Kesämasujen toinen kolmannes

Täällä enää 36 työpäivää, jehee!!! Pitää varmaan tosiaan pikku hiljaa alkaa laittamaan työpiste sellaiseen kuntoon, että voi hyvillä mielin pariksi vuodeksi poistua kuvioista.

Onnea rrunner133 tädiksi jälleen tulemisesta! :) Mulla on serkku raskaana myös ja vauva hälle ois tulossa loppu kesästä. Siinä sitten meitin pienoiselle kaveri.
Mulla kun ei ystäviä ole joille olisi tulossa lapsi tai että olisi jo.

Mäkin olen miettinyt tuota kropan palautumista.
Meilläkin miehen kanssa kakspyöräinen harrastus — polkupyöräily — ja tekisi kauheasti jo mieli nousta pyörän selkään. Mies ei aio tosin päästää pyörän selkään edes toukokuussa kun kelit on paremmat, ehkä ihan hyvä niin. Äitini sanoi, että he ottavat ihan mielellään sitten kesällä vauvan hoitoon tunniksi pariksi silloin tällöin, että päästään pyöräretkiä toteuttamaan :)
Pitää sen pyöräilyn sijaan nyt sitten ulkoilla vaunujen kera niin paljon kuin mahdollista, juoksu ois myös liikuntamuotojen listalla ens kesänä, jos siis kroppa palautuu hyvää vauhtia.

Mulla tuo neuvolalekuri ei sanonut mitään sf-mitastani, meni hiukan keskikäyrän alle kun viimeksi mitattaessa oli yläpuolella (5 viikkoa väliä). Mittaa oli kyllä onneks tullu neljä senttiä lisää, ja olen aika pienikokoinen itse (152cm). Ihan surkea lekuri muutenkin.

Lauantaina aion siirtyä viimeisen kolmanneksen puolelle kirjoittamaan, viikko 29 pyörähtää käyntiin silloin ja eiköhän sitten loppusuora ala jo häämöttää kirkkaasti! :)

Ja pienoinen potkii mukavasti päivittäin, joskus kun ei ole vähään aikaan potkinut niin hiukan kämmenellä hellästi painan masua alkaa potkut taas tuntua. Iiihan hirveä olen kun en anna toisen nukkua rauhassa. Meidän pienoisella on onneks hyvä rytmi (kop kop kop) — potkut alkaa mun herätessä tai viimeistään töihin päästyäni ja loppuu siihen kun menen nukkumaan. Eli äidin mukaan menee!
emoticon
 
Niin, milloinka se vika kolmannes nyt sit alkaa :D rv 28 vai?

Tänne sellaisia kuulumisia että oli neuvolalääkäri tossa maanantaina, sf-mitta huiteli edelleen aika paljon käyrän yläpuolella (rv 26+4=28cm) ja siitä lääkäri kysyikin että minkä kokoinen mä itse olen ollu syntyessäni??? Vaikuttaako se jotenkin muka tähän vauvaan? No ite olin pieni, 49cm ja 2800g ja ihan täysaikainen...
Lääkäri siinä sitte kuulosteli tota mun työkykyä ja päätti sit pistää mut saikulle lomani (22.3) alkuun saakka! Eli maanantaina olin viimeistä päivää töissä ennen lomia !!!!! :D JES!

Kummityttöni (1v 4kk) äippä synnytti just eilen illalla pojan, rv 37+3 :)) Voi miten ihanaa!!!
Harmi vaan, et nyt ku hän on synnyttäny, seuraavaks pitää rupee "jännittää" omaa synnytystä :D
 
