Lemmikit ja vauva

Joo Anell, mies nauraa myös meidän majakka ja perävaunu -yhdistelmälle. Nyt oon joutunu jo vähän komentamaan et ei nyt ihan koko ajan tartteis vahtia. Mut ei meinaa raaskia komentaa, ku tyyppi kattoo noilla lempeillä noutajan silmillä niin viattomasti :')
 
Meillä on kaksi sisäkissaa :) Ja on mulla hevonenkin, tosin se ei meillä kotona asu. Vähän jännittää yhdistelmä vauva+heppaharrastus, mutta olen päättänyt, että kaikesta selvitään ja tarvittaessa pyydän apua :) nuo heppahommat on kuitenkin niin tärkeitä mulle, että en halua siitä luopua. Mutta vauvan ehdoilla tietenkin mennään!
 
Meillä on tuollainen pian 3 -vuotias labbis narttu, joka oli ennen esikoisen syntymää meidän "vauva". Jännättiin silloin et miten ottaa vauvan vastaan perheeseen, hyvin on ottanut! Alussa sellaista "vahtimista", jos tuli vieraita ja piti poikaa sylissä,istui vieressä niin kauan kun oli sylissä. Nyt poika 8½ kk ikäinen, nuista on tullut ihan ylimmät ystävykset :) Toki tuo rotukin on aika lapsiystävällinen...
 
Me hankittiin koiranpentu viikko ennen kuin plussasin esikoisen kohdalla. Hieman jännitti että miten menee sit ku vauva syktyy ku koirakin niin pentu vielä. Onneksi kaikki meni hyvin ja ovat hyvät ystävykset. Koira ei hirveesti välitä esikoisrn tekemisistä ellei päällä hypi.
 
Mulle on nyt tullu hirmunen hoivavietti meidän koiraa kohtaan. Annan sille aika paljon huomiota ja hemmottelenkin sitä ehkä liiaksi. Jotenkin tuntuu, et nyt on annettava sille rakkaalle karvalapselle huomiota kun vielä ehtii :Heartblue
Nää hormonitko ne lie tekee tätä hemppistelyä.
Jotenkin sydäntä riipii ajatus, et joku menisi ensi syksynä tuon rakkaan koiran edelle tärkeysjärjestyksessä :sad010
 
Meillä oli kaksi kissaa kun esikoinen syntyi, toinen tuli niin mustasukkaiseksi minusta että alkoi käydä silloin vauvan päälle :sad001 jouduin sit viemään kissat piikille. Nyt ei ole lemmikkejä eikä enää voida ottaakaan kun esikoiselle tuli karvaeläin-allergiat.
 
Meillä on chinchilla ja musta se oli hauska viime raskauden aikaan, kun se selvästi reagoi, että nyt on emännällä lähtö tulossa, se oli niin rauhallinen ja katto mua monesti ihmeissään. Nyt kun esikois poikaa on alkanut kiinnostaa se häkki, niin jatkuvasti saa olla valvovat silmät ettei vaan laita sormia sinne häkin sisään. Eihän se sinsu tajua, että siinä on lapsen sormet. Toki hän ei pure ellei sitä kiusaa, sillon se näykkäsee kyl.
 
Tuo on kyllä jännä, mitenköhän eläimet aistii sen että synnytys lähestyy... Kun on tullut vastaan useampikin kertomus missä lemmikki tietää ennen äitiä itseään että H-hetki on koittamassa!
 
Varmaa ne aistii ehkä käytöksestä, mutta osa varmaan aistii myös nenään tulevasta hormoonin hajusta, uskoisin että minusta erittyy joku haju/tuoksu mitä en itse ehkä huomaa, mutta eläimet huomaa kun niiden hajuaisti on herkempi.
 
Kollikissoista sanotaan ainakin et ne haistaa hormonin ja se sekoittaa niiden päätä.. Meillä nytkin tuo yks kissa mikä enää on, kiehnää mua ja tykkää tulla syliin, vaikka ei ole mikään sylikissa. Normaalisti tuo viihtyy omissa oloissaan.. jos vaan pystytään tää kissa pitään, niin ehkä osaa sit ennen sairaalaan lähtöö tulkita jo kissasta et lähtö tulee :D
 
Meillä on kaksi uros cavalieria. Vanhoja herroja jo. Ne on aika helppoja ja ei nykyään paljon muuta tee kun nukkuu. Todella matalan aktiviteetin koiria. Silti mietityttää lenkitykset vaunujen kanssa summuut teknisyydet. En ole ainakaan vielä huomannut mitään muutosta niiden käyttäytymisessä mua kohtaan. Aina ne on mua seurannu yläkerran ja alakerran väliä kun arkipuuhastelen. Onneksi pojat on tottuneet lapsiin kun niiden kanssa on sukulaislapset ja naapurin mukulat leikkineet paljon. Nykyään ei vaan jaksa enää pitkään kiinnostaa. Vanhat miehet väsyy ja etsiytyy omaan rauhaan nukkumaan. Henkisesti olen jo viimesimpien vuosien ajan varautunut siihen että vanhemman koiran tila saattaa huonontua äkistikin. Luopuminen tulee olemaan vaikeaa. Sitä millasta se tulee olemaan lapsen kanssa ei voi oikein ennakkoon kun vaan kuvitella. Tuleeko allergiaa? Tuleeko käytöshäiriöitä? Riittääkö aika myös karvakuonoille?

