Joulukuun jutut

Meillä on taas toisinpäin, että ennemmin haluan mennä anoppilaan viettämään aaton. :D En jaksa sitä riitelyä meillä kotona aattona, niin siksi haluaisin mennä anoppilaan. Vaikkakin anoppi ite on töissä 9 asti illalla. Mutta voihan se olla, että jokatapauksessa pitää meillä kotonaki käyä. En tiiä vielä. Enkä oo uskaltanu äitille ees mainita, ettei mentäis sinne aattona käymään.
 
Meilläki on toisin päin esim tuo et anoppilassa on muitakin lapsia, mut siitä seurauksena myös villiitynyt lapsi. Ite tykkään omien vanhempien joulusta kun sen menee saman kaavan mukaan edelleen kuin lapsena. :) Mutta eniten mä tykkään laittaa omaa joulua, omassa kotona.. ja sitte käydään vaan anopilla esim joulupäivänä jne. Mun vanhempien kans se ei vaan onnistu ku asuvat 400 km päässä, sinne on pakko mennä väh. pariksi yöksi ja se tavaroiden pakkaaminen lapsen (tulevaisuudessa lasten) kanssa.. huoh..
Onneksi kummassakaan paikassa ei glögiä kummempaa jouluna juoda. :)
Mut juhannus.. minusta se menee anopin + miehen suvulta aina ihan överiksi. En tajua et miksi pitää juoda ittensä sellaseen kuntoon kun läsnä on pieniä lapsia! Meillä on usein valmis perheriita kun aletaan puhua juhannusjuomien ostamisesta ja tiiän et lapsi on mukana. Mä sit yleensä juon ite yhen ja katon lapsen(/lapsien = muiden lasten) perään ja muut vetää alkoholia jo heti päivällä.... mun juhannukselta on menny maku noiden takia. Varsinki ku me ollaan AINA juhannuksena anopin mökillä.. Onneksi ens juhannuksena voin vedota lapsen syntymään ja jäädä kotiin. Mullahan LA on 25.6....
 
Minä viettäisin mielelläni joulua vanhemmillani, mutta anoppikin haluaa jollain tavalla juhlia joulua meidän kanssa. Nyt kun on se vesirokko/enterorokko episodi, niin voi olla ettei mennä jouluksi minun vanhemmille. Äiti kyllä ymmärsi asian hyvin ja sanoikin että "no harjoittelette joulua siellä omassa kotona...". Täytyy nyt vielä miettiä että kuinka tehdään. Sitten kun vauva syntyy, niin sitten on aikaa puljata siellä kaukana omien vanhempien luona. Anoppi asuu melko lähellä.

Asiasta heinäkeppiin... Onko muilla ollut sellasta että sängyssä liian kovaa pyöriessä maha rupeis kramppaamaan. Mulla on tapana tehdä sellasia "pers taklauksia", (ennen kun oli pienenmpi sänky niin piti taistella tilasta miehen kanssa) kun käännyn kyljeltä toiselle. Sitten kun junttaan toiselle kyljelleni vähän kovemmin niin viime yönäkin rupes alavatsa kramppaamaan. Kauhea tunne. Pitäisi opetella ottamaan puoliunessakin vähän rauhallisemmin :D
 
^kyllä joo mullakin välillä kourasee jos vaikka käännyn sängyssä nopeesti tai nousen vaik sohvalta silleen "banzai!" kissojen takia tai jotain :p:grin

eilen ajelin tua kelissä tampereelle,pidettiin perinteiset joulunavausleipojaiset ja yhdistetyt linnanjuhlien kyttäjäiset äitin ja siskon kans :) takas oli ihan kaamee ajaa,voin sanoo et pelotti.tein virheen enkä tullu motaria vaan pienempää tietä...näkyvyys ehkä 20m,lunta tuli vaakassa lasiin eikä teitä ollu aurattu ja renkaat luisteli välillä...ajoin semmosta kuuttakymppiä kasikympin rajotuksella.säkkipimeessä eikä juuri ketään muuta liikkeellä.vähän kävi mielessä et ny jos vedän puskaan niin kuka mut löytää ja koska...:eek: vähän lohdutti ees se turvavyön alennin joka oli ekaa kertaa ny käytössä.voin kyllä suositella sitä hankintaa! :)
 
Nyt oon huomannu, että meijän vanhempi koira on alkanu olemaa vähä väliä mussa kiinni. En sitte tiiä, että vaistoaako se nyt jotaki muutosta vai onko sitte vaa hellyyenkipiä. :D Taisin aiemminki puhua nuista koirista, että vaistoaako ne, mutta se on ollu vaan toiveajattelua :D nytki voi olla sama kylläki :D
 
Kyllä jossai on vissii iha tutkittu että eläimet vaistoaa raskauden ja haluaa suojella raskaanaolevaa liimautumalla kylkeen kii. Omaa kokemusta ei oo..
 
Me vietettiin itsenäisyyspäivä + viikonloppu kylpylässä miehen veljen perheen kanssa. Oli ihan mukava irtiotto.

