MARRASKUU <3

Mun mies on taas ollut ihan yli-ihana! Sitä kun ei mienaa saada kotoa mihinkään, kun vissiin jo jännittää, että milloin pitää mennä. Työpaikan pikkujouluunkin se piti lähes pakottaa.[:)]
Tosin ei mua kyllä haittaakaan, että se on illat ja viikonloput kotona, mitä nyt harrastuksissaan käy. Saan ihan riittävästi olla yksinäni päivisin. Varpajaisiakaan se ei aoi juhlia, kun haluaa olla mahdollisimman paljon vauvan ja mun luona :) Voin vaan kuvitella minkälainen ärrimurri musta tulisi, jos mies olis illat kavareillaan ja harrastuksissa ja viikonloputkin jossain menossa...
 
 
Hohoijaa! Viimeinen neuvola takana (rv 40+6). Kaikki ihan ok. Tuntuu vain, että nyt ei mene taas putkeen nämä raskausjutut yhtään. Mulla siis piti olla yliaikaiskontrolli tulevana perjantaina, jotta mieskin olis päässyt mukaan (ennen sinne hautajaisiin lähtöä). Siellä olis nähnyt vähän mikä tilanne tällä hetkellä on ja saatu sitten jo tietää mahdollinen käynnistäminen. No tietenkin silloin perjantaina on lääkärien koulutuspäivä, joten en saanut aikaa sille päivälle, eikä aiemmin ole aikoja. Yliaikaiskontrolli menee siis viikonlopun yli. Alkaa ihan oikeesti jännittämään, pääseekö mies synnytykseen mukaan vai ei. Niin perjantaina he haluavat kyllä mut sairaalassa käymään käyrillä ja sen jälkeen päätetään, jäänkö sairaalaan. Apua, jos joudun jäämään sinne ja mies lähtee silloin sinne hautajaisiin. Pitää yrittää pitää jalat ristissä sunnutaille asti [:)].
Kaiken hyvän lisäksi mulle ja esikoiselle iski kaamea flunssa. Vielä ei ole kuumetta, mutta olo on ihan hirvee. Kurkku ja pää on kipee ja nenä vuotaa solkenaan. Nyt kun pitäis oikeesti levätä, ei saa kunnolla henkeä ja yöt on yhtä yskimistä. Mutta pääasia, että vauvalla on kaikki hyvin [:)]
 
Toivotaan Miimi, että teillä menee kaikki hyvin ja mies ehtii synnytyksee mukaan. Itsepäisiä vauvoja vaan, syntyvät sillo ku itse tahtovat [:D]. Harmi tuo yskä, mulla oli se kax viikkoa, mutta nyt alkaa viimein helpottaa onneksi. Tosin lääkärillä kun kävin niin se sanoi, että vauvaan ei tartu, vaikka syntyiskin flunssan aikana, kun niillä on niin hyvä vastustuskyky, kiitos äidin [:)]
Minä vietin eilisen koko päivän shoppailemassa kaverin kanssa. Oli mukava päivä, vaikka kaveria jännittikin lähteä mun kanssa, sanoi vaa, ettet sitte ala synnyttämään ku mentiin 60km päähän sairaalasta [:D] Siinäpä ois ollu oikein päättäväinen vauva, kun juuri silloin ois halunnu maailmaan tulla [:D] No josko sitä tällä viikolla tekis visiittejä vähän kauemmas kavereilleen, niin eikö se siitä synny, kun on mahdollisimman kaukana sairaalasta.
Tulipas muuten eilen tehtyä oikein työtäkin, lakkasin varpaan kynteni [:D] Jösses voi olla vaikeeta puuhaa, mutta kyllä nyt kelpaa mennä synnyttämään [:D]
 
Heh, toi varpaankynsien lakkaaminen on kyllä jo todellinen urotyö! Mulle säärien ajaminenkin tuottaa tustaa[:D]. Mulla oli eilen neuvolan jäljiltä vatsa koko ajan kivikova. Ihan kuin olis joku megasupistus päälllä. Myös levottomuus vaivas. Toki sitä heti ajatteli, että nyt tää sitten lähtee syntymään, mutta taas sama juttu. Saunan jälkee ei sitten mitään oireita! Mulla toi sauna rauhottaa kyllä niin hienosti kivut ja säryt sekä supistukset. Flunssakin alkaa pikkuhiljaa taittumaan.
 
