Elokuun ehtoisat jutut
- Ketjun aloittaja hanhikki
- Aloituspäivämäärä
Huh, nyt on jo elokuu! Ihan mahassa tuntuu jännitys kun oikeesti tajuaa, että mulla on enää muutama päivä päälle kuukaus laskettuun aikaan. Ja kun tänään alkaa nämä perhevalmennukset. Tästä vaan tulee niin konkreettisen totta.. Mut musta tuntuu, että kunhan nää valmennukset on käyty, mun itsevarmuus synnytykseen kasvaa. Toivottavasti! Ja vielä noihin nukkumajärjestelyihin: me ollaan suunniteltu, että vaavi nukkuu omassa pedissä mun puolella sänkyä. Mun ja miehen väliin en haluaisi vauvaa ottaa nukkumaan juurikin tuon päälle kierähtämisvaaran takia. Mutta, kuten olen jo oppinut tässä elämässä; mennään tilanteen mukaan ja katotaan mikä tapa meille sopii parhaiten.
Toden totta, ensi kuussa (viimeistään) edessä on synnytys! Hui :-)
Perhevalmennuksesta: Mäkin ajattelin, että perhevalmennuksen myötä luottavaisuus synnytyksen lähestyessä kasvaisi, kun nyt viime aikoina se on pelottanut jo enemmän kuin jännittänyt. Meillä piti alkaa valmennukset viime viikolla (oli buukattu jo toukokuun alussa), mutta terkkarin sairasloman takia eka kerta peruuntui. Soitin maanantaina uudestaan neuvolaan ja kyselin, alkaako ryhmä tällä viikolla tai onko mahdollisesti alkamassa muita ryhmiä, joihin päästäisiin mukaan. Puhelimessa oli tylympi sijainen kuin ikinä. "Ei täällä mitään ala. Mutta soita nyt itse muihin neuvoloihin ja kysele olisko jossain alkamassa joku ryhmä johon sä vielä mahtuisit mukaan." Ai, kiitos avuliaasta asenteesta. Olisi voinut edes pahoitella!
Neuvolasta: Samassa puhelussa pyysin lääkäriaikaa, kun supistuksia on tullut parin viikon ajan iltaisin välillä montakin tuntia putkeen ensin 10, sitten 7, sitten 5 ja lopulta 3 minuutin välein. Aika kivutonta, mutta vähän alavatsa- ja alaselkäsärkyä siinä lisänä välillä, ja supistukset on olleet aika pitkiä eli periaatteessa sellaisia, jotka voisivat jo aiheuttaa muutoksia. Ja sokeriarvojen ja oman voinnin takia pitäisi kuitenkin uskaltaa vielä harrastaa liikuntaa. Kohdunsuun tilannetta ei ole tarkastettu yli 5 viikkoon, ja painoarvioultraan on vielä 3 viikkoa, eikä tässä välissä ole mitään neuvolakäyntiä, ja haluaisin myös avautua kunnolla jollekin verensokereista ja siitä pelosta, että vauva ehtii kasvaa yhtä isoksi kuin siskojen ylisuuret vauvat. Vastaus siihenkin oli: "Kyllähän sä ymmärrät, että nyt on kesä eikä täällä ole oikein ketään. Ei me voida auttaa sua mitenkään." Voi sanonko mikä! Alkoi siinä itku tulla jo, enkä osannut lopettaa puhelua. Terkkari vain hoki sitä, että on kesä, lääkäriin pääset sitten 3 viikon päästä. Kun en sulkenut puhelinta vaan nieleskelin itkua ja mietin, mitä sitten teen kun ahdistaa niin paljon, niin lopulta terkkari sanoi "katsovansa vielä yhden listan". "Okei, huomenna olisi aika. Tuutko yhdeltä?" Mitä ihmettä! Ihan kuin niillä olisi joku monta eri listaa... Arvostaisin rehellisyyttä enemmän kuin tuollaista kikkailua. Mutta eilen kun olin jo lähtenyt neuvolaa kohti, sieltä soitettiin ettei kannatakaan tulla koska lääkärikään ei ole tullut töihin. Että se siitä sitten.
Mulla on luotto tän alueen neuvolatoimintaan tällä hetkellä niin nollassa, ettei mitään rajaa. Kaikki tämä vain lisää synnytyspelkoa, koska kuvittelen mielessäni että synnytyshetkellä sairaalassa on ruuhka + henkilökunnan vajaamiehitys, eikä meitä ehditä hoitaa asianmukaisesti, ja tulee jotain komplikaatioita. Ja luvassa varmaan vielä käytäväpaikka eli ei lepoa tiedossa synnytyksen jälkeenkään... Ehkä synnärillä kuitenkin toimii asiat vähän paremmin, eikä syyskuussa ainakaan voi enää vedota kesään ja käyttää vuodenaikaa perusteena sille, miksen minä saa samoja peruspalveluita kuin muiden neuvoloiden alueella asuvat.
Muuten menee kivasti tästä valitusvirrestä huolimatta :-) Miehen kesäloma loppui ja nyt kun on päivisin hiljaista ja tyhjää aikaa, pesen ja järjestän loputkin äitiyspakkauksen sisällöstä ja hommailen kaikkea pientä puuttuvaa tavaraa. Jossain vaiheessa pitäisi tutustua kestovaippailun saloihinkin - jos onnistuisi edes osan päivittäisistä vaipoista korvaamaan niillä, niin on se vuodessa jo monta sataa vaippaa vähemmän kaatopaikoilla.
Perhevalmennuksesta: Mäkin ajattelin, että perhevalmennuksen myötä luottavaisuus synnytyksen lähestyessä kasvaisi, kun nyt viime aikoina se on pelottanut jo enemmän kuin jännittänyt. Meillä piti alkaa valmennukset viime viikolla (oli buukattu jo toukokuun alussa), mutta terkkarin sairasloman takia eka kerta peruuntui. Soitin maanantaina uudestaan neuvolaan ja kyselin, alkaako ryhmä tällä viikolla tai onko mahdollisesti alkamassa muita ryhmiä, joihin päästäisiin mukaan. Puhelimessa oli tylympi sijainen kuin ikinä. "Ei täällä mitään ala. Mutta soita nyt itse muihin neuvoloihin ja kysele olisko jossain alkamassa joku ryhmä johon sä vielä mahtuisit mukaan." Ai, kiitos avuliaasta asenteesta. Olisi voinut edes pahoitella!
Neuvolasta: Samassa puhelussa pyysin lääkäriaikaa, kun supistuksia on tullut parin viikon ajan iltaisin välillä montakin tuntia putkeen ensin 10, sitten 7, sitten 5 ja lopulta 3 minuutin välein. Aika kivutonta, mutta vähän alavatsa- ja alaselkäsärkyä siinä lisänä välillä, ja supistukset on olleet aika pitkiä eli periaatteessa sellaisia, jotka voisivat jo aiheuttaa muutoksia. Ja sokeriarvojen ja oman voinnin takia pitäisi kuitenkin uskaltaa vielä harrastaa liikuntaa. Kohdunsuun tilannetta ei ole tarkastettu yli 5 viikkoon, ja painoarvioultraan on vielä 3 viikkoa, eikä tässä välissä ole mitään neuvolakäyntiä, ja haluaisin myös avautua kunnolla jollekin verensokereista ja siitä pelosta, että vauva ehtii kasvaa yhtä isoksi kuin siskojen ylisuuret vauvat. Vastaus siihenkin oli: "Kyllähän sä ymmärrät, että nyt on kesä eikä täällä ole oikein ketään. Ei me voida auttaa sua mitenkään." Voi sanonko mikä! Alkoi siinä itku tulla jo, enkä osannut lopettaa puhelua. Terkkari vain hoki sitä, että on kesä, lääkäriin pääset sitten 3 viikon päästä. Kun en sulkenut puhelinta vaan nieleskelin itkua ja mietin, mitä sitten teen kun ahdistaa niin paljon, niin lopulta terkkari sanoi "katsovansa vielä yhden listan". "Okei, huomenna olisi aika. Tuutko yhdeltä?" Mitä ihmettä! Ihan kuin niillä olisi joku monta eri listaa... Arvostaisin rehellisyyttä enemmän kuin tuollaista kikkailua. Mutta eilen kun olin jo lähtenyt neuvolaa kohti, sieltä soitettiin ettei kannatakaan tulla koska lääkärikään ei ole tullut töihin. Että se siitä sitten.
Mulla on luotto tän alueen neuvolatoimintaan tällä hetkellä niin nollassa, ettei mitään rajaa. Kaikki tämä vain lisää synnytyspelkoa, koska kuvittelen mielessäni että synnytyshetkellä sairaalassa on ruuhka + henkilökunnan vajaamiehitys, eikä meitä ehditä hoitaa asianmukaisesti, ja tulee jotain komplikaatioita. Ja luvassa varmaan vielä käytäväpaikka eli ei lepoa tiedossa synnytyksen jälkeenkään... Ehkä synnärillä kuitenkin toimii asiat vähän paremmin, eikä syyskuussa ainakaan voi enää vedota kesään ja käyttää vuodenaikaa perusteena sille, miksen minä saa samoja peruspalveluita kuin muiden neuvoloiden alueella asuvat.
