Esikoisen odottajat

Onpa kiva, että tänne on kertynyt porukkaa :) Onnea kaikille odotukseen <3

Babymoon olikin ihan uusi käsite, mutta kyllähän siitä näyttää tulleen aika yleinen tapa. Hirveästi tekisi mieli lähteä käymään vielä miehen kanssa jossakin, mutta meillä taitaa jäädä kotimaan reissaamiseksi jo iha rahankin puolesta. Ehdotin jokin aika sitten, että jos vaikka kylpylälomalla käytäisiin niin saisi vielä kahdenkeskistä hemmottelua ennen pikkuisen tuloa :)

Onko teillä muuten alkanut masu näkyä jo? (masuketjussa varmasti tästäkin keskustelua, mutta kysynpä kuitenkin :) ) Ja miltä teistä tuntuu, jos joku tulee koskemaan? Itse huomasin, että viikko sitten "pompsahti" jonkulainen masu näkyviin <3 Vyötäröllä on ennestäänkin vähän tavaraa, mutta jollain tapaa maha on alkanut näyttää enemmän raskausmasulta kuin siltä, että olisi käynyt ruotsinlaivalla buffetissa :D Pari äitiyspaitaakin on tullut hankittua, ja ne kyllä kivasti korostavat mahan pyöreyttä :) Alussa tuntui vähän ahdistavalta, kun äitini halusi koskea mahaan ihan alusta asti, mutta nyt se ei jotenkin ole enää niin kiusallista. Sinänsä hassua että ahdistuin kun meidän perheessä kuitenkin halataan paljon. Mutta jos joku puolituttu tulisi hiplaamaan niin ei olisi kivaa.
 
Täällä myös esikoisen odottaja. Jotenkin tuntuu vielä kuin seuraisin kehossani tapahtuvia asioita ulkopuolisena ja asia ei ihan ole vielä sisäistynyt. Joinakin hetkinä tuntuu kuin kuvittelisin koko asian ja että niin vatsa kuin vauvakin saattavat hävitä hetkenä minä hyvänsä. Varmaan sillä on asian kanssa tekemistä, että olen jo 35+ ikäluokkaa ja lapsi ei ole ollut mitenkään itsestään selvä tulevaisuuden suunnitelma meillä. Tosin tulevaisuutta emme muutenkaan ole koskaan suunnitelleet juurikaan, vaan annetaan vähän liikaakin asioiden vain tapahtua omalla painollaan. Tämä hiukan huolestuttaa, koska lapsen kanssa joudumme totta kai puimaan ja suunnittelemaan asioita tarkemmin. Tästäkin kuitenkin uskon, että eiköhän asiat saa ratkaistua, kun niiden aika tulee. Lapsi ei kuitenkaan sattumalta siinnyt, mutta emme me suuremmin tätäkään asiaa etukäteen pohtineet. Mitäpä tätä toisaalta liikaa pohtimaankaan, kun lapsi kuitenkin on toivottu ja elämäntilanne on erittäin sopiva :)

Ensimmäinen kolmannes on ollut aivan erilainen kuin olin kuvitellut. Jotenkin sitä untuvikkona kuvittelee, että raskauteen kuuluu ilman muuta vahvat keljut oireet, mutta kuten täältäkin on tullut huomattua oireilua voi olla täysin laidasta laitaan. Ensimmäien kolmannes on ollut erittäin helppo. Oireita on ollut jonkin verran, mutta eipä nuo arkeen ole juurikaan vaikuttaneet. Kaikkein yllättävimpänä oireena on tullut se, että kahvi ei maistu. Tällaiselle kahvisiepolle se on ollut melkoinen järkytys. Nyt jo juon vajaan kupillisen iltapäivisin, mutta viikkoja meni, että ei vain kerta kaikkiaan tehnyt mieli, vaikka kahvihetkiä oli henkisesti ikävä. Ikävintä tähän mennessä on ollut vahva keskenmenonpelko kahden ensimmäisen kuukauden aikana ja kävin jopa kahdessa varhaisultrassa tätä lääkitsemässä. Maksoivat toki paljon, mutta koin, että sain rahalleni vastinetta kun sain sillä pelkoja hallittua (toki jos taloudellinen tilanne olisi ollut kovin tiukka, en olisi näihin mennyt). Sittemmin ajatukset onneksi ovat jo kovasti rauhoittuneet.