Eilen vaihdoin taas kerran vauvan kotiutumisvaatteet turvakaukaloon. Ja samalla huomasin, että mulla on kyllä ihan liikaa noita vaatteita ja sellasia, mitä tuskin tulee edes pidettyä. Mulla on siis ainakin kolme fleese/kevyt toppapukua ja kaikki pieniä. Ostin siis niitä 56cm sen takia, kun tätähän ennustettiin syntyvän viikolla 37 ja olevan noin 3kg. Nyt sitten tänään tuli täyteen 41 viikkoa ja neuvolassa sanottiin kokoarvioksi 4kg. Ei ihan mennyt niin kuin ajateltiin [:D]. Eipä tosiaan muuten uskois, että siitä vauvan käännöstäkin on jo kuukausi aikaa! Kyllä menee aika hurjaa vauhtia.
 
Mun tekis mieli vielä myös lähteä shoppailemaan. Nyt on kauhea hinku saada joulua kotiin. Käytiin jo esikoisen kanssa metsässä valkkaamassa meille joulukuusi ja sekin on ihan tohkeissaan tästä joulusta. Tää joulu on taas ihan erityinen kun ollaan kotona ja nyt jo esikoinen tajuaa täysin mistä on kysymys. Ainut vain, että miten sitä jaksaa laittaa kaikkea, kun on muutaman viikon ikäinen vauva matkassa. No, onneks synnytyksen jälkeiset hormoonit varmaan hoitavat asian [:)]
 
Veikkaan, että meilläkin jää 56cm äkkiä pieneksi. Sain kaverilta kassillisen 50-60 cm vaatteita ja ne 50 cm kokoiset taitaa jäädä käyttämättä kokonaan, vakka eipähän noihin ole tarvinnut rahaa laittaa. Mutta ovat kyllä niin söpöjä, että harmittaa. Laitoin myös lokakuussa vauvan sairaalakassiin noita pikkuvaatteita, mutta taisin vaihtaa ne jo isompiin, kun neiti ei nyt haluakaan tänne pakkaseen.
 
Mekin ollaan varmaan kotona pääasiassa joulu. Miehen vanhemmat asuvat parin kilometrin päässä, joten ruokahuolto hoitunee siellä[:D]
 
Tarunen: kiitti tosta varpaiden lakkausvinkinsä [:D] Taidan kaunistella itseäni kans sillain [;)]
Mites sulla? Onko mitään oireita että olis vaavi tulossa ulos edes laskettuna päivänä? Mulla ei ole ollut supistuksia, ei mitään.. Voin erinomaisesti ja nautin raskaudesta.

Toisaalta tekis mieli, että vaavi tulis jo ulos, mut toisaalta tää raskaus on niin helppo, energiaa riittää ja kaikki kohtelee kuin kuningatarta niin voisin olla näin vielä muutaman kuukauden [8D]
 
Täällä ollaan jo toista viikoa oltu kotosalla, mutta tuntuu et aika ei riitä mihinkään. Hyvä että ehtii itelle vaatteet saada päälle. Kauhulla odotan sunnuntaita ku miehellä loppu isyysloma [&:] On kyllä ollu ihan korvaamaton apu <3
Alkuun vauva nukku kolme neljä tuntia joka syötön jälkeen, mutta sitte tulivat vatsa vaivat. Niitten kans kähistiin sitte melkein tunti joka syönnin jälkeen. Aloitettiin cuplaton säännöllisesti ennen joka syöttöä niin mahavaivat on helpottanu jonku verran. Piereskelee ku isot äijät [:D]
Jotenki on niin tööt-olo koko ajan. Viime yönä kaks ja puol tiimaa kähisi poika sängyssään eikä rauhottunu millään. Vaihoin vaipat, annoin tissiä ja kaikki mahdolliset, mutta ei. Itkuhan siinä tuli itellä ku ei tiiä mitä tekis[:(]
Mies ei haluais, että poika nukkuu meän sängyssä, mutta ei auta ko on ainoa paikka mihin rauhottuu. Se pelkää, että litistää pojan tai jotaki. Kyllä ite ainaki koko ajan tiedostaa, että vieressä on.
Kyllä tässä on oppinu arvostamaan pitkiä yöunia. Ihana olis nukkua enemmän ko kaks-kolme tuntia putkeen. No ehkä sitä sitte joskus..
 
