Oho, täällähän alkaa tapahtua! Onnea Onskille ja Tuisku12: tsemppiä tulevaan! :)
Meillä on ollut nyt yksi "väärä hälytys" kovista supistuksista jotka kesti noin tunnin. Siinä sitten jäi ravintolassa ruuat syömättä kun peruttiin tilaus ja piti lähteä kotiin. Niin kipeetä se teki, vähän siis esimakua tulevasta. Mutta kyllä siinä tuli sellanen olo, että nytkö se syntyy. Ja alko kyllä rehellisesti vähän pelottamaan. Huh! Jatketaan odottelua siis :)
Elokuun ehtoisat jutut
- Ketjun aloittaja hanhikki
- Aloituspäivämäärä
Kovasti onnea Onskille!
Täytyy vähän omasta puolesta hurrata tuolle miehelle. Nyt on mennyt kokonainen viikko eikä se ole kertaakaan lähtenyt pubiin! Perjantaina vähän ruikutti kun mieli tekis, mutta ei pääse. Ei kuitenkaan mitään sen isompaa. Tosin keskiviikkona herralla on synttärit joten sillon on taas jotain baareilua tiedossa, mutta ehkä mä yhdet synttärit kestän... Ja ensi sunnuntaina työkaverit aikoo järjestää sille jotkut yhdistetyt synttäripippalot ja bileet lapsen saamisen kunniaksi. Ehkä sekin vielä menettelee. Sen jälkeen saa kyllä keskittyä kotona olemiseen! Kännispäin nimittäin ei ole synnärille mitään asiaa ja selkäänsä saa jos ei silloin ole kunnossa kun jotain tapahtuu ;)
Mua rupee ihan jännittään teidän muitten puolesta kun la:t on niin liki... Itse taidan vielä joutua odottelemaan jonkun tovin. Ihanaa saada vauvauutisia tosin ja päästä lukemaan synnytyskertomuksia tuohon toiseen ketjuun sitten.
Täytyy vähän omasta puolesta hurrata tuolle miehelle. Nyt on mennyt kokonainen viikko eikä se ole kertaakaan lähtenyt pubiin! Perjantaina vähän ruikutti kun mieli tekis, mutta ei pääse. Ei kuitenkaan mitään sen isompaa. Tosin keskiviikkona herralla on synttärit joten sillon on taas jotain baareilua tiedossa, mutta ehkä mä yhdet synttärit kestän... Ja ensi sunnuntaina työkaverit aikoo järjestää sille jotkut yhdistetyt synttäripippalot ja bileet lapsen saamisen kunniaksi. Ehkä sekin vielä menettelee. Sen jälkeen saa kyllä keskittyä kotona olemiseen! Kännispäin nimittäin ei ole synnärille mitään asiaa ja selkäänsä saa jos ei silloin ole kunnossa kun jotain tapahtuu ;)
Mua rupee ihan jännittään teidän muitten puolesta kun la:t on niin liki... Itse taidan vielä joutua odottelemaan jonkun tovin. Ihanaa saada vauvauutisia tosin ja päästä lukemaan synnytyskertomuksia tuohon toiseen ketjuun sitten.
Onnea Tuisku ja Onski! :) Pääsitte ekoina "perille". :) Täällä nyt ei vielä mitään tuohon viittaavaakaan ole tapahtunut. Kohdunkaulaa se 2cm ja kohdunsuu pehmeähkö viikko sitten. Välillä painaa kovasti tuonne alas, mutta vielä se siellä kestää. Ja sais ens viikonlopun yli kestääkin, kun on juhlittavana esikon 3v-synttärit. Pitäisi siis tällä viikolla siivoilla ja leipoa jonkin verran. Onneksi mies on tänään lähtenyt työkamun kyydillä töihin, niin päästiin esikon kanssa kaupalle autolla. Eikä tarvinnut rattaissa kuljettaa isoja määriä ostoksia. Käytiinpä samalla ravintolassa syömässä ja kelalla valittamassa virheellisestä päätöksestä. Ja apteekista hakemassa apua mun nuhanenälle, kun meinaa toista kierrosta ottaa tuo pari viikkoa sitten löytynyt pöpönen. Isäntä ja tyttö jo "tokakierroksen" potivatkin, joten kai se on minunkin podettava. Raskausviikkoja takana 36+0, eli kohta voisi alkaa jotain tapahtua täälläkin. Kovasti olen kuullut arvailuja sukupuolesta vatsan muodon perusteella, tällä hetkellä eniten veikataan poikaa. Ja isohan tuo maha alkaa jo olla, tosin uskoisin, että jos olisin pidempi, niin ei niin isolta maha vaikuttaisi. On vaan tehokkaasti tiellä teen sitten mitä vaan ja heti "urheilusuorituksen" jälkeen harjoitussupistuksia kovasti. Luulin jo menneellä viikolla, että jotain ois alkanut tapahtua, kun maha rupesi sillai spontaanisti löystymään, kuten esikonkin aikaan oli juuri ennen synnytystä, mutta vielä ainakaan ei sen enempää ole tapahtunut. Viikon päästä neuvolaan ja jospa sitten jo olisi jotain uutisia enemmän.
