskellut asiasta, mut en tarpeeksi..

Yllätti myös se, että en kaivannut vieraita ollenkaan laitokselle, vaikka olin kaksin tytön kanssa. Mun vanhemmat ja sisko kävivät ja isäpuoleni äiti. Mut olisin kyllä mielummin ollut vain pikkuisen kanssa, ja kun imetyksen alku oli muutenkin haastavaa niin ei vieraiden läsnäolo tehnyt sitä helpommaksi.

Epiduraali oli tosi tehokas kivunlievitys, tai poisti kokonaan kivut, sain nukuttuakin. Mut en myöskään tuntenut ponnistamisen tarvetta kuin kerran.
 
Niiskumuikkunen: Kiva jos koet hyödylliseksi tämän ketjun. :)

jutsa: Niin totta tuo imetysneuvonta. Muistaakseni yhdeltä kätilöltä sain siihen enemmän vinkkejä/opastusta. Suurimmalla osalla kätilöistä tuntui olevan vaan koko ajan hirveä kiire johonkin. Ymmärrän toki, että heillä on kauheasti töitä, mutta on sitä ensisynnyttäjänä jotenkin hädässä sen imetyksen onnistumisen suhteen. Muistan miettineeni: "Saako tämä lapsi ollenkaan maitoa tissistä?!" Sitten siellä oli pari niin imetysfanaatikkoa kätilöä, jotka eivät olisi meille antaneet lisämaitoa olleenkaan, että minua otti se pattiin. Itselläni oli suuri huoli siitä, että poika ei saa tarpeeksi ruokaa ja huutaa nälkää, mikä ilmeisesti oli ihan oikein huolehdittu. Mies haki sitten lähikaupasta sinne synnärille Nannia, kun eivät sitä sieltä osastolta antaneet. :D Luottakaa vain vaistoihinne kaikki! Itselle ainakin tärkeämpää, ettei lapsi kärsi nälästä. Ymmärrän toki imetyksen tärkeydenkin ja siksi osittaisimetin 7 kk.
 
Samoja juttuja kuin Emmyllä, lisätä voisin sen että nännit tulivat TODELLA kipeiksi imetyksen alussa ja olisi pitänyt kysyä siitä kätilöiltä heti. Lansinoh rasva auttoi nimittäin jonkin verran, mutta kärvistelen kipujen kanssa kyllä ainakin yli vuorokauden ennen kuin tajusin avata suuni. Minulla oli ihan alatiesynnytys, mutta maidon nousu kesti siltikin noin kolme päivää eli ei kannata heti huolestua.
 
Minut yllätti ihan toisenlaiset jutut;
-Synnytyksen nopeus ja ’helppous' (luomuna)
-Istukan synnyttäminen teki kipeämpää kuin itse vauvan
-Maidon runsaus, siitä olisi riittänyt varmaan kaikille kättärin vauvoille :D -> rintatulehdus
-Jälkivuodon niukkuus
-Nopea toipuminen episiotomiasta huolimatta, suoli toimi normaalisti heti seuraavana päivänä

Arvatkaa vaan, niin seuraava meneekin ihan päinvastoin :D
Luomuna aion mennä tälläkin kertaa, niin ainakin luuuulen...
 
Mä ajattelen niin, että pystyn itse vaikuttamaan synnytyksen kokemukseen ja kulkuun olemalla aktiivinen ja ajattelemalla niin positiivisesti kuin mahdollista. En ole menossa synnyttämään ajatuksella "en kestä kuitenkaan, sattuu varmaan ihan perkeleesti ja kaikki tänne mulle heti nyt".

Enemmänkin niin, että "ei tämä loputtomiin kestä, katsotaan miltä tuntuu ja kokeillaan mikä auttaa". Mies on tukena, luotan kätilöihin ja lääkäreihin ja itseeni. Helpottaa myös toki kuulla jotain ennakkotietoja teiltä jo aiemmin synnyttäneiltä mutta jokainen synnytys on lopulta ainutlaatuinen ja henkilökohtainen kokemus.

Eniten toivon että meillä kaikilla menee synnytys mahdollisimman hyvin!
 