Kiirettä täälläkin pitelee.[:)] Kerkiää aina välillä käydä lukemassa täällä teidän juttuja, mutta harvemmin kerkiää ite kirjottelemaan kunnolla. tosta pukemisesta, musta on ihana hillua kotona ryysyissä. kertaakaan en oo mitään farkkuja vetäny kotona ollessa jalkaan. paitsi tietty jos oon käyny kaupassa. ja voi että ku ei vieläkään mahu omat farkut jalkaan!!! haluaisin jo niin käyttää taas "normaaleita" vaatteita, mutta vielä täytyy tyytyä äitiysfarkkuihin ja housuihin koska ei vaan mee nappi kiinni normi housuissa, kiitos tuon hirviän mahanahan [:@] Mutta eiköhän seki tässä ajan myötä pienene [:D][:D] Ja empä ollu huomannukkaan kuin paljon on reidet ja takamus leventyny [:'(] nyt sen huomaa ku yrittää joitan housuja laittaa jalkaan jotka on menny heittämällä ennen raskautta [8D]

Carina79: Voin lohduttaa, että pärjäät ihan varmasti vaikka miehelläsi loppuu isyysloma. Mä oon pärjänny vauvan kans heti siitä asti kun päästiin kotiin niin päivät yksin. Mies ei voi edes haaveilla pitävänsä isyyslomaa koulusta.

Vähän kateellisena luen näitä teidän kirjotuksia siitä, että mies on kotona aamusta iltaan. Öisin en raski herättää miestä että valvois välillä vauvan kans, eihän se muuten jaksa istua koulussa aamusta iltapäivään!
Tiukille välillä ottaa tuo valvominen mutta ihania nämä yöt jolloin vauva nukkuu ja herää itsekseen 3h:n välein syömään ja tunnin päästä siitä nukahtaa uudestaan. Viime yö oli sellanen meillä [:)]
Nyt oottelen kaveria kylään, saa olla lapsenlikkana vähä aikaa että tää mamma pääsee SUIHKUUN <3 Ah, mikä nautinto [:D][:D]

Monesti mietin, et jos tulee toinen lapsi ja miksei enemmänki, niin miten sitä sitten pärjää ja kerkiää hoitaa kodin,lapset ym kun on pieni vauva ?! [8|] Noh, turha sitä on vielä murehtia [:D] Jospa sitten mies vois pitää sen isyysloman [:)]
Ihana päästä shoppaileen tänään. Pitkästä aikaa taas näkee muitaki ihmisiä [:)]
 
melela, kyllä sitä ihmeitä ehtii vaik on kaks vauvaa. Ainut mikä mulla meinaa jäädä on syöminen, no oon aina ollu muutenkin huono syömään.

Mulla on se onni ett mies on yökukkuja, eli se valvoo poikien kanssa alku yön...eli mä meen nukkuu 21-22 välillä yleensä ja sit joudun heräilee 1-5 välillä aamulla riippuen siitä koska mies on viimeks pojat syöttäny. Kyllä 4-5 tunnin unet putkeen tekee ihmeitä[:)].

Meillä on ollu nyt kunnon mahan väänteitä kun pojat sai rotavirus-rokotuksen loppuviikosta, oli yhtä huutoa, mut onneks eilen illalla rupes helpottaa ja viime yö meni jo paljon paremmin.
 
...kaippa täs väsymys painaa itelläkin, toisten juttuja lueskellessa tulee kaikkee mieleen mitä pitäs kirjoittaa, mut heti kun tää kirjoitusikkuna aukee niin.... "mitähän mun pitikään..."
muutenkin kyllä huomaa päivän mittaan vaan jumittavansa jossain [:D] hyvin sitä kumminkin selviää elämästä, kai [:D]

tuli tosta varpaankynsien lakkaamisesta mieleen se, että kun oottelin lähtöö synnärille vesien menon jälkeen, lakkasin varpaankynnet ja sormien kynnet, suoristin hiukset ja laitoin veden kestävää ripsaria (joka oli kyllä pitkin poskia ponnistusvaiheen jälkeen) ja ajoin säärikarvatkin...  [:D] aika turhamaista toimintaa, mutta... minkäs sitä itelleen mahtaa [:D] en halunnut, että kätilöt joutuu tunnustelemaan säärisänkee [:D]

