Esikoista yritettiin yli puoli vuotta ja jo vähän luovuttiin toivosta kun mun kierto oli niin pitkä että tuskin aina edes ovuloin (mihinkään tikuttamisiin ei ryhdytty silloin). Synnytyksen jälkitarkastuksen jälkeen laitatin kuparikierukan etten _varmasti_ tulisi heti raskaaksi. Se toimikin hyvin yli vuoden, kunnes mun kuukautiset alkoi viime kesänä imetyksen loputtua ja alkoi 3/4 kuukautta kestävät menkkakivut. Syksyllä otatin kierukan pois ja kun hormonivalmisteita en halunnut ja kortsu ei tuntunut hyväktä niin pääsyttiin varmat päivät / keskeytetty menetelmään. Toki tiedettiin se epävarmaksi ehkäisytavaksi, mutta koska vauva ei olisi enää maailmanloppu, vaikkei toki suunnitelmissa ihan vielä, ja esikoinenkaan ei ihan helpolla tärpännyt niin oli todella yllätys kun olinkin jo nyt raskaana. Tämä esikoinen kun on pitänyt huolen, että isällä ja äidillä ei juuri kahdenkeskistä aikaa ole, mutta ilmeisesti tämä kakkonen on päättänyt saapua, vaikka se kuukauden ainoa yhdyntäilta ei ollut mielestäni lähelläkään ovulaatiota.
Esikoisen yrittämisen jälkeen pidin mahdottomana, että voisin raskautua "vahingossa". Kakkonen ei kuitenkaan ole vahinko, vaan yllätys.
Esikoisen yrittämisen jälkeen pidin mahdottomana, että voisin raskautua "vahingossa". Kakkonen ei kuitenkaan ole vahinko, vaan yllätys.