Nyt pitäisi lähteä herättelemään tuo esikko tuolta yläkerrasta, kun meinaa muuten nukkua koko päivän. Saisi sitä unta riittää iltaankin. :) Ja sitten ulos pihalle auringonpaisteeseen. Huomiseksi kuitenkin on luvattu tehokasta vesisadetta ja kerhomatka kävellen olisi edessä. :)
Lisää vain nyt näitä hyviä uutisia meille kaikille. :) Päästään kohta kaikki halimaan tuhisevaa kääröä sylissä.
Nyt pitäisi lähteä herättelemään tuo esikko tuolta yläkerrasta, kun meinaa muuten nukkua koko päivän. Saisi sitä unta riittää iltaankin. :) Ja sitten ulos pihalle auringonpaisteeseen. Huomiseksi kuitenkin on luvattu tehokasta vesisadetta ja kerhomatka kävellen olisi edessä. :)
Lisää vain nyt näitä hyviä uutisia meille kaikille. :) Päästään kohta kaikki halimaan tuhisevaa kääröä sylissä.
SweetSeptember
Jostain jotain jo tietävä
Hui, elämme jännittäviä aikoja, kun pikkuisia on viimein alkanut tulla tähän maailmaan! Ihanaa :)
Toivon mukaan itsekin pääsisi pian siihen porukkaan, jolta homma olisi näiltä osin ohi :))
Tänään kävin neuvolassa, ei mitään uutta siltä suunnalta. Terkkari päätti kuitenkin varata mulle neuvolalääkärin viikon päähän tiistaille. En oikein tiedä miksi hän koki sen tarpeelliseksi, mutta samapa tuo mulle. Puhui vain jotain, että lääkäri voisi tarkistaa lapsiveden määrän ja vauvan voinnin ultrassa ja mahdollisesti tehdä sisätutkimuksen.
Noh, mielenkiinnolla katson, että päästäänkö tässä ensi viikkoon.
Viime viikosta lähtien on ollut supistuksia taas tiuhempaan ja nyt tosiaan jo niitä kivuliaitakin. Tänään on iltapäivästä saakka supistellu lähes jatkuvasti (vuoroin kivuttomia ja aavistuksen kivuliaampiakin). Tälläkin hetkellä kiristää niin, että se tuntuu kurkussa asti. Pikkuinen on liikkunu lähes taukoomatta jo useamman tunnin. Taitaa olla aika tukalat oltavat noiden supistusten keskellä, ettei siellä nukuttua saa.
Miehen kanssa otettu melkoinen loppurutistus kodin suhteen ja yritetty saada valmista vauvan tuloa varten. Vielä olisi jonkin verran puuhattavaa, jos näiltä supistuksilta nyt saisi mitään edes tehtyä.
Noooh... Päivä kerrallaan ja jännitys persiissä, että millon se lähtö koittaa :)
Toivon mukaan itsekin pääsisi pian siihen porukkaan, jolta homma olisi näiltä osin ohi :))
Tänään kävin neuvolassa, ei mitään uutta siltä suunnalta. Terkkari päätti kuitenkin varata mulle neuvolalääkärin viikon päähän tiistaille. En oikein tiedä miksi hän koki sen tarpeelliseksi, mutta samapa tuo mulle. Puhui vain jotain, että lääkäri voisi tarkistaa lapsiveden määrän ja vauvan voinnin ultrassa ja mahdollisesti tehdä sisätutkimuksen.