Treenaamisesta: mulla hieman sama kuin rrunnerilla, omat aiemmat harrastukset on aika rankkoja; baletti ja kungfu.. Kungfun jouduin jättämään heti kun sain tietää olevani raskaana, sattuneesta syystä taisteluharjoittelu ei oikein sopinut enää. Baletissa sain olla helmikuun lopulle, sitten rupesi mies jo olemaan sitä mieltä että nyt saa jäädä harjoittelu kesään asti. :) Nyt odotan jo kovasti treenaamista! Onneksi on niin upeat ilmat, että ulkona on tullut oltua tosi paljon koiran kanssa. Mulla on nyt 25rv ja painoa tullut 6kg. Alussa se nousi kauheaa vauhtia, nyt on monta viikkoa vaaka näyttänyt samaa. Tuntuu että maha kasvaa, muu minusta ei. Sopii mulle!! :) Viime raskaudessa tuli 13kg, nyt jos vähemmän olen vain onnellinen! Ois niin ihanaa kesällä saada mennä rannalle lasten kanssa ilman että tarvitsee piiloutua mekkoon.. :) Mun tekisi mieli perua seuraava lääkärikäynti, en jostain syystä millään haluaisi mennä ronkittavaksi... Vointi on niin hyvä ja olo vauvan suhteen niin ihana, ettei mikään huoleta. Vielä muutama viikko viimeiseen kolmannekseen, vaikka kun laskettu aikani on 15.6. tekisi mieli alkaa laskea se jo 15.3. alkaen.. Sekavaa. Aurinkoa. :)
 
Eilen tuli neuvolassa käytyä kaikki oli muuten hyvin mut passittivat mut sokerirasitus kokeisiin :(. Verenpaineesta uhkailivat et mikäli nousee ni saikulle (mulla on aina ollu hiukan korkea)
Kelan papereita saatiin hirveä nippu.


Kaiken kohokohta oli kun saatiin kuunnella sydän ääniä heti ku neuvolan täti sai vauvan kiinni. Oli kova meno päällä ja ei meinannu millään saada kaveria kiinni :) sf mitta oli 21.
 
Käytiin eilen kelassa, oli pari epäselvyyttä äitiysrahahakemuksen täytössä niin mentiin paikan päälle. Saatiin hakemus täytettyä ja maalis- huhtikuun vaihteessa pitäisi äitiyspakkaus olla noudettavissa postista :) Jehee... Nyt aion tutkia vakuutusta pienoiselle, uusimmasta vauva lehdestä luin, että 3kk ennen laskettua aikaa olisi hyvä hankkia vakuutus vauvalle, jotta se on voimassa vauvan syntyessä. Plaah, tässähän on enää alle 3kk laskettuun aikaan.
Aamiaista syödessä iski migreeni, joten töihin meno jäi nyt sitten tänään välistä. Onneks ei paha kohtaus ollut ja nyt suht inhimillinen olo. Kolmen viimisen viikon aikana ollut 4 migreenikohtausta, alkaa tympimään!!!

Hyvää naistenpäivää kaikille :)
 
No voihan veee.. Kaikissa vakuutusyhtiöissä pitäisi syntyvänlapsen vakuutusta hakea viimeistään 3kk ennen laskettuaikaa ja meillähän se meni jo 6 päivää sitten. Eli hommataan sitten sellainen vakuutus joka astuu voimaan kun lapsi on 2kk vanha.

Vinkkinä teille muille, jotka vielä ehditte hakea vauvalle vakuutusta joka on voimassa jo lapsen synnyttyä.
 
Tänne kuuluu erittäin hyvää, mies meni ja kosi joten kihloissa ollaan :) Häitä vietetään sit varmaan ens vuonna, tänä vuonna on vauvan vuosi <3 ja saadaan sitten häihin oma sulhaspoika :)

Muutenkin on olo vallan mainio, olen nyt maaliskuun kotona kokonaan kun sain pari viikkoa lepolomaa töistä ja sitten olis talviloma, jonka jälkeen on enää 6 viikkoa äitiysloman alkuun, jes! Alkaa noi työpäivät jo sen verran painamaan, kun on kuitenkin keskiraskastyö ja jaloilla joutuu olemaan päivät, nyt tulee lepo ihan tarpeeseen, joten hyvällä omalla tunnolla lepäilen kotona :)

Vakuutuksesta; me haettiin vauvalle vakuutus jo ennen rakenne ultraa, kun kaverit neuvoivat että jos siellä olis löytynyt jotain niin sitten ei välttämättä olis edes saanut vakuutusta! tai ainakaan se ei olis korvannut mahd.synnynnäisiä sairauksia/vikoja.
Tosiaan siinä on se 3kk raja muutenkin..