Tykkään itse viettää joulua niin kotona kuin anoppilassa, ehkä vielä enemmän anoppilassa kun siellä on enemmän joulutunnelmaa. Mutta tänä jouluna ollaan siis aatto mun vanhemmilla ja vaihdetaan sitten aaton jälkeen. :)

Aika käy kyllä vähiin, pitäisi jossain vaiheessa ehtiä tekemään joulusiivous ja valmistaa ruokiakin. Arki on vaan työmatkoineen sellaista juoksemista, että tuntuu siltä ettei mitään ehdi tekemään...
 
Äh, menee kaikki lasten joulujuhlat ohisuun tänä vuonna..(työpaikan joulujuhla sattui samalle illalle koulunjuhlan kanssa ja NYT vasta huomasin:sad001kun ilmoittautumiset tehty..) huonoäiti syndroomaa puskee..
 
Eilen muuten harmistuin ajatuksissani siitä, kun tajusin että anoppi ei ole ollut yhtään innoissaan tästä tulevasta toisesta lapsesta. Ensimmäisestä, kuten myös parista muusta lapsenlapsestaan, oli tosiaan innoissaan ihan viimisen päälle, mutta nyt tuntuu että tämä meidän toisen odotus menee ihan ohi...

Tietysti kun noita pieniä on tuossa pyörimässä, niin sitä hulinaa on ympärillä koko ajan ja ehkä väsymystäkin tähän rumbaan. Mutta jotenkin sitä vaan toivoo, että toivottavasti ne viimeistään sitten siinä vaiheessa innostuu, kun pikkuinen syntyy.
 
No meillä on tulevilla mummuilla toisella 3 lastenlasta ja toisella 5. Että vähän mietityttää, kiinnostaako meidän uutinen kumpaakaan, vai onko tämä vauvojen tulo jo "nähty". Mutta sitten taas tulevien pappojen tiedän olevan uutisesta innoissaan. Toisella myös 3 lastenlasta, minun isälleni tämä on ensimmäinen.
 
teidän joulujuttuja kun lueskelee niin huokailee helpotuksesta. Onneks meillä asuu miehen perhe niin kaukana ettei sinne tule lähdettyä jouluksi, eikä ne oikeastaan edes vietä joulua niin ei heidänkään puolestaan tunnu pahalta ettei me olla siellä. Muutenkin anoppi on todella ihana ihminen ja vaikka tuntuu pahalta sanoa, niin ehkä hänen kanssaan on itse asiassa mukavampi viettää aikaa kun oman äitini kanssa. Varmaan sitten ens jouluna olis kiva olla ihan vaan perheen kesken kun kahden lapsen kanssa sitä tavaraa ja lahjoja kertyy jo ihan kivasti raahattavaks. En kyllä tiedä uskallankö äidille tuosta suunnitelmasta mitään mainita, loukkaantuu aina muttei kuitenkaan voi sanoa sitä ikinä suoraan...
 
Kyllä ne yleensä innostuu viimeistään synnytyksen koittaessa! meillä kuopuksen odotus sai aikaan kuukausien asiastapuhumattomuuden appiukon puolelta-on nyt oikeen paappaa nuorimmalle siitä huolimatta! ukko on erittäin tarkka kaikesta, ja oli sitten vissiin ollut huolissaan miten talous tms meillä tilanteen kantaa (molemmilla vakituinen hyvä työ, ja lainaa vois olla paljon enemmän, eli ei mikään todellinen pelko, mutta kuuluu kys luonteeseen..)
Tätä uutista ei olla vielä heille heitetty- ultrakuvat jääkaapinovessa ei ainakaan herättäneet kysymyksiä..miehen mielestä ei tarvii kertoakaan, kyllä ne sitten huomaa..o_O tosi lämpimät suhteet..
oma äiti tuntuu luovuttaneen huolehtimisen suhteen, nyt vaikuttaa aidosti onnelliselta(kolmannen kohdalla oli vähän eri reaktio)! ehkä sitä vanhemmiten luopuu tietystä kontrollista toisten elämää kohtaan ja osaa taas nauttia HYVISTÄ uutisista! Eihän uuden elämän kasvu voi olla negatiivista? oli tilanne mikä hyvänsä?
 
Tuskinpa mummut negatiivisesti suhtautuvat, kun ei pitäisi olla mitään syytä. Meillä on kaikki puitteet kohdillaan (paitsi häät juhlimatta), joten taloudellisia ym. huolia ei ole. Tämä on vain tällaista turhasta huolehtimista, mihin mulla on toisinaan taipumus. :)