Muuten menee kivasti tästä valitusvirrestä huolimatta :-) Miehen kesäloma loppui ja nyt kun on päivisin hiljaista ja tyhjää aikaa, pesen ja järjestän loputkin äitiyspakkauksen sisällöstä ja hommailen kaikkea pientä puuttuvaa tavaraa. Jossain vaiheessa pitäisi tutustua kestovaippailun saloihinkin - jos onnistuisi edes osan päivittäisistä vaipoista korvaamaan niillä, niin on se vuodessa jo monta sataa vaippaa vähemmän kaatopaikoilla.
September: Kurjaa, että sua palveltu kehnosti teidän neuvolassa. Meillä tuntuu noita tarkistuksia olevan vähän päästä ja uudelleen. Neuvolaan nyt 2viikon välein ja kohta viikon välein. Ja tähän lisätään vielä ne sokereista johtuvat ylimääräiset käynnit äitipolilla, niin lähes joka viikko saa jossain vierailla. Seuraavan kerran äitipolille rv 38+1 synnytystapa-arvioon, tosin toivon, että vauva olisi jo silloin maailmassa, eikä tarvitsisi enää mennä kuuntelemaan sitä, kuinka vauva kasvaa "mammutiksi". Esikosta sanoivat myös, että kasvaa isoksi, mutta 2500g oli syntyessään, joten pidän noita tarinoita vain turhina pelotteina, joista johtuen minä odotin esikon syntymää jo rv 27 alkaen. Nyt en vielä ole odotellut tätä lasta tulevaksi kuin viikon, mutta onhan tässäkin sinne 37 vielä aikaa. ...Siis saisi syntyä hyvinkin ennen laskettua aikaa mun mielestä.
Perhevalmennusta ei meille "toisen tekijöille" meillä tarjota. Esikon tekijöille se on tämän viimeisen kolmanneksen aikana. Esikon aikaan kerkisin käydä neljästä perhevalmennuskerrasta kolme, kun tyttö päätti näyttäytyä juuri sinä päivänä kuin olisi ollut se viimeinen perhevalmennuskerta. :) Naureskelin jo laitoksellakin, että valmentukaa te siellä rauhassa, minä olen jo tosi toimissa.
Voinnissa ei erityistä tähän mennessä, jos ei koko päivänä heittäydy hetkiseksi pitkälleen, niin sitten on selkä kipeä illasta. Vähän välillä närästää ja reippaasti kävellessä alkaa supistamaan sillai kivuttomasti. Neuvola oli maanantaina ja siellä kaikki oli hyvin, jos ei oteta lukuun hempparia, joka oli jälleen laskussa. No enemmänkin uskon, että oli mittausvirhe, kun terkkari pisti vähän sivuun ja joutui sitten lypsämään sen veripisaran siihen lansettiinsa. Viime viikon maanantaina nähtiin nappulan olevan siellä jo lähtökuopissaan, eli pää alaspäin ja pari päivää sitten huomasin mahan muodon muuttuneen ja yläosaan on jäänyt "tyhjä" kohta, eli kaipa se pieni sinne laskeutui. Tosin tässä varressa se ei paljoa vaikuta hengästymiseen. Mutta jospa se H-hetki vähitellen lähestyisi. ...Odottaen tulevaa. Ensi viikolla pitänee kasata tuo sairaalakassi valmiiksi. Nyt mennään viikonlopuksi anoppilaan (viimeinen reissu ennen ensi kevättä), jossa tarvitsen vielä kyseisen repun omille tavaroilleni ja vaatteilleni.
Perhevalmennusta ei meille "toisen tekijöille" meillä tarjota. Esikon tekijöille se on tämän viimeisen kolmanneksen aikana. Esikon aikaan kerkisin käydä neljästä perhevalmennuskerrasta kolme, kun tyttö päätti näyttäytyä juuri sinä päivänä kuin olisi ollut se viimeinen perhevalmennuskerta. :) Naureskelin jo laitoksellakin, että valmentukaa te siellä rauhassa, minä olen jo tosi toimissa.
Voinnissa ei erityistä tähän mennessä, jos ei koko päivänä heittäydy hetkiseksi pitkälleen, niin sitten on selkä kipeä illasta. Vähän välillä närästää ja reippaasti kävellessä alkaa supistamaan sillai kivuttomasti. Neuvola oli maanantaina ja siellä kaikki oli hyvin, jos ei oteta lukuun hempparia, joka oli jälleen laskussa. No enemmänkin uskon, että oli mittausvirhe, kun terkkari pisti vähän sivuun ja joutui sitten lypsämään sen veripisaran siihen lansettiinsa. Viime viikon maanantaina nähtiin nappulan olevan siellä jo lähtökuopissaan, eli pää alaspäin ja pari päivää sitten huomasin mahan muodon muuttuneen ja yläosaan on jäänyt "tyhjä" kohta, eli kaipa se pieni sinne laskeutui. Tosin tässä varressa se ei paljoa vaikuta hengästymiseen. Mutta jospa se H-hetki vähitellen lähestyisi. ...Odottaen tulevaa. Ensi viikolla pitänee kasata tuo sairaalakassi valmiiksi. Nyt mennään viikonlopuksi anoppilaan (viimeinen reissu ennen ensi kevättä), jossa tarvitsen vielä kyseisen repun omille tavaroilleni ja vaatteilleni.
Elokuu ja mulla laskettuaika osuu elokuulle. :) Voi kun toivon ettei mee sinne syyskuulle.
Tänään siis 35+6. Eilen olin koiran kanssa treeneissä ja tyhmänä menin sinne hetkeksi heilumaan kun niin teki mieli. Yks ihana treenikaveri siis muuten treenaa baanaa koiran kanssa. Olin sitten ihan jumissa koko illan ja tänään on niin vaikea kävellä, kauheat liitoskivut nivusissa ja tuntuu myös alavatsalla. Supistelee myös kovasti, mutta ei kuitenkaan kipeästi. Ens viikolla taidan jäädä kotiin, saa treenikaveri hakee vaan koiran. ;)
Huomenna on taas kätilön luona aika. Kuten kerroin joskus, niin täällä ei tapaa lääkäriä ollenkaan, ei ees välttämättä synnärilläkään. Ei siis kukaan missään vaiheessa katso kohdunkaulan tilannetta, synnytystapa-arviosta en oo edes kuullut puhuttavan täällä. Täällä siis synnytetään sen mukaan mikä tilanne on kun synnärille tulee. ;) Nyt tulee 2 vk tarkastusten välille ja jos muistan oikein niin tän jälkeen tavataan joka viikko. Tai ne varmaan kysyy milloin haluan tulla seuraavan kerran. Huomenna otan ekaa ja vikaa kertaa miehen mukaan kätilön luo tässä raskaudessa. Vaikutti ihan innokkaalta, ekalla kerralla oli useaankin kertaa mukana. Pääsepä kuuntelemaan ainaskin sen kerran myös sydänäänet (ultrissa ei oo päästy kuuntelemaan).
Ulkona olis tosi nätti ilma, oltiin jo pari tuntia hiekkalaatikolla ja omalla pihalla leikkimässä. Jospa jaksais uudelleen päikkäreiden jälkeen näistä kivuista huolimatta. Tää äiti olis jo ihan valmis petiin, mutta poika leikkii vielä ihan täysillä isosta lounaasta huolimatta. Taitaa tulla taas myöhäiset päikkärit... :)
SweetSeptember
Jostain jotain jo tietävä
Jännä miten sitä alkuun toivoi useammin neuvolakäyntejä ja tässä vaiheessa ne jo suoraan sanottuna tympii. Samat jutut joka kerta, ei mitään uutta ja lisäksi näillä viikoilla helteessä liikkuminen on niin tuskasta, että pistää suorastaan ärsyttää, jos sinne pitää lähteä.
Eli tänään kävin neuvolassa ja reilun viikon päästä maanantaina TAAS!
Menispä aika nyt taas pikkasen nopsempaan, että tää tulis jo ulos ja loppus tämä paikasta toiseen juokseminen.
En tiedä... Tänään vaan tympii kaikki, eikä enää oikein jaksais tätä touhua. Jospa tästä taas piristyis.
Piti neuvolassa testata sitä mun omaa mittaria, että näyttääkö samanlaisia lukemia kuin neuvolan mittari. En nyt oikein päässy selvyyteen siitä, että mikä se lopputulos oli. Ne paineet laski joka mittauksen myötä ja kun viimesenä mitattiin mun mittarilla, niin ne oli matalammat kuin sillä neuvolan mittarilla. Ei se terkkari asiaa kommentoinu millään tavalla. Totes vaan, että nyt kun jätän sen verenpainelääkkeen pois, niin mun pitää mitata paineita kotona joka päivä.
Kuhan ei paineet lähe nousuun nyt ihan vaan sen takia, että alan pelkäämään, että ne lähtee nyt nousee ilman sitä olematonta lääkitystä :P
Eli tänään kävin neuvolassa ja reilun viikon päästä maanantaina TAAS!
Menispä aika nyt taas pikkasen nopsempaan, että tää tulis jo ulos ja loppus tämä paikasta toiseen juokseminen.
En tiedä... Tänään vaan tympii kaikki, eikä enää oikein jaksais tätä touhua. Jospa tästä taas piristyis.
Piti neuvolassa testata sitä mun omaa mittaria, että näyttääkö samanlaisia lukemia kuin neuvolan mittari. En nyt oikein päässy selvyyteen siitä, että mikä se lopputulos oli. Ne paineet laski joka mittauksen myötä ja kun viimesenä mitattiin mun mittarilla, niin ne oli matalammat kuin sillä neuvolan mittarilla. Ei se terkkari asiaa kommentoinu millään tavalla. Totes vaan, että nyt kun jätän sen verenpainelääkkeen pois, niin mun pitää mitata paineita kotona joka päivä.