 
Onnea Katjaana! Täällä kanssa sovittiin(näinkin romanttisesti) nyt virallinen kihlapäivä joka on minun syntymäpäiväni, joten kihloissa myös ollaan! :) Sormukset ostamme tänään mutta virallisesti sitten vasta huhtikuussa. Katsotaan nyt kuinka sitten tuo naimisiinmeno, että vieläkö tämänvuoden lopulla vaiko sitten ensivuonna. Ihanaa kun saan sitten saman sukunimen miehen ja lasten kanssa.emoticon
 
Ninanina; juu eihän tässä vielä mikään kiire tuon uuden sängyn kanssa olisi ollut. Alunperin ajattelinkin siinä huhtikuun lopulla/ toukokuun alussa, mutta rupesi pinnis tuntumaan jo liian pieneltä kun poika tykkää nukkua poikittain ja nurkissa. Siinä sitten rupesi pää tai muu kroppa paukkumaan laitoja vasten useamman kerran yössä, niin tuntui turvallisemmalta vaihtaa sänky. Yritetään nyt tosiaan vielä varmaan viikon verran ja sitten pitää katsoa tarviiko ottaa pinnis uudestaan käyttöön. En kuitenkaan kovin myöhään haluaisi vaihdosta tehdä, ettei esikoinen koe joutuvansa luopumaan sängystään uuden tulokkaan vuoksi (siirtynee pinnikseen varmaan alkusyksystä, jos nukkuu yhtä hyvin kuin veljensä). Tai sitten toisaalta, ettei tule liian monta isoa muutosta kerralla (siis uusi sänky ja vauvan tulo). 

Katjaanalle onnittelut kihlautumisesta. Vinkkinä muillekin, että kokeilepa huviksesi tukisukkia, jos jaloillasi joudut olemaan pitkiä aikoja. Itse esikoista odottaessa työpäivät oli yleensä 12h ja suuri osa siitä kului jalkojen päällä. Oli kyllä oiva apu ja ah sitä ihanaa leijuvaa tunnetta, kun työpäivän jälkeen otti sukat pois. Todella suuri ero siihen, jos sukkia ei olisi pitänyt. Ehdottomasti suosittelen!

Mamma 1/11 myös onnittelut!

Tuosta SF-mitasta. Muistakaa, että se on kuitenkin vain suuntaa antava. Moni asia vaikuttaa tuohon mittaan eikä vähiten mittaajan vaihtuminen. Juurikin esim. terkkari vs lääkäri. Mulle itse asiassa sanoi neuvolalääkari, että se voi vaihdella samallakin mittaajalla 2cm ja jos eri mittaaja niin sitten eroa voi tulla jopa 4cm. No kuulostaa luvut vähän suurilta, mutta varmasti on perää siinä, että eri ihmiset mittaa vähän eri lailla. Kuka sen varmasti tietää, että aina saisi mitan otettua juuri samasta kohtaa vaikka ammatti-ihmisiä olisivatkin.  

Täällä on nyt ajoittain vauva alkanut punkemaan aika ikävän tuntuisesti ihan kuin yrittäisi tulla vatsan läpi. Muuten olo on ihan mukava. 

Ihmettelen vain miten tuo masu näyttää suoraan alaspäin katsottuna paljon isommalta kuin sitten sivusuunnassa esim peilistä. Ootteko muut huomanneet samaa? 
 
