Mitkä asiat yllättivät synnytyksessä?

[Omena]

Maiden, mulla oli vähän sama kokemus. Tosin, mä en pystynyt oikein olemaan jalkeilla niin paljon kun halusin, koska ne surkeen anturit ei pysyneet yhtään paikoillaan pystyasennossa...

Ja voin kyllä todeta, että tämän ekan synnytykseni jälkeen ei tulisi mieleenkään edes lähteä tavoittelemaan lääkkeetöntä synnytystä... Varsinkin kun mulla kuitenkin säilyi hyvällä tavalla tuntuma tapahtumien kulkuun ja ponnistamiseen. Mutta voihan se olla että seuraava synnytys on ihan erilainen, eikä tule niin kipeää avautumista. Että jos vaikka ei sit tarvikaan niin paljon kivunlievitystä...?

 

[Maiden_Of_Sleep]

No mä otin epiduraalin siinä vaiheessa, kun olin 7 h ollut pystyssä ja mun teki suorastaan mieli rojahtaa lattialle ja toivoa kuolevani, kun jalat oli niiiiin poikki ja sattui. Epiduraalikin oli mulla siinä ja siinä rajoilla, että en olisi tahtonut oikeasti sitä mutta itseni takia otin että sain vihdoin mentyä makuulle ja levätä.

 

[heinukka]

Joo kyllä se epi on ihan hyvä ottaa ihan senki takii et saa levätä ja kerätä voimii ponnistusvaihetta varten :)

 

[JaneDoe85]

Tämä ei sinänsä liity synnytykseen, mutta oli minulle uusi ja yllättävä ilmiö, joten jaan sen nyt kumminkin teidän kanssa. Eli minun synnytyksessäni oli mukana myös kätilöopiskelija ja istukan synnyttyä oikea kätilö lähes innostuneena kutsui opiskelijan sitä istukkaa ihmettelemään, koska kyseessä oli kuulemma harvinainen ilmiö eli minulla oli ollut kalvokiinnittainen napanuora. Tai vauvalla, miten sen nyt sitten ajattelee. Napanuora siis kiinnittyy istukan reunaan sikiö-kalvoihin siinä tapauksessa. Tämä on kai varsin harvinaista ja potentiaalisesti hyvin vaarallista. Minullakin oli kuulemma tuuria, koska synnytys alkoi lapsiveden menolla eli kalvoihin tuli reikä. Jos se olisi ollut vähän eri kohdassa, olisi lapsi pitänyt saada ulos välittömästi, koska napanuora ei enää toimittaisi hänelle happea. Koskapa olisi ollut kotona, ei apua olisi voinut saada ajoissa. Onneksi tämä ilmiö ei ole perinnöllinen tms eikä siis tarvitse pelätä, että se toistuisi jos joskus olisin uudelleen raskaana. Tosin kyllähän sitä varmaan vähän jännittää nyt kun asiasta tietää. Tieto lisää tuskaa tässäkin asiassa:). Yllättävää oli kyllä sekin, miten paljon kaikkea ällöttävää tapahtuu vielä sen jälkeen kun kaikki jutut ovat syntyneet, mutta eipä siitä sen enempää kun sen ovat kaikki alateitse synnyttäneet itsekin varmaan kokeneet.

 

[jutsa]

Kaikenlaista sitä voi ollakki. Onneks ei kaikkea tiedäkkään, johan siinä huolesta pää sekois. Toki tollasesta ois hyvä tietää, ehkä ois käynnistetty, en tiedä. Mut hyvä et teillä meni kaikki hyvin! :)