Kuhan ei paineet lähe nousuun nyt ihan vaan sen takia, että alan pelkäämään, että ne lähtee nyt nousee ilman sitä olematonta lääkitystä :P
Mimoli
Vasta-alkaja
Heippa! Tässä aikani kuluksi löysin tämän kivan keskustelu foorumin.
Olen itse 33+5 ja nyt viime päivien aikana on tullut välillä tosi kovia
vihlaisuja ihan tuossa häpyalueella, siis ihan sellaisia et jähmetyn
paikalleni enkä voi liikkua.. tekee tosi kipeää ja yölläkin meni unet
kun tuli tosi tiuhaan niitä. Nyt alkanyt myös tulemaan runsaammin
paksunpaa valkovuotoa ja välillä ihan kirkkaita märkiä länttejä
alushousuissa, eikä haise kyllä pissalle.. mietin että onko paikat
alkanut jo pehmentymään ja avautumaan :/ Minulla on neuvola ensi
tiistaina jos sinne asti malttaisi odotella, tosin soitin jo neuvolaan
ja sanoi niiden olevan liitoskipuja mutta en maininnut erikseen tuosta
runsaammasta vuodosta joka on alkanut. Seksin harrastaminen tässä
vaiheessa vähän jännittää, no eilen tuli kokeiltua kondoomin kanssa
varovasti ja mies sanoi että oli todella paljon valkovuotoa kortsussa..
enään en uskalla ennen kuin olen käynyt lääkärin tarkastuksessa. Tämä on
ensimmäinen raskauteni niin olen vähän hämmilläni, Onko muilla
tälläista? Viikkoja on jo kasassa onneksi ihan mukavasti että ei
sillälailla pelota ja vauva on todella aktiivinen masussa :)
Hetty
Oman äänensä löytänyt
Ei ois enää montaa viikkoo jäljellä massun kasvatusta :) kyllä rupee synnytys jo kummitteleen mielessä vähänväliä. Onneksi ei oo ruvennu pelottaan vaikka esikoisen synnytys aika rankka olikin, jännittää tietty kun ei sitä ikinä tiedä millainen synnytys tästä tulee. Pitää vaan luottaa itseensä ja kätilöihin et kaikki menee hyvin :)
Nyt on sitten vauvalle vaatteet pesty ja järjestelty, vaipat ostettu ja pinnasängynkin sain maalattua ( meinas kunto loppua kesken ei toi kykkiminen enää meinaa onnistuu). Sängystä tuli niin söpö vaaleenpunanen, äitiyspakkauksen petasin esikoisen lahjaksi saamalla pupureunapehmusteella ja nostin sänkyyn oottamaan uutta asukasta. Nyt kun vielä löydän kärryt, sitterin ja kantorepun niin alkaa olla kaikki "tarpeellinen" hankittuna.
Onneksi täällä ei tarvitse neuvolassa kokoaikaa rampata oman voinnin mukaan saa sinne soitella. Ens viikon perjantaina ois äippäpolilla käynti ton diabeteksen takia mut hyvä vaan kun seurataan tarkkaan kasvuja. Ei tarvi jännittää synnytyksessä vauvan kokoa.
Apua, elokuu! Jo ens kuussa saattaa olla vauva maailmassa! Tai toivottavasti onkin, ei tarttis lokakuulle saakka mennä.
Nukkumisjärjestelyistä: Me ollaan ajateltu silleen et vauva saa nukkua alusta saakka omassa huoneessa. Syy tähän on yksinkertaisesti tilanpuute. Olishan se kiva kun syöttää yöllä, että sais vaan nostaa vauvan viereen eikä tarttis nousta ylös, mutta kun ei mahdu niin ei mahdu. Ei uskalleta oikeen ottaa vauvaa viereen nukkumaan, pelätään molemmat et kierähdetään päälle. Meillä on tosi pieni makkari eikä millään järjestelyillä saatu sopimaan vauvalle nukkumapaikkaa sinne. Mietittiin et mähän voisin ekat kuukaudet tai tarpeen vaatiessa oman jaksamisen mukaan nukkua vauvan huoneessa. No ongelmaksi tuli jälleen tilanpuute. Vauvan huone on pieni ja aika oudon mallinen, niin sinne ei mahdu sänkyä ja missään tuolissa mä en rupee nukkumaan montaa yötä. No kai se siitä jotenkin sujuu. Ja varmaan sujuu sitten ainakin kun ei enää tartte montaa kertaa yössä nousta, kyllä se joskus loppuu.
Kamala ko mä oikeesti niin säikähdin viime yönä kun vauva ei liikkunut. Ei liikkunut koko päivänä eilen oikeestaan yhtään. Tunsin muutaman tosi heikon potkun kun istuin paikallani ja keskityin liikkeisiin, mutta siinä se. Menin nukkumaan ja odottelin että vauva liikkuisi, yleensä kun liikkuu sillon ko mä yritän nukkua. Olin jo niin valmis lähtemään ensiapuun että ne tarkistais onko kaikki hyvin. Torkahdin sitten jossain vaiheessa vähän ja heräsin kun koira haukkui jotain alakerrassa ihan mahdottomasti. Säikähdin sitä oikeen kunnolla ja en tiedä sitten oliko se yllättävä adrenaliiniryöppy vai mikä, mutta sen jälkeen ei oo vauva ollut varttia pidempään hiljaa, kauhee myllerrys. Ei kauheesti tullut sitte nukuttua viime yönä, mutta kyllä mä niin nautein ko toinen potki kylkiluita minkä kerkes. Pisti vaan miettiin että kuinka kauan sitä uskaltaa odottaa tollasissa tilanteissa ennen ku mihinkään tarttee lähtee (täällä on turha soitella sairaalaan jonkun infon saamiseks, sinne pitää mennä jos apua haluaa)? On se tavallaan kauheeta kun vaikka kuinka yrittää nauttia raskaudesta sen mitä sitä siitä on jäljellä, mutta aina tuntuu olevan jotain mistä saa olla huolissaan. Alussa sitä pelkäs keskenmenoa ihan kauheesti, sitte mitä ihmeellisimpiä kehityshäiriöitä rakenneultraan saakka. Sen jälkeen pelkäs että vauva syntyy ihan liian aikasin ja nyt sitä pelkää raskausmyrkytystä ja kohtukuolemaa, synnytykseen liittyviä komplikaatioita ja vaikka mitä! Mitähän sitä sitten pelkää kun vauva on maailmassa?
Nukkumisjärjestelyistä: Me ollaan ajateltu silleen et vauva saa nukkua alusta saakka omassa huoneessa. Syy tähän on yksinkertaisesti tilanpuute. Olishan se kiva kun syöttää yöllä, että sais vaan nostaa vauvan viereen eikä tarttis nousta ylös, mutta kun ei mahdu niin ei mahdu. Ei uskalleta oikeen ottaa vauvaa viereen nukkumaan, pelätään molemmat et kierähdetään päälle. Meillä on tosi pieni makkari eikä millään järjestelyillä saatu sopimaan vauvalle nukkumapaikkaa sinne. Mietittiin et mähän voisin ekat kuukaudet tai tarpeen vaatiessa oman jaksamisen mukaan nukkua vauvan huoneessa. No ongelmaksi tuli jälleen tilanpuute. Vauvan huone on pieni ja aika oudon mallinen, niin sinne ei mahdu sänkyä ja missään tuolissa mä en rupee nukkumaan montaa yötä. No kai se siitä jotenkin sujuu. Ja varmaan sujuu sitten ainakin kun ei enää tartte montaa kertaa yössä nousta, kyllä se joskus loppuu.
Kamala ko mä oikeesti niin säikähdin viime yönä kun vauva ei liikkunut. Ei liikkunut koko päivänä eilen oikeestaan yhtään. Tunsin muutaman tosi heikon potkun kun istuin paikallani ja keskityin liikkeisiin, mutta siinä se. Menin nukkumaan ja odottelin että vauva liikkuisi, yleensä kun liikkuu sillon ko mä yritän nukkua. Olin jo niin valmis lähtemään ensiapuun että ne tarkistais onko kaikki hyvin. Torkahdin sitten jossain vaiheessa vähän ja heräsin kun koira haukkui jotain alakerrassa ihan mahdottomasti. Säikähdin sitä oikeen kunnolla ja en tiedä sitten oliko se yllättävä adrenaliiniryöppy vai mikä, mutta sen jälkeen ei oo vauva ollut varttia pidempään hiljaa, kauhee myllerrys. Ei kauheesti tullut sitte nukuttua viime yönä, mutta kyllä mä niin nautein ko toinen potki kylkiluita minkä kerkes. Pisti vaan miettiin että kuinka kauan sitä uskaltaa odottaa tollasissa tilanteissa ennen ku mihinkään tarttee lähtee (täällä on turha soitella sairaalaan jonkun infon saamiseks, sinne pitää mennä jos apua haluaa)? On se tavallaan kauheeta kun vaikka kuinka yrittää nauttia raskaudesta sen mitä sitä siitä on jäljellä, mutta aina tuntuu olevan jotain mistä saa olla huolissaan. Alussa sitä pelkäs keskenmenoa ihan kauheesti, sitte mitä ihmeellisimpiä kehityshäiriöitä rakenneultraan saakka. Sen jälkeen pelkäs että vauva syntyy ihan liian aikasin ja nyt sitä pelkää raskausmyrkytystä ja kohtukuolemaa, synnytykseen liittyviä komplikaatioita ja vaikka mitä! Mitähän sitä sitten pelkää kun vauva on maailmassa?