Olen kokenut nämä nettien keskustelupalstat suureksi avuksi ylivirittyneiden hermojen rauhoittamisessa, kun ensimmäisten kuukausien aikana huomasi, että mitkä tahansa oireet ovat aivan tavallisia - vaikka kääntöpuolena huomasi myös sen, että melkein mitkä tahansa oireet voivat olla myös keskenmenon merkki. Minua netissä surffailu on kuitenkin helpottanut, kun saa tietoa ja kokemusta muilta samaa läpikäyneiltä.

Katsotaan jatkanko edelleen vain taustasurffailijana vai aktivoidunko itsekin kirjoittelemaan. Toivottelen joka tapauksessa kaikille onnellista odotusaikaa ja esikoisen tuloon valmistautumista!
 
Poodle: Minulla on myös alkanut maha tulla esiin. Se on pompsahtanut nyt ihan parin viime viikon aikana enemmän eteen. Tosin vielä se kyllä näyttää lähinnä siltä, että on tullut oltua ruoka-aikaan kotona tai että on vaan aivan järkky turvotus. Sen vuoksi tässä kohtaa ei vielä viitsi asiaa kauheasti korostaa, mutta odottelen kyllä sitä, että saa laittaa jonkin tiukan paidan päälle ja näytänkin selkeästi raskaana olevalta :)
 
Poodle ja Minniäinen: mä oon jo pari viikkoa kytännyt mahaani suurennuslasilla, mutta kyllä se pieni kumpu alavatsalla on niin onneton, ettei sitä kukaan huomaa. :) turvotusta kyllä on välillä niin, että näyttää kun olisin 5.-6. kuulla... ja samoin näyttää, että ne pari lisäkiloa jotka on tullut, on kertynyt vyötärölle ihan läskinä. :/ odotan kanssa kovasti, että maha kasvaisi isommaksi, että sitä voisi ihan reilusti esitellä. mulla on kohtu tosin taaksepäin kallistunut, että saan ehkä vielä odotella.......
 
Täällä ilmoittautuu myös vähän vanhempi ensisynnyttäjä, ikää mulla on jo 37v. Laskettu aikani on 29.4, nyt siis rv 12+4.

Jätin e-pillerit kesällä 2011 ja kokonaan ehkäisyn jätimme tämän vuoden alussa. Emme puolisoni kanssa mitenkään projektiksi sitä ottaneet, että nyt tehdään vauva. Sillä periaatteella mentiin, että vauva tulee, jos on tullakseen. En siis mitään stressiä ottanut asiasta ja jotenkin olin jo valmistautunut siihen, että saankohan koskaan lapsia, kun olen jo iäkkäämpi. Elokuussa testi näyttikin positiivista ja olin todella yllättynyt, mutta onnellinen! Lähipiirissä uutinen otettiin myös onnellisena vastaan! Moni oli tietysti jo ajatellut, että meniköhän lapsijuna meidän ohi, kun mitään ei ole kuulunut... Omat vanhempani olivat innoissaan, kun vihdoinkin myös heidän esikoisensa (eli minä) odotti lasta, kun kahdella nuoremmalla siskollani oli jo lapsia. Mieheni puolelta tämä on ensimmäinen lapsenlapsi ja reagointi on ollut sen mukaista, hah hah.. Välillä täytyy toppuutella, että rauhoittukaas nyt emoticon

Ja sitten se oireilu, damn it! Alkuun oli järjetöntä väsymystä, mutta en silloin vielä tiennyt olevani raskaana. Rv 7.:lla alkoi järjetön oksentelu, sitä ennen oli jo ollut viikon verran pinnan alla kytevää pahoinvointia. Ja tähän päivään asti on tuo oksentelu jatkunut emoticon Olen sen takia ollut sairaslomallakin!! Onneksi olen sen verran saanut syötyä ja juotua, etten ole joutunut tiputukseen. Voimat alkavat loppua ja odotan, että koska tämä oksentelu loppuu?? Töissä olen sinnitellyt ja olen työpäivän jälkeen ollut niin poikki, että on pakko ollut ottaa tunnin päikkärit. Illalla sitten taas ajoissa nukkumaan, noin klo.20.30! Muuta oireilua ei ole (vielä) ollut... voisin ottaa tilalle melkein mitä vaan, kunhan tämä oksentelu loppuis.. Sosiaalinen elämä on aika kärsinyt, kun ei mihinkään uskalla/viitsi lähteä, kun oksettaa (leffaan, tapaamaan ystäviä jne). Vatsakin on plumpsahtanut esiin, en tiedä onko turvotuksesta vai mistä johtuvaa, mutta en oikein pysty enää normifarkkuja pitämään. Mitä löysempi, sen parempi emoticon  Ekassa ultrassa kävin vähän yli viikko sitten ja voi sitä tunnetta, kun näki sen pikkuihmisen!! Tällä viikolla tuli niskaturvotustestin tulokset kirjallisesti kotiin ja onneks oli kaikki hyvin eikä mitään jatkotutkimuksia tarvita emoticon

