Milloin kerrotte uutisia lähimmille?

Ma kerron pomolle ens viikolla, on sit helpompi saataa neukku- ym. kaynteja tyoajalle, tai jos tarttee olla pois niin raskauden aiheuttamat saikut lasketaan erikseen. :wink
 
Täällä tietää vain pomo ihan käytännön syistä :)
 
Mullakin on ens viikolla vuorossa esimiehelle kertominen. Muuten menisi neuvola- ym. käynnit turhan vaikeiksi. Pyydän kyllä pitämään omana tietonaan ainakin sinne ekaan ultraan saakka.
 
Ekasta kerrottiin juhannuksena kun 12 viikkoa oli ohi. Tästä varmaan sama juttu:-D
 
Itse kerroin äidilleni samantien, lähinä sen takia kun mulla oli samaan aikaan sairaalassa ravaamisia, niin kyselin häneltä neuvoa eri asioihin, kuten röntgeniin jne. Mieheni kertoi myös pian omalle äidilleen sekä parhaalle ystävälleen. Äitini myös luvallani kertoi parille erittäin rakkaalle perheystävälle. Ajateltiin miehen kanssa että kerrotaan muille ystäville ja perheelle kun 12. viikon raja on ylitetty. Äitini oli sitten ollut kävelyllä mummoni kanssa joka oli vain todennut että " taitaa olla sekin raskaana, oon ihan varma siitä!" Äiti ei ollut viitsinyt alkaa siinä sitten valhetelamaan vaan oli myöntänyt asian :D Mieheni teini-ikäinen sisko myös tietää, kun oli äitinsä pyynnöstä mieheltäni tulleen viestin ääneen lukenut, ennenkuin siis anoppi oli itse viestiä lukenut. Kaikilta tullut vain positiivisia kommentteja :)
Eniten jännitän isälleni kertomista, meidän välit kun eivät aina ihan parhaat ole olleet ja hänellä täytyy olla aina jotain huomautettavaa...
 
Mä kerroin äidille ja muutamille kavereille heti! Jouluna kerroin siskolle ja sen miehelle samassa yhteydessä, kun sanoin että mennään naimisiin 28.2. Sanoin, että meidän häissä ei tarjota sitte alkoholia, kun mä en voi ottaa :rolleyes: ja muutenki, kun mun miehen perhe on uskovaisia, ni senkään takia ei tarjota.
 
Onneksi läheisten reaktiot ovat ketjun mukaan ainakin suurimmaksi osaksi olleet positiivisia! Oon kyllä pahoillani niiden puolesta, jotka ovat saaneet muunlaisia vastaanottoja. Tuntuu ihan hullulta, että jollakin on tarve lytätä toisen onnea tai maalailla piruja seinille. Meillä on miehen puolen lähisukulaisille kertomatta, joten sitä vielä odotellaan. Muutama lähin sukulainen omalta puoleltani ja muutama ystäväni jo tietävät. Niin ja esimieheni :) Tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin ja kaikki tuntuvat myös ymmärtävän, että pidetään asia vielä tämän porukan sisällä sinne ekaan ultraan saakka.
 
Nyt on molempien vanhemmat kutsuttu lauantaiks valmistujaiskahveille :) eli molempien porukat näkee ekaa kertaa ja sit pitäis viel kertoo tää pikku ylläripylläri :D Tosin isä sai tietää jo puskaradion kautta mutta ei aio äitille sanoa mitää tai kellekään muulle :D Jännittää et miten tapaaminen menee ja miten miehen äiti reagoi kun hänelle ensimmäinen lapsenlapsi :)
 
mä kerroin jouluna vanhemmille ja siskolle, kun olis muuten pitänyt selitellä miksi en juo viiniä yms. Totesin vaan ettei alaikäisille tarjoilla :D Vastaanotto oli varovaisen iloinen, onhan kaikki vielä aluillaan. Vannotin vielä ettei asiast saa kertoa eteenpäin ennen kuin annan luvan. Luultavasti odotan siihen 12 viikkoon ennen kuin kerron laajemmalle piirille.

Paras kaverini sai tietää nyt uudenvuoden yönä, kun oli katsellut koko illan mun juomavalintoja ja kysyi suoraan :) vähän pelkäsin miten se reagoi, kun itsellään ei ole raskautuminen onnistunut kahden vuoden yrityksellä, mutta oli vaan tosi onnellinen mun puolesta :)
 
tuli eilen kerrottua anopille, kun hain heiltä meidän keskimmäistä poikaa pois päiväkylästä. anoppi sitten kyseli oliko meidän nuorimmaiselle sopivia ne vaatteet, mitä he olivat joululahjaksi hälle ostaneet. heiltä oli 80cm body, 74cm paita ja housut. sanoin että 80cm body vielä meni pojalle päälle, mutta ne 74cm vaatteet oli liika pieniä. anoppi siinä harmitteli, kun olivat ostaneet väärän kokoisia vaatteita ja hän sanoi:
"Noh, teidän pitää laittaa neljäs tilaukseen, niin ne sopivat sitten sille".
pakko oli vastata, että on kuule tulossa jo! :grin anoppi meni aivan ihmeellisen näköiseksi ja itku silmässä onnitteli. tottakai sitten kyseli lasketut ajat ja viikot yms...
 
