Onnea
nukalle iloisista ultrauutisista! Täällä jännitellään vielä pari tuntia, tänään iltapäivällä on eka ultra ja samalla siis niskapoimu-ultraus. Hui että kun aamusta asti on jännittänyt!
Me kihlauduimme tuolla lomamatkalla :)
Vauvauutiset kuultuaan appi/anoppi kyseli heti milloin on häät, mutta siihen ei osattu oikein sanoa vielä mitään, kun ei oltu keskenämme asiasta puhuttu. Sanottiin vaan että ei sillä ole niin kiirettä, katsotaan nyt... Minä kyllä halusin alusta asti mielessäni, että koko perheellä on sitten sama nimi.
Lomalla yhtenä iltana sitten sängyssä syliteltiin ja minusta tilanne tuntui sopivalta vaan tokaista, että "pitäiskö meidän mennä naimisiin vai ei?" Johon mies vastasi monisanaisesti että ehdottomasti kyllä [:)] ja hän oli kuulemma monta päivää pyöritellyt mielessään, milloin kysyisi minulta samaa. Oli ajatellut sen vaativan jotain yltiöromanttista tilannetta [:)]
Eli minä siis käytännössä kosaisin, joskin yhteisymmärryksessä, ja sovittiin että haetaan esteettömyystodistus heti ja pidetään pienimuotoinen vihkiminen loppukesällä tai viimeistään syksyllä. Meille tulee siviilivihkiminen ja ajateltiin jos vanhemmat ja sisarukset kutsuisi paikalle, ja vihinnän jälkeen kävisi jossain hienossa paikassa syömässä. Rengastukset ovat vielä auki, ehkä tänään ultran jälkeen vois pyörähtää kultasepällä vähän "tunnustelemassa ilmaa". MInä haluaisin sekä kihla- että vihkisormuksen, mies ei vielä osaa sanoa. Ja jos kihlausaika on käytännössä vain pari viikkoa, kannattaako erikseen sitten hankkia kahta sormusta?...
Anyways, minä otan miehen sukunimen ja se tulee siis lapsellekin. Miehellä on nätti nimi ja mulla vähän "kovalta" kalskahtava, joten oon ihan tyytyväinen tulevaan muutokseen. [:)][:)][:)] IHANAA <3 <3 <3