-maidonnousun kesto: itsellä meni viisi päivää ennen kuin maitoa rupes kunnolla herumaan. Tietty sitä ihan ensimaitoa tuli alusta asti..
-eppari. Paska juttu. En tosissaan aatellut että vielä kaksi vuotta synnytyksestä siihen arpeen sattuu tietyissä tilanteissa. . :D
-kyllä se kipu varmaan myös yllättää jokaisen. Ei semmosta varmaan muussa tilanteessa elämänsä aikana tunne :)
 
En ole viela synnyttanyt, joten pitaisi varmaan olla hiljaa. :) Mutta se on jo yllattanyt, miten kovin erilainen suhtautuminen synnytykseen taalla Hollannissa tuntuu olevan omaan suhtautumiseeni Suomessa. Voin siis puhua vain omasta puolestani, mutta minun suhtautumiseni oli juuri tyyliin "en siita hengissa selvia", halusin kaikki mahdolliset laaketieteelliset interventiot tietamatta niiden vaikutuksia. Hollannissa taas korostetaan naisen kehon luontaista kykya olla raskaana ja synnyttaa, vaihtoehtoisia kivunlievitystekniikoita, laaketieteellisten kivunlievitysten hyvia ja huonoja puolia seka synnyttajan aktiivista roolia kivunsiedossa - ja tasta syysta on normaalia, ettei synnytyksessa kayteta ollenkaan kivunlievitysta, koska synnyttaja ei sita halua. Raskauden aikana synnytysvalmennus keskittyy juuri noihin listaamiini asioihin.

Imetykseen suhtautuminen on hyvin samantyylista kuin synnytykseen, ja se nahdaan luonnollisena asiana, jota suositaan painostamatta. Esimerkiksi erilaiset imetyskurssit ovat taalla suosittuja. Synnytyksen jalkeen ainakin kotisairaanhoitajat ja katilot, tarvittaessa jopa laktaatiokonsultit, tulevat kotiin auttamaan imetyksen alussa. Kaytannossa jokainen voi halutessaan imettaa, koska sita tuetaan niin voimakkaasti.
 
Minäkin tässä luen mielelläni kokeneiden kommentteja. Voin sitten raportoida kyllä kun sen olen itse kokenut että miten meni. Jännittää jo aika paljon kun on niin lähellä. Täällä Saksassakin tulee kotisairaanhoitajat vielä kotia synnytyksen jälkeen tarkastamaan monta kertaa että kaikki sujuu hyvin. Vielä sitä kyllä murehdin että koska en ole omaa kätilöä varannut jo ennen synnytystä tueksi niin onkohan kellään aikaa minulle synnytyksen jälkeen. Naistenlääkäri sanoi että saan jonkun kätilön kyllä sairaalan puolesta jos en ole varannut sitä ennen omaa että he tarkistavat aina että vauvanhoito sujuu myös kotona. Olen nyt lukenut jotain infoa imetyksestä ja koitan varautua siihen miten pystyn. Haluaisin kyllä täysi-imettää. Pelkään vähän sitä että mitä jos maitoa ei tulekaan aluksi kun juuri tämä usein mainitaan että voi kestää 3-5 päivää ennen kuin maito kunnolla nousee mutta sairaalassa pitäisi saada kaikki apu tässä asiassa. Tädit ovat super ystävällisiä ja luottavaisia että kaikki menee hyvin ja olen tavannut jo kaksi synnytyslääkäreistä. Lasta pitäisi aluksi imettää 8-12 kertaa päivässä ja se että imettää usein ja pitää lasta rinnalla edistää maidonnousua. Tuntuuhan se ihmeelliseltä että kohta näistä rinnoista tulee oikeasti maitoa!
 
mmmustikka: Täällä Suomessa ohjataan lapsen tahtiseen imetykseen. Käytännössä se tarkoittaa sitä, ettei kellosta katsota milloin on viimeksi syönyt, vaan vauvalle annetaan tissiä, kun hän sitä pyytää. Meidän esikoinen sitten tiheän imun kautena pesi rinnalla pari tuntia ja oli alle tunnin pois ja uudestaan sama homma. :D Välillä tuntui, että onko tässä mitään järkeä. Toki imetyksessä järkeä on, mutta sen tiedän omasta/muiden äitien kokemuksesta, että kaikilla sitä maitoa ei vain riitä tai imetys ei syystä tai toisesta onnistu. Itsellänikin oli yksi rintatulehdus, joka teki tooooosi kipeää ja oli tosi oksettavaa, kun tissistä tuli sellaista vihreää eritettä: yöks. :sad001
 