Huh, oon ravannut vessassa taas koko iltapäivän ja illan. Pahenee koko ajan, nyt pitää melkein juosta sinne heti kun nousee tai liikkuu. Tekee kipeää kaikki liikkuminen. Menispä pian ohi.
Olin tänään siellä kätilön luona ja kaikki hyvin, verenpaineet matalat niin kuin aina ja vauva kasvaa hienosti omalla käyrällä. Olin ihan varma että olis nyt kiinnittynyt kun tuntuu niin kovasti tonne alas, mutta ei liikkuva vieläkin. No, esikonenkin oli melkein koko ajan, välissä kiinnittyi, mutta nousi takaisin just ennen synnytystä. Eli sehän ei mitään kerro. Uuden ajan sain vasta 3 viikon päähän eli silloin mennään jo viikolla 39. Kovasti toivon ettei tarvitse sinne siis mennä laisinkaan. Ihan tuskaa oli kyllä toi kätilö reissu. Miehen työpaikka on ihan siinä vieressä ja tarkoitus oli viedä auto niiden hallipaikkaan, mutta sinne e mahtunut ja jouduin parkkeemaan auton kauemmas kadulle (ei mikään helppo juttu löytää parkkia Tukholmassa). Ihan tuskissa sitten vaunujen kanssa inhottavilla kivetyksillä ja paniikissa kysymään kätilöltä, pitääkö pissiä kuppiin. No se halus ensin ottaa verenpaineen ennen kuin päästi vessaan.
Jos tää vessahätä ei rauhoitu täytyy kysellä jos ottaisivat varmuudeksi viljelyn, ettei nyt mitään tulehdusta olis. En tosin yhtään usko siihen, taitaa helpottaa vasta kun vauva on täällä.
Nukuin viime yön myös äärettömän huonosti, heräilin kerran tunnissa. Ensin johonkin kolotukseen, tyyliin kun käänsin kylkeä niin tuntu et toinen lonkkanivel lonksuen jäi jumiin, jalat kramppas ja välillä oli kädet tai jalat tunnottomina. Ja joka kerta kun heräs niin vessaan. Viideltä kävin myös alhaalla syömässä kun en saanut nälältä unta. Nyt siis toinen yö peräjälkeen kn on pitänyt syödä yöllä, ei oo aikasemmin näin kiusannut nälkäkään. Tietenkin poika heräs jo puol kuusi, onneksi mies otti sen hetkeksi alakertaan ja sain makoilla sängyssä sentään kuuteen. Mut joo, just nyt tää olo on kaikkea muuta kuin mukava. Onneksi on viikonloppu, niin saa levätä hieman. Maanantaina alkaa pojalla päiväkoti ja minähän sinne joudun sitä treenaamaan. Toivottavasti menee kivuttomasti ja poika tottuis nopeasti uuteen rutiiniin, ei tarvis tän äidin olla siellä mukana koko viikkoa.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
SweetSeptember
Jostain jotain jo tietävä
Pinky: Täällä kävi sama juttu viime viikonloppuna. Vauva oli koko päivän tavallista hiljasempi. Harvakseltaan tuntui pieniä liikkeitä, jotka loppu samantien ja tietysti itsellä täysi paniikki päällä. Sain jotenkin yön nukuttua ja aamulla heti herätessäni aloin silitellä vatsaani ja vähän töniä vauvaa rukoillen, että liikkuisi. Hetken päästä siellä mylläkkä alkoikin ja normimeno jatkui koko päivän. Oon huomannu aiemminkin, että välillä vauvakin taitaa pitää lepopäiviä tuon mylläämisen kanssa. Eihän sitä aikuinenkaan jaksa koko viikkoa töitä tehdä, vaan välillä pidettävä lepopäivä :))
Mut kyllä tosiaan noita tilanteita säikähtää ihan pirusti ja heti alkaa miettiä sitä pahinta mahdollista vaihtoehtoa.
Valkovuodosta ja yhdynnästä: Täällä ei yhdynnästä ole oikeastaan tullut mitään enää aikoihin. Vaikka tuntuu, että valkovuotoa tulee runsaammin kuin ennen, niin vuodon koostumus on muuttunut. Se on paksumpaa, eikä toimi kyllä minkään sorttisena "liukasteena" yhdynnän aikana. Muutenkin koko touhu tuntuu pahalta ja sattuu. Puhumattakaan hankaluuksista asennon suhteen, kun yhdessä mies painaa vauvaa ja toisessa itseä ottaa mahaan, selkään tai muualle.
Eli ei sen sorttista romantiikkaa täällä. Muuten kyllä hellitään toisiamme todella paljon, halaillaan ja suukotellaan. Itsestäni on tullut todella hellyydenkipeä tänä aikana ja tuntuu, että haluan olla jatkuvassa ihokontaktissa mieheni kanssa. Siis ihan vain tuntea mieheni lähelläni, vaikka vain sormi koskisi sen käsivartta :D
Kiinnittymisestä: Täällä on ollut puhetta siitä kuinka sairaalaan pitäisi mennä makuuasennossa, mikäli synnytys käynnistyy ennenkuin vauva on kiinnittynyt. Koskee sitä vaaraa, että napanuora saattaa kietoutua vauvan ympärille.
No, tietysti kysyin asiasta viimeksi terkkarilta, kun halusin tarkempia tietoja ja etenkin tietoa siitä, että mistä minä tiedän onko se kiinnittynyt vai ei.
Terkkari selitti, että kyseinen vaara koskee vauvoja, jotka eivät ole kääntyneet pää alaspäin. Eli jos vauva on pää alaspäin, ei ole väliä onko kiinnittynyt vai ei, niin sairaalaan voi mennä missä asennossa vaan. Näin siis tämän terkkarin mukaan.
Hän myös sano, että he kyllä tarkkailevat sitä vauvan kiinnittymistä jokaisella neuvolakäynnillä, mutta johan täällä jonkun kertoman perusteella voi päätellä sen, ettei se välttämättä siellä pysy.
Synnytysvalmennuksesta: Kuinka moni teistä ensiodottajista on menossa siihen synnytysvalmennukseen?
Me ollaan miehen kanssa vähän arvottu, että mennäänkö vai ei. No nyt terkkari totesi, että kyllä siihen kannattaisi mennä, kun siellä juuri puhutaan synnytyksen käynnistymisestä, lapsiveden menosta, supistuksista ja millon pitää lähteä sairaalaan ym. On vaan vähän kiven alla nuo vapaat lauantait näin kesäisin, että pääsis sinne valmennukseen. Katellaan nyt, että josko sitä ensi lauantaina kerettäisiin käydä siinä.
Paukkuva alapää: On tullut hieman ikävä "vaiva" riesaksi viime päivinä. Nimittäin yöllä, kun vaihtaa kylkeä, niin ilmeisesti häpyliitos paukahtaa. Ekalla kerralla meinasin saada halvauksen, kun luulin murskanneeni vauvan pään. Onneksi kyse on ihan omista luista, mutta en ois ikinä uskonu, että alapään luutkin voi ruveta paukkumaan liitoksissaan :D
Mut kyllä tosiaan noita tilanteita säikähtää ihan pirusti ja heti alkaa miettiä sitä pahinta mahdollista vaihtoehtoa.
Valkovuodosta ja yhdynnästä: Täällä ei yhdynnästä ole oikeastaan tullut mitään enää aikoihin. Vaikka tuntuu, että valkovuotoa tulee runsaammin kuin ennen, niin vuodon koostumus on muuttunut. Se on paksumpaa, eikä toimi kyllä minkään sorttisena "liukasteena" yhdynnän aikana. Muutenkin koko touhu tuntuu pahalta ja sattuu. Puhumattakaan hankaluuksista asennon suhteen, kun yhdessä mies painaa vauvaa ja toisessa itseä ottaa mahaan, selkään tai muualle.
Eli ei sen sorttista romantiikkaa täällä. Muuten kyllä hellitään toisiamme todella paljon, halaillaan ja suukotellaan. Itsestäni on tullut todella hellyydenkipeä tänä aikana ja tuntuu, että haluan olla jatkuvassa ihokontaktissa mieheni kanssa. Siis ihan vain tuntea mieheni lähelläni, vaikka vain sormi koskisi sen käsivartta :D
Kiinnittymisestä: Täällä on ollut puhetta siitä kuinka sairaalaan pitäisi mennä makuuasennossa, mikäli synnytys käynnistyy ennenkuin vauva on kiinnittynyt. Koskee sitä vaaraa, että napanuora saattaa kietoutua vauvan ympärille.
No, tietysti kysyin asiasta viimeksi terkkarilta, kun halusin tarkempia tietoja ja etenkin tietoa siitä, että mistä minä tiedän onko se kiinnittynyt vai ei.
Terkkari selitti, että kyseinen vaara koskee vauvoja, jotka eivät ole kääntyneet pää alaspäin. Eli jos vauva on pää alaspäin, ei ole väliä onko kiinnittynyt vai ei, niin sairaalaan voi mennä missä asennossa vaan. Näin siis tämän terkkarin mukaan.
