Täältä ilmoittautuu vielä yksi esikoisen odottaja. Vielä puolitoista viikkoa täällä odotellaan vielä ultraa, sitten (toivottavasti) päästään ensimmäistä kertaa näkemään tyyppi. :) Ehkä sitä SITTEN oikeasti voisi uskoa, että tämä elämä tulee jollain tavalla muuttumaan, ja että meille tulee oikeasti vauva. Toistaiseksi kun molemmat jotenkin ollaan vielä niin ihmeissään, ettei kumpikaan tätä oikein tajua.
Vauvatieto tuli meille aika lailla yllätyksenä, plussa napsahti heti ensimmäisestä "yrityksestä". Yritykseksi sitä ei oikeastaan siksi voi kutsua, koska ei ollut vielä mitenkään suunniteltu vauvan tuloa. Yhdessä ollaan oltu kohta kahdeksan vuotta ja onhan perheestä ollut puhetta jo vuosia, mutta milloin minkäkin asian takia ei ole ollut hyvä hetki. Ehkäpä luonto päätti, että ymmärtäkää nyt, kukaan ei oikeasti ole valmis vanhemmaksi, vaikka niin luulisi. ;) Vauva on kuitenkin oikein odotettu ja haluttu perheenlisäys!
Minä siis vielä opiskelen, tai siis, lähinnä kirjoittelen graduani ja toivottavasti valmistun tässä syksyn aikana lopullisesti. Oon vähän pidemmän kaavan kautta opiskellut. Mies on vakiduunissa, mut haluaisi kyllä k.o. töistä pois. Toivon, että itsekin saisin tehtyä pieniä pätkiä töitä tässä syksyn aikana vielä. Tietääkö muuten kukaan, voiko mieheni jäädä vanhempainvapaalle, jos itse siirtyisin äitiysloman jälkeen työttömäksi työnhakijaksi?
Joitain äitiysvaatteita minäkin olen katsellut netistä, mutta toistaiseksi hameilla ja urheiluhousuilla on päässyt aika pitkälle. Katsotaan kauanko. :D Vauvalle ei olla ostettu vielä mitään, oma äiti tosin oli salaa ostanut muutamat potkupuvut. Niitäkin katselin, että voi kun on söpöjä, mutta en oikein tainnut vieläkään tajuta, että niin, nehän ovat tulossa meille. :)