Kiitos Emmy hyvistä vinkeistä. Minua pelottaa sekin vähän että kun kaikki informaatio tulee saksaksi niin tajuanko kaiken oikein. Tuntuisi kyllä loogiselta imettää tällä tavoin lapsen tahtisesti eikä kellontarkasti. Tuntuu että pitää varmaan silti alkaa pitää jotain imetyspäiväkirjaa että pysyy perillä siitä miten usein lapsi syö ja milloin. Oma muisti varmasti alkaa pätkimään jos ei saa nukuttua paljon. Mutta on se varmasti ihanaakin kun on se pieni vihdoin siinä rinnalla. Kyllä siitä rakkauspakkauksesta mielellään pitääkin huolta.
 
Mut yllätti myös epparin nopea parantuminen. Sit se jälkivuoto, voi luoja mikä putous :D Nyt kun lukee näit teidän kokemuksii niin imetys ei ollu kyllä lapsentahtista täällä, kauheeta kellon kyttäystä ja kerran ku nukuttiin 5h putkeen pojan kanssa ilman et syötiin ni ne hoitajat oli ihan paskat housuissa et kui nyt tollai nukuttii ku olis pitäny jo syödä. Herranjestas poika painoi liki 4,5 kiloa et eiköhän hän ihan hyvin olis pärjänny vaik useemminki olis ollu 5h väliä. Varsinki öisi... Ja mullaki synnytys käynnistettii ja kesti sen 2vrk.
 
Mistähän se kellon kyttäys imetyksen kanssa juontaa juurensa? Toki ymmärrän, että esim. Keskosen pitää syödä tarpeeksi usein, mutta eihän se kello tiedä milloin lapsella on nälkä. :D Heinukka: Veljeni oli syntyessään viisikiloinen ja alkoi nukkumaan melkein heti täysiä öitä. Neuvolassa oltiin sitä säikähdetty ja sanottu, että "poika pitää herättää syömään, kun on noin iso." :D Jännä aspekti se! Eikö lapsi muka itse herää jos hällä on nälkä? Kummaa holhousta välillä. No äitini oli kylläkin valinnut sen nukkumisen pakkoherätysten sijaan. Hyvä niin, kun veljestänikin on kasvanut terve ja iso mies.. :wink
 
Taalla Briteissa ainakin synnytysvalmennuksen kautta saadun tiedon perusteella korostetaan luomusynnytysta ja kaytiin tarkasti lapi medikalisoidun synnytyksen plussat ja miinukset. Sitten meilla oli yhteensa 4h opetusta imettamiseen ja miehet oli myos mukana kuulemassa kuinka voivat tukea imetyksessa. Tassa muutama asia, jotka opin:
-vastasyntyneen vauvan maha on vain noin saksanpahkinan kokoinen eli 7ml ja imetysta tulisi tapahtua jopa 16 kertaa ekojen paivien aikana, jotta vauva saa kaiken mahdollisen ensimaidon (joka voi tulla ihan vain pisarina) seka tama estaa rintatulehdusta, kun tissit jatkuvati tyhjenevat
- jos vauvalla on hankala alkuun ottaa tissia niin ensimaitoa voi lypsaa pikkulusikkaan ja maidon maun pitaisi kaynnistaa imemisrefleksin
- vauvaa olisi pidettava rinnalla (aidin seka isan) niin paljon kuin vaan mahdollista, jotta vauva elimisto tasaantuu ja vauva pysyy lampimana
-alkuun imettaminen on helpointa selallaan (laid back breast feeding) ja siten etta vauva ikaan kuin kiipeaa rinnalle, oikean asennon loytamisessa auttaa etta vauvan nena on nannin kohdalla (laukaisee imemisrefleksin) ja han sitten ikaan kuin haukkaa suu kunnolla auki tissia ei pelkastaan nannia,
- ekoina paivina rinnat on arat mutta tottuvat imetykseen, jos vaan asentoon oikea

Imetysohjaaja oli sita mielta, etta maitoa (sis. ensimaitoa) pitaisi tulla, jos vaan asento on oikea ja tama ohajaaja tekee jopa kotikaynteja eli tukea on.

