Heippa!
Kylläpäs todella on tapahtunut ja koko ajan tapahtuu! Tammikuisia käyn myös välillä lueskelemassa ja siellä jutut pyörivätkin jo enimmäkseen vauva-arjen ympärillä
On jotenkin absurdia!
Viper, mulla on myös vielä kolmisen viikkoa laskettuun aikaan ja nyt tällä hetkellä koko synnytys tuntuu hyvin kaukaiselta. Jotenkin nyt loppuraskaudesta olen entistä enemmän tottunut raskaana olemiseen. Maha ei tunnu yhtään isolta, liikkeet ei juurikaan ihmetytä, uni maittaa...Ehkä se on se, kun ei tarvitse olla töissä vaan voi elää omaan tahtiin. Menoja on silleen sopivasti, ettei ehdi kyllästyä - paitsi tänään. Eka päivä, kun olen ollut vaan kotona, en nenää ole pistänytkään ulos. DVD:ltä ahmin katsoa Perhesiteet 5. tuotantokauden. Tuli kieltämättä vähän sellainen olo, kuin olisi kipeä - ja yliannostus täydellisestä Walkerin perheestä!
(En ihan tajuu, mitä nämä hymiöt milloinkin viestittää...)
Hirvee morkkis tulee, kun ei saa aikaiseksi niitä juttuja, mitä on aikonut. On vaikea rauhoittua oravanpyörästä ja antaa itsensä vaan olla. Ja uskoa, et ihan tarpeeksi rankkaa on kyllä tulossa.
Huomenna on neuvola, joten enköhän taas pääse vähän paremmin vauvanodotusfiilikseen kiinni.
Ei muuten yhtään liikaa ole näitä tsekkauksia täällä Helsingissä, en ole todellakaan kyllästynyt ramppaamaan neuvolassa. Mulla on siis raskauden 2. lääkärintarkastus pe ja lauantaina tulee 37 viikkoa täyteen! Tässä jo tuli taas välillä sellainen fiilis, että pitäisköhän vaan täräyttää yksityiselle, jotta näkisi ultralla, mikä meininki mahassa on. Tuo asennon kopelointi mahan päältä kerran kuussa kun tuntuu melkein teenlehdistä ennustamiselta. Luulen, että niin valitettavaa kuin se onkin, tämä hieno neuvolasysteemimme on ainakin täällä Helsingissä kovaa kyytiä romuttumassa ja rinnalle tulee yksityistä sektoria niille, jotka voivat maksaa. Kamalaa. Toivottavasti sen ei siihen anneta mennä!
Ainahan sitä voi argumentoida, että ei normaali raskaus mitään erityistä seurantaa tarvitse. Jepjep. Ja itseasiassa nehän vois saman tien säästää ja pistää ne pissatikut apteekkiin myyntiin, henkilövaaka kun kaikilla on kotona ja raskaudentestaaminenkin käy ihan hyvin kotivessassa! Terveysasemalla on niitä pisteitä, joissa voi käydä itsepalveluna ottamassa verenpaineen. Sitten vaan neittiin synnytysohjeita ja numero, johon hädän tullen voi soittaa. Ja kun lapsi on syntynyt, niin sen voi kirjata itse netissä järjestelmiin!!! Tämä nyt oli vähän kiukkuista ironiaa, sori.
Vauvatavarat on nyt nenäfriidaa vailla valmiina. Yksi kaveri kävi eilen ihanan 2-kk vanhan neidin kanssa testaamassa imetystyynyn ja hyvä kuulemma on.
Nyt sitten voikin keskittyä kehonhuoltoon, vesijuoksuun, joogaan etc ja nauttia viimeisistä päivistä iiiihan yksin! Sitähän ei kukaan tiedä, montako sellaista tässä on vielä jäljellä. On tämä absurdia! Tuntuuko kenestäkään muusta yhtä epätodelliselta???
Tuleekohan musta hirveen huono äiti, kun en osaa yhtään visualisoida elämää vauvana kanssa?
Sellaisia raskausajan mietteitä täällä....
Hyviä vointeja!!!
Ja tosiaan, tsemppiä ponnistustalkoiden aloittelijoille ja tuoreille äideille!
Kylläpäs todella on tapahtunut ja koko ajan tapahtuu! Tammikuisia käyn myös välillä lueskelemassa ja siellä jutut pyörivätkin jo enimmäkseen vauva-arjen ympärillä
On jotenkin absurdia!Viper, mulla on myös vielä kolmisen viikkoa laskettuun aikaan ja nyt tällä hetkellä koko synnytys tuntuu hyvin kaukaiselta. Jotenkin nyt loppuraskaudesta olen entistä enemmän tottunut raskaana olemiseen. Maha ei tunnu yhtään isolta, liikkeet ei juurikaan ihmetytä, uni maittaa...Ehkä se on se, kun ei tarvitse olla töissä vaan voi elää omaan tahtiin. Menoja on silleen sopivasti, ettei ehdi kyllästyä - paitsi tänään. Eka päivä, kun olen ollut vaan kotona, en nenää ole pistänytkään ulos. DVD:ltä ahmin katsoa Perhesiteet 5. tuotantokauden. Tuli kieltämättä vähän sellainen olo, kuin olisi kipeä - ja yliannostus täydellisestä Walkerin perheestä!