Onnittelut Katjaanalle ja Mamma1/11 !!!! :)

Sf-mittahan voi ilm. vaihdella myös sen mukaan miten siinä pöydällä makaa; jalat koukussa vai jalat lattiaa kohden. Multa on nyt 2 kertaa mitattu eri tavoin... Samoin ärsyttää toi painon seuranta, nytki otettii iha eri vaa´alla paino kuin viimeks ja tottakai se heittelee senkin mukaan monelta käyt neuvolassa (että onko syöny jo kuinkakin monta ateriaa) ja mitä on päällä... Ärsytti se viime kerralla ku oli muka paino noussu lähes 3 kiloa viime punnituksesta, mut näiden kahden punnituksen ero oli tosiaa et toine oli aamulla syömättä ja tää viimeisin puolilta päivin 2 aterian jälkeen... Ei siis siinä muuta vikaa, mutta kun mulla on lähtöpaino jo ollut "liikaa", niin ne sit kyttää sitä painoo nii tarkkaan.... :( hö.

Oon huomannu saman, että maha ei näytä peilistä katottuna yhtää nii ulonevalta kuin tällei päältäpäin katsottuna. Samoin tuntuu nyt et jos on ottanu kuvaa mahasta, se ei näytä yhtään vauvamahalta vaan lähinnä vaa siltä, että oon lihonnu... No kai se tosta sit taas jo kohta pullahtaa enemmä ulos :D

Joku täällä tai jossain keskustelussa puhui, että on tuntenu vauvan pepun tai pään jo mahan läpi ja pidin sitä aluks iha outona ajatuksena tai siis että itsellä ei ollu mitään haisuakaan miten päin toi lapsonen tuolla on. Mut nyt tänää oikein tunsi ku se työnsi ilm. peppuaan kohti kylkeä/tissejä ja sen sit tunsi kädelläkin :D hassua.
 
Hola!!  Terveisiä Teneriffalta. Ihanan lämmintä ja aurinkoista oli, ja nyt kun sain kokea mitä lämpö tekee liitoskivuille ja muutenkin ololle, ei loppuraskaus mietitytä enään juurikaan. Liitoskivut olivat koko viikon poissa ja olo mainio. Ainut mitä ilmeni niin jalkojen turvotusta melkoisen paljon ja mies sitä naureskelikin aina illalla :D
Pikkumies selvästi tykkäs myös auringossa makaamisesta, selkeä kesämies siis tulossa :))

Mutta oli kyllä ihana palata kotiin!! Herääminen omasta sängystä on niin ihana juttu ettei tosikaan. Ja lasten näkeminen <3
Mut nyt aamiaisen kimppuun. Ihanaa uutta viikkoa kaikille!!!!
 
Onnittelut Katjaanalle ja Mamma1/11

Viikonloppu meni levon merkeissä kun jatkuvasti supisteli. Tänään olin sitten vielä töistä pois ni pääsen viel neuvolaan tarkastamaan, että kaikki on kunnossa. Nyt kun on kolme päivää levännyt niin olo alkaa olemaan kutakuinkin normaali, mutta kiinostaa tietää mistä ne supistukset johtu ja onko aihetta huoleen.
Kohta pitää lähteä neuvolaan...
 
Täältäkin onnittelut Katjaana ja mamma1/11 =)

Vaavi2010, saman olen huomannut, että omasta mielestä masu on tosi paljon isompi kuin mitä sitten sivukuvassa kuitenkaan on! Hassu juttu =) ja meillä kyllä myös pungetaan tuolla masussa välillä poikittain, kamala tunne molemmissa kyljissä, ihan kuin meinaisi vatsa revetä X/

Kesämasu, kiva kuulla että teillä oli hyvä reissu =) Teneriffa on kiva paikka, oltiin siellä vuosi sitten pari viikkoa lämmittelemässä! Ja hyvä että sait esimakua siitä että lämpöiset kelit helpottaa oloa =)

Täällä arki rullaa kovaa kyytiä eteenpäin, tuntuu että viikot vaan vilisee silmissä! Torstaina olis se sokerirasitus sit edessä =P pitäis löytää jotakin mielekästä neulottavaa mukaan ja käydä ostaan langat =) en mä kolmea tuntia jaksa lukeakaan!
 