Nyt on molempien vanhemmat tietoisia tulevasta vaavista :) Hyvin ottivat kaikki asian vastaan ja itteä tais jännittää huomattavasti enemmän koko asian kertominen, hyvä että sain ees sanottua :D
 
Me kerrottiin melkein heti vanhemmille ja lähimmille ystäville. Meillä ihan eka raskaus mennyt kesken minkä kertominen aiottiin jättää sen kuuluisan rv 12 jälkeen. Menikin kesken. 11+5 ja sen johdosta olin sairaalasta. Miehestä oli stten ikävää tätä vanhemmillenikin sanoa, kun mua yrittivät tavoittaa. Sen jälkeen tullutkin raskaudet kerrottua heti niille, joille puhuisi myös keskenmenosta.
Mulla pahoinvointi ja väsymys veti melkein petipotilaaksi, että lapset (8v ja 6v) huolestuivat kun muutenkin olen sairastellut. He ovat nyt jonku aikaa tiennyt tulevasta vauvasta. Ovat onneksi jo sen verran isoja että osaavat pitää salaisuuden ja ymmärtävät hieman aikaa.
Pomolle pitäisi sitten jossain vaiheessa kertoa. Saa nähdä pitääkö jo tässä kohta tehdä, kun sain tulevia neuvola yms.-käyntejä, niin on syy miksi mulla on niin paljon työvuorotoiveita.
 
Me kerrottiin mun toiveesta mun vanhemmille ja sisaruksille välipäivinä, koska JOS sattuisi menemään kesken niin heidän kanssaan haluaisin siitäkin asiasta puhua. Vastaanotto oli tosi iloista eikä ilon kyyneliltäkään vältytty. Miehelle sanoin, että kerrotaan hänen puolelleen sitten kun hän sitä haluaa, veikkaisin että lähiviikkoina. Töissä en kyllä meinannut paljastaa mitään moneen viikkoon. Mulla on kehityskeskustelu kuun lopussa, joten josko silloin tämän paljastaisi. Toivottavasti on sitä ennen ollut jo eka ultrakin!
 
Minun ja mieheni äidit tietävät. Sekä muutama ystävä, joista kaikki ovat iloisia uutisesta :)
Edellinen meni kesken joten se osaltaan ehkä vähän himmailee tätä, ja huono kokemus kertomisesta, hyvälle ystävälleni joka sitten aivan totaalisesti lyttäsi mínut..
En ole pohtinut sen tarkemmin paljastamisen ajankohtaa muille töissä tai muille läheisille, kerron sitten kun tilanne on sen mukainen :)
 
Meillä on suunnitelmissa kertoa miehen vanhemmille tänä viikonloppuna. Appivanhemmat asuvat kaukana ja käymme heillä suhteellisen harvoin, joten ajankohta on nyt mielestämme ok. Lisäksi haluamme kertoa lähimmille perheenjäsenille uutiset kasvotusten. Viikkoja on kasassa tänään vasta 8+1, joten pitää toivoa, että Mavo on pitää vielä seuraavat 32 viikkoa tiukasti kiinni.

Omille vanhemmilleni kerromme hiukan myöhemmin, sillä heitä näemme useammin. Toki asettelu on hassu, mutta tiedän vanhempieni ymmärtävän "kertomisjärjestyksen" :)
 
Täs pohtinu että miten mies ottaa tän toisen raskauden rennommin ku mä...eka ajattelin että ikäeroksi tulis se 2v vähintään,mutta nyt kun 1v8kk.niin jotenki vaikia kertoa asiasta..kai siihen tulee joku hyvä tilaisuus,mutta ei kyllä esikoisen aikaan ollu näin vaikiaa..
 
katariina86, muistan tuon saman kun kuopusta odotin. Ikäeroa tuli lapsille 2v. Ensimmäinen kuitenkin vielä aika pieni kun raskaus alkaa, niin jotkut kauhuissaan. Vanhemmiltani sainkin silloin kommentin "taas raskaana". Myöhemmin monet ovat kyllä sanoneet, että mikä onni noin pienestä ikäerosta kun nyt ovat toistensa hyvät kaverit.
 
Miehen että minun äidilleni kerrottiin tällä viikolla, olivat onnellisia ja ehkä hiukan järkyttyneitäkin :)
Muille kerrotaan vasta sitten kun 12vk täynnä.
 
Mun täytyy varmaan kertoa esimiehelle ensi viikolla: nt-ultra on 19. päivä ja jotenkin täytyy mun opetus järjestää, kun ultra menee pahasti töiden päälle, enkä mitään muuta aikaa saanut. Meillä on kyllä niin ihana rehtori ja tietää edellisestä keskenmenostakin (tuulimunasta), että uskon hänen olevan vain ja ainoastaan onnellinen. Viimeksikin sanoi, että olet vain sairaslomalla niin pitkään kun tarve tuntuu (olin ollut jo kahteen otteeseen melkein viikon, kun tyhjennys ei onnistunut ja sitten vielä kaavinta ja oman mielen keräileminen). Ihana ihminen :happy:
 
Me kerrottiin molempien vanhemmille jouluna, yllätys oli tietty melkoisen suuri ja pientä shokkiakin leijui ilmassa ainakin mun kotona :D kaverit sai tietää heti plussan jälkeen. Oli tietty tosi innoissaan :) en ehkä oo siinä ihan perinteisimmässä elämäntilanteessa lapsen hankinnan kannalta, ikää tulee syksyllä 24 vuotta ja opiskelut yliopistossa puolessa välissä vasta. Mutta poikaystävä täyttää 30 ja valmistuukin keväällä, työllistyy varmasti, joten tämä on meille just sopiva aika. Itselleni pieni tauko koulusta tekee ihan hyvää ja on taas uutta intoa sen jälkeen :wink
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top