mun mies ei herää yöllä yhtään mihinkään. sillon se sapettaa, mutta mielummin annan sen nukkua, ettei se oo sitten ihan rikkipoikki töissä. oikeestaan mua ei haittaa kamalan paljoo noi yöheräilyt, saan kummiskin heti unen päästä kiinni kun neiti lopettaa ruokailunsa. kaippa mä itekin torkun siinä samalla, koska monestikkaan mä en oikeestaan muista mitään koko syöttötouhusta aamulla. [8|]

mä ajattelin huomenna testata vanhoja farkkuja jalkaan (ja pahoittaa mieleni kun ne ei kuitenkaan mene). oon ihan älyttömän kyllästynyt näihin äippähousuihin, niinkun varmaan kaikki muutkin täällä [:D]
 
Täällä on kans koitettu kaunistella "varastoon" sairaala aikaa varten ja kun sitten ei ehkä ehdi kun vauva on syntynyt. Kynnet lakattu, juurikasvu ja ripset ja kulmat värjätty ja itserusketettu [:D] Kuluupahan ainakin aika jos ei muuta. Niin ja mies saa vielä hoitaa nää karvoitukset kuntoon ennen laitokselle lähtöä. Ollaan naurettu, että kaikenlaisiin hommiin sekin joutuu [:D]

Onko muilla muuten tullut kasvoihin inhottavaa lisäkarvoitusta raskausaikana? Täällä joutuu vahaamaan kohta koko kasvot! [:D] Luin jostain, että saattaa johtua siitä jos odottaa poikavauvaa, niin saattaa saada samalla niitä sen mieshormoneja [:D] Toivottavasti häviää kuitenkin synnytyksen myötä.
 
Dinsku, täällä on ollu muutamat kivuliaammat supparit, mutta ei mitään hälyyttävää. Olenkin aatellu, että varmaan se päättää vain yllärinä syntyä eikä liiemmin ilmoittele paljon etukäteen tulostaan. Välillä tuntuu, että painaa alapäähän kovastikin, mutta sitten se taas vaihtaa vähän asentoaan ja ei tunnu enää. Itse olen ollu kans nyt tosi pirteenä ja elämäni voimissa. Aivan ihanaa aikaa tämä on ollu. Toisaalta surullista luopua tästä ihanasta vattasta ja näisä potkuista, mutta toisaalta taas haluaisin jo niin vauvan maailmaan. Kunhan nyt vaan ennen niitä kastajaisiaan syntyis, niihin ois nyt aikaa semmonen hiukan alta kolme viikkoa [:D] tiukille menee, mutta toivotaan parasta [:D] Dinsku, ilmoittelehan onnistuiko varpaiden kynsien lakkaus ongelmitta, ittelläni se tuotti hiukan hikeä, mutta kyllä nyt kelpaa [:D]

Täällä ei onneksi ole tullut karvoitusta enee, olen kans kuullu, että monilla tulee raskausaikana. Mulla on pikemminkin hidastunu, ei tarvi ees sääriään ajella ku sillo tällö. (vai johtuuko se siitä, ettei nää niitä omia sääriään[:D])

Oi että, ihanaa ihanaa ihanaa!
 
Housuista: kyllä on punkaaminen että saa jotain lämmintä päällensä näillä pakkasilla, "entisen elämän" toppahousut jämähtää reisiin ja jos jotkut saa vedettyä ylös asti niin ei puhettakaan että sais vetskarin/napit kiinni [:D] Harrastan siis suosiolla kerrospukeutumista, alle jumppatrikoot, väliin lämpökerrasto ja päälle collegehousut. Onneksi sentän omat talvitakit mahtuu!