(En ihan tajuu, mitä nämä hymiöt milloinkin viestittää...)Hirvee morkkis tulee, kun ei saa aikaiseksi niitä juttuja, mitä on aikonut. On vaikea rauhoittua oravanpyörästä ja antaa itsensä vaan olla. Ja uskoa, et ihan tarpeeksi rankkaa on kyllä tulossa.
Huomenna on neuvola, joten enköhän taas pääse vähän paremmin vauvanodotusfiilikseen kiinni.
Ei muuten yhtään liikaa ole näitä tsekkauksia täällä Helsingissä, en ole todellakaan kyllästynyt ramppaamaan neuvolassa. Mulla on siis raskauden 2. lääkärintarkastus pe ja lauantaina tulee 37 viikkoa täyteen! Tässä jo tuli taas välillä sellainen fiilis, että pitäisköhän vaan täräyttää yksityiselle, jotta näkisi ultralla, mikä meininki mahassa on. Tuo asennon kopelointi mahan päältä kerran kuussa kun tuntuu melkein teenlehdistä ennustamiselta. Luulen, että niin valitettavaa kuin se onkin, tämä hieno neuvolasysteemimme on ainakin täällä Helsingissä kovaa kyytiä romuttumassa ja rinnalle tulee yksityistä sektoria niille, jotka voivat maksaa. Kamalaa. Toivottavasti sen ei siihen anneta mennä!
Ainahan sitä voi argumentoida, että ei normaali raskaus mitään erityistä seurantaa tarvitse. Jepjep. Ja itseasiassa nehän vois saman tien säästää ja pistää ne pissatikut apteekkiin myyntiin, henkilövaaka kun kaikilla on kotona ja raskaudentestaaminenkin käy ihan hyvin kotivessassa! Terveysasemalla on niitä pisteitä, joissa voi käydä itsepalveluna ottamassa verenpaineen. Sitten vaan neittiin synnytysohjeita ja numero, johon hädän tullen voi soittaa. Ja kun lapsi on syntynyt, niin sen voi kirjata itse netissä järjestelmiin!!! Tämä nyt oli vähän kiukkuista ironiaa, sori.
Vauvatavarat on nyt nenäfriidaa vailla valmiina. Yksi kaveri kävi eilen ihanan 2-kk vanhan neidin kanssa testaamassa imetystyynyn ja hyvä kuulemma on.
Nyt sitten voikin keskittyä kehonhuoltoon, vesijuoksuun, joogaan etc ja nauttia viimeisistä päivistä iiiihan yksin! Sitähän ei kukaan tiedä, montako sellaista tässä on vielä jäljellä. On tämä absurdia! Tuntuuko kenestäkään muusta yhtä epätodelliselta???Tuleekohan musta hirveen huono äiti, kun en osaa yhtään visualisoida elämää vauvana kanssa?
Sellaisia raskausajan mietteitä täällä....
Hyviä vointeja!!!
Ja tosiaan, tsemppiä ponnistustalkoiden aloittelijoille ja tuoreille äideille!
Eipä sieltä vissiinkään sitten mitn lapsivettä tihkunu. 
Ainakaan se tikku ei näyttäny niin. Käyrillä pitivät ja kohdunsuun
kokeili. Kaikki ok, kohdunsuu auki kahelle sormelle ja kohdunkaulaa vähän
jäljellä, sekin pehmeä. Vauva kuulema tosi alhaalla... Eli jospa se
tästä sitten piankin! Tosi turhauttavaa vaan tuommonen turha käynti...
Hyvähän se tietysti, ettei kalvoissa oo reikiä, oisin varmaan muuten
heti antibiottitippaan joutunu. Kun kuitenki jo vuorokaus sitte ekan
kerran lurahti jotain housuun... Mitä lie sitte ollukaan.
.Ei mene enään kauaa,kun sinäkin saat nuuhkia vaavin tuoksua:).Tuo loppuaika on aina sellaista piinaavaa odottamista..
Uuden ajan sain 1,5 viikon päähän, mutta toivottavasti vaavi ulostautuu sitä ennen. Kohdunsuun tilanne oli edistynyt: 2,5 cm jäljellä pituutta ja auki 1,5 sormelle. Vaavi on kuulemma nätisti jo lantiossa, että josko se tästä...
Hienosti on siellä ukkeli kasvanut. 
Taitaa vähä olla ne teikän telepaattiset kyvyt vielä hakusessa, ei tuo oo löytäny sitä exit-merkkiä vieläkään. 
Sitte vaan sidettä pöksyyn ja tallustelin neuvolatätin luokse. Siellä kaikki ok, olikin sitten viimeinen neuvola tässä raskaudessa.
ja tietty vauva-arkeen.
Ehkä tässä on alkanu jo väärä pää pehmenemään, vai kuulostanko mä aivan sekopäältä? 
Mitä, mikä se oli? kuului yhtekkiä tuosta ylämahasta! Siitä mihin vauva yleensä taitaa potkia jaloillaan ja käsiäki joskus tunkee. Kuuluuko muilla tämmösiä? Uusia havaintoja!! [img]http://www.cosgan.de/images/midi/frech/e025.gif[/img] 
Ja sit ne kuulema tekee siellä sen sisätutkimuksen niin ronskisti, että puolet niistä, jotka on laitettu vielä kotio, palaa vuorokauden sisällä synnyttämään...