Tällaisia fiiliksiä täällä. Ja sen voin myös sanoa, että olen ihan untuvikko raskauteen liittyviin asioihin, ei se ikä mitään varmuutta tuo! Onneksi olen saanut paljon apua omilta siskoiltani ja ystäviltäni, joilla on lapsia. Kaikille ihanaa odotusaikaa! emoticon
 
Meikä myös esikoisen odottaja, ihan keltanokka mitä vauvoihin tulee - enpä varmaan koskaan ole vauvaa sylissä pitänyt. Itse olen koko sukuni nuorin joten ei tosiaan vauvoja lähipiirissä ole ollut, muutamilla kavereilla niitä nyt toki on että varmaan pakko alkaa enemmän liikkua heidän kanssa jos vaikka jotain oppisi. :D Taaperot puolestaan jo ihan tuttu juttu mutta pikkuvauvat ei niinkään.

Mulle tää raskaus on ollu aika outo, silloin kun plussasin testin (rv6?) niin ei ollut mitään oireita ja siksi hieman skeptisenä testin tein että kylläpäs taas tuli pistettyä rahaa roskiin suorastaan, testiin kuitenkin ilmestyi kaksi viivaa ja ihmettelin että missäs pahoinvointi sitten viipyy, se meinaan saapui vasta viikolla 10, ja edelleen jyllää aika rajuna. Turvotus on ollut ihan sietämättömän suurta, pakko koko ajan käyttää löysiä vaatteita ettei herää suurempia kysymyksiä, tänä aamuna kun heräsin (12+3) parkaisin jo puoliunissani että voi ei, tuntui meinaan käden alla pieni kumpu, puoliunessa säikähin että nyt se sitten näkyy merkittävästi, no ei tietenkään onneksi vielä pitkiiin aikoihin.

Meillä lähipiiri on ottanu uutisen tosi hyvin vastaan, kaikki minun kaverit on ollu ihan satalasissa tukena ja oma äitini oli tosi onnellinen ja iskä puolestaan hymyili itsekseen, miehen puolelle ei olla vielä kerrottu kun veikataan että sieltä ei niiin hyvää palautetta tule, toki eipähän se kenenkään muun asia pitäisi olla kun meidän, aikuisia ihmisiä kun ollaan, nuoria joo mutta itsestä vastuussa. Vauva kun ei meille ollut periaatteessa mitenkään vahinko, parisen vuotta sitten lääkäri totes mulle että "haluutko lapsia, onko sulla poikaystävä, parempi ilmoittaa sille että teille ei välttämättä lasta tule." punnittiin sitten asiaa puolisen vuotta miehen kanssa että mitäs nyt, päätettiin sitten jättää pillerit pois kun whats the point jos kaikki ei kuitenkaan toimi niinkuin pitää. Yli vuotta myöhemmin tää raskaus sitten kävikin ihmi, järkytys oli aika suuri koska toivo oli heitetty jo kuukausia aiemmin hukkaan. Nooh loppu hyvin kaikki hyvin, ainakin mun mielestä. :)
 

Täällä kans yks esikoista odottava. Alkuraskauden oireita mul oli tajuton väsymys ja jos ei syöny säännöllisesti ni tuli kuvottava olo mut onneks nekin o alkanu helpottaan. :) Ensin musta tuntu et noita kaikkia käyntejä on aivan kauheesti mut nyt tosiaan seuraavaks vast 12.12 o rakenne ultra.siis kävin tänään neuvolas ja sie ol kaik hyvi. :) 

Musta tuntuu kyl kans et oon ihan pihalla vie kaikesta vaiks mun veljellä o neljä lasta ja oon kyl niittenki kans touhunnu mut jotenki tää odotus aika ja sit ihan pieni vauva aika tuntuu pikkasen pelottavalta ku ei tunnu tietävän ennestään oikeen mitään.. tänään on tasan 14+0.

