Helmikuisissa on aika paljon sellaisia äitejä jotka odottavat esikoistaan. Täällä voitaisiin jutella ja jakaa kokemuksia odotuksesta, tuntemuksista, hankinnoista ja muista mieltäpainavista jutuista. Tietenkin muutkin kuin esikoista odottavat saavat kommentoida ja kertoa hyviä vinkkejä! :)
Esikoista odottavat helmikuiset
- Ketjun aloittaja Karpalo84
- Aloituspäivämäärä
Heips, täällä yksi esikoisen odottaja :) Yritystä parisen vuotta ja lopulta sitten lapsettomuushoidoilla saatiin tämä aikaiseksi ja toivon että kaikki menee hyvin :) Ensi viikon pe on nt-ultra ja sitä jännäillään kovasti miehen kanssa :) Olen jo pari kertaa ollut varhaisultrassa ja nähnyt sydämensykkeen <3 on kyllä maailman ihmeellisin näky :)
En malta odottaa että massu alkaa kasvaa :D
En malta odottaa että massu alkaa kasvaa :D
Minä kans odotan ensimmäistäni. <3
Nyt on alkanu tulla sellaisia ajatuksia, et alkaa jotenki epäillä omia taitojaan. Paljon olen ollut tekemisissä lasten kanssa ja pientenkin, mut ihan vastasyntynyt, hui se on niiiiiin pieni!
Minä kans odotan toisaalta sitä, et vauvamasu alkaa näkyä, mut toisaalta taas ihana kun ihan alun turvotus on hieman helpottanut, et mahdun välillä hetkeksi omiin farkkuihini :D Minulla on lisäksi selän kanssa ongelmia, et toisaalta sitä vauvamasun suurta kasvua haluis vielä vähä viivyttää. Rasittuu varmasti loppuraskaudessa. Toivottavasti pystyn olemaan töissä loppuun saakka. Nyt pitäis itseään ottaa niskasta kiinni, ja aloittaa pari kolme kertaa viikossa tekee lihaskuntoo!
Oletteko jo muut katselleet äitiysvaatteita? Minä kävin jo tilaamassa lähiputiikkiin sellaiset raskausliivit, jotka vähä muokkautuu rintojen kasvun mukana. Ne on muutaman viikon kuluttua liikkeessä niin pitää toivoa, et silloin alkais olla keskiraskauden kunnossa nuo rinnat ettei heti jäis pieneks.
Nyt on alkanu tulla sellaisia ajatuksia, et alkaa jotenki epäillä omia taitojaan. Paljon olen ollut tekemisissä lasten kanssa ja pientenkin, mut ihan vastasyntynyt, hui se on niiiiiin pieni!
Minä kans odotan toisaalta sitä, et vauvamasu alkaa näkyä, mut toisaalta taas ihana kun ihan alun turvotus on hieman helpottanut, et mahdun välillä hetkeksi omiin farkkuihini :D Minulla on lisäksi selän kanssa ongelmia, et toisaalta sitä vauvamasun suurta kasvua haluis vielä vähä viivyttää. Rasittuu varmasti loppuraskaudessa. Toivottavasti pystyn olemaan töissä loppuun saakka. Nyt pitäis itseään ottaa niskasta kiinni, ja aloittaa pari kolme kertaa viikossa tekee lihaskuntoo!
Oletteko jo muut katselleet äitiysvaatteita? Minä kävin jo tilaamassa lähiputiikkiin sellaiset raskausliivit, jotka vähä muokkautuu rintojen kasvun mukana. Ne on muutaman viikon kuluttua liikkeessä niin pitää toivoa, et silloin alkais olla keskiraskauden kunnossa nuo rinnat ettei heti jäis pieneks.
Mäkin olen miettinyt aika paljon kaikkea miten vauvan kanssa pärjää jne. Synnytystäkin olen miettinyt... No sinne on vielä aikaa, tulee vaan kaikenlaista mieleen kun olen yhtä kirjaa lukenut minkä sain neuvolasta, saa vähän osviitta tulevasta. On se kuitenkin jännää kun kaikki on niin uutta ja ihmeellistä :) Mutta kyllä se ajan kanssa sujuu kuin tanssi kun oppii tuntemaan oman nyyttinsä :)
Äitiysvaatteita en ole vielä silleen katsellut mutta kait niitäkin pitäisi sitten pikkuhiljaa ostella. Nyt kesällä menee tietty leggingsit ja tunikoita olen käyttänyt mutta syksyllä ja talvella tarvis ehkä muitakin vaatteita :)
Ja mitä vauvantarvikkeisiin tulee niin kaikki joudutaan hankkimaan :) Sänky on kyllä jo tiedossa, käytetty mutta hyväkuntoinen. Oonhan mä netistä jo katsellut kaikenlaista vaunuista sittereihin, vaatteista leluihin :) Ja kaikkea siltä väliltä :D
Äitiysvaatteita en ole vielä silleen katsellut mutta kait niitäkin pitäisi sitten pikkuhiljaa ostella. Nyt kesällä menee tietty leggingsit ja tunikoita olen käyttänyt mutta syksyllä ja talvella tarvis ehkä muitakin vaatteita :)
Ja mitä vauvantarvikkeisiin tulee niin kaikki joudutaan hankkimaan :) Sänky on kyllä jo tiedossa, käytetty mutta hyväkuntoinen. Oonhan mä netistä jo katsellut kaikenlaista vaunuista sittereihin, vaatteista leluihin :) Ja kaikkea siltä väliltä :D
Babette
Jostain jotain jo tietävä
Ihanaa Karpalo84, kun perustit tämän ketjun!