Mulla on jo nyt tullut ensimaitoa eli varmaan ei tarvii huolehtia etteiko sita tulis ja tissit on kasvanut ihan hirmuisesti.

Saa sitten nahda parjaanko nailla vinkeilla...
 
Etanainen: Kuulostaa hyvältä teillä siellä se imetysohjaus. Tosi hienoa, että siellä saa noinkin paljon opastusta. :) On suomalaisilla vielä opittavaa tuosta mallista. Musta tuntuu, että täällä imetysohjaus kiinni siitä kuinka paljon sitä itse osaa hakea ja pyytää.

Muistelisin kyllä, että mulla tuli (niin kuin nytkin tulee) ensimaitoa huomattavasti ennen synnytystä. Mutta silti varsinainen maidonnousu kesti useamman päivän synnytyksen jälkeen. Tämä on tietysti varmasti ihan yksilökohtaista. Joillainhan sitä maitoa tursuaa ihan älyttömästi. Mulla oli koko ajan esikoisen aikana tosi tasainen maidontulo, enkä tarvinnut mitään maidonkerääjää esim. käyttää ollenkaan. Ei kyllä olisi riittänyt mitenkään luovutettavaksi myöskään mulla sitä maitoa.. :wink
 
Muokattu viimeksi:
Nyt synnyttaneena voi jakaa asiat, jotka minut yllattivat:
- Synnytyksen toooooossiiiiiii hitaasta etenemisesta huolimatta sain synnyttaa rauhassa, kuten halusin, eika siihen laaketieteellisesti puututtu.
- Katilon sanat: "Kuuntele kehoasi ja tee niin kuin se kaskee"
- Epiduraali oli aivan loistava! Eika se kylla vienyt kykya ponnistaa, vaikka etukateen niin varoiteltiin.
- Valtyin kaikilta repeamilta, koska kuuntelin gynekologin neuvoja. Ja olen itseasiassa aivan loistavassa kunnossa huomioiden, etta lapseni noin 30 tunnin ikainen. :)
- Ponnistusvaihetta pelkasin etukateen eniten, mutta se oli suosikkini. Vaikkakin ponnistusta pidetellessa, kun ponnistustarve on niin valtava, ettei mitaan jarkea ja gynekologi sanoo "ala tyonna", meinasi jarki lahtea.
- "Crowning" hetkella iski paniikki, mutta sitten sain koskea lapsen paalakea ja se rauhoitti mielen ja selvisin :)
- Se hetki, kun lapsi itseasiassa syntyi, oli yllattava. :)

Ja kaikkein eniten yllatti se, etta kaikki meni hyvin, olen tyytyvainen saamaani huomioon ja hoitoon, ei jaanyt traumoja, mieheni oli ihana tuki ja turva - ja aitini, jonka piti saapua pari paivaa ennen synnytysta, saapuikin itseasiassa keskesn synnytyksen. :)
 
Sekin on muuten aika jännä ku kaikki sanoo et jossain vaiheessa on kielletty ponnistamasta ni mul ei sanottu niin ku sanottiin vaan et "ponnista ponnista" ja sit ku koitin vetää hetken henkee ni "ponnista jo, älä enää lepää"...
 
Mulle selvisi, että kiellettiin ponnistamasta virhetarjonnan vuoksi.. Varmaankin jokainen synnytys, kuten jo monesti sanottu, erilainen. Hienoa Libra, että sait hyvän kokemuksen ensisynnytykseksesi. :)

Voi kun minäkin niiiiiiin toivon, että tällä kertaa synnytykseni etenesi normaalimmin. Edellisestä kerrasta ei voi niin sanoa. Aina voi toivoa. :wink
 
Libra - hienoa kuulla positiivisesta kokemuksesta!! :-)
Kauanko sulla kesti ns. active labour siis kun olit noin 4-5cm avautunut?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top