Noh, mielenkiinnolla katson, että päästäänkö tässä ensi viikkoon.
Viime viikosta lähtien on ollut supistuksia taas tiuhempaan ja nyt tosiaan jo niitä kivuliaitakin. Tänään on iltapäivästä saakka supistellu lähes jatkuvasti (vuoroin kivuttomia ja aavistuksen kivuliaampiakin). Tälläkin hetkellä kiristää niin, että se tuntuu kurkussa asti. Pikkuinen on liikkunu lähes taukoomatta jo useamman tunnin. Taitaa olla aika tukalat oltavat noiden supistusten keskellä, ettei siellä nukuttua saa.
Miehen kanssa otettu melkoinen loppurutistus kodin suhteen ja yritetty saada valmista vauvan tuloa varten. Vielä olisi jonkin verran puuhattavaa, jos näiltä supistuksilta nyt saisi mitään edes tehtyä.
Noooh... Päivä kerrallaan ja jännitys persiissä, että millon se lähtö koittaa :)
Als83
Oman äänensä löytänyt
Hei mammat :)
Niinkun näkyy niin täällä on kovin hiljaista, koska suurinosa on tuolla Facebookin ryhmässä niin siellä me kaikki joka päivä rupatellaan. On tämä "yhteisö" jäänyt vähälle.
Eli jos joku haluaa sinne vielä liittyä niin laittakaa mulle nimenne (facebook nimenne) viestinä täällä ja lisäilen teidät mukaan.
Vauvojakin taitaa olla jo kuusi vai joko enempikin...
Mutta jos jotain kiinnostaa niin tuolla facessa käy keskustelut kiivaana :)
Niinkun näkyy niin täällä on kovin hiljaista, koska suurinosa on tuolla Facebookin ryhmässä niin siellä me kaikki joka päivä rupatellaan. On tämä "yhteisö" jäänyt vähälle.
Eli jos joku haluaa sinne vielä liittyä niin laittakaa mulle nimenne (facebook nimenne) viestinä täällä ja lisäilen teidät mukaan.
Vauvojakin taitaa olla jo kuusi vai joko enempikin...
Mutta jos jotain kiinnostaa niin tuolla facessa käy keskustelut kiivaana :)
Als83: Laitoin sulle viestiä tosta Facebookista. Jotenkin en oo edes huomannut minkäänlaisen ryhmän olemassaoloa vaikka siitäkin on varmaan täällä puhuttu. Hyvä minä.
Vauva alkaa painaa tosi alas ja anopinkin mielestä maha on viikossa humpsahtanut vähän alemmas. Hän veikkasi että vauva saapuisi ennen laskettua aikaa, parin viikon päästä jo. Oi niin toivoisin että pitäisi paikkansa. Tuun hulluksi näitten jatkuvien kipujen kanssa ja ajatuskin kauhistuttaa että tätä pitäisi kestää vielä mahdollisesti jopa 6 viikkoa jollei vauva suostu tulemaan ulos itsekseen. Ei saa nukuttua kuin maksimissaan tunnin pätkiä kun jo herää kipuun, milloin mikäkin sattuu. Ulos ei tahdo päästä, iltapäivä kaupungilla miehen kanssa kerran viikossa on jo sellainen ponnistus että huh huh... Ei sitä vauvankaan kanssa elämä varmaan niin rentouttavaa ole, mutta voi jopa olla mahdollisuus että saan nukkua vähän pidempiä pätkiä ja mieskin voi tehdä osansa ja antaa mun nukkua joskus. Voisin ehkä jopa päästä kotoa pois kun pääsee kävelemään. Kauheaa avautumista taas, anteeksi, mutta kun vain on pakko johonkin päästä avautumaan.