Meillä kävi eilen kasa ystäviä kylässä ja kaikki vauvautuneet lohdutteli että varmasti kapenee reidet piankin entiselleen, kun en tämän isommaksi ole paisunut raskausaikana [:)] Mä siis toivon, että tuo leveneminen on vaan sulamista odottelevaa ihraa eikä niin että lantio olis pysyvästi leventynyt [8|]

Kyllä sen vauvan kanssa varmasti yksinkin pärjää! Vaikka toisaalta on kyllä ihan tosi ihana että mies voi olla kotona kaverina. Tämä mamma saa asettua nukkumaan iltasyötön jälkeen ja mies tuudittelee vauvaa uneen jos tarvii [:)]

Jahas, nyt kuuluu semmoisia ääniä että viisainta lähteä availemaan meijerin hanat [:D]
 
Täällä jännätään nyt sitten taas sitä, josko nyt pääsis tositoimiin. Vatsa on ainakin ihan sekaisin ja iltaa kohden on jälleen alkanut supistella (tosin ei vieläkään mitään oikeita supistuksia). Eniten tuo vatsan sekaisuus sai toivomaan, että tänä yönä tulisi lähtö. Jos näin hyvin kävis, mies ehtis olee synnytyksessä mukana, vaikka sitten sairaala-ajan joutuisinkin olemaan yksin. Mutta se on sitten jo pieni murhe se.
Jos nyt huomenna ei synnytys ala, niin sitten vain jalat ristiin ja peukut pystyyn, että syntyis sitten viikonlopun jälkeen. Huomenna kyllä meinaan lähteä shoppailemaan heti aamusta. Pitää vielä ostaa miehen joululahjat.
 
Eniten tulevassa jännittää, kuinka suureks vauva on kasvanut viimeisen kuukauden aikana. Mulla ei oo paino enää itellä noussut, mutta luulen silti, että yli nelikiloinen on tulossa. Esikoinen kun jäi pitkäks aikaa hartioista kiinni synnytyksessä ja hän oli sen 4,2kg.
 
Olen kyllä nyt levännyt varastoon ja toivottavasti myös yön sais nukkua hyvin, jos synnytys käynnistyy.
 
On muuten ihanan näköistä, kun tänne eteläänkin saatiin kunnolla lunta. Nyt kun vain pysyis kohtuulliset pakkaset, jotta ei tuu kamalaa loskaa.
 
Voi toivottavasti Miimi pääsis tositoimiin, täällä peukut ja varpaat pystyssä [:)]
 
Täällä kans toivotaan, et Miimi pääsee tosi toimiin ja että mieskin ehtii/pääsee mukaan synnytykseen! :)

..ja NYT mä sanon tän ekan kerran..

MÄ HALUAN JO SYNNYTTÄMÄÄN !! [:D]

Kaik olis valmista.. uus autokin saatiin mulle tänään haettua ja vakuutukset vaihdettua halvempaan mestaan (joka on siis pitäny tehdä kai viimiset puol vuotta). Mieskin on lomalla ja kotona ja pyykkikorikin tyhjä ja kämppäkin suhtkoht siisti ja mä ite oisin niiiiin valmis. Inhottavaa pikku kipuilua kokoajan - MÄ HALUAN TOIMINTAA JA HELVETILLISET SUPPARIT! [:D][:D] ei tässä mulla muuta - kiitti moiii [8D]
 
Haha, oonkin ootellut että milloin satuun iskee malttamattomuus [:D] Ei sulla nyt ainakaan kahta viikkoo kauempaa enää mee [;)] (ei muuten varmaan lohduttanut yhtään)

Onnee uudesta autosta! Mäkin haluisin, isomman. Ehkä jonain päivänä...
 
Satu´: voimia siihen loppuaikaan. Mie olin ihan tuskassa ja sit kun sain tietää käynnistyksestä, olin niin onnessani. Sit pettymys oli suuri kun ekana päivänä (12.11) käynnistys ei lähtenyt käyntiin ja sitte 13.11 käynnistettiin uudelleen, jolloin Peipi sit syntyi. Se odottaminen...on piinaa.

Mut yhden asian sanon. Parisuhde muuttuu ja tilanne on yllättävä. Onni ja ilo ja kaikki se täyttää eka mielen ja muutama päivä menee vaan vauvaa ihastellessa. Sit voi tulla vaikeitaki tunteita (voi tulla hetikin) ja joutuu kohtaamaan sen että kaikki muuttuu. Oikeasti.
Meillä ainaki kotiin tullessa iski todellisuus vasten kasvoja...
...ei ollu enää aikaa yhteisille teehetkille, sängyssä yhdessä köllöttämiselle tai seksille...(minkäänlaiselle). Alku meni siinä, et jos vauva nukku, oltiin nii väsyneit että nukuttiin itekin. sitte tuli riideltyä vauvan hoitamistavoista ja muusta ihan turhastakin.