 
Poodle ja Minniäinen: Itsekin huomannut nyt tässä rkv 14 et tuo vanha pömpis mahassa muotoutunut pallomaisemmaksi. Mieheni todennut, että kyl hän ainakin huomaa kun on vähän kireämpi toppi päällä, että alavatsani on pyöreämpi kuin ennen, mutta ei siihen kuulemma vielä osais kiinnittää huomiota jossei tietäisi asiasta, joten en sitä vielä murehdi =D.
Itse hyvin mahtunut vaateisiin joita kaapissa on, johtuen varmana, että ennen raskautta laihdutin joten vaatekaapissa on valmiiksi isompia reiluja vaatteita. Mutta farkut painaa entistä enemmän istuessä avrsinkin, muuten ne menee hyvin.
Onneks säästyin noilta oksentamiselta ja sillai pahimmalta aamupahoinvoinnilta kokonaan, mutta muita oireita kyllä sit oli. Kun sairaalalla käytiin, kätilö kysy ihan, et ootkos siekin näitä nykyajan odottajia joilla ei ole ollut mitään normaalista poikeavaa? Piti todeta kyl, et onha tässä ollut vaikka mimmosia selviä oireita.
Poodle: me ei olla vielä kellekään kerrottu joten vielä tuolta mahakosketuksilta muilta säästynyt. Itse kyl huomannut, et kun huomasin olevani raskaana, ni pitelen itse mahaani enemmän. Mieheni välillä kokeilee ja kuuntelee ja totee et jaa-a.
Mut mulla tullut kauhea hinku, kun näkee kaupungilla naisia jotka ovat selvästi raskaana isomman mahansa kanssa, et haluis mennä kysyy ja kokeilla et voiko siel oikeesti olla ketään =D. Mut joulua odottaessa, sillon tulee varmana jo sukulaisilta mahakosketuksia, et saa nähdä kuinka alkaa itseensä ahdistaa :D
 
HERRANJESTAS :D :D

Nyt sain kyllä kunnon naurut aikaan...olin aikaisempaan viestiin kirjoittanut että: olen jo 26vuotta :D heheee mikähän alitajunta teki tepposet....olen tosiaan 36- vuotta eli kymmenen vuotta vanhempi ku aikaisemmin ilmoitin :D hih....

 
Helmi2012: Minä vähän laskeskelinkin, että jossain kohdin täytyy luvuissa olla vikaa. Niin se alitajunta nousee näppäimistöltä pinnalle :)
JiiPee: Mulla tilanne on lähes täsmälleen sama. Olen perheen esikoinen ja yksi nuoremmista sisaruksista on jo kahden pojan äiti. Lisäksi reilusti nuoremmalle veljelle on lapsi tulossa alkuvuodesta. Vanhemmat olivat todella iloisia meidän vauvauutisista, kun toivoivat meillekin lapsia, mutta eivät olleet varmoja saammeko koskaan asiaa vireille. Miehen puolelta myös meillä tämä on ensimmäinen lapsenlapsi ja anoppi oli jo "luopunut toivosta". Työkavereilleen olikin sanonut, että hänen kohtalonsa on olla kahden kissan mummo. Oli suunnattoman onnellinen uutisesta, mutta koska meillä ei yhteydenpito sukulaisiin ole kovin aktiivista niin suurempaa hössötystä ei kummaltakaan puolelta ole onneksi ollut.
Meillä oli samalla tavalla myös se, että varsinaista projektia ei vauvasta otettu vaan jätettiin ehkäisy pois keväällä ja katsottiin mitä tuleman pitää. Jos ei enää onnistu tai jos tärppää niin sen jälkeen sopeudutaan tilanteeseen oli kummin tahansa. Eipä tässä iässä oikein varman päälle voi laskeakaan.