Vauva alkaa painaa tosi alas ja anopinkin mielestä maha on viikossa humpsahtanut vähän alemmas. Hän veikkasi että vauva saapuisi ennen laskettua aikaa, parin viikon päästä jo. Oi niin toivoisin että pitäisi paikkansa. Tuun hulluksi näitten jatkuvien kipujen kanssa ja ajatuskin kauhistuttaa että tätä pitäisi kestää vielä mahdollisesti jopa 6 viikkoa jollei vauva suostu tulemaan ulos itsekseen. Ei saa nukuttua kuin maksimissaan tunnin pätkiä kun jo herää kipuun, milloin mikäkin sattuu. Ulos ei tahdo päästä, iltapäivä kaupungilla miehen kanssa kerran viikossa on jo sellainen ponnistus että huh huh... Ei sitä vauvankaan kanssa elämä varmaan niin rentouttavaa ole, mutta voi jopa olla mahdollisuus että saan nukkua vähän pidempiä pätkiä ja mieskin voi tehdä osansa ja antaa mun nukkua joskus. Voisin ehkä jopa päästä kotoa pois kun pääsee kävelemään. Kauheaa avautumista taas, anteeksi, mutta kun vain on pakko johonkin päästä avautumaan.
Heippa kaikille, iik, jo viikko 36 pyörähti käyntiin! Mihin aika katosi? :)
Pitäisi varmaan koputtaa puuta mutta tihentyneitä yöheräämisiä lukuunottamatta viimeiset 4 viikkoa ovat olleet ihan luksusta aiempaan verrattuna. Toki supistelee entistä useammin, joskaan ei vielä kipeästi ja vauvan poratessa päätään lähtökuoppiin on koko lantionseutu välillä kuin tulessa mutta muuten... En valita :)
Viimeisin lääkärineuvola käyty ja tyttönen painaa tällä hetkellä 3,5kg eli syntymäpainoksi veikataan reilusti yli neljää kiloa. :)
Laitoin taas Alsille viestiä siitä facebook-ryhmästä, olisi kiva päästä mukaan sinne jos siellä on aktiivisempaa kuin täällä :)
Pitäisi varmaan koputtaa puuta mutta tihentyneitä yöheräämisiä lukuunottamatta viimeiset 4 viikkoa ovat olleet ihan luksusta aiempaan verrattuna. Toki supistelee entistä useammin, joskaan ei vielä kipeästi ja vauvan poratessa päätään lähtökuoppiin on koko lantionseutu välillä kuin tulessa mutta muuten... En valita :)
Viimeisin lääkärineuvola käyty ja tyttönen painaa tällä hetkellä 3,5kg eli syntymäpainoksi veikataan reilusti yli neljää kiloa. :)
Laitoin taas Alsille viestiä siitä facebook-ryhmästä, olisi kiva päästä mukaan sinne jos siellä on aktiivisempaa kuin täällä :)
Juu, rv 36+2 meneillään jo ja kovasti odotan pääsyä tosi toimiin. Ens maanantaina neuvolaan. Sitä ennen viikonloppuna juhlitaan tyttösen 3v-synttäreitä. ...Nekin jälleen useamman päivän juhlat, kun ei kaikki vieraat pääse samana päivänä. Siis leipomaan vaan. Kakkua, kinkku-kasvispiirakkaa ja keksit paketista. Perjantaina käy ekat vieraat sekä yks opiskelukaveri poikiensa kanssa, heille varmaan tarjoilen pikkupizzoja suolaisena ja jäätelökakkua makeana keksien kanssa. Sunnuntaille sitten oikea kakku ja kinkku-kasvispiirakka sekä keksit. Ja jos puhtia riittää, niin ens viikolla vois pitää vielä "kaverisynttärit", kun on muutama sellainen kamu, jonka kanssa enemmänkin ollaan yhdessä ja tytötkin tykkää leikkiä. Sen jälkeen oisin kyllä jo ihan kypsä laitokselle. Ja vois jättää väliin tuon viimeisen varatun äitipolikäynnin, joka ajallisesti ois pitänyt olla jo tällä viikolla, mutta ei ole kyytiä "isoon kaupunkiin" tarjolla, eikä esikolle hoitajaa. On siis sitten vasta 38+0, tosin toivon, ettei enää tartteis. Supistuksia ei vielä ole ollut, mutta välillä lapsi painaa päällään tosi kipeästi tuonne alas, venyttää kudoksia ja lantiota ihan tosissaan. Ja hyvin herkästi tulee niitä harjoitussupistuksia. Vieläkö toiset mittaatte sokereita? Meillä sanovat äitipolilla, että viikot 27-35 ois ne kaikkein kriittisimmät ja just nyt, kun ajattelin, että riittää tuo mittaaminen, niin rupee tulemaan niitä himpun korkeita arvoja. No jospa se enteilis sitä, että tuo pieni ois tulossa jo pois. Tähän asti kun on saanut syödä mitä vain, eikä viisari ole värähtänyt mittarissa.