Tirri, eihän siihen sokerrasitukseen mee "kun" kaks tuntia, nolla näyte, 1 ja 2 tunnin näytteet :D  Itse varasin samaisen kokeen keskiviikolle, ärsyttää jo valmiiks, se litku ei oo hyvää ja mua alkaa kyllästyttää siellä istuminen.

Voi mikä väsy iski, vielä pitäs jaksaa olla hereillä et pääsee saunan kautta sänkyyn, ukkeli menee vielä keilaamaan ja sauna siis vasta ysin aikaan. Huomenna olis töihin meno, oneks ennen sitä on kampaaja ni saa hetken hemmottelun ennen aherrusta :)
 
Mä menin sit taas kaatumaan koirien kans lenkil tänään :( Johan se tais olla viides tai kuudes kerta tänä talvena! Nyt oli vain se pahin kaatuminen, selälteen kaaduin täysii ja löin pääni kovaa jäähän. Varmaan 10-15min mä siel maassa istuin kun en päässy ylös ku oli niin liukas kohta. 
Päänsärkyä ja huippausta tuli sitten saman tien ku vihdoin kotiin raahauduin. 
Mul sattus olee varattuna lääkäri selkäsäryn vuoks muutenki tänään ni pääsin onneks sille kertomaan et olin kaatunu aika pahasti. Mul on edelleen semmonen paineen tuntu alapääs kokoajan, masuakin jo sattuu pelkkä yskiminen. Ihan kuin ois liitoskivut tullut yhtäkkii.. 

Selkä ja niska on nyt ihan jumissa täysin. Mul oli verenpaine päiväl lekuris 105/60. Ja tosiaan aivotärähdys :( Kotiin päästyä menin saman tien nukkumaan ku oli niin ryytynyt olo. Koht aattelin mennä takas nukkumaan! Must tuntuu et mulle sattuu ja tapahtuu tän raskauden aikana ihan mielettömästi kaikkee pahaa.. selkä rikki, rasitusastma, napatyrä ja kaatumiset. 
Mut jotain positiivist, vauva potkinu koko päivän erittäin tiuhaan tahtiin et välil on oikeen sattunut.. 

Sit viel stressin aiheuttaja pojan 7v lähete tyksiin kivesten takia.... lähettees lukee kives/tyrä, mut mä olen jo melkein varma et se ois vesikives tai sit kives ei oo laskeutunut lainkaan.. eli leikkauksen avulla tästäkin ongelmast päästään. Huomen hällä on koulussa lääkärintarkastus, saa pientä valaistusta lääkärilt asiaan mut muuten on tyksis kirurgille aika vast ens kuussa. 

Mäpä yllätin miehen eilen ja rakensin yksikseni (sai kyllä olla viimeinen kerta ku moiseen hommaan lähden) tulevan vauvan PINNASÄNGYN. Huh mikä homma oli rakentaa se yksin.. Ja muutenkin siirsin painavia hyllyjä pois tieltä jotta pinnis mahtuu omalle paikalleen. Sen jälkeen olinkin jo seläst jo aivan rikki. 

Olen ollut siis nyt marraskuus loppu puolelt lähtien sairaslomalla (tammikuus kävin 2vuoroo tekemäs) selän takia ja sille tielle jäin äitiyslomaan asti! Tänään hain viimeisen kerran saikkua. Äippäloma alkaa 25.4. On tää aika mennyt loppujen lopuks nopeasti, mut kyl voin sanoo et alus meinas täysin hajoo pää ku vaa kotona möllötti eikä ollut mitään tekemistä!! Tosin, ei oo edelleenkää mitää tekemist, kotio koitan pitää koko ajan siistinä päivittäisel siivoomisella. Koirien lenkitys saa jäädä mun osalt tän pväsen jälkeen vähemmälle, täytyy vissii hankkii joku koiranulkoiluttaja koska miestä ei kiinnosta käyttää ku hikisesti sen kerran pväs koirii ulkona. :(:(:( Ei kivaa yhtää. 
 
