En tiedä mikä on, kun en ole hankkinut vauvalle YHTÄÄN mitään vielä, eikä ole tehnyt mielikään. On tunne, että vauvan syntymään on vielä niiiiiiin kauan aikaa, että ehtiihän sitä. Vaikka sitten sen synnyttyä :-P
Jotain vauvanvaatteita ja kestovaippoja on tulossa kumppanini exältä (jee, liennytystä on tapahtunut kun välit olivat lievästi sanoen viileät pitkän aikaa) ja varmaan saan yhtä ja toista kun kyselen tuttavapiirissä.... minulla oli aikanaan satojen vauvaperheiden nettituttuverkosto, ja jäljellä on kuitenkin vielä kymmeniä vaikka en juuri yhteyttä pitelekään paitsi facebookissa. Ei kuitenkaan tee yhtään mieli VIELÄ kysellä.
Tämä saattaa olla varovaisuutta kun keskenmenoja on ollut niin paljon, vaikka muuten ajattelenkin että keskenmenon erityinen riski on nyt ohi (kun alkuraskaus on ohi) ja hehkuttelen avoimesti iloani ja odotustani. Ehkä alitajuisesti en uskalla vielä materiaalisesti varautua? Ja meillä ovat asumiskuviotkin niin epäselvät, että ei oikein tiedä "mihin kotiin" sitä pesää alkaisi rakentaa. Sekin saattaa vaikuttaa.
Ja kyllä tämä on sitäkin, että tiedän ettei siinä alussa juuri mitään tarvitse, ja olen ehtinyt jo kehittää elämäntavan jossa kaiken turhan hankkimista vältetään viimeiseen asti :-P Kantoliinoja on vanhaa perua montakin, niillä, muutamalla vaipalla ja potkupuvulla ja haalarilla pääsee jo pitkälle!
***
ps. pitää lisätä, että en mitenkään tarkoita väheksyä muiden hankintoja hyvissä ajoin. Muistan miten jännittävää ja tyydyttävää se oli ensimmäisessä raskaudessani, ja olen minäkin sentään käynyt jo HYPISTELEMÄSSÄ pikkuisia bodyja :-)