Voi ei, pikkubansku, minkä läpi olet käynyt! Onneksi kaikki on hyvin! Onpa surkeaa ammattitaitoa ollut.
Kaikki voi todellakin olla raskaudessa hyvin ilman kummempia oireita. Minulla ei ekassa ollut mitään, eikä kahdessa edellisessäkään ennen viikkoa 7, tai kolmannessa taisi alkaa vasta viikolla 10. Jotain rintojen pinkeyttä ja väsymystä vähän.
Toisaalta taas sitten raskauksista, jotka ovat menneet kesken, on koettu oiretta jos toistakin. Ei sitä vaan oikein voi ennustaa, sen takia terveydenhoidossakin käsketään odotella vaan.
Minä ajattelen, että jos kesken menee, niin vaikka se on surullista, niin se tarkoittaa, että alkiolla ei ollut elämisen edellytyksiä. Suren sitä sitten, jos niin tapahtuu. Toki tämä on aivan eri pohjalta kuin teillä, jolla on taustalla pettymyksiä. En voi edes kuvitella, kuinka raastavaa se on.
Mutta ei sille murehtimalla mitään voi tehdä, eikä oikein millään muullakaan keinoilla. Tämä on niitä tilanteita, joissa on vaan pakko antaa asioiden tapahtua, jos ovat tapahtuakseen, ja luottaa, että kaikki käy lopulta hyvin. Yrittää helliä itseään, tehdä mukavia asioita, ajatella muita juttuja.
Varhaisultraan ei enää kauan tarvitse odotella, ainakin jos vertaa, että pitäisi nt-ultraan malttaa. :) Voimia, voimia, ja roppakaupalla kärsivällisyyttä!