Hän myös sano, että he kyllä tarkkailevat sitä vauvan kiinnittymistä jokaisella neuvolakäynnillä, mutta johan täällä jonkun kertoman perusteella voi päätellä sen, ettei se välttämättä siellä pysy.
Synnytysvalmennuksesta: Kuinka moni teistä ensiodottajista on menossa siihen synnytysvalmennukseen?
Me ollaan miehen kanssa vähän arvottu, että mennäänkö vai ei. No nyt terkkari totesi, että kyllä siihen kannattaisi mennä, kun siellä juuri puhutaan synnytyksen käynnistymisestä, lapsiveden menosta, supistuksista ja millon pitää lähteä sairaalaan ym. On vaan vähän kiven alla nuo vapaat lauantait näin kesäisin, että pääsis sinne valmennukseen. Katellaan nyt, että josko sitä ensi lauantaina kerettäisiin käydä siinä.
Paukkuva alapää: On tullut hieman ikävä "vaiva" riesaksi viime päivinä. Nimittäin yöllä, kun vaihtaa kylkeä, niin ilmeisesti häpyliitos paukahtaa. Ekalla kerralla meinasin saada halvauksen, kun luulin murskanneeni vauvan pään. Onneksi kyse on ihan omista luista, mutta en ois ikinä uskonu, että alapään luutkin voi ruveta paukkumaan liitoksissaan :D
SweetSeptember
Jostain jotain jo tietävä
Tuli muuten mieleen, että olisiko korkea aika aloittaa tänne syyskuu-palstalle uusi aihe syntyneille?
Ensimmäiset meinaan alkaa varmaan kohta putkahtelee :) Ihanaa!
Ensimmäiset meinaan alkaa varmaan kohta putkahtelee :) Ihanaa!
Yhdynnästä: Meillä on seksielämä ollut aika olematonta jo raskauden puolivälistä asti, koska mulla oli silloin muutaman kuukauden ajan viikoittain pieniä verenvuotoja. Joku suoni ilmeisesti tihkui kohdunsuulla, siis sen ulkopuolella. Lääkäri (ei neuvolalääkäri) antoi ohjeeksi välttää uimista ja yhdyntöjä n. 1-1,5 viikkoa verenvuodon jälkeen tulehdusriskin takia. Ja kun sitä verta tiputteli 1-3 päivänä viikossa teelusikallisen kerrallaan, niin ei siinä liiemmin tullut tilaisuuksia. Siihen totuttiin, ja nyt kun vuodot ovat jääneet lähes kokonaan historiaan (n. 3 viikon välein tulee ihan pari tippaa), on ajatus yhdynnöistä jollain tavalla epäoleellinen. Ollaan miehen kanssa puhuttu asiasta ja tultiin siihen tulokseen, että seksiä ehkä vähän ylikorostetaan, kun jossain neuvolan antamassa kirjasessa luki, että jos seksistä luovutaan ilman lääkärin kehotusta, kannattaa harkita pariterapiaa (!!!). Vähän hassua kyllä... Pääasia, että kosketus- ja keskusteluyhteys säilyy eikä asia aiheuta riitoja. Molemmilla on tasapuolisesti raskauden myötä libido laskenut. Ajatukset on enemmän siinä, että meille tulee vihdoin kolmas perheenjäsen. Ehditään sitä sitten paneskella synnytyksestä toivuttuamme niinä iltoina, kun anoppi hoitaa vauvaa ;-) Halaillaan ja ollaan muuten kyllä fyysisesti lähellä toisiamme, ja aina
välillä puuhastellaan jotain muuta seksuaalista ilman yhdyntää. Silloin kun vielä harrasteltiin seksiä n. 1 kerta viikossa puoliväliin asti, se tuntui aina vähän kummalta ja oltiin tosi varovaisia kun olin vähän arka. Mulla tulee myös virtsatietulehdus seksin jälkeen aika helposti kaikista poppaskonsteista huolimatta, ja sekin on laskenut omaa intoa - ei haluaisi joutua antibioottikuurille, kun on koko raskauden säilynyt terveenä yhtä hiiva- ja emätintulehduskertaa lukuun ottamatta (rv 16).
Synnytys/perhevalmennuksesta: Kirjoittelinkin aikaisemmin ahdistuksestani ja pettymyksestäni omaan neuvolaani, josta perhevalmennus peruuntui eikä mihinkään tuntunut saavan apua tai tukea, ja vetosivat vain kesäaikaan. Soittelin asiasta vähän ylemmille tahoille ja sain sentään selityksiä - poikkeuksellisen paljon pitkiä saikkuja hoitohenkilökunnalla tänä kesänä, ja siihen päälle vielä sijaistenpalkkaamiskielto (voisiko jatkuva ylityöllistäminen olla osasyy sairaspoissaoloihin?). Taitaa kaupunki mennä kohta konkurssiin. No, tältä rehellisesti puhuneelta ihmiseltä sain kuitenkin vinkin, että huomenna olisi sellainen ilta, jossa käydään tiivistetysti läpi perhevalmennuksen kaksi ekaa tapaamista eli aiheet "Loppuraskaus ja synnytyksen lähestyminen" sekä "Synnytys ja kivunlievitys". Ilta järjestetään eri puolella kaupunkia mutta totta kai menen sinne siltä varalta, että saa edes yhden uuden tiedonmurun!
Neuvolapalveluista: Viimeksi kun kirjoitin tänne viime viikolla, olin tosi vihainen neuvolasta saamaani kohteluun ja ignooraamiseen. Loppuviikosta pääsin kuitenkin eri neuvolaan lääkärille niiden supistusten ja sokeriarvojen takia, kun sain ensin puhelimen päähän ystävällisen terkkarin. Tiheydestään ja säännöllisyydestään huolimatta supistukset eivät ole vielä aiheuttaneet mitään muutoksia kohdunsuulla, joten sain luvan jatkaa liikuntaa ja normaalielämää (heh, johon kyllä kuuluu aimo annos vuodelepoa päivittäin...). Kohtahan ollaan jo sellaisilla viikoillakin, että pieni pehmeneminen ei edes tekisi pahaa :-) Samalla käynnillä sain tilitettyä sokeriarvo- ja makrosomia-ahdistustani lääkärille, joka kyllä tuntui ymmärtävän huoleni mutta piti sitä (aika luotettavin perusteluin) suht turhana. Käynti oli siis helpottava ja sen jälkeen olen jatkanut elämää vähän kevyemmällä mielialalla.
Vauvan liikkeistä: Vauvan liikkeet käyvät kaiken aikaa vahvemmiksi. Taitaa pojasta tulla innokas urheilija, kun tykkää tehdä sellaista jalkaprässiliikettä eli suoristella jalkojaan mun kyljestä läpi. Peppu työntyy oikeasta kyljestä ja pikku jalkaset vasemmasta. Välillä kyllä sattuu oikein kunnolla, kun ne raajat vipeltää aina sinne samaan suuntaan - saattaapi olla jotain mustelmiakin niissä suosituimissa moukarointikohdissa kudoksissa! Mulla on tosi matala hemoglobiini ja matala verenpaine (yläpaine alle 100 viime aikoina) eli heikottaa ja huippaa helposti muutenkin, mutta nyt kun maha on noussut taas vähän ylemmäs, tuntuu keuhkoilta loppuvan tila kesken aina välillä. Mitenköhän tukala olo on sitten loppuviikkoina? :-o Siitä huolimatta en haluaisi missään nimessä tämän odotustilan loppuvan ihan vielä, enkä vaihtaisi päivääkään pois (paitsi ehkä pari, heh).
Valmistautuminen (henkinen puoli ja vauvatarvikkeet): Niin henkistä kuin tavarallista valmistautumista tuntuu olevan vielä ihan hirveästi, eikä mulla kyllä ole vielä yhtään sellainen olo että syntyisipä jo. Lähinnä pelottaa! Jäljellä olevat tavarahankinnat ja järjestelyt ovat kyllä aika pieniä hommia (onko se nyt väliä, vaikka ammetta ei olisi vielä sillä sekunnilla kun lähden synnärille? Mieshän voi hakea sen sillä aikaa kun me ollaan vielä sairaalassa. Sama koskee turvakaukaloa ja itkuhälytintä...), joten ehkä kyse on enemmän siitä henkisestä valmistautumisesta. Mulla on myös vielä iso "sadepäiväprojekti" aloittamatta: teetin keväällä paperiversioita viimeisten 5 vuoden valokuvista (köh, sellaiset parituhatta kuvaa...), ja ne haluaisin saada järjestykseen ja albumeihin vielä ennen kuin vauva syntyy :-D
Tulipa taas pitkä tilitys. Ihmekö tuo, että tällainen romaanikirjailija tuntee tän foorumin enemmän omakseen kuin FB-ryhmän? Vaikka muut vain skippailisi näin pitkät kirjoitukset ja lukisi vain otsikkotasolla, että mitä tuo taas avautuu, niin on se kirjoittaminen vain niin terapeuttista ja kivaa!
