hennas
Puuhakas puhuja
Unohdin ihan kehua Pranametrin tekemää kakkua. Oli tosi hieno! Minä en ole mikään leipurimestari, joten meillä on aina sellaisia taviskakkuja. Tytöltä kysyin, että minkälaisen kakun hän haluaa syntymäpäivilleen ja vastaus kuului, että punaisen. No, siinäpä se sitten. ;-) Neiti muuten kertoo kaikille, että hän on kohta kaksi vuotta. Peukaloa ja etusormea pitää pystyssä, että tulee sitten varmasti selväksi. :-)
Toivottavasti Moonin pieni potilas paranee nopsasti leikkauksestaan. Itselläni oli joskus ala-asteaikaan aika usein keuhkoputkentulehdus ja uhkailivat, että jos alkaa muodostua kierteeksi, niin leikkaavat risat, kun ovat niin isot. Eipä tarvinnut leikata.
Pranametrillekin paranemista! Itselläni alkaa flunssa vihdoin hellittää. Sellaiset neljä viisi viikkoahan tuota onkin jo kestänyt. Ja yskiminen on todella raivostuttavaa. Varsinkin kun se alkaa yllättäen ja tuntuu, että siitä ei tule loppua. Kurkkua vaan kaivaa ja kaivaa. Miehen siskokin sanoi, että oli tämän flunssan yhteydessä joutunut ensimmäistä kertaa turvautumaan yskänlääkkeeseen. Toivottavasti nämä tämänvuotiset sairastelut olisivat nyt tässä!
Meillä meni eilen miehen kanssa ihan hiukan sukset ristikkäin. Ei lähtenyt viemään kaatopaikkakuormaa jostain "periaate"-syystä. Ota noista miehistä selvää! Vietiin kuorma anopin kanssa kahdestaan. Muuten, meillä on anopin kanssa todella hyvät välit. Oikeastaan paremmat kuin oman äitini kanssa. :-)
Tänään lähdin omalla autolla töihin, kun aamulla oli neuvola. Ajattelin käydä töitten jälkeen ostamassa vihdoin sen patjan tytön sänkyyn ja käyn varmaan hakemassa sen sängynkin. Samalla kiukullahan nuo kaikki nyt menee! ;-) Ja naiset muka on vaikeita. Jaskat!
Toivottavasti Maarisella on hyvä reissu Saloon...
Toivottavasti Moonin pieni potilas paranee nopsasti leikkauksestaan. Itselläni oli joskus ala-asteaikaan aika usein keuhkoputkentulehdus ja uhkailivat, että jos alkaa muodostua kierteeksi, niin leikkaavat risat, kun ovat niin isot. Eipä tarvinnut leikata.
Pranametrillekin paranemista! Itselläni alkaa flunssa vihdoin hellittää. Sellaiset neljä viisi viikkoahan tuota onkin jo kestänyt. Ja yskiminen on todella raivostuttavaa. Varsinkin kun se alkaa yllättäen ja tuntuu, että siitä ei tule loppua. Kurkkua vaan kaivaa ja kaivaa. Miehen siskokin sanoi, että oli tämän flunssan yhteydessä joutunut ensimmäistä kertaa turvautumaan yskänlääkkeeseen. Toivottavasti nämä tämänvuotiset sairastelut olisivat nyt tässä!
Meillä meni eilen miehen kanssa ihan hiukan sukset ristikkäin. Ei lähtenyt viemään kaatopaikkakuormaa jostain "periaate"-syystä. Ota noista miehistä selvää! Vietiin kuorma anopin kanssa kahdestaan. Muuten, meillä on anopin kanssa todella hyvät välit. Oikeastaan paremmat kuin oman äitini kanssa. :-)
Tänään lähdin omalla autolla töihin, kun aamulla oli neuvola. Ajattelin käydä töitten jälkeen ostamassa vihdoin sen patjan tytön sänkyyn ja käyn varmaan hakemassa sen sängynkin. Samalla kiukullahan nuo kaikki nyt menee! ;-) Ja naiset muka on vaikeita. Jaskat!
Toivottavasti Maarisella on hyvä reissu Saloon...