Tänään tai perjantaina pitäis siivota, niin ois sit siistiä synttäreillä. :) Mutta kaikki aikanaan, kunhan mies tulee kotia töistä. Kohta herättämään tyttönen päikkäreiltä, kun ei tartte nukkua tuntia pidempään. Oli taas tosi väsynyt ja piti tunnin verran kiukutella ennenkuin nukkumatti voitti. Eilen jätti unet väliin kokonaan ja ihan mahdoton ipana oli jo heti viidestä eteenpäin, riehuu, huutaa, tekee tyhmiä ja kiellettyjä juttuja... Siis ei vielä voi jättää päikkäreitä väliin, ei. Vaikka tyttönen uskoo itse olevansa niin iso, että voisi jättää ne pois. Mutta näillä mietteillä tätä syyspäivää eteenpäin ja ensi kuuta innolla odottaen.
FB-ryhmä: Als83 laitoin viestiä, jospa kohta pääsisin ryhmään. :)
Tänään tai perjantaina pitäis siivota, niin ois sit siistiä synttäreillä. :) Mutta kaikki aikanaan, kunhan mies tulee kotia töistä. Kohta herättämään tyttönen päikkäreiltä, kun ei tartte nukkua tuntia pidempään. Oli taas tosi väsynyt ja piti tunnin verran kiukutella ennenkuin nukkumatti voitti. Eilen jätti unet väliin kokonaan ja ihan mahdoton ipana oli jo heti viidestä eteenpäin, riehuu, huutaa, tekee tyhmiä ja kiellettyjä juttuja... Siis ei vielä voi jättää päikkäreitä väliin, ei. Vaikka tyttönen uskoo itse olevansa niin iso, että voisi jättää ne pois. Mutta näillä mietteillä tätä syyspäivää eteenpäin ja ensi kuuta innolla odottaen.
FB-ryhmä: Als83 laitoin viestiä, jospa kohta pääsisin ryhmään. :)
FB-ryhmä: Sääli, jos keskustelu täällä tyrehtyy kokonaan FB-ryhmän takia. En näe tässä foorumissa mitään vikaa, on helppo kirjoittaa pitkästi (kun siitä kerran tykkää) ja lukea pitempiäkin avautumisia/selostuksia.
Pinky: Kurjaa, että kivut vaivaavat. Toisaalta olisi vauvan kannalta parasta pysytellä muhimassa vielä hetken (vaikka 37+0 jälkeen lasketaankin raskaus täysaikaiseksi), mutta uskon kyllä, että tuollaista olotilaa on paha jaksaa. Pidetään peukkuja!
Tiiulii: Mä olen vielä mittaillut sokereita suht uskollisesti. Toi rv 27-35 on varmaan siitä riskaabelein aika, että jos vauva silloin pääsee kasvamaan liiaksi, niin vahinkohan on jo tapahtunut eikä sitä voi enää viimeisillä viikoilla perua. Jos taas vauva on pysynyt normaalikokoisena tai pienempänä rv 35 asti, niin käsittääkseni sen kovin mahdollinen kasvuvauhti viimeisinä viikkoina on 200 g per viikko, eli alle 3-kiloinen vauva ehtii "pahimmillaankin" kiriä vain vähän yli nelikiloiseksi rv 42 mennessä. Vaikka mulle ei viikko sitten tehdyssä painoarviossa lupailtu kuin korkeintaan keskikokoista vauvaa, niin pyrin pitämään sokerit kurissa koko loppuajan ihan senkin vuoksi, ettei ne verensokeripiikit ole vauvallekaan varmaan hyväksi.