Synnytys/perhevalmennuksesta: Kirjoittelinkin aikaisemmin ahdistuksestani ja pettymyksestäni omaan neuvolaani, josta perhevalmennus peruuntui eikä mihinkään tuntunut saavan apua tai tukea, ja vetosivat vain kesäaikaan. Soittelin asiasta vähän ylemmille tahoille ja sain sentään selityksiä - poikkeuksellisen paljon pitkiä saikkuja hoitohenkilökunnalla tänä kesänä, ja siihen päälle vielä sijaistenpalkkaamiskielto (voisiko jatkuva ylityöllistäminen olla osasyy sairaspoissaoloihin?). Taitaa kaupunki mennä kohta konkurssiin. No, tältä rehellisesti puhuneelta ihmiseltä sain kuitenkin vinkin, että huomenna olisi sellainen ilta, jossa käydään tiivistetysti läpi perhevalmennuksen kaksi ekaa tapaamista eli aiheet "Loppuraskaus ja synnytyksen lähestyminen" sekä "Synnytys ja kivunlievitys". Ilta järjestetään eri puolella kaupunkia mutta totta kai menen sinne siltä varalta, että saa edes yhden uuden tiedonmurun!
Neuvolapalveluista: Viimeksi kun kirjoitin tänne viime viikolla, olin tosi vihainen neuvolasta saamaani kohteluun ja ignooraamiseen. Loppuviikosta pääsin kuitenkin eri neuvolaan lääkärille niiden supistusten ja sokeriarvojen takia, kun sain ensin puhelimen päähän ystävällisen terkkarin. Tiheydestään ja säännöllisyydestään huolimatta supistukset eivät ole vielä aiheuttaneet mitään muutoksia kohdunsuulla, joten sain luvan jatkaa liikuntaa ja normaalielämää (heh, johon kyllä kuuluu aimo annos vuodelepoa päivittäin...). Kohtahan ollaan jo sellaisilla viikoillakin, että pieni pehmeneminen ei edes tekisi pahaa :-) Samalla käynnillä sain tilitettyä sokeriarvo- ja makrosomia-ahdistustani lääkärille, joka kyllä tuntui ymmärtävän huoleni mutta piti sitä (aika luotettavin perusteluin) suht turhana. Käynti oli siis helpottava ja sen jälkeen olen jatkanut elämää vähän kevyemmällä mielialalla.
Vauvan liikkeistä: Vauvan liikkeet käyvät kaiken aikaa vahvemmiksi. Taitaa pojasta tulla innokas urheilija, kun tykkää tehdä sellaista jalkaprässiliikettä eli suoristella jalkojaan mun kyljestä läpi. Peppu työntyy oikeasta kyljestä ja pikku jalkaset vasemmasta. Välillä kyllä sattuu oikein kunnolla, kun ne raajat vipeltää aina sinne samaan suuntaan - saattaapi olla jotain mustelmiakin niissä suosituimissa moukarointikohdissa kudoksissa! Mulla on tosi matala hemoglobiini ja matala verenpaine (yläpaine alle 100 viime aikoina) eli heikottaa ja huippaa helposti muutenkin, mutta nyt kun maha on noussut taas vähän ylemmäs, tuntuu keuhkoilta loppuvan tila kesken aina välillä. Mitenköhän tukala olo on sitten loppuviikkoina? :-o Siitä huolimatta en haluaisi missään nimessä tämän odotustilan loppuvan ihan vielä, enkä vaihtaisi päivääkään pois (paitsi ehkä pari, heh).
Valmistautuminen (henkinen puoli ja vauvatarvikkeet): Niin henkistä kuin tavarallista valmistautumista tuntuu olevan vielä ihan hirveästi, eikä mulla kyllä ole vielä yhtään sellainen olo että syntyisipä jo. Lähinnä pelottaa! Jäljellä olevat tavarahankinnat ja järjestelyt ovat kyllä aika pieniä hommia (onko se nyt väliä, vaikka ammetta ei olisi vielä sillä sekunnilla kun lähden synnärille? Mieshän voi hakea sen sillä aikaa kun me ollaan vielä sairaalassa. Sama koskee turvakaukaloa ja itkuhälytintä...), joten ehkä kyse on enemmän siitä henkisestä valmistautumisesta. Mulla on myös vielä iso "sadepäiväprojekti" aloittamatta: teetin keväällä paperiversioita viimeisten 5 vuoden valokuvista (köh, sellaiset parituhatta kuvaa...), ja ne haluaisin saada järjestykseen ja albumeihin vielä ennen kuin vauva syntyy :-D
Tulipa taas pitkä tilitys. Ihmekö tuo, että tällainen romaanikirjailija tuntee tän foorumin enemmän omakseen kuin FB-ryhmän? Vaikka muut vain skippailisi näin pitkät kirjoitukset ja lukisi vain otsikkotasolla, että mitä tuo taas avautuu, niin on se kirjoittaminen vain niin terapeuttista ja kivaa!
Niin ne viikot vain käyvät vähiin, äippälomalla ollaan jo! :) Neuvolakäynniltä kaikki ok, vähäistä alapaineiden kohoamista lukuunottamatta. Eipä siitä mitään sanottu, mutta itse ajattelin vähentää tota suolan käyttöä, jos se vähän auttais? SYNNYTYSVALMENNUS: Aiheena oli synnytys, ja mulle ainakin siitä oli hyötyä. Saatiin tietoa mm. kivunlievitykssistä ja taidan kyllä ottaa sen epiduraalin. Sen laitto ei kuulemma satu, koska iho puudutetaan ennen pistosta ja koska sinne jää se kanyyli, kipulääkkeen lisäys on tosi helppoa. Jos ottais sen spinaalin, pitäisi joka lisäyskerralla odottaa anestesialääkäriä paikalle pistämään. VALKOVUODOSTA: mullakin on nyt jonkin aikaa valkkis ollut sellasta puuromaisempaa ja välillä taas vetisempää. Se ei haise tmv. joten en ole siitä huolissani. Puolessa välissä vuoto niukkeni ja muutenkin paikat kuivu. Liukkari oli ihan ehdotonta seksin aikana. Ja nyt kun kosteusasiat on ns. kunnossa, me ei saada olla yhdynnässä aikasemman verenvuodon takia. Mutta niin kuin monella muullakin täällä, hellyyttä ja läheisyyttä on, mutta muilla tavoilla. Mutta täytyy kyllä sanoa, että en malta odottaa että pystytään taas harrastamaan seksiä "ihan kunnolla" ;) KIPUILUSTA: Lonkka- ja alavatsakivut ovat jääneet joksikin aikaa, mutta kaipa ne taas alkaa kun tuo tuleva vauva laskeutuu ja kiinnittyy. Ainoat "kivut" mitä nyt on ollut, on potkut! Miten ne voikin tuntua niin paljon. Ihme, ettei ole kyljet mustelmilla :P Ainakin siellä voidaan ihan hyvin, se on pääasia. KIELLETYT RUOKA-AINEET: Nykyään on todella monessa leivässä pellavan siemeniä, ja olen sellasia leipiä kyllä syönyt. Ärsyttää, kun oon jo kotona kaupasta tai haukkamassa leivästä ja sitten vasta huomaan, että tässähän on pellavan siemeniä! Olen kuullut, että leivässä oleva pellavan määrä on niin pieni, ettei se haittaa, mutta olisko jollain teistä enemmän tietoa tästä?
EviraLta löytyy tietoa: http://www.evira.fi/portal/53631
Kokonaiset pellavansiemenet onturvallisempia kun murskatut, niistä ei se syaniini irtoa niin helposti...
Pellavansiemenistä: Mäkin huomasin joskus rv 9 syöneeni monta kertaa sellaista täysjyväleipää, jossa oli mukana myös pellavansiemeniä. Onneksi otin asiasta selvää enkä jäänyt panikoimaan :-)
Syy, miksei pellavansiemeniä suositella raskauden aikana, on enemmänkin niiden sisältämä kadmium kuin syaani/syaanivety (vähemmän laadukkailla keskustelupalstoilla kohkataan syanidista... heh). Syaanivety muistaakseni haihtuu pellavansiemenistä kuumennettaessa, eli leivässä sitä ei enää ole. Pellava kuitenkin kerää maasta kadmiumia (raskasmetalli), joka saattaa aiheuttaa sikiön pienikokoisuutta, mutta pelkästään normaalista leipämäärästä ei taida voida saada niin paljon kadmiumia että se vaikuttaisi. Jotkuthan käyttää pellavansiemeniä esim. ruokalusikallisen verran joka päivä puurossa/jogurtissa/viilissä, ja sellaista säännöllistä ja suht runsasta käyttöä kannattaa ehkä varmuuden vuoksi välttää. Itse olen jättänyt pellavaleivät kauppaan, mutta lounasravintolassa/kylässä tms. en ole asiasta stressannut.
HUOM! Huomattavasti pellavansiemeniä merkittävämpi kadmiuminlähde on tupakointi ja tupakansavu, josta raskaana olevat saavat suurimmat kadmiummääränsä.
Syy, miksei pellavansiemeniä suositella raskauden aikana, on enemmänkin niiden sisältämä kadmium kuin syaani/syaanivety (vähemmän laadukkailla keskustelupalstoilla kohkataan syanidista... heh). Syaanivety muistaakseni haihtuu pellavansiemenistä kuumennettaessa, eli leivässä sitä ei enää ole. Pellava kuitenkin kerää maasta kadmiumia (raskasmetalli), joka saattaa aiheuttaa sikiön pienikokoisuutta, mutta pelkästään normaalista leipämäärästä ei taida voida saada niin paljon kadmiumia että se vaikuttaisi. Jotkuthan käyttää pellavansiemeniä esim. ruokalusikallisen verran joka päivä puurossa/jogurtissa/viilissä, ja sellaista säännöllistä ja suht runsasta käyttöä kannattaa ehkä varmuuden vuoksi välttää. Itse olen jättänyt pellavaleivät kauppaan, mutta lounasravintolassa/kylässä tms. en ole asiasta stressannut.