Minua ei vauvojen käsittely näin esikoisen kohdallakaan sinänsä jännitä, koska olen vauvojen kanssa ollut tekemisissä. Tämän jälkeen tuleva aika sitten pelottaakin... Kai sitä kasvatusasioita ehtii miettiä ajan kanssa. Mies sen sijaan on aina sanonut, että hän ilmestyy kuvioihin sitten kun lapsen kanssa pystyy kommunikoimaan, mutta eiköhän tuo vauvankin kanssa opi toimimaan :)

Mulla on nyt viikkoja 15+3 ja maha on viimeisen viikon aikana mielestäni tullut esiin, mutta ei se silti vielä vaatteet päällä erotu edes niille jotka tietävät raskaudestani. Töissä olen kertonut esimiehelleni asiasta, mutta koska tilanne töissä on äitiysloman suhteen todella huono (meillä oli yt:t viime talvena ja paljon irtisanottiin), niin muille kertomista venytän vielä kolmella viikolla, eli kerron kun saavun reilun kahden viikon lomalta (alkaa ensi viikon lopulla). Tuolloin mahaa tuskin enää pystyy peittelemäänkään.
 
Meillä tuo esikoistilanne omassa perheessä ei mee ihan samoin. Itse keskimmäinen ja mies on perheensä kuopus. Mulle on kuitenki tyyliin koko ikä toitotettu, et kyllä se tuo neiti ekana perheenlisäystä saa... Ja mieheni yhdellä siskolla on lapsi, mutta jo yli 10 vuotias, joten jännä nähdä miten käy...
On muutenkin niin hassu tilanne jotenkin kun miettii perheasioita omassa ja miehen perheessä... Onneks on muumoja ja pappoja, setiä ja tätejä :D
 
Heipsan! Meillä viikkoja nyt tasan 14 ja maha ei ole vielä alkanut kasvamaan. Turvotusta on tosi paljon.Sen puolesta välillä näyttää, kun olisin pidemmällä kun mitä oikeasti olen. Ehkä se kohta siitä laskee tai toivottavasti muuttuisi vauvamahaksi. 
Mekään ei olla ajateltu lähteä ennen vauvaa ulkomaille, mutta eiköhän jotain kivaa esim juuri kylpyläloma keksitä. 
Kerrottiin pari viikkoa sitten onnilliset uutiset sukulaisille, kun molempien puolelta alotetaan se neljäs sukupolvi. On kyllä kaikki tosi iloisia ja odottavaisia. Välillä saa vähän toppuutellakin. 
Ootteko ostanu jo mitään vaatteita/ muita vauva juttuja? Me löydettiin kiva hoitopöytä huutonetistä ja huudettiin se ja sitten parit pakolliset ekat vaatteet ostettiin :)

 
M4nu: Me emme ole ostaneet vauvalle vielä mitään. Itselleni olen kyllä jo ostanut äitiysvaatteita aika reilusti, kun on vaan tehnyt mieli saada jotain uutta ja tavan vaatteita ei kannata nyt hankkia. Sen verran ollaan kyllä alettu valmistelemaan, että ollaan mittailtu kotia sillä silmällä, että mihin esim. pinnasänky hyvin mahtuisi. Asutaan siis kaksiossa, ja ajateltiin ainakin eka vuosi vielä pärjätä siinä, joten vähän ahdasta on. Siinä myös yksi syy, miksi täytyy ollakin ostelematta ainakaan mitään sellaista, mitä ei välttämättä tarvita. Säilytystilaa kun ei ole yhtään ylimääräistä...
 
Mekään vielä mtn lapsitavaroita osteltu. Itse kyllä tällähetkellä kutonut jotain jo lapselle. kamalasti tekisi mieli kutoa kastemekkokin itse kun katselin ohjeita, mutta vie ne niin kamalasti lankaa ja langan hinnat niin pilvissä et saa nähdä raaskinko :D
Minniäinen: meillä on ihan sama, et asutaan kaksiossa ja on jo valmiiksi varsinkin kaapitilan kohdalla ahdasta, mut yritetään tässä silti pärjätä mahdollisimman pitkään kunnes löytyy hyvä ilman hätäilyjä. Et ainoo mitä meinataan hankia on just pinnasänky, hoitoalusta jota voi pitää vaan sängyllä ja joku lipasto pikkusen vaateille ja muu saa odottaa.
 