Hippu123: Mä ostelin kirpputorilta muutamia äitiysvaatteita, kun olivat niin halpoja ja nättejäkin. Normaalisti tykkään käyttää farkkuhametta ja bändipaitoja, mutta ne ovat jo kaikki aivan liian tiukkoja. Mies onneksi siivosi kaappinsa ja keräsi sieltä kaikki pieneksi jääneet paitansa minulle, jotta voin leikellä ja ommella niistä itselleni sopivia.
Minkälainen elämäntilanne noin yleisesti teillä muilla esikoisen odottajilla on? Tuleeko elämä radikaalisti muuttumaan? Me oltiin yritetty lasta kyllä pitkään, mutta sain keväällä unelmieni työn parinsadan kilometrin päästä (valmistuin siis nyt yliopistosta) ja olin ehdottamassa miehelle, että pistäisimme yrityksen muutamaksi kuukaudeksi tauolle. Olen opettajana ja olisin halunnut olla luokkani kanssa koko lukuvuoden. Mutta enpä ehtinyt mitään ehdottamaan, kun plussa tuli. Nyt muutan parin viikon päästä kuuden vuoden yhdessä asumisen jälkeen itsekseni tuonne toiselle paikkakunnalle ja olen siellä äitiyslomaan asti. Jännittää kovasti, miten sitä raskaana ollessa jaksaa ja pärjää, etenkin, kun en ole koskaan aikaisemmin asunut yksin. Onneksi edes koira lähtee mukaan ja junat kulkee.
Myös uudelle esimiehelle kertominen jännittää kovasti. Työhön kun etsittiin sitä "yhtä koko lukuvuoden samana pysyvää turvallista aikuista". Mutta eipä tälle mitään voi. Yritän vain ajatella, että kukaan ei ole korvaamaton, vaikka kuinka haluaisi olla. Yöunet vaan kärsii aika lailla jännittämisen vuoksi. En myöskään tiedä, haluanko palata enää takaisin paikkakunnalle äitiysloman jälkeen. Silloin kun ei enää oikein viikonloppuavioliitossa eläminen onnistu, vaan molempien (tai siis kaikkien kolmen, hihi!) on muutettava. Mutta ehkä sitä on turha vielä murehtia.
Hippu123: Mä ostelin kirpputorilta muutamia äitiysvaatteita, kun olivat niin halpoja ja nättejäkin. Normaalisti tykkään käyttää farkkuhametta ja bändipaitoja, mutta ne ovat jo kaikki aivan liian tiukkoja. Mies onneksi siivosi kaappinsa ja keräsi sieltä kaikki pieneksi jääneet paitansa minulle, jotta voin leikellä ja ommella niistä itselleni sopivia.
Minkälainen elämäntilanne noin yleisesti teillä muilla esikoisen odottajilla on? Tuleeko elämä radikaalisti muuttumaan? Me oltiin yritetty lasta kyllä pitkään, mutta sain keväällä unelmieni työn parinsadan kilometrin päästä (valmistuin siis nyt yliopistosta) ja olin ehdottamassa miehelle, että pistäisimme yrityksen muutamaksi kuukaudeksi tauolle. Olen opettajana ja olisin halunnut olla luokkani kanssa koko lukuvuoden. Mutta enpä ehtinyt mitään ehdottamaan, kun plussa tuli. Nyt muutan parin viikon päästä kuuden vuoden yhdessä asumisen jälkeen itsekseni tuonne toiselle paikkakunnalle ja olen siellä äitiyslomaan asti. Jännittää kovasti, miten sitä raskaana ollessa jaksaa ja pärjää, etenkin, kun en ole koskaan aikaisemmin asunut yksin. Onneksi edes koira lähtee mukaan ja junat kulkee.
