Lemmikit ja vauva

Toi on muuten totta. Mäkään en herää miehen herätyskelloon, mut jos koira hyppää sängystä tai alkaa oksentaan, niin oon tikkana hereillä. Mies ei herää ja kerran pelastin sen koiran oksulta, kun oli oksentamassa miehen naaman päälle :D Hetken mietin, annanko olla :D
 
Mä en kans herää miehen herätyskelloon tai kuorsaukseen, mutta esim. levottomasti teputtava koira saa nopeasti hereille.

Agilitya joskus kokeilin yli-innokkaan noutajan kanssa. Ohjaajana olen aivan liian hidas kun koira on mua nopeampi ja parempi. Se "ura" sitten kaatui siihen.
Mulla on tämmönen sekalainen seurakunta näitä koiria. Vanhin on 12-vuotias ja nuorin täyttää 3v. Jotenkin omimpina roturyhmänä alkaa tuntumaan laumanvartijat. Luonteeltaan ja toiminnaltaan ne vaan miellyttää mua ja mun tarpeita eniten :-) Noutajina mulla on kultainennoutaja, mutta se taas on mulle liian pehmeä ja ärsyttävä höseltäjä :-D Mutta onneksi on niin paljon eri rotuja, että jokaiselle löytyy jotaki.
 
Tosiaan, kultsu on rotuna sellanen hökkyrä, ettei sen kanssa harrastaminen ole ihan yksioikoista. Keskittyminen hakusessa lajissa kuin lajissa :wink On niin innoissaan kaikesta, että tarvii pitkää pinnaa touhuta sellaisen kanssa.

Mutta, mulle se hökkyräkin käy, harrastuksista viis, kun ollaan keskenämme balanssissa ja ollaan molemmat tyytyväisiä vähemmän keskittymistä vaativiin aktiviteetteihin :grin Oon yrittänyt kääntää sen innokkuuden positiiviseksi asiassa kuin asiassa. Toki en tiedä miten vauvan/lapsen kanssa tuo yhtälö toimii. Kai me kaikki sopeudutaan sit tilanteeseen.
 
Meillä on shetlanninlammaskoira ja se on kauheen suojelevainen noita lapsia kohtaan. Jos vauva kiipeää johonkin vähänkin korkeammalle se nostaa kauheen metelin ilmoittaa mulle. Ja kun poika opetteli kävelemään se piti sitä kädestä kiinni tosi hellästi hampaillaan. Sen mielestä vauvoja ei saisi nostaa lattialta syliin. Yrittää napata jalasta kiinni. Paimentaa lapsia koko ajan.
 
Jee, me päästiin tällä viikolla pitkästä aikaa aksaamaan :woot: Oli useempi viikko taukoa ensin mun sairastelun ja sitten koiran juoksujen takia, mutta nyt ollaan taas uudella innolla mukana. Vielä kun oikeesti oppisin ohjaamaan koiraa, niin ehkä uskallettaisiin koittaa ykkösiin.. suunnittelin että kesällä koittaisin virallisiin, mutta silloin voi olla jo maha tiellä (?!) :wink
 
Meillä on kaksi hoffia, 7- ja 1-vuotiaat. Vanhemman kanssa on kilpailtukin peltojäljellä ja harrastus jatkuu jatkossakin molempien kanssa, tosin aktiivisuutta täytyy varmana vähän laskea. Tähän asti on tullut oltua seurassakin aktiivisesti järjestämässä useita kokeita per kausi.

Koirat ei ole menossa mihinkään kun nyytti meille saapuu. Onneksi on päästy jo harjoittelemaan sukulaisten ja kavereiden lasten kanssa ja tottuminen on jo hyvin käynnissä. Varsinkin nuorempi tuntuu tottuneen hyvin eikä arista lapsia. Vanhempi ei nuorempana paljoa lapsia nähnyt joten on hieman epävarma niistä. Tosi lyhyessäkin ajassa noiden tuttujen lapsien kanssa tapahtui kehitystä noissa koirissa, joten olen luottavainen, että kaikki menee sitten syksyllä hyvin.
 
Meidän kissa on alkanut taas linnottautuun mun mahan päälle. Nytkin tuossa makaa ja vauva potkii sitä :D esikko aikanaan potkas samaista kisua masun läpi, niin ettei kissa uskaltanut enää tulla mahan päälle ja mulkoili vihaisena mun mahaa :D
 
Meillä on kaksi tyttökissaa, jotka on meijän karvaset lapset. Jo pelkkä ajatus siitä, että joutuisin luopumaan lapsen allergian takia on jotain niin hirveetä, et alkaa välittömästi puristaa rintaa ja itkettää :sad001
Vanhempi kissoista oli pitkään mustasukkanen miehelle sekä nuoremmalle kissalle heidän tultua meidän elämään. Nuorempi kissoista on taas oikein sylivauva, joten pelonsekaisin tuntein odottelen, kuinka kauan vauvan hyväksyminen (ja samalla minun "vihaaminen") tulee kestämään :wink
 
Mulla tulee vieläkin itku kun mietin niitä meidän kahta kissaa joista jouduin luopuun juurikin pojan allergian takia :sad001 tietty vähän lohduttaa, kun näkee et poika voi paljon paremmin/ei kärsi. Onneks pystyttiin pitään tuo vanha herra (oikeesti oo ees vanha, vasta 5v, siitä jos joutuisin luopuun, niin varmaan kuolisin, mut nyt näyttää siltä et poika sietää sitä hyvinkin. Kuitenkin poika saa kissaan koskea ja silti iho ei niin kamalaa kuntoon enää mee, mitä ennen meni..
 