M4nu: meillä on jo pinnasänky, mutta sen kaveri työnsi minulle puoliväkisin, kun tarvitsi lisätilaa itse. :) mitään en ole ostanut, mutta mieli tekisi! olen minäkin toki jo tsuumaillut ja miettinyt kotona, minne mitäkin tulee ja ostetaanko hoitopöytä vai -taso jne. yllättävän paljon kaikkea tarvii sit kuitenkin kun ottaa asioista selvää, vaikka ensin kuvittelin että pärjään pelkällä äitiyspakkauksella. ja ihan pihalla oon vieläkin, en vähän aikaa sitten vielä tiennyt, mikä on turvakaukalo. :)
 

Täällä näkyy vatsa jo oikein kunnolla =) vikkoja nyt tasan 15. Omat vanhat housut ei mahdu enää päälle, leggins linjalla ollaan menty nyt jo 2-3 viikkoa. Tosin kaksosia odottelen että kait se maha vaan tästä kasvaa =D

Viikonloppuna löysin 20 eurolla mustat mukavat housut H&M liikkeestä. niin nyt ei tarvi legginsiä/sukkahousuja käyttä koko talvi ;)

 
Moikka!

Täällä on yks 19v. esikoisen odottaja. Poikaystävä on mua vaan vuoden vanhempi, eikä tuoreita vanhempia tai odottavia äitejä juurikaan lähipiiristä löydy. Siksi suuntasin tänne :D

Mulla raskaus on tähän asti menny jotenki rikollisen hyvin, tai siltä ainaki tuntuu ku lukee noita kauhukertomuksia. Mulla ei siis mitään oksentelua tai pahoinvointia muutenkaan, eikä oikeestaan paljoa mitään muitakaan fyysisiä muutoksia (paitsi tietysti menkattomuus).

Toisaalta sit ihmissuhteet on aiheuttanu niin paljon stressiä et en varmaan kestäiskään mitään muita ongelmia enää. Tätä pikkusta ei nimittäin ollu suunnitelmissa ihan vielä, ei tähän rahatilanteeseen, eikä tähän parisuhdetilanteeseen. Sekä mun jätkä että sen perhe yritti saada mut tekee abortin, ja mua on osoteltu sormella ja syytetty että vien nyt mun jätkän rahat ja nuoruuden. Lisäks mun oma äiti teki selväks että se olis toivonu että oltais naimisissa "ennen ku mitään lapsia". Pelkään koko ajan et joku menee vikaan ni kiva ajatella et muut olis vissiin ainaki sanomistensa perusteella ihan ilosia jos jotain kävis...
Ite en todellakaan halua ajatella että tämä pieni olis vahinko tai ei-toivottu tai mitään, mä ainakin odotan sitä ihan innolla tänne! Toisaalta nyt pahimman järkytyksen hävittyä myös poikaystävä sano että kyllä se haluaa olla osa mun ja lapsen elämää.

Ja siitä kätevä aasinsilta kysymykseen: Onko kellään muulla sellanen tilanne että oman kumppanin ominaistuoksusta tulee paha olo tms? Mulla nyt viimeset pari päivää ollu, ja on tosi vaikeeta ku en kehtaa sanoo että pysyis vähän kauempana. Ei meillä oikeen vieläkään puhuta tästä "tilanteesta" tai sen aiheuttamista muutoksista, ni en kehtais tästäkään sanoo...

17+0 muuten menos, tsemppiä kaikille muillekin esikoisten odottajille! :)
 
Inkheart: Mukaan vaan joukioon.
Eiköhän sun sukulaisten jutut ala loppumana, kunhan vaan itse tajuavat tilanteesi ja näkevät pikuisen. Ainakin itse uskoisin näin.
No mulla ei niinkään ominaistuoksu, mutta välillä joku hengenhaju yms kyl ottaa normaalia enemmän nenään. Ja meillä kyllä suhde sen verran vakaalla pohjalla 2 vuoden yhdessäolon jälkeen, ettei pahemmin edes mietitä miten asian voisi ilmaista kauniisti kun molemmat ollaan mitä ollaan =D
Eli sanon kyllä itse ihan suoraan, että nyt o hajut pahana.
 
Heippa vaan kaikille!

Täällä ois kans yksi esikoisen odottaja. Paljon olen lukenut tällä kaikkien kirjoituksia ja nyt vihdoinkin saan aikaiseksi itsekin kirjoittaa :) Itse olen 29 vuotias ja mies 32 vuotta eli kyllähän tuo aika jo on sitä jälkikasvua hankkia ja on kyllä todella odotettu pienokainen.