Myös uudelle esimiehelle kertominen jännittää kovasti. Työhön kun etsittiin sitä "yhtä koko lukuvuoden samana pysyvää turvallista aikuista". Mutta eipä tälle mitään voi. Yritän vain ajatella, että kukaan ei ole korvaamaton, vaikka kuinka haluaisi olla. Yöunet vaan kärsii aika lailla jännittämisen vuoksi. En myöskään tiedä, haluanko palata enää takaisin paikkakunnalle äitiysloman jälkeen. Silloin kun ei enää oikein viikonloppuavioliitossa eläminen onnistu, vaan molempien (tai siis kaikkien kolmen, hihi!) on muutettava. Mutta ehkä sitä on turha vielä murehtia.
Babette
Jostain jotain jo tietävä
Nyt kun luin tuon mixuliinin viestin (ehti väliin), niin tajusin, että oon oikeastaan nyt murehtinut vain äitiysloman jälkeisiä tapahtumia. Synnytystä oon jonkin verran miettinyt, kun mulla on varmaankin suunniteltu sektio edessä. Se vähän pelottaa. Omiin taitoihini vauvan kanssa en luota vielä yhtään, mutta onneksi mulla on suuri tukijoukko, joka auttaa ja neuvoo varmasti. Ja on sitä onneksi muutaman läheisen vauvaelämää saanut seurata vierestä, että ainakin joku käsitys on siitä, mitä on tulossa. Kysyin kyllä jo yksi päivä mieheltä, että voiko hän luvata, että saan joka aamu viisitoista minuuttia kaunistautumisaikaa. Hyvin oleellisia asioita mietin siis täällä. En haluaisi pyjamahousu-rasvatukka-ei-kasvonpiirteitä -äidiksi, vaikka sellainen minusta ihan varmana tuleekin :D
Babette: Meidän elämäntilanne se että molemmilla vakityöpaikka, mieheni ollut jo monta vuotta samalla työpaikalla, minä vaihdoin työpaikkaa 2,5 vuotta sitten (esikoisen yritys alkoi vähän ennen sitä). Olen lähihoitaja ja teen 3-vuorotyötä. Sen verran varmaan muuttuu työajat lähitulevaisuudessa että niitä yövuoroja aion vähentää/lopettaa riippuen omasta jaksamisesta. Olen töissä hoivakodissa missä yöllä on vähän kääntämisiä ja nostoja, joten oman ja vauvan turvallisuuden vuoksi taitaa olla parempi että lopettaa yövuorot kokonaan.
Onhan sulla jännä tilanne mutta eiköhän ne asiat aina järjesty :) Ei kannata menettää yöuniaan murehtimalla.
Onhan sulla jännä tilanne mutta eiköhän ne asiat aina järjesty :) Ei kannata menettää yöuniaan murehtimalla.
Ihanaa kun täällä käy keskustelu näin vilkkaana! :)
Meilläkin ehti olla yritystä yli kaksi vuotta ennen tätä tärppäystä. Reilu kaksi vuotta sitten oli yksi keskenmeno (rv 5+0), joka vähän säikäytti ja vieläkin vähän pelottaa josko tämäkin menee kesken. Nyt tietty ollaan jo paljon pidemmällä ja jokainen päivä alkaa tuntua varmemmalta että vauva selviää.
Meillä on ollut siis jo parin vuoden ajan parisuhteessa ja töiden kannalta sellainen tilanne että vauva saisi tulla. Ostettiin kaksi vuotta sitten vähän isompi asuntokin sitä ajatellen, että on sitten huone mahdolliselle perheenlisällekin. (Tosin vauvan huone on pikkuhiljaa täyttynyt meidän molempien harrastustarvikkeilla, sohvalla, työpöydällä ym.)
Mä olen hankkinut jo kahdet äitiyshousut toiset H&M:ltä ja toiset kirppikseltä ja postissa olisi osottamassa kolme äitiyspaitaa jotka tilasin Espritiltä. Vielä ei tosin ole ollut niille tarvetta ja olen pärjäillut mekoilla ja legginseillä. Vanoija farkkuja ei tee edes mieli enää sovittaa.
Kävin tänään myös vähän kaupoilla ja hankin vauvalle valmiiksi Tatun ja Patun vauvakirjan. Se oli niin hauska etten voinut vastustaa. Itselleni olen hankkinut aiemmin jo Lapselliset - kirja vauvalle ja vanhemmille -nimisen kirjan, jota olen jo vähän täytellyt (lyijykynällä tosin).
Mutta näin yleisesti ottaen iloisilla fiiliksillä mennään vaikka oksettaa ja väsyttää.
Meilläkin ehti olla yritystä yli kaksi vuotta ennen tätä tärppäystä. Reilu kaksi vuotta sitten oli yksi keskenmeno (rv 5+0), joka vähän säikäytti ja vieläkin vähän pelottaa josko tämäkin menee kesken. Nyt tietty ollaan jo paljon pidemmällä ja jokainen päivä alkaa tuntua varmemmalta että vauva selviää.