HUOM! Huomattavasti pellavansiemeniä merkittävämpi kadmiuminlähde on tupakointi ja tupakansavu, josta raskaana olevat saavat suurimmat kadmiummääränsä.
Eipä ihme, kun kukaan ei ole pitkään aikaan kirjoitellut.. kuun oon käyny vaan tuolla heinäkuun puolella! ;)
Pinky: Meillä on nyt pari viimeistä kertaa opastettu kuinka sikiön liikkeitä pitää seurata, jos tuntuu et liikkuu liian vähän (ja eilen sain ohjelapun mukaan). Viimeksi annettiin ohjeet mukaankin eli, kun mietit missä vaiheessa pitää soitella johonkin... niin tunniksi makaamaan vasemmalle kyljelle ja liikkeitä pitäisi tuntua 10-15 tunnissa ja kirjoita jokainen liike ylös. Mikäli tunnet vähemmän kuin 10 liikettä, jatka laskemista vielä toinen tunti ja, jos sittenkään ei tunnu enempää niin yhteys synnärille tai äitipolille tilanteen kontrollimiseksi. Sikiön liikkuminen kohdussa kertoo sikiön voinnista. (Sen lisäksi voi juoda kylmää, mikä pitäisi aktivoida myös sikiötä) Itse en ole näitä tarkastuksia tehnyt, kun on liikkunut sen verran paljon, mutta välillä on kuitenkin rauhallisempia päiviä eli toivottavasti sinullakin vain sellainen! :)
Neuvola: Siellä oli eilen kaikki hyvin ja kehuttiin, että oon pitäny itsestäni hyvää huolta. Verenpaine: 124/72, hb 120 (pysynyt samassa, jatketaan lisäraudalla), paino oli 2 viikossa tippunut 100g, mutta ei haitannut, kun viimeksi oli tullut +600g viikko. Tällä hetkellä painoa tullut 13 kg. Sf 32 cm ja menee siinä hiukan keskikäyrän yläpuolella. Pissa puhdas, ei pahemmin turvotuksia.. Strebtokokki testattiin synnytystä varten (toivottavasti ok). Oon aika huono olemaan paikallaan niin käskettiin alkaa vähän lepäilemään.. Tämän hetkinen vointi onneksi yöt tulee nukuttua hyvin ja kipuja ei pahemmin ole.. mitä nyt välillä painaa häjysti johonki, mutta muuten ok. Liikkeet voimakkaita. Ensi viikolla synnytystapa ultra, sitä odotellessa.
September: Täälä kans kova sokeriahdistus.. ja kun ei sijaista kiinnosta niin olin toivonu, että eilen se " oma" täti olis ollu vähän kiinnostuneempi.. mutta aika yksin saa olla näiden huolien kanssa. Itse oon ollu tyytyväinen siitä, että 1h arvo menee vaan sillin tällöin yli, kun oon syönyt jotain herkkua tai pizzaa, hampurilaista jne.. eli saan sen kuitenkin valinnoilla ja tavallisella ruolla pysymään hyvin viitearvoissa.. mutta "oma" täti eilen sitten oikeen innostu puhumaan, että sä oot nyt kyllä suuressa vaarassa sairastua myöhemmin aikuisiän diabetekseen.. joo pitää varmaan paikkaansa, mutta en ehkä haluais nyt sitä murehtia.. : /
Seksielämästä: Mitä se on? Ei vaan ei oo oikeen sitä tällä hetkellä. Aluksi pelotti kaikki mahanippailut niin, että kun oli aikeita niin se monesti tyssäs "pelkoon" ja meillä se perheen perustaminen meni jo niin yrittämisen puolelle.. eli varmaan pieni helpotus ollu molemmille.. ;) Nyt miehestä tuntuu niin hurjalta, kun vauva alkaa oleen sen verran iso ettei halua mennä kolkuttelemaan.. se ei osaa ajatella pelkästään mua vaan se on aina minä ja vauva. Molemmille kuitenkin ollut ok.. Viime kerralla tunsin itseni jo niin kömpelöksi ettei se senkään takia ollut enää niin mukavaa.. Sitä odotellessa, että taas.. :) Ollaan paljon puhuttu asiasta eli ei oo ongelma meille. Muuta läheisyyttä kuitenkin on! : D
Synnytys: Varasin ajan pelkopolille.. vaikka en koe mitään kovaa pelkoa, mutta haluan päästä juttelemaan kätilön kanssa ennen synnytystä. Jotenki vielä ei oikeen edes käsitä lähestyvää synnytystä, että se alkaa oleen oikeesti aika lähellä. Kovasti ollut toiveissa, että saisi syntyä pari viikkoa aiemmin.. nyt toiveena on se, että pääsen mummun hautajaisiin ennen kuin h-hetki koittaa. Äitiysloman eka päivä jäi kyllä ikuisesti muistiin, kun suru uutinen saapui samana päivänä. Onneksi kuitenkin asun samalla paikkakunnalla niin varmasti pääsee hautajaisiin, jos ei vaan satu oleen laitoksella juuri silloin. Surusta huolimatta pitää nyt yrittää keskittyä vauvaan ja omaan jaksamiseen.
Pinky: Meillä on nyt pari viimeistä kertaa opastettu kuinka sikiön liikkeitä pitää seurata, jos tuntuu et liikkuu liian vähän (ja eilen sain ohjelapun mukaan). Viimeksi annettiin ohjeet mukaankin eli, kun mietit missä vaiheessa pitää soitella johonkin... niin tunniksi makaamaan vasemmalle kyljelle ja liikkeitä pitäisi tuntua 10-15 tunnissa ja kirjoita jokainen liike ylös. Mikäli tunnet vähemmän kuin 10 liikettä, jatka laskemista vielä toinen tunti ja, jos sittenkään ei tunnu enempää niin yhteys synnärille tai äitipolille tilanteen kontrollimiseksi. Sikiön liikkuminen kohdussa kertoo sikiön voinnista. (Sen lisäksi voi juoda kylmää, mikä pitäisi aktivoida myös sikiötä) Itse en ole näitä tarkastuksia tehnyt, kun on liikkunut sen verran paljon, mutta välillä on kuitenkin rauhallisempia päiviä eli toivottavasti sinullakin vain sellainen! :)
Neuvola: Siellä oli eilen kaikki hyvin ja kehuttiin, että oon pitäny itsestäni hyvää huolta. Verenpaine: 124/72, hb 120 (pysynyt samassa, jatketaan lisäraudalla), paino oli 2 viikossa tippunut 100g, mutta ei haitannut, kun viimeksi oli tullut +600g viikko. Tällä hetkellä painoa tullut 13 kg. Sf 32 cm ja menee siinä hiukan keskikäyrän yläpuolella. Pissa puhdas, ei pahemmin turvotuksia.. Strebtokokki testattiin synnytystä varten (toivottavasti ok). Oon aika huono olemaan paikallaan niin käskettiin alkaa vähän lepäilemään.. Tämän hetkinen vointi onneksi yöt tulee nukuttua hyvin ja kipuja ei pahemmin ole.. mitä nyt välillä painaa häjysti johonki, mutta muuten ok. Liikkeet voimakkaita. Ensi viikolla synnytystapa ultra, sitä odotellessa.
September: Täälä kans kova sokeriahdistus.. ja kun ei sijaista kiinnosta niin olin toivonu, että eilen se " oma" täti olis ollu vähän kiinnostuneempi.. mutta aika yksin saa olla näiden huolien kanssa. Itse oon ollu tyytyväinen siitä, että 1h arvo menee vaan sillin tällöin yli, kun oon syönyt jotain herkkua tai pizzaa, hampurilaista jne.. eli saan sen kuitenkin valinnoilla ja tavallisella ruolla pysymään hyvin viitearvoissa.. mutta "oma" täti eilen sitten oikeen innostu puhumaan, että sä oot nyt kyllä suuressa vaarassa sairastua myöhemmin aikuisiän diabetekseen.. joo pitää varmaan paikkaansa, mutta en ehkä haluais nyt sitä murehtia.. : /
Seksielämästä: Mitä se on? Ei vaan ei oo oikeen sitä tällä hetkellä. Aluksi pelotti kaikki mahanippailut niin, että kun oli aikeita niin se monesti tyssäs "pelkoon" ja meillä se perheen perustaminen meni jo niin yrittämisen puolelle.. eli varmaan pieni helpotus ollu molemmille.. ;) Nyt miehestä tuntuu niin hurjalta, kun vauva alkaa oleen sen verran iso ettei halua mennä kolkuttelemaan.. se ei osaa ajatella pelkästään mua vaan se on aina minä ja vauva. Molemmille kuitenkin ollut ok.. Viime kerralla tunsin itseni jo niin kömpelöksi ettei se senkään takia ollut enää niin mukavaa.. Sitä odotellessa, että taas.. :) Ollaan paljon puhuttu asiasta eli ei oo ongelma meille. Muuta läheisyyttä kuitenkin on! : D
Synnytys: Varasin ajan pelkopolille.. vaikka en koe mitään kovaa pelkoa, mutta haluan päästä juttelemaan kätilön kanssa ennen synnytystä. Jotenki vielä ei oikeen edes käsitä lähestyvää synnytystä, että se alkaa oleen oikeesti aika lähellä. Kovasti ollut toiveissa, että saisi syntyä pari viikkoa aiemmin.. nyt toiveena on se, että pääsen mummun hautajaisiin ennen kuin h-hetki koittaa. Äitiysloman eka päivä jäi kyllä ikuisesti muistiin, kun suru uutinen saapui samana päivänä. Onneksi kuitenkin asun samalla paikkakunnalla niin varmasti pääsee hautajaisiin, jos ei vaan satu oleen laitoksella juuri silloin. Surusta huolimatta pitää nyt yrittää keskittyä vauvaan ja omaan jaksamiseen.
