Kiitos Satu, mikä ihana ketjun aihe! Jos sulla ei ole pumppua käytössä niin kantsii hommata, mulla on ollu ainakin maailman suurin pelastus tähän mun tilanteeseen vaikka en ylituotannosta kärsikään.
Itelläni on tällähetkellä ongelmana oma pää, tunnen olevani maailman huonoin äiti kun homma ei kulje niin kun olin suunnitellu.. Poikahan vietti ekat päivät teholla ja siellä sai kauheat määrät maitoa pullosta, ja tietty tuttia perään vielä. Kun lopulta sain pojan sitten itselleni niin imuote oli täysin väärä ja LUKUISISTA vaatimuksista huolimatta opasteet oli sitä että tissi väkisin suuhun, kyllä se siitä sitten imee kun on tarpeeksi nälkä. Voi vittu joo.
Neljän tunnin raivareiden jälkeen hoitsut tuli aina oven taa että täällä olis tämä pullo, kun koko osasto valvoo.. mutta kun halusin imettää normaalisti kun maitoa kerran tuli! Kun päästiin kotiin perjantaina niin katoin netistä imetystuesta kunnon ohjeet, koitin niiden avulla kaksi päivää ja yötä mutta lopulta olin niin väsynyt ja rikki että pistin miehen ostaan pumpun, ja syötin sitten oman maitoni pojalle pullosta.
Näin ollaan nyt sitten tehty pari päivää ja homma pelaa tosi hyvin mutta mulla on itsellä aivan hirveä olo, hormonit lyö tän jutun niin överiksi että se tuntuu ulkopuoliselta varmaan naurettavalta. Pääasiahan on että poika saa maitoa ja vielä plussaa on se että se on mun omaani. Mutta kun pää ei tajua asiaa muulla tavalla kuin että oon surkea luovuttaja ja pitäis vaan jaksaa opettaa sitä imuotetta...
Kävin äskön neuvolassa poistamassa haavasta rautahakaset ja neuvolatäti sanoi että 2 viikkoa kestää tää itkuisuus ja itsesyyttely, sen jälkeen melkein kaikilla äideillä helpottaa. Voi kun olisin taas tälläseenki osannu varautua ja vähän etukäteen olis ollu neuvolassakin puhetta tästä herkkyyskaudesta niin pystyis ehkä suhtautuun tähän vähän fiksummin. Oevoe.