Meillä on ollut siis jo parin vuoden ajan parisuhteessa ja töiden kannalta sellainen tilanne että vauva saisi tulla. Ostettiin kaksi vuotta sitten vähän isompi asuntokin sitä ajatellen, että on sitten huone mahdolliselle perheenlisällekin. (Tosin vauvan huone on pikkuhiljaa täyttynyt meidän molempien harrastustarvikkeilla, sohvalla, työpöydällä ym.)
Mä olen hankkinut jo kahdet äitiyshousut toiset H&M:ltä ja toiset kirppikseltä ja postissa olisi osottamassa kolme äitiyspaitaa jotka tilasin Espritiltä. Vielä ei tosin ole ollut niille tarvetta ja olen pärjäillut mekoilla ja legginseillä. Vanoija farkkuja ei tee edes mieli enää sovittaa.
Kävin tänään myös vähän kaupoilla ja hankin vauvalle valmiiksi Tatun ja Patun vauvakirjan. Se oli niin hauska etten voinut vastustaa. Itselleni olen hankkinut aiemmin jo Lapselliset - kirja vauvalle ja vanhemmille -nimisen kirjan, jota olen jo vähän täytellyt (lyijykynällä tosin).
Mutta näin yleisesti ottaen iloisilla fiiliksillä mennään vaikka oksettaa ja väsyttää.
idaoona
Oman äänensä löytänyt
Täällä kans ensmäistä odotellaan. Itseasiassa mä olen jo äitiyshousut ja shortsit ostanu H&M:ltä, oon niin turvoksissa ettei mene omat housut jalkaan :D ompahan mukavat päällä, eikä purista! Jospa tä tästä hetkeks laskis ja ompahan valmiina sit kaapissa.
Raskaus- ja vauva kirjoja on kans tarttunu ale:sta matkaan. Miehelle ostin kans semmosen ohuemman mallisen opuksen, onkait se tuota selaillut..
Täällä kans hyvillä mielin :)
Raskaus- ja vauva kirjoja on kans tarttunu ale:sta matkaan. Miehelle ostin kans semmosen ohuemman mallisen opuksen, onkait se tuota selaillut..
Täällä kans hyvillä mielin :)
Ja täälläkin yksi esikoisen odottaja hyppää mukaan. Viikonloppuna tuli ensimmäistä kertaa mieleen, että voisi olla aika katsella äitiysvaatteita, kun omat farkut rupesi illan aikana tuntumaan ahdistavilta. Täytyy varmaan käydä katsastamassa lähikirppareiden valikoimat. :) Odotan itse ensimmäistä ultraa, että näkis kaiken olevan kunnossa ja paikallaan, sitten ehkä uskaltaa enempi ostella jo vauvallekin tavaraa.
Mixuliini: Oletko ajatellut, miten työnteko onnistuu sitten kun maha kasvaa? Itse olen myös lähihoitaja, 3-vuorotyössä vanhusten hoivakodissa, ja mielessä on käynyt, että miten ihmeessä saan asukkaille edes vaatteita päälle mahan kanssa. :D
Mixuliini: Oletko ajatellut, miten työnteko onnistuu sitten kun maha kasvaa? Itse olen myös lähihoitaja, 3-vuorotyössä vanhusten hoivakodissa, ja mielessä on käynyt, että miten ihmeessä saan asukkaille edes vaatteita päälle mahan kanssa. :D
Niiskuneiti:)
Vasta-alkaja
Heips! Odotamme myös esikoista raskausvkolla 8+4 :) Eka neuvola takana ja nyt odotellaan kutsua ultraan. Päätettiin, että odotetaan ensimmäistä ultraa, ei siis olla käyty varhaisultrassa, koska mitään huolestuttavaa ei tähän mennessä ole ollut. Iloisin ja odottavin mielin siis mennään. :) Vaikka raskaus onkin jatkuvasti mielessä, olen osannut ottaa suht rennosti alkuraskuden, koska työ ja opinnot ovat vieneet paljon energiaa ja aikaa. Itse vielä opiskelen, kesälläkin olen tehnyt opintoja verkossa, jotta äitiysloman jälkeen ei jäisi paljoa hommaa. Mies on työelämässä. Masu on aika turvoksissa, mutta legginseillä, tunikoilla, mekoilla yms pärjää varmasti pitkälle syksyyn. Nyt kun alkuraskauden mahakivut yms on vähentynyt, voisi aloittaa taas kuntoilun, että pysyisi jonkunlaisessa kunnossa raskauden aikana. :)
Täältä ilmoittautuu vielä yksi esikoisen odottaja. Vielä puolitoista viikkoa täällä odotellaan vielä ultraa, sitten (toivottavasti) päästään ensimmäistä kertaa näkemään tyyppi. :) Ehkä sitä SITTEN oikeasti voisi uskoa, että tämä elämä tulee jollain tavalla muuttumaan, ja että meille tulee oikeasti vauva. Toistaiseksi kun molemmat jotenkin ollaan vielä niin ihmeissään, ettei kumpikaan tätä oikein tajua.