^ voin hyvin kuvitella, että meilläkin pari kissaa näyttää tuolta :-D tosin nyt on pakko sanoa, että yksi kissoista jopa pelkäsi mua alkuraskaudesta, mutta tänään tuli syliin nukkumaan. Nytkin tuli sohvan käsinojalle tähän viereen :-)
 
Meillä poikakissa on nykyään koko ajan paijausta vaille ja nukkuu mussa kiinni (3vn ja miehen lisäks tosi kiva m..). Kovasti tulee myös syliin, mitä ei muuten juuri oo tehnyt. Kai se pitää musta huolta :Heartred Meille kissat tuli isompien lasten ollessa koululaisia ja vähän ehkä vauva ja taapero niitä hämmensi. Nyt tän poika kyllä tulee 3vn siliteltäväksi, mutta karkaa jos otteet vähänkään kovenee.

Me jouduttiin toisesta kissasta luopumaan, ei oikein päässyt sinuiksi tän nuorimman ja muuttojenkaan kanssa, pissaili millon mihinkin Asuttiin aiemmin niin, että kissat pääsi itekseen ulkoilemaan, nyt ei enää mahdollista ja aika sopeutumistahan sr vaatii. Tällä nuorimmalla on todettu astma, mutta ei mitään allergioita ja meitä vielä kehotettiin pitämään kissa, että saa "eläinpöpöjä".

Muistan muuten esikoista odottaessani olleeni kaverilla öitä ja siellä oli saksanpaimenkoira. Koira vahti mua ja mahaani yötä päivää, hyvä ettei pää mahan päällä ollut, kun menin nukkumaan. On ne eläimet ihmeellisiä aistimuksineen :Heartred
 
Meillä on tyttö ja poika kissat, mutta kumpikaan ei tunnu huomaavan koko raskautta. Vauvaa pelkäsivät aluksi ja nyt toinen tykkää lapsesta ja toinenkin tulee ihan hyvin toimeen. Mun on vaikea kuvitella että kissa olis mustasukkainen mistään, mutta se hyvin luultavasti stressaantuu uudesta tilanteesta. Mun mielestä kannattaa hankkia feliway haihdutin ja suihketta varmuuden vuoksi... Meillä se ei varmaan ole enää tarpeen, kun kissat on jo "kaiken nähneet"...
 
Meillä rakas sisäkissa kohta 6v täyttävä leikattu kolli. Viihtyy sylissäkin ja nukkuu/makoilee yleensä "seurassa", ei siis hakeudu lähelle, mutta esim. öisin tulee makuuhuoneen matolle ja kun sieltä poistutaan, vaihtaa paikkaa olohuoneeseen jne. En usko, että mitään ongelmia tulis vauvan kanssa, hyvin on pärjännyt lasten kanssa, jos on ollu vieraita. Tosi kiltti kissa, pakenee mieluummin kuin "hyökkää", jos ei jokin miellytä. Ainoa vaara voisi olla tosiaan se vauvan allergia. Olis tosi kamalaa ja raskasta luopua kissasta, mutta pakkohan se silloin olis.
 
Oltiin eilen meidän seuran agilitysepiksissä (epäviralliset kisat), tosi pitkän tauon jälkeen. Varmaan puoli vuotta aikaa kun ollaan viimeksi epistelty. Meni paremmin kuin odotin, me voitettiin meijän luokka :woot: Mikä on sinällään ihme että näin rapakuntoisena tuntui kunto loppuvan kesken radan, ja palautumiseen meni varmaan 10min. Huh, miten sitä voikaan olla näin huonossa kunnossa?! Houkuttais ens kuussa kisata virallisissa, mutta mietin miten se onnistuu, kun tää on nyt jo tätä.. ja sillon on jo isompi mahakin. Voi pläääh.. onko täällä muita aksaajia? :)
 