Viikko 15 on meneillään ja oikeastaan sieltä jostain viikolta 7 on ollut aivan järkyttävän huono olo ja olen oksentanut aikalailla päivittäin, mutta nyt on ollut jo melkein viikon suhteellisen hyvä olo...koputtaa puuta :)

Me ei olla kyllä ostettu vielä yhtään mitään eikä ole mahakaan vielä kasvanut ellei lasketa tuota järkyttävää turvotusta iltaisin, niin äippävaatteetkin on vielä kaupan hyllyssä, mutta vähän kävin hypistelemässä jo niitä pikkuruisia vauvanvaatteita eilen ja kyllä mieli teki ostaa vaikka mitä. Olemme tehneet päätöksen että emme taida ostaa paljon mitään ennen vauvan syntymää (paitsi ihan pakolliset), niin näkee sitten mille on oikeasti tarvetta ja tiedän että saamme aika paljon isovanhemmilta kun tämä on kummankin puolelta ensimmäinen lapsi ja kaikki on jotenkin ihan sekaisin asiasta ja suunnittelevat kaiken maailman tavaroiden ostoa. Itse otan aika rennosti kaiken suhteen ja annan asioiden mennä omalla vauhdillaan.
 
Hei,

Meillekin tulee esikoinen! : )
Olen 35-v. ja mieheni 39-v. Molemmille lapsi on ensimmäinen.
En ole koskaan ollut varsinaisessa "vauvakuumeessa". Lapsista toki pidän ja sisaruksillani on lapsia. Nyt kun esikoinen on tulossa, on ollut ihmeellistä huomata muutos itsessään ja ajatuksissaan.
V. 2011 multa leikattiin suurikokoinen myoma, joka aika nopeasti oli kasvanut hankalaan paikkaan kohtua. Vuoden kuluttua leikkauksesta helmikuussa 2012 kontrollissa todettiin, että myoma kasvaa samaan kohtaan uudelleen. Lääkäri sanoi, että nyt viimeistään pitäisi miettiä, että halutaanko lasta vaiko ei. Oltiinhan me toki asiaa mietitty jo jonkin aikaa, mutta elämätilanne vaan oli tuntunut jotenkin vielä keskeneräiseltä. Molemmat kuitenkin halutaan lapsi/lapsia, joten viime kesäkuussa jätin pillerit pois. Oltiin molemmat asennoiduttu tyyliin, että kokeillaan ja katotaan ja lapsi on tullakseen jos tulee.Tyyliin, että ei sitten petytä, jos ei tärppää. Olin varsinkin itse jotenkin sellaisessa luulossa, että en varmastikaan tule helposti raskaaksi. Noh, elämä yllättää ja elokuun puolivälin jälkeen testi näytti positiivista.
Olin jo hieman aavistellut jotain, kun olin niin tajuttoman väsynyt ja hengästyin kiivetessäni vain portaita ylöspäin. Tunne oli uskomaton! Tulos oli toki toivottu, mutta silti piti vähän sulatella, kun oltiin tosiaan varauduttu pidempään yrittämiseen.
Nyt viikkoja tänään 14+1. Kaikki on mennyt hyvin.Tietysti on ollut oireita; kuten väsymystä, etovaa oloa, rintojen arkuutta, finnejä jne..jne.. mutta nyt huomaa, että nämä alkavat helpottamaan. Nyt sen sijaan juoksen koko ajan vessassa ja syön luumuja ummetuksen takia... : )))
Np-uä oli viikko sitten ja kaikki oli hyvin! Oli ihana nähdä vauva tarkemmin neuvolan uä:n jälkeen. Nyt ymmärtää paremmin senkin, että ne uä-kuvat on oikeesti aivan tosi tärkeitä odottaville vanhemmille.: ) Niitä on katseltu lähes päivittäin nyt viikon ajan.
Mitään ei olla vielä hankittu vauvalle. Äitiysvaatteita olen jo muutaman hankkinut. Varsinkin housut ovat alkaneet jo kiristämään, vaikka varsinaista vauvamahaa ei vielä pahemmin olekaan.
Jouluksi mennään Roomaan mun miehen perheen luo, joten se lienee meidän babymoon.

Kaikille ihanaa odotusaikaa! Odottavan aika on pitkä, mutta aika nopeastihan nämä viikot tuntuvat menevän! Halit kaikille!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top