Oma napa: Olo tukaloituu pikkuhiljaa. Viime yönä heräsin närästykseen, se oli yllättävää kyllä eka närästys koko raskauden aikana (joten siitä ei varsinaisesti kehtaa valittaa...). Otin yhden Rennien ja kohotin sängyn pääpuolta tyynykasan avulla. Kun lopulta sain unen päästä kiinni, niin nukuinkin loppuyön niska kenossa ja ilmeisesti patjanpuoleinen lonkka huonossa asennossa, koska aamulla heräsin ihan rampana :-( Onneksi olo vähän vetreytyi päivän mittaan, mutta onhan noita kolotuksia tullut lisää, ja iltaisin vaapun kuin pingviini. Yöunet on nyt rv 33-38 olleet tosi hyvät tällaiselle kroonisesta unihäiriöstä kärsivälle, voi kunpa ne eivät kauheasti ehtisi huonontua ennen synnytystä! Jotenkin tuntuu, että varmaan mennään reilusti yli lasketun ajan. Olen siinä käsityksessä, että odottajan "kuuluu" voida surkeasti viimeiset ajat, eikä mulla ole siihen nähden vielä tarpeeksi kurja olo ;-) Eli vaikka periaatteessa voikin jo alkaa tapahtua, niin en oikein usko.
Pinky: Kurjaa, että kivut vaivaavat. Toisaalta olisi vauvan kannalta parasta pysytellä muhimassa vielä hetken (vaikka 37+0 jälkeen lasketaankin raskaus täysaikaiseksi), mutta uskon kyllä, että tuollaista olotilaa on paha jaksaa. Pidetään peukkuja!
Tiiulii: Mä olen vielä mittaillut sokereita suht uskollisesti. Toi rv 27-35 on varmaan siitä riskaabelein aika, että jos vauva silloin pääsee kasvamaan liiaksi, niin vahinkohan on jo tapahtunut eikä sitä voi enää viimeisillä viikoilla perua. Jos taas vauva on pysynyt normaalikokoisena tai pienempänä rv 35 asti, niin käsittääkseni sen kovin mahdollinen kasvuvauhti viimeisinä viikkoina on 200 g per viikko, eli alle 3-kiloinen vauva ehtii "pahimmillaankin" kiriä vain vähän yli nelikiloiseksi rv 42 mennessä. Vaikka mulle ei viikko sitten tehdyssä painoarviossa lupailtu kuin korkeintaan keskikokoista vauvaa, niin pyrin pitämään sokerit kurissa koko loppuajan ihan senkin vuoksi, ettei ne verensokeripiikit ole vauvallekaan varmaan hyväksi.
Oma napa: Olo tukaloituu pikkuhiljaa. Viime yönä heräsin närästykseen, se oli yllättävää kyllä eka närästys koko raskauden aikana (joten siitä ei varsinaisesti kehtaa valittaa...). Otin yhden Rennien ja kohotin sängyn pääpuolta tyynykasan avulla. Kun lopulta sain unen päästä kiinni, niin nukuinkin loppuyön niska kenossa ja ilmeisesti patjanpuoleinen lonkka huonossa asennossa, koska aamulla heräsin ihan rampana :-( Onneksi olo vähän vetreytyi päivän mittaan, mutta onhan noita kolotuksia tullut lisää, ja iltaisin vaapun kuin pingviini. Yöunet on nyt rv 33-38 olleet tosi hyvät tällaiselle kroonisesta unihäiriöstä kärsivälle, voi kunpa ne eivät kauheasti ehtisi huonontua ennen synnytystä! Jotenkin tuntuu, että varmaan mennään reilusti yli lasketun ajan. Olen siinä käsityksessä, että odottajan "kuuluu" voida surkeasti viimeiset ajat, eikä mulla ole siihen nähden vielä tarpeeksi kurja olo ;-) Eli vaikka periaatteessa voikin jo alkaa tapahtua, niin en oikein usko.