Hih :hilarious: Me käytiin kultsun kans agilitykurssilla sillon kun se oli nuori ja ihan tuhottoman energinen. Piti keksii sit tekemistä ja harrastuksia et sai sen energian käytettyä tehokkaasti. No, ei meillä paljon agilityt lähteny, tyyppi rakastu aina kurssin muihin narttuihin, pökitti ohjaajaa, roikku mun lahkeessa tai alkoi nakertaa niitä keppejä mitä opeteltiin pujottelemaan... :facepalm: Nolotti vähän!! :hilarious: Ei sitä saanut siellä motivoitua mihinkään, ei leluilla, eikä herkuilla. Meni kuulo ja järki koko koirasta. Onneks siellä oli muitakin ihan toivottomia tapauksia :grin
 
Mä oon suorittanut alkeis- ja jatkokurssin yhden koiran kans. Myös sellanen energiapommi joka sekos töppösiinsä nameista. Kyllä se jotain oppikin, mut alko sit jossain välissä oikomaan kun oli niin kiire saada palkka :rolleyes: lelupalkka ei toiminut niin hyvin kun nami. Ja myönnän et itekkin olin ihan liian hidas ton koiran kans. Ehkä jonkun osaavamman kans se olis alkanut sujuun.
 
Mä kävin alkeiskurssilla ton nykyään vanhemmilla asuvan koiran kanssa. Se oli silloin aika nuori ja vähän oli keskittyminen vielä hakusessa, joten se jäi siihen. Ollaan kyllä sen jälkeen kotipihassa menty jotain omatekoista esterataa ja koira kyllä tykkää siitä hirmu paljon :) Varmaan vanhempana olis paremmin sujunut se, mutta ei sitten enää lähdetty koittamaan. Aksaa vois kyllä olla kiva uudestaan koittaa, jos ja kun meille tulee ihan oma koira :)
 
Mites muilla eläinperheen odottajilla menee? :)

Meiltä löytyy kaksi koiraa (iso sekarotuinen narttu sekä sileäkarvainen noutaja uros) sekä kaksi maatiaiskissaa. Iältään koirat ovat 9v ja 10v, mutta varsinkin noutaja on ehkä kaksivuotiaan tasolla henkisesti :D. Kissat ovat 14v ja 11v, eli varsinainen seniorikerho löytyy.

Noutaja on varsinainen höselö ja sen kanssa saakin olla tarkkana, ettei sitten kaada rattaita/sitteriä/sänkyä, mutta toinen koira on niin rauhallinen, että ennemmin menee omiin oloihinsa.

Lähinnä nuo kissat askarruttaa, kun varsinkin tuo vanhempi misu on kova nukkumaan mahan päällä ja naaman vieressä. Tosin ei juuri välitä pienistä lapsista, joten uskon että pysynee vapaaehtoisesti kaukana vauvasta :D. Onko jotain hyviä käytännön vinkkejä jolla valmistaudutte eläinperheessä vauvan tuloon? Miten saisi kissalle opetettua, että sitteriin, vauvansänkyyn eikä vaunuihin ole asiaa?

Pitäisi varmaan myös vähän tsempata sen suhteen, että koirat pois sohvalta ja sängystä, etteivät sitten vauvan aikana sinne tule.. Muttakun ei niitä raaskisi aina komentaa :D.

Tuttavaperhe sai opetettua kissansa jättämään vauvan viltin rauhaan jo ennen vauvan tuloa. Kissa oppi kiertämään viltin sohvalla, eikä mennyt sen päälle makoilemaan tai muuta. Rohkenen epäillä, että nuo meidän seniorikattimukset sisäistäisivät tätä :D.

Meidän kissat osaa myös kivasti avata ovet, eli ainakin vauvanhuoneen ja öisin makuuhuoneen kahvat on käännettävä, ettei kisut saa hypättyä ovia auki..
 
Meillä on kaks parivuotiasta kissaa, maine coon ja maatiainen. Maatiainen on semmonen että tulee mahan päälle nukkumaan, mutta en usko että siitä on vauvalle haittaa. Lähtee tosi herkästi pois vierestä, jos itse yhtään liikahtaa. Toi cooni vaan vähän mietityttää. Se on jo kokonsa puolesta semmonen romuluinen ja tykkää tulla ihan viereen nukkumaan. On oikein eroahdistunut tyyppi, olis koko ajan mukana. Vauvan sänky (alkuun saa nukkua korisängyssä) oli jo hetken kasassa, mut kissathan siellä vaan makoili. Ne sai monet kerrat kunnon lähtöpassit vesisuihkun kera, mutta eivät oppineet. Tai kyllä ne tiesi että se on kielletty paikka, mutta salaa siellä maattiin. Mä ajattelin olla niin ilkeä, että pistän sinne kontaktimuovia väärinpäin. Luulis että se olis sen verta inhottava, etteivät toista kertaa menis.

Vauvan tullessa täytyy vähän seurata tilannetta valloittaako kissat silloinkin kaikki paikat. Eihän se muuten haittais, mut en tykkää jos vaunuissa nukkuu kissat, kun sit ne on ihan yltäpäältä karvassa :/

Mutta eiköhän asiat järkkäänny, kun näkee tilanteen syntymän jälkeen :)
 
Takaisin
Top