Vauvatieto tuli meille aika lailla yllätyksenä, plussa napsahti heti ensimmäisestä "yrityksestä". Yritykseksi sitä ei oikeastaan siksi voi kutsua, koska ei ollut vielä mitenkään suunniteltu vauvan tuloa. Yhdessä ollaan oltu kohta kahdeksan vuotta ja onhan perheestä ollut puhetta jo vuosia, mutta milloin minkäkin asian takia ei ole ollut hyvä hetki. Ehkäpä luonto päätti, että ymmärtäkää nyt, kukaan ei oikeasti ole valmis vanhemmaksi, vaikka niin luulisi. ;) Vauva on kuitenkin oikein odotettu ja haluttu perheenlisäys!
Minä siis vielä opiskelen, tai siis, lähinnä kirjoittelen graduani ja toivottavasti valmistun tässä syksyn aikana lopullisesti. Oon vähän pidemmän kaavan kautta opiskellut. Mies on vakiduunissa, mut haluaisi kyllä k.o. töistä pois. Toivon, että itsekin saisin tehtyä pieniä pätkiä töitä tässä syksyn aikana vielä. Tietääkö muuten kukaan, voiko mieheni jäädä vanhempainvapaalle, jos itse siirtyisin äitiysloman jälkeen työttömäksi työnhakijaksi?
Joitain äitiysvaatteita minäkin olen katsellut netistä, mutta toistaiseksi hameilla ja urheiluhousuilla on päässyt aika pitkälle. Katsotaan kauanko. :D Vauvalle ei olla ostettu vielä mitään, oma äiti tosin oli salaa ostanut muutamat potkupuvut. Niitäkin katselin, että voi kun on söpöjä, mutta en oikein tainnut vieläkään tajuta, että niin, nehän ovat tulossa meille. :)
Vauvatieto tuli meille aika lailla yllätyksenä, plussa napsahti heti ensimmäisestä "yrityksestä". Yritykseksi sitä ei oikeastaan siksi voi kutsua, koska ei ollut vielä mitenkään suunniteltu vauvan tuloa. Yhdessä ollaan oltu kohta kahdeksan vuotta ja onhan perheestä ollut puhetta jo vuosia, mutta milloin minkäkin asian takia ei ole ollut hyvä hetki. Ehkäpä luonto päätti, että ymmärtäkää nyt, kukaan ei oikeasti ole valmis vanhemmaksi, vaikka niin luulisi. ;) Vauva on kuitenkin oikein odotettu ja haluttu perheenlisäys!
Minä siis vielä opiskelen, tai siis, lähinnä kirjoittelen graduani ja toivottavasti valmistun tässä syksyn aikana lopullisesti. Oon vähän pidemmän kaavan kautta opiskellut. Mies on vakiduunissa, mut haluaisi kyllä k.o. töistä pois. Toivon, että itsekin saisin tehtyä pieniä pätkiä töitä tässä syksyn aikana vielä. Tietääkö muuten kukaan, voiko mieheni jäädä vanhempainvapaalle, jos itse siirtyisin äitiysloman jälkeen työttömäksi työnhakijaksi?
Joitain äitiysvaatteita minäkin olen katsellut netistä, mutta toistaiseksi hameilla ja urheiluhousuilla on päässyt aika pitkälle. Katsotaan kauanko. :D Vauvalle ei olla ostettu vielä mitään, oma äiti tosin oli salaa ostanut muutamat potkupuvut. Niitäkin katselin, että voi kun on söpöjä, mutta en oikein tainnut vieläkään tajuta, että niin, nehän ovat tulossa meille. :)
Täällä kyseltiin elämäntilanteesta. Siis ensimmäinen lapsi tulossa ja mies vakkarihommissa. Itse olen pätkähommia tehnyt reilut 2,5 vuotta. Ostettiin talo nyt keväällä maalta ja tällä hetkellä luvattu töitä taas vuodeksi eteenpäin, mut toisaalta se näyttää epävarmalta. Ja nyt kun vauva tulee, niin vielä epävarmemmalta. Sinänsä syksy pelottaa, et välttämättä työpaikalla ei tule olemaan helppoa. Sinänsä Babette ymmärrän sinun fiiliksiä paremmin kuin hyvin! Tässä aloitin avoimen yliopiston opinnot keväällä, niin niitä täällä ajattelin ruveta vauhdilla tekemään. Mitään en halua jättää äitiyslomalle!