Piti tulla poksumaan 26+0!! Huomenna on neuvola lääkäri, pääsee tsekkaamaan, että onko kaikki kunnossa :) Eiköhän, olo ainakin ollut ihan mainio. Tässä alkaa jo odottamaan, että pääsisi kunnolla nauttimaan keväästä ilman kerrospukeutumista, alkaa ulkovaatteet tuntuu ahdistavilta

Mir84 Hui, kauhistus sun kaatumisen kanssa! Onneksi mikään paikka ei kuitenkaan mennyt rikki ja vauva liikkuu hyvin! Koeta nyt ottaa vain rauhallisesti ja lepäillä. Vaikka tiedänkin, että se on helpommin sanottu kuin tehty. Mun sisko ansaitsi opiskelijana taskurahaa koiraa ulkoiluttamalla, tuli vain mieleen, kun mietit tuota koirien kanssa lenkkeilyä....
 
No hui Mir84!!! Nyt sitten todella varovaisesti koitat kulkea tästä eteenpäin! Itekki tuolla meinannu kaatua koiran kanssa kun yhdellä kädellä pitää koiran remmistä kiinni (vetää kauheasti mutta ei onneks mikää kovi iso koira)ja toisella pojan vaunuista ja sitten kun tuo maa on paikoittain iha pirun jäässsä ja mahdollisesti vielä irtokiviä siinä päällä. Ei oo kivaa. Sit just se nitkahdus mikä tulee kun meinaa kaatua niin ei tee yhtää hyvää tonne  jo ennestään kipeelle selälle ja nivusille.
Onneks siellä vauveli kuitenki hyvin liikkuu Mir84 niin tietää että siellä masussa kaikki hyvin! :)

Miehen kanssa just naureskeltiin tänään kun makasin sohvalla ja sit tuli sellanen järkky paineen tunne tonne toiselle puolelle mahaa, ja sit samassa tuli sellanen vauvan pyllyn kokonen kohouma toho sivuun. Ilmeisesti jumppas. emoticon Oli vaan niin epämuodostuneen näkönen masu hetken aikaa. Ihana!!! 
Mutta nyt nukkuun! 
 
Mä hipsin eilen illalla työvuoron päätteeksi synnärin puolelle ja työkaveri kurkkas ultralla masuun. Hienosti on poju kasvanut, vartalon ympärys oli 21cm ja painoarvio 890g. Reisiluun pituus oli viitisen senttiä ja pään halkaisija 6,4cm. Mollukka kyljessä mitä oon luullu pepuks olikin pää, eli peppu alaspäin on vielä toistaseks. Toisinaan kyllä on poikittainkin kun molemmissa kyljissä painaa samaan aikaan. Ihana oli nähdä toinen taas <3 Sormet ja varpaat tallella ja pallerot näky taas selvästi :)
 
Mir84, kuullostaapa inhottavalta! Toivottavasti saat koirien ulkoilutusapua, ei tuollaista saisi tapahtua. Meillä isompi (25kg) ja vanhempi koira meni anopin luo hoitoon jo kun olin kolmannella kuulla, en kestänyt sitä kiskomista pupujen ja muiden koirien perään, parilla lenkillä väänsin jo itkua kahden ison koiran kanssa yrittäessäni lenkkeillä. Oli iso helpotus saada lenkittää sen jälkeen vain nuorempaa koiraamme, joka painaa kyllä 23kg sekin, mutta vetää huomattavasti vähemmän ja osaa ohittaa toiset koirat nätisti. Tänään on ollut todella voimaton olo, lepäämisestä ja ravinnon tankkaamisesta huolimatta. Kaikki kodinaskareet tuntuu ylivoimaisilta.. Toivottavasti huomenna paremmin, ei ole kivaa enää.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top