Nyt kun ollaa oltu jo muutama päivä täs kotona, ollaan iloksemme löydetty yhteistä aikaa vauvan nukkuessa. Ja ollaan pystytty vuorottelemaan vauvanhoidossa jne.

Kannattaa nauttia niistä kahdenkeskisistä hetkistä...vaik ei sitä vauvaa ootellessa enää oikee jaksais. Mut sitten kun vauva on maailmassa, hoksaa sen että nyt se on oikeasti maailman ja elämän keskipiste.

Se on ihanaa<3 ja välillä rankkaa.
 
Pah, täällä edelleen ollaan! Eilen illalla alkoi sellainen meno vatsassa ettei mitään rajaa. Sikiökalvot vain napsuivat kamalasti mutta mitään ei tapahtunut. Nyt sitten huomenna sinne synnärille tarkastukseen ja mies lähtee sieltä sinne hautajaisiin. Tänään kyllä uhmaan kohtaloa ja lähde vielä toiselle paikkakunnalle ostoksille [:D].
Mua kanssa mietityttää toi yhteisten hetkien puute vauvan synnyttyä. Nyt kun esikoinen on jo 3,5-vuotias, hän menee illalla seiskan kasin aikaa nukkumaan, jonka jälkeen me ollaan vietetty aina yhteistä aikaa iltapalan, telkkarin, sängyn[;)] ja muun hyvänäpidon merkeissä. Nyt kun vauva tulee, näille ajoille voi taas heittää hyvästit hetkeksi. Ja kun tietää itestä, että sitä on kyllä kaiken valvomisen takia väsynyt, sitä menee varmasti heti nukkuu kun vauvakin nukkuu.. No tätä jatkaa sitten taas aikansa. Onneks esikoinen on päiväkodissa sen 10 päivää kuukaudessa, joten silloin saa vauvan kanssa myös vähän hengähtää ja elää vauvantahtisesti.
 
Peukaloinen, täällä myös ongelmia talvivaatteiden kanssa, kun tämä vatta viel hiukan tiellä [:D] ei oikein tahdo noi toppahousut mennä päälle. Yksikin ilta kun miehen kanssa oltiin lähdössä pienelle kävelylle niin sanoin, et laittaisin toppahousut, mut ku ne ei sovi, niin mies vaan kysyi: "ai miksi ei sovi" sitten se kattoi mun päälle, "niin joo" [:D] Olenkin sitten käyttäny mieheni haalareita tuolla ulkona, mies kun sattuu olemaan niin pitkä, että menee sit pituudeltaan paremmin, tosin jää nekin jo kiristämään vattan kohdalta, vaikkei mulla ihan hirmuisen iso vatta olekaan.

Miimi, minäkin täällä odottelen innoissani, josko tää vauva päättäis joskus syntyä. Oikein kohtaloa uhmaten pakko juuri mennä jokapaikkaan mahdollisimman kauas sairaalasta, josko se sitten [:D] Huomenna ois mun äitini synttärit ja se on yrittäny sanoa, että tee nyt se vauva hänen synttäripäivänään. Passais kyllä mulle, mutta taitaapa päätös olla tuon pikkuherran tuolla vattassa. Meilläkin aina illalla alkaa supistukset ja olen jo ihan että, josko pian josko pian, mutta ei.. Sitten kun hetken lepää, niin ohi menee.. Pitänee varmaan testata sitä sss [:D]

satu' [:D] samoilla linjoilla ollaan. Kotikin kiiltää niin kovasti, ettei enää mitään rajaa. Loppuu tekemiset, kun yrittää keksiä, että mitä kaikkea sitä pitäis tehdä ennen kuin vauva syntyy [:D] No tjaa.... tänään taidan sitten lähteä kierteleen kauppoihin ja kaverille, huomenna menen sinne äitini synttäreille ja lupasin autella sitä siivoomassa. Tosin mieheni kyllä sanoi, ettei mun sais nyt siivota, ettei vauva vaan enää käänny [:D] no sitten ku soitin äitilleni, niin se sanoi, että joulukortteja vois kirjoittaa [:D][:D] alkoi pohdituttaa, että onko niillä joku yhteinen salaliitto [:D]

No mutta, kaikille odottajille ja vauvautuneille oikein hauskaa päivää! Tämä mamma lähtee kaupungille ja toivoo, että vauveli päättäisi pian syntyä. [:)]
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top