Mutta sitten uusi stressin aihe... Viime viikolla stressasin väliin jäävää joulua ja hätäisesti varattua matkaa ja sen perumista ja kaverin reaktiota. No, nyt on matka peruttu ja joulun suunnittelu voi alkaa. Nyt sitten voikin alkaa stressaamaan sitä, että tajuaako ihmiset, että me halutaan miehen kanssa viettää joulua omalla tavallamme, ilman, että täytyy kaikki pyhät suhata edes takas sukulaisia. Nytkin on päällekkäin anopin järjestämä joululounas ja mun isovanhempien hääpäivälounas. Kumpaakaan ei voi siirtää. Ennen reissun varaamista olin äidille sanonut, että täytyy sitten miehen kanssa "jakaantua", eli hän menee anopille ja minä isovanhemmille. Sitten varasin reissun ja molemmat peruuntui mun osalta. Nyt olenkin sitten kuitenkin jouluna paikalla. Ja koska peruin matkasuunnitelmat yhteisen joulunvieton vuoksi, niin tietysti haluan sitten mennä miehen kanssa yhdessä joka paikkaan minne menemmekin. Ihan myös sen takia, koska nyt on hyvä hetki kertoa vauvauutiset, niin tietysti ne kerrotaan yhdessä. Mummo ilmoitti hääpäivälounaasta myöhemmin kuin anoppi, niin oikeudenmukaisempaa on sitten mennä anopille, kun se sovittiin ensin. Tästä mummo ja äiti tietysti loukkaantuu. Ja sitten mun isä... Se haluaa varmasti, että mennään sinne aattona tai joulupäivänä, kun kerran olenkin sitten kotona. Mutta kun me halutaan joulun seutu olla rauhassa. Ja sekin varmaan loukkaantuu, jos mennään sinne vasta useampi päivä aaton jälkeen. Ja kun hän asuu yksin, niin ihan varmasti mulle tulee huono omatunto, jos ei käydä siellä silloin kun hän haluaa. Huoh...

Anteeksi pitkä avautuminen, mutta kun mua vaan ahdistaa! Ei ole helppoa tämä joulun aika. Varsinkaan kun ei ole lapsia, niin ei tavallaan ole oikeutta viettää "omaa joulua".
 
Mä olen ratkaissut meidän lapsettoman pariskunnan joulunvieton sillä että olen tehnyt sijaisuuksia ja ollut joulun töissä. Nyt tulossa viides jouluaatto ilta töissä. Sen syyn hyväksyvät kaikki kun kehitysvammaisten kodissa olen niin ei tarvitse niiden olla joilla on lapsia ja kun sinne jää kotiin vain ne keillä ei ole sukulaisia niin he ansaitsevat kuitenkin ihanan joulun ajan. Sitten vain nopeat pyrähdykset molempien vanhemmilla sekä mun mummulassa joskus joulun seudulla.

Sent from my Nexus 10 using Vau Foorumi mobile app
 
Aika karu on kohtalo niillä joilla ei ole sukulaisia:sad001-ovat varmaan ihan aikuisia ihmisiä jo tuolla kodissa? mahtavaa joulutyötä teet hemmari!
 
Mullaki on nyt näitä kaveriongelmia... Meidän läheinen ystäväpariskunta aloitti myös lapsien yrittämisen. Kerrottiin heille meidän uutine niihin aikoihin ku ystävälle oli ekat kuukautiset tullu. Hän oli jo ihan luovuttamispisteessä ku ei ekalla tärpännyt! Eikä osannut yhtään olla onnellinen meidän puolesta, ja on sen jälkeen vältellyt yhteydenottoa. Mä ymmärtäisin jos olis joidenkin kuukausien takaa yrittämistä ollu, mutta ku oli hyvä jos kuukautta mennyt. Harmittaa hirveesti, ku on kuitenkin niin läheisiä kavereita meille :sad001 Asutaa kyllä eri paikkakunnilla, että enemmä aikaa menee täällä oleviin ystäviin. Mutta ois inhottavaa jos tää ystävyys kylmenis tästä! Lisäks kun oltiin joululomaksi kaavailtu heille kyläilyä, tältä mun ystävältä tuli viesti että niillä onkin menoa silloin, että se ei käykään.
 
Poika oli viikonlopun kippeenä ja tekas ekat hampat alaleukaan. Nyt vaan taitaa olla tauti äitillä :/ Päähän koskee ja pää täynnä räkkää ja liekkö kuumettaki, niinkö tässei muutenki ois tarpeeks väsyny. No, huomenna taidetaan lähtä aamusta mummulaan nii on pojalle kavereita ja äitiki saa tarvittaessa levähtää. Ja inhottavinta on se että mitään hyviä oloa helpottavia lääkkeitä ei voi ottaa (otrivin-nenäsumute ja finrexin). Onneks on panadol :)
 
Palmu aika lapsellista ystävältä loukkaantua jos heillä ei eka kierrosta tärppääkään. Oliko teillä pitkään yrittämistä, auttasko jos kerrot kaunko teilllä meni(ei tietenkään lohduta jos teillä tärppäs heti). Kai se sun ystävä ymmärtää et on aika harvinaista et tärppää ekasta, 20% mahollisuus per kierto.

Edelliseen lisäystä: Aivastaminen on kamalaa, ne repäsykivut :/Toivottavasti jälkitautina ei tuu yskää, se on yhtä kamalaa.. :/
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top