Itse ajattelin vähitellen ruveta ostamaan vauvalle ja itselle kamppeita, kun muuten tuntuu ettei edes tajua, et se vauva on tuolla masussa. Huonovointisuutta kyllä löytyy, mut kaipas jo vähä jotain muutakin ;)
Saako neuvolasta tietoa Kelan kanssa toimimisesta ja kaikista tuista mitä tarvitaan?
Itse ajattelin vähitellen ruveta ostamaan vauvalle ja itselle kamppeita, kun muuten tuntuu ettei edes tajua, et se vauva on tuolla masussa. Huonovointisuutta kyllä löytyy, mut kaipas jo vähä jotain muutakin ;)
Saako neuvolasta tietoa Kelan kanssa toimimisesta ja kaikista tuista mitä tarvitaan?
Femi
Puuhakas puhuja
Hei kivaa kun löyty tällanen esikoista odottaville, oon kaipaillut jo pidemmän aikaa kun en vaan tunne olevani yhtään samalla aaltopituudella niiden kanssa jotka odottavat jo vähintään toista lasta, koska he luonnollisesti miettivät eri asioita ja paljon puhuvat jo syntyneistä lapsistaan ja perhe-elämästään mistä mulla ei oo vielä mitään hajua :D Mua ei vielä kauheesti kiinnosta millaset rattaat on käytännölliset ja mitä pakkaan synnytykseen mukaan, ei ihan vielä ole omat ajatukset siellä asti, aika tässä hetkessä sitä tulee elettyä kun mitään takeita ei edes sille ole että mitään rattaita yms ikinä päästään ostamaan... :/ Täytyy vaan toivoa että niitäkin juttuja päästää miettimään =)
Huomasin että muutamalla muullakin oli pari vuotta yritystä takana, niinkuin meilläkin ja lapsettomuushoidot kaikki läpikäyneinä vihdoin saatiin se plussa, vieläpä toisen hääpäivän lahjaksi <3 Meillä ei vauvan tulo muuta työ- tai asumiskuvioita. Rakennettiin talo vuos sitten, hieman pihaa laittamatta vielä ja yläkerta on rakentamatta, mutta kyllä nää alakerran reilut 100 neliöö riittää meille jokskin aikaa =) Miehellä uus mutta vakituinen työ, mulla myös uus työ mutta ehdin olemaan 7kk töissä ennen äippälomaa joten menee hyvin sen äitiysrahankin kannalta. Vähän jännittää kertoa töissä raskaudesta kun näyttää kyllä niin siltä että tää ois jotenkin ajotettu näin, sain työn ja heti tulin raskaaksi, kumpa asiat meniskin noin helposti... Aion selittää pomolle vähän tosta meidän lapsettomuushistoriasta että hieman ymmärtää tilannetta paremmin.
Hippu123 meille neuvolatäti sanoi että on erikseen "kelaneuvolakäynti" jossa täytetään yhdessä kaikki liput ja laput, eli ei onneks tarvii niitä itekseen pähkäillä...
Mäkin oon jo ostanut yhdet äitiyshousut, vielä en oo kehdannu käyttää mutta en malta odottaa että saan ne vetää jalkaani :D
Meillä nt-ultra ois 1.8, kovin tuntuu pitkältä ajalta nää välissä olevat 9 päivää :/ Kahdesti oon päässyt pikkusta kurkkaamaan yksityisellä ultrassa, mut pelko on suuri että kaikki ei olis enää kunnossa kun pienetkin oireet on melkeenpä kokonaan kadonneet :( Onko muilla kovasti pahoinvointia tms?
Huomasin että muutamalla muullakin oli pari vuotta yritystä takana, niinkuin meilläkin ja lapsettomuushoidot kaikki läpikäyneinä vihdoin saatiin se plussa, vieläpä toisen hääpäivän lahjaksi <3 Meillä ei vauvan tulo muuta työ- tai asumiskuvioita. Rakennettiin talo vuos sitten, hieman pihaa laittamatta vielä ja yläkerta on rakentamatta, mutta kyllä nää alakerran reilut 100 neliöö riittää meille jokskin aikaa =) Miehellä uus mutta vakituinen työ, mulla myös uus työ mutta ehdin olemaan 7kk töissä ennen äippälomaa joten menee hyvin sen äitiysrahankin kannalta. Vähän jännittää kertoa töissä raskaudesta kun näyttää kyllä niin siltä että tää ois jotenkin ajotettu näin, sain työn ja heti tulin raskaaksi, kumpa asiat meniskin noin helposti... Aion selittää pomolle vähän tosta meidän lapsettomuushistoriasta että hieman ymmärtää tilannetta paremmin.