SweetSeptember
Jostain jotain jo tietävä
Mua ainakin tympii, jos porukka on siirtyny sinne facebookin puolelle ;(
September: Mua on kanssa alkanu vaivata närästys öisin. Terkkari siitä kyselikin ja totes, että kyllä se viimestään tässä vaiheessa alkaa vaivata. Tosi ilkeetä herätä aamuyöstä siihen tunteeseen, että jotain on kurkussa nousemassa ylös. Tekis mieli röyhtästä, mutta pelkää että sieltä tosissaan nousis sillon jotain suuhun. En ole ite vielä ostanu vaivaan mitään.
Pari viikkoa olisi laskettuunaikaan ja vaikka jossain vaiheessa tuli tunne, ettei tän kanssa sinne asti päästä, niin nyt on tullu pelko, että yli mennään. Hitto vieköön...!
Olo on niin tukala :( Eilen käytiin anopin kanssa kaupoilla ja viimeiseksi reissuksi kyllä jäi. Liikkuminen oli niin hankalaa ja kivuliasta, ettei meinannu tulla shoppailusta mitään. Kotiin kun päästiin, niin totesin miehelle, että enää en lähde mihkään ellei ole ihan pakko.
Eilen illalla huomasin välilihaa öljytessäni, että mun alapää on ihan turvoksissa.
Ihmettelin kun tuntu niin oudolta paikat ja sitten tosiaan pistin merkille, että häpyhuulet oli ihan turvoksissa. Tiedä sitten mistä on kyse, mutta toivon mukaan se nyt olisi jonkinlainen merkki siitä, että hetki on lähellä.
Eli jos kurja olo on merkki siitä, että kohta tulee lähtö, niin minä alan kyllä kaivaa lähtökuoppia valmiiksi. En meinaan usko, että olo voisi tästä enää kurjemmaksi muuttua :D
September: Mua on kanssa alkanu vaivata närästys öisin. Terkkari siitä kyselikin ja totes, että kyllä se viimestään tässä vaiheessa alkaa vaivata. Tosi ilkeetä herätä aamuyöstä siihen tunteeseen, että jotain on kurkussa nousemassa ylös. Tekis mieli röyhtästä, mutta pelkää että sieltä tosissaan nousis sillon jotain suuhun. En ole ite vielä ostanu vaivaan mitään.
Pari viikkoa olisi laskettuunaikaan ja vaikka jossain vaiheessa tuli tunne, ettei tän kanssa sinne asti päästä, niin nyt on tullu pelko, että yli mennään. Hitto vieköön...!
Olo on niin tukala :( Eilen käytiin anopin kanssa kaupoilla ja viimeiseksi reissuksi kyllä jäi. Liikkuminen oli niin hankalaa ja kivuliasta, ettei meinannu tulla shoppailusta mitään. Kotiin kun päästiin, niin totesin miehelle, että enää en lähde mihkään ellei ole ihan pakko.
Eilen illalla huomasin välilihaa öljytessäni, että mun alapää on ihan turvoksissa.
Ihmettelin kun tuntu niin oudolta paikat ja sitten tosiaan pistin merkille, että häpyhuulet oli ihan turvoksissa. Tiedä sitten mistä on kyse, mutta toivon mukaan se nyt olisi jonkinlainen merkki siitä, että hetki on lähellä.
Eli jos kurja olo on merkki siitä, että kohta tulee lähtö, niin minä alan kyllä kaivaa lähtökuoppia valmiiksi. En meinaan usko, että olo voisi tästä enää kurjemmaksi muuttua :D
SweetSeptember: Näköjään meillä on lasketut ajat 2 päivän välein - jännä nähdä, kumpi kerkeää ensin! (Mä tosin tiedän gynekologilla käynnin ja ovulaatiotestien tekemisen perusteella aika tarkkaan, että ovulaatio oli vasta lauantaina, mutta myöhemmässä ultrassa laskettu aika siirrettiin jo keskiviikolle.) Onko sulla vauvan pää jo kiinnittynyt? Kävin maanantaina neuvolassa ja terkkari totesi pään olevan vielä liikkuva. Tunnen alapäässä painetta ja vihlomista vain hetkittäin, joten varmaan oli oikeassa.