Nyt on anoppilassa käyty ottamassa neuvoja lapsen hoitoon. Oli taas niin innolla neuvomassa, vaikkei edes tiedä meidän tyttösen tapoja. Harjoitellaan vaipattomuutta, niin kertoo, ettei vielä saa ottaa yövaippaa pois. (en varmaan tiennyt, kun aamulla vaippa lainehtii). Ja tietysti paljon muutakin ohjeita tuli. Olisi kuulemma syksyllä vauvan syntymän aikoihin vietävä esikko sinne mummolaan viikoksi hoitoon, että saadaan olla tulokkaan kanssa rauhassa. Muuten juu, mutta mummo ei pärjää tyttösen kanssa, kun nytkin antoi sotkea sokeriastian kanssa (lapioida sokeria suoraan suuhun yhteisellä lusikalla), ruokapöydässä meinasi tarjoilla omalla lusikallaan lapsen suuhun ruokaa ja siis myös ne omat karies-bakteerinsa. Vahdinta tosiaan petti pahasti, kun antoi vielä räplätä muurahaisansaa (se myrkyllinen muovilaatikko) ja sitten huuteli ukkia käsiä pesemään. Lisäksi opetti, kuinka voi kiivetä keittiöjakkaralle seisomaan ja katsomaan ikkunasta (onneksi meillä ei ole keittiöjakkaraa). Ja tämän lisäksi kertoo, että lapsi on häiriintynyt, kun huutaa nukkumaan käydessään, eikä nuku koko yötä. Kaipa lasta itkettää, kun vieraassa paikassa jää yksin nukkumaan, eikä nuku yhtäjaksoisesti koko yötä (tosin heräilee kotonakin).Ja mummohan tietysti saisi lapsen nukkumaan yksin ollessaan. Välimatkaa kodin ja mummolan välillä on 200km, joten ihan äkkiä ei voisi edes hakemaan mennä. Mummo tietysti loukkaantui, kun en suostunut siihen viikkoon heillä. On kuulemma jo sänkykin valmiina odottamassa olohuoneessa kumisevan kaappikellon vieressä. Ja kun olen pitkän harjoituksen tuloksena saanut lapsen leikkimään nätisti kaikkialla muualla paitsi keittiössä, niin pyytää ihan ehdoin tahdoin ja monta kertaa lapsen HEITTÄMÄÄN PALLOA keittiöön kesken ruoanlaiton!!! Raskaudestakin tämä pikkupitäjän tietotoimisto oli tosi kiinnostunut. Vieläkään en ole suostunut kertomaan virallista laskettua aikaa, ettei lasketun ajan tietämissä tule soittoja päivittäin. Ensimmäiseksi kyseli turvotukset, painonnousun ja voinnin muuten. Mitään en viitsinyt kertoa, kun kuitenkin tieto löytyy sen jälkeen kaikilta sen kylän tutuilta ja puolitutuilta. ...Mutta onneksi ei nyt enää tartte sinne matkata ennenkuin joskus kevättalvella näyttämään lapsukaista. Oli muutenkin pitkä matka, selkää kävi jomottelemaan paikallaan istuminen autossa yli kaksi tuntia ja päivälläkään kun ei kerinnyt oikaisemaan sängylle, niin jopas illalla taas kolotti mukavasti. Hyvät tyynytkin oli kadonneet ja tilalla oli kaksi pientä lisua liian pehmeällä patjalla. Mutta jospa ne ensi kertaan löytyvät takaisin. Mutta se viikonlopusta.
Eilen oli mukava iltapäivä hyvässä seurassa. Oli 2v tyttönen ja hänen äitinsä, jolla laskettu aika lokakuulla. Mukava oli kuulumisia vaihtaa pitkästä aikaa ja tyttöset melkein nätisti leikkivät keskenään. Tänään sadepäivää vietetty pistäytymällä kampaajalla. Lapsosen tukka leikattu siistiksi sunnuntain synttärilounasta varten. Itsellä kampaaja huomenna ja tarkoitus olisi vähän hiuksia leikellä, jospa vaikka ei tarvitsisi sitten enää ennen ristiäisiä kävästä.
Syksykin se alkaa tulla, esikoisen kerho alkaa jo kahden viikon päästä ja perhekerho samalla viikolla. Syyskuun alussa alkaa sitten muskarikin ja syksyn ohjelma siis aikataulutettu tiistaista torstaihin. Mutta katsotaan, miten se arki alkaa rullaamaan pienen herran syntymän jälkeen. :D ...Sitä H-hetkeä odotellessa...
Raskaudessa ei mitään erityistä tällä erää. Tosi harvinaista tuntuu olevan nuo raskausvaivatkin. Satunnaista närästystä ja se selän väsyminen seisomisesta ja istumisesta. Yön unettomat tunnit vaivaa välillä, mutta sitten nukutaankin esikon kanssa kunnon päikärit. Ja välillä sellainen "yleisväsymys", ettei oikein mitään jaksaisi tehdä. Mutta loppusuorallahan tässä jo ollaan. Realistina odottelen, että 3-5 viikkoa enää. :)
Eilen oli mukava iltapäivä hyvässä seurassa. Oli 2v tyttönen ja hänen äitinsä, jolla laskettu aika lokakuulla. Mukava oli kuulumisia vaihtaa pitkästä aikaa ja tyttöset melkein nätisti leikkivät keskenään. Tänään sadepäivää vietetty pistäytymällä kampaajalla. Lapsosen tukka leikattu siistiksi sunnuntain synttärilounasta varten. Itsellä kampaaja huomenna ja tarkoitus olisi vähän hiuksia leikellä, jospa vaikka ei tarvitsisi sitten enää ennen ristiäisiä kävästä.
Syksykin se alkaa tulla, esikoisen kerho alkaa jo kahden viikon päästä ja perhekerho samalla viikolla. Syyskuun alussa alkaa sitten muskarikin ja syksyn ohjelma siis aikataulutettu tiistaista torstaihin. Mutta katsotaan, miten se arki alkaa rullaamaan pienen herran syntymän jälkeen. :D ...Sitä H-hetkeä odotellessa...
Raskaudessa ei mitään erityistä tällä erää. Tosi harvinaista tuntuu olevan nuo raskausvaivatkin. Satunnaista närästystä ja se selän väsyminen seisomisesta ja istumisesta. Yön unettomat tunnit vaivaa välillä, mutta sitten nukutaankin esikon kanssa kunnon päikärit. Ja välillä sellainen "yleisväsymys", ettei oikein mitään jaksaisi tehdä. Mutta loppusuorallahan tässä jo ollaan. Realistina odottelen, että 3-5 viikkoa enää. :)
No niin, täällä on koko yön supistellut kipeästi, mutta epäsäännölisesti. Ensimmäinen tais tulla kymmenen aikaan illalla ja kun menin sänkyyn klo 23 niin alkoi supistelee tosi kipeästi, väliä oli 5-10 min. Päätin että sängyssä oon niin kauan kuin kestän, koska unta tarvis. Pari kertaa kävin vessassa ja nukahdin joskus 01 jälkeen. Heräsin uudelleen klo 3 ja edelleen supisteli. Olin ihan pihalla koska olin nähnyt unta että supistelee ja olin matkalla sairaalaan. No, tämän jälkeen sain nukuttua ehkä sellasia puolen tunnin pätkiä ja koko ajan supisteli. Tosin välit harveni. Puol viisi mies kävi antaa pojalle velliä ja silloin äkäisesti kuulemma murisin sille, ettei missään nimessä lähde töihin ilman että ilmoittaa mulle, pelkäsin että nukahdan ja se antaa mun nukkua. Se oli ihan ihmeissään..mitä mä sekoilen keskellä yötä. ;) No, nousin miehen kanssa kuudelta ja silloin vielä tuntui supistus sängyssä ja kun nousin ylös niin katosivat reiluksi tunniksi. Nyt on tullut ehkä sillä 20-30 min välein, eli pistin miehen töihin (meni normaalista poiketen autolla). Pojan vien tunnin päästä päiväkotiin ja omasta jaksamisesta huolestuneena yritän mennä sitte nukkumaan. Pitäis tosin ulkoiluttaa koira, eli saa nähdä tekeekö päiväkotikeikka ja koiranulkoilutus mitään näihin suppareihin. Täytyy kyllä todeta että jos nyt ihan oikee synnytys on tekeillä mitä tosin arvelen, niin ei mitenkään ideaalina alkanut. Oon siis nukkunut max. 4 tuntia. Esikoisesta sentään ol suht säännöllisiä heti ja viisi tntia niiden säännöölisten jälkeen meni limatulppa. No, tässä siis voi mennä näi uudelleen synnyttäjänä kaikki ihan muutamasta tunnista kait useisiin päiviin... Jeps, nyt suihkuun ja laittaa poika valmiiiksi. :)