Hippu123 meille neuvolatäti sanoi että on erikseen "kelaneuvolakäynti" jossa täytetään yhdessä kaikki liput ja laput, eli ei onneks tarvii niitä itekseen pähkäillä...
Mäkin oon jo ostanut yhdet äitiyshousut, vielä en oo kehdannu käyttää mutta en malta odottaa että saan ne vetää jalkaani :D
Meillä nt-ultra ois 1.8, kovin tuntuu pitkältä ajalta nää välissä olevat 9 päivää :/ Kahdesti oon päässyt pikkusta kurkkaamaan yksityisellä ultrassa, mut pelko on suuri että kaikki ei olis enää kunnossa kun pienetkin oireet on melkeenpä kokonaan kadonneet :( Onko muilla kovasti pahoinvointia tms?
Heippa! täälläkin odotellaan esikoista:) jännittää kaikki asiat ihan hirveästi enkä vieläkään oikeen osaa iloita raskaudesta. Ens viikolla on eka ultra 30.7 ja odotan sitä niin innolla että nään rääpäleen ekaa kertaa! Siis tosiaan, jos siellä edes on mitään. huh huh. aika matelee kyllä todella hitaasti...
Mulla ei oo ollut oikeestaan minkään näkösiä oireita piiitkään aikaan. kaks kertaa oksensin ja mahaa sattu, mut muuten mulla ei oo ollu mitään. Siks välil ehkä vähän unohdankin olevani raskaana koska ei oo mitään oireita!:D Neuvolassa sanottiin et se voi olla mun nuori ikä kans ku vaikuttaa asiaan, mut enpä nyt oikeen tiiä..:D jännää.
Mulla ei oo ollut oikeestaan minkään näkösiä oireita piiitkään aikaan. kaks kertaa oksensin ja mahaa sattu, mut muuten mulla ei oo ollu mitään. Siks välil ehkä vähän unohdankin olevani raskaana koska ei oo mitään oireita!:D Neuvolassa sanottiin et se voi olla mun nuori ikä kans ku vaikuttaa asiaan, mut enpä nyt oikeen tiiä..:D jännää.
Juudith ja Ninspe: se oireiden muuttuminen jne ei välttämättä tarkoita mitään pahaa. Minähän oksentelin jo kolme viikkoa sitten ja kappas yhtäkkiä hävis oireet mutamaks päiväks ja hätäännyin. Pääsin seuraavalle päivälle jo ultraan ja siellä olikin kaikki hyvin. Nyt oli tas 3 päivää et voin tosi hyvin ja aloin taas pelkää (nyt onneks vähempi) et jos ei kaikki ookaan kunnossa niin tänään taas ollut pahoinvointia senkin edestä. Hirvee sano mut tässä vaiheessa ku ei tunne liikkeitä niin on onnellinen et edes jokin paljastaa vauvan voivan hyvin :D
Juudith: Saako udella? :) Mitä hoitoja ootte käyneet läpi? Yksityisellä vai julkisella? Meille tehty 4 IVF/ICSI-hoitoa yksityisellä, josta tämä neljäs tuotti meille plussan :) 9kk meni hoidoissa, olin varautunut että menee kauemmin, yhdessä välissä pidettiin parin kuukauden tauko ja sitten taas jatkettiin :) Meidän lääkäri ei ollut valmis luopumaan eikä myöskään me :D Ja nyt tietty sormet ja varpaat ristissä että kaikki menee hyvin :) Pari kertaa olin varhaisultrassa siellä klinikalla missä meitä hoidettiin ja hyvältä näytti jo silloin. Viime pe oltiin nt-ultrassa ja kovin liikkuvainen asukki siellä on :D
( Pari vuotta yritettiin omin neuvoin, oltiin yhdessä vaiheessa jonossa julkiseen hoitoon mutta raskauduin spontaanisti ja peruin sen ajan. Se raskaus päättyi keskenmenoon v.7+1. Sen jälkeen mentiin yksityiselle kun olis muuten pitänyt taas yrittää omin keinoin ja jos ei mitään tapahdu niin sitten taas uutta lähetettä hoitoihin ja siihen ei meikäläisellä ollut hermoja!!! :D )
Vielä en ole hankkinut mitään äitiysvaatteita tai vauvalle mitään. Ajattelin kyllä pikkuhiljaa ostella jotai äitiysvaatteita :)
( Pari vuotta yritettiin omin neuvoin, oltiin yhdessä vaiheessa jonossa julkiseen hoitoon mutta raskauduin spontaanisti ja peruin sen ajan. Se raskaus päättyi keskenmenoon v.7+1. Sen jälkeen mentiin yksityiselle kun olis muuten pitänyt taas yrittää omin keinoin ja jos ei mitään tapahdu niin sitten taas uutta lähetettä hoitoihin ja siihen ei meikäläisellä ollut hermoja!!! :D )