Oletko muuten ajatellut kokeilla jotain omahoitokonsteja h-hetken saapumisen nopeuttamiseen? Mä olen kuullut pari kiinnostavaa kokemusta vyöhyketerapiasta ja mietinkin, pitäiskö mennä... Kuulemma sen avulla voi parhaimmillaan luonnollisella tavalla avittaa synnytyksen käynnistymistä ja tehostaa supistuksia, mutta vain jos aika on jo kypsä ja sekä äiti että vauva ovat siihen valmiita. Mun kaveri kävi viikkoa ennen laskettua aikaa ja laskettuna päivänä, sanoi hoidon tuntuneen tosi tehokkaalta, ja synnytys meni rv 40+2 todella nopeasti ja helposti. Juon myös vadelmanlehtiteetä, sen tarkoitus olisi vahvistaa kohtulihasta --> tehostaa supistuksia --> tehokkaampi avautumisvaihe ja reippaampi synnytys. (Huomaa siis, että pelkään synnytyksessä eniten piiiiiitkää ja tehotonta avautumisvaihetta, jonka jälkeen olen ihan puhki ja ponnistusvaiheessa joudutaan avittamaan prosessia kaikin mahdollisin lääkkeellisin ja instrumentaalisin konstein, enkä silti saa vauvaa ulos, ja lopulta joudutaan tekemään hätäsektio ja pelkäämään tuliko hapenpuute.)
Närästyksestä: Mua on takavuosina närästänyt ajoittain paljonkin, mutta nyt raskaana se ei yllättäin ole vaivannut ennen viime yötä. Rennieitä kuitenkin löytyi laatikosta, ja koska ovat turvallisia, totesin yöllä että parempi napata yksi kuin kärvistellä pahenevan poltteen kanssa. Mulla närästys tuntuu ei niinkään kurkkua kohti nousevana "palana" vaan kipuna ruokatorven alaosassa. Ekaa kertaa kun mua aikoinaan närästi, luulin sitä jonkin aikaa keuhkoputkentulehdukseksi :-D
Oletko muuten ajatellut kokeilla jotain omahoitokonsteja h-hetken saapumisen nopeuttamiseen? Mä olen kuullut pari kiinnostavaa kokemusta vyöhyketerapiasta ja mietinkin, pitäiskö mennä... Kuulemma sen avulla voi parhaimmillaan luonnollisella tavalla avittaa synnytyksen käynnistymistä ja tehostaa supistuksia, mutta vain jos aika on jo kypsä ja sekä äiti että vauva ovat siihen valmiita. Mun kaveri kävi viikkoa ennen laskettua aikaa ja laskettuna päivänä, sanoi hoidon tuntuneen tosi tehokkaalta, ja synnytys meni rv 40+2 todella nopeasti ja helposti. Juon myös vadelmanlehtiteetä, sen tarkoitus olisi vahvistaa kohtulihasta --> tehostaa supistuksia --> tehokkaampi avautumisvaihe ja reippaampi synnytys. (Huomaa siis, että pelkään synnytyksessä eniten piiiiiitkää ja tehotonta avautumisvaihetta, jonka jälkeen olen ihan puhki ja ponnistusvaiheessa joudutaan avittamaan prosessia kaikin mahdollisin lääkkeellisin ja instrumentaalisin konstein, enkä silti saa vauvaa ulos, ja lopulta joudutaan tekemään hätäsektio ja pelkäämään tuliko hapenpuute.)
Närästyksestä: Mua on takavuosina närästänyt ajoittain paljonkin, mutta nyt raskaana se ei yllättäin ole vaivannut ennen viime yötä. Rennieitä kuitenkin löytyi laatikosta, ja koska ovat turvallisia, totesin yöllä että parempi napata yksi kuin kärvistellä pahenevan poltteen kanssa. Mulla närästys tuntuu ei niinkään kurkkua kohti nousevana "palana" vaan kipuna ruokatorven alaosassa. Ekaa kertaa kun mua aikoinaan närästi, luulin sitä jonkin aikaa keuhkoputkentulehdukseksi :-D
Vajaa viikko laskettuun... Liitoskivut ovat helpottaneet, närästys on siedettävää (yksi rennie illalla riittää), jano vaivaa ajoittain (esikoisesta janotti hurjasti pari viikkoa