Meillä näköjään Vatukka tismalleen samanlainen "aikajana", mullakin nyt oletetusti 5+2, plussa 7/12, km 8/2012 :D Viime viikon tosiaan pelkäsin kuin hullu, aivan koko ajan, nyt alkaa hiukan helpottaa ja pystyn jo suuntaamaan ajatuksia ihan normaalisti töihin jne. Mies yrittää pitää mut aktiivisesti liikkeellä viemällä syömään, elokuviin, puistoihin jne, niin ajatukset ei koko ajan harhailisi "tulevassa keskenmenossa". Onnea on; Maailman ihanin, ajattelevin ja rakastavin mies<3
Viimeksi soitin neuvolaan 6+5 (oletettu), kun tarvitsin neuvoja migreenikohtausten varalta ja niinhän siinä sitten kävi, että samana päivänä (joo'o miten surkuhupaisaa) ihan 4-5 tuntia myöhemmin meni sitten kesken.. Tästä raskaudesta soitin neuvolaan jo viime viikolla, juurikin sillä varauksella, että jos jälleen tarina päättyy surullisesti, on siellä tieto ja mahdollisesti sitä saa sitten apuja niin henkisesti kuin sitten fyysisesti, ja mahdollisesti saisi jo jotain tutkimuksia. Mulle ei viimeksi tehty minkäänlaista kontrollia, todettiin vaan se kliseinen, "teillä on vielä aikaa, ainakin tulet helposti ilmeisesti raskaaksi"..En osannut päästää tuntoja kunnolla ulos, muuta kuin itkemällä, vaikka päässä pyöri ihan hirveästi mietteitä.Yhtenä päivänä sitten puhuttiin miehen kanssa asia halki poikki pinoon, ja sain purettua kaikki tunnot siitä, miten olen epäonnistunut, onko mussa jotain vikaa, miksi meille kävi näin jne, kaiken hysterian siitä, saammeko koskaan lapsia jne. Mies on jaksanut kyllä niin uskomattoman hyvin tsempata, kannustaa ja luoda muhun uskoa, että ehkä ihan pieni optimistin siemen on saatu muhunkin vihdoin kylvettyä. Sitten se uusi plussa tulikin, ja taas on miehellä töitä pitää mut rauhallisena:D