Aika luottavainen olo kuitenkin. Tässähän on jo tottunutkin siihen että imuroi kuinka tiuhaan tahansa niin ruuassa on aina karva, tavaroita ei voi nytkään jättää mihin vaan ja koirien leluja jo löytyykin takapihalta. Ei tarvi pingottaa ja kerätä ahistusta siitä että kodissa pyörii joku hurrikaani sotkemassa huolella mietittyä sisustusta. Vaikka saattaa se siltikin ahistaa. Koira on meinaan helpompi opettaa sohvaystävälliseksi... NIIN! Ja ompa helppoa kun puuronroippeet peseytyvät itsestään lattialta ja kaapinovista! :wink
 
Meillä kaksi viisi vuotiasta sisäkissaa. Eivät nuku nytkään meidän kanssa makkarissa, joten yöt tuskin tulevat olemaan ongelma. Kaverini ,jolla oli kissa kun ensimmäistä odotti,opetti katin pysymään pois vauvan sängystä ja hoitopöydästä. piti odotusaikana vahvaa folioo sängyssä ja hoitopöydän päällä. Kissa oppi asian kun muutaman kerran säikähti foliosta lähtevää ääntä. Luottavaisena meinaan kokeilla hänen metodejaan.
 
Me kerran ihmeteltiin kun yksillä synttäreillä pari pienen lapsen vanhempaa siinä jutteli, että sellainen ergo rapido varrellinen rikkaimuri on ehdoton väline pikkulapsiperheissä ja ilman ei pärjäis. Meillä samanmoinen pölyyntyy nurkassa. Sitten tajuttiin, että meidän karvaiset rikkaimurit on niin tehokkaita toimijoita keittiössämme, että siksi se imuri on meillä pölyyntyvä kapistus. :D
 
Meidän kollikissasta on myös tullut kovin huomionkipeä. Makaisi päivät pitkät sylissä, jos vain joutaisin päivät pitkät sitä paijaamaan. Yöllä antaa olla rauhassa, silloin ei häiritse. Ei edes tule makuuhuoneeseen. Jos menen vessaan, kissa maukuu oven takana, kuin olisi kuolemaa tekemässä, sama, jos poistun ulos. Jää huutamaan ovelle. Kummallinen. Uroskoiraa ei sen sijaan voisi vähempää kiinnostaa, tosin sillä taitaa olla kevättä vehkeissä. Ainakin esikoisen vanha nalle on saanut kyytiä....
 
Musta tuntuu että osa meidän elikoista on alkanut pelkäämään mua. Vissiin tuoksun erilaiselle? Nyt kyllä pikkuhiljaa ovat taas alkaneet tulemaan enemmän tykö. Varsinkin yks kollikissa karttoi mua.

Kyllähän se aina jännittää, miten saa vauva-arjen ja eläimet soviteltua yhteen. Mulla on koiria, kissoja, lampaita ja kanoja, joten kyllä tässä vähän kauhulla odotan kuinka käy. Onneksi mies on paljon auttanut näiden kanssa jo nyt. Myös vanhemmat lapset auttavat mielellään :-) kesä on helpointa aikaa elukoiden (lampaat ja kanat) kanssa, joten sikäli se rauhoittaa mieltä kun tietää loppuraskaudesta pääsevän helpommalla.
 
Kyllä mäkin oon välillä kaivannut koiraa siivoilemaan meidän keittiön lattiaa! Uskomatonta miten paljon sotkua tulee yhdestä ruokailusta taaperon kanssa..!

Meillä on kaksi sisäkissaa, jotka ovat hyvin valikoivia ruokansa suhteen. Kissat pelkäs aluksi vauvaa, mutta tottuivat aika nopeasti. Toinen tykästyi jopa oikein kovasti siihen lämpimään nyyttiin. Kun tyttö alkoi tarttua niiden turkkiin, niin toinen otti vähän enemmän etäisyyttä, mutta toinen vaan tykkää siitä riepotuksesta. Kumpikaan ei ole koskaan satuttaneet lasta. Näykkäsyjä on tullut, mutta ihan kevyesti ja aina aiheesta.
 
Me hankittiin ennen lapsen syntymää kissasuoja pinnasänkyyn, mutta koko kapistus jäi käyttämättä. Tyttö nukkuikin vieressä kunnes oli niin iso, ettei kissat olisi enää olleet vaaraksi. Meillä kisut on nykyään kylppärissä/saunassa yöt, koska mulle on jäänyt yöheräilyistä niin suuri kammo, etten kestä yhtään ylimääräsiä herätyksiä. :sorry:
 
Oi Mozar, sullapa on ihana katras! :) Mä haluaisin kans lampaita sitten kun asutaan jossain maalla. Sais oman hepankin siihen pihaan.

Mä oon kans miettinyt että tarvitaanko joku kissasuoja pinnikseen. Toi kolli varsinkin on aika iso rötkäle (8kg maine coon), että siinä pian jää vauva kakkoseksi, jos se meinaa viereen tunkea..
 
Meillä on kaks koiraa, pieni sekarotunen pystis ja pittbullin ja rotikan sekotus. Kumpiki narttuja. Pikkukoiran kans ei oo epäilystäkään etteikö vauvan kans pärjäis mutta tää toinen on antanu viitteitä että ei välttämättä lapsiperheeseen sovi..muuten tosi kiltti ja rauhallinen koira mutta huumori ei taho riittää jos lapsilla vauhti päällä :/ mutta aijotaan kuitenkin kattoo miten reagoi kun vauva tulee..
Ois kyllä harmi jos tuosta jouduttas luopua mutta ehottomasti vauvan turvallisuus on tärkein
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top