Vielä en ole hankkinut mitään äitiysvaatteita tai vauvalle mitään. Ajattelin kyllä pikkuhiljaa ostella jotai äitiysvaatteita :)
Femi
Puuhakas puhuja
Hippu123 olisin mäkin onnellinen jos saisin edes kerran oksentaa tai jotain sinnepäin edes :D Mun ainoat oireet tähän mennessä on ollut siis hieman arat rinnat, hieman useammin pissahätä ja hieman normaalia enempi väsymystä, siinä kaikki ja nyt noi vähäisetkin oireet uhkaa kokonaan väistyä :S Tilasin dopplerin rauhoittamaan mieltä ja sen pitäs huomenna saapua, saa nähdä kuin käy, joko musta tulee ihan hermoheikko kun en löydä sykkeitä tai sit maailman onnellisin jos ne löydän :)
mixuliini tietty saa udella, mun lempipuuhaa =D Me yritettiin n. 9kk luomuna kunnes hakeuduin gynelle kun menkkoja ei kuulunut kuukausiin, sitten selvis mun PCO ja sitten alotettiin clomifenilla. Niitä söin yli puol vuotta, olikohan 6 kiertoa kunnes todettiin et niistä ei apua todennäkösesti meille ole ja ne aiheutti mulle jättikystan joka puhkes, ikinä en ole vastaavaa kipua tuntenut, ihan kamalaa! Sitten siitä yritettiin luomuna puolisen vuotta, söin metuja ja foolihappoa, ei tulosta, nyt keväällä tehtiin yksityisellä yks inssi = nega. En halunnut enempää tuhlata aikaa ja rahaa insseihin koska olin ihan varma että ei siitäkään apua meille ole. Sitten tehtiin IVF ja uskomatonta kyllä tuli heti ekasta plussa. Varovaisin mielin tässä edelleen koska luotto raskauden kestoon ei ainakaan vielä ole kovin vahva :( Teillä hieman pidempi hoitojakso takana, ihanaa että saitte vihdoin plussan! Ja tosiaan mekin oltiin varaudutte että aikaa menee kauan, nyt tuntuu että päästiin tosi helpolla kun vaan pari vuotta jouduttiin tärppiä odottamaan :) Ollaan tosi onnekkaita kun on niin paljon jotka yrittävät vuosikausia ilman tärpin tärppiä :(
mixuliini tietty saa udella, mun lempipuuhaa =D Me yritettiin n. 9kk luomuna kunnes hakeuduin gynelle kun menkkoja ei kuulunut kuukausiin, sitten selvis mun PCO ja sitten alotettiin clomifenilla. Niitä söin yli puol vuotta, olikohan 6 kiertoa kunnes todettiin et niistä ei apua todennäkösesti meille ole ja ne aiheutti mulle jättikystan joka puhkes, ikinä en ole vastaavaa kipua tuntenut, ihan kamalaa! Sitten siitä yritettiin luomuna puolisen vuotta, söin metuja ja foolihappoa, ei tulosta, nyt keväällä tehtiin yksityisellä yks inssi = nega. En halunnut enempää tuhlata aikaa ja rahaa insseihin koska olin ihan varma että ei siitäkään apua meille ole. Sitten tehtiin IVF ja uskomatonta kyllä tuli heti ekasta plussa. Varovaisin mielin tässä edelleen koska luotto raskauden kestoon ei ainakaan vielä ole kovin vahva :( Teillä hieman pidempi hoitojakso takana, ihanaa että saitte vihdoin plussan! Ja tosiaan mekin oltiin varaudutte että aikaa menee kauan, nyt tuntuu että päästiin tosi helpolla kun vaan pari vuotta jouduttiin tärppiä odottamaan :) Ollaan tosi onnekkaita kun on niin paljon jotka yrittävät vuosikausia ilman tärpin tärppiä :(
Juudith: No on teilläkin yritystä ollut :) Me mentiin suoraan IVF-hoitoihin, en usko että inssistäkään olisi meille ollut apua miehen huonolaatuisen sperman takia. Ja joka kerralla munasolu hedelmöitettiin ICSIllä, kyllä hedelmöittyivät mutta eivät sitten vaan jaksaneet jakaantua tarpeeksi. Tokalla kerralla ei päästy edes alkoinsiirtoon asti kun olivat jakaantuneet jotenkin hassusti, eli tämä oli oikeastaan kolmas siirto ja voi sen varmaan sanoa että kolmas kerta toden sanoi :D Mutta 4. hoito :) No joo, pientä taustaa meidän esikoisesta joka toivottavasti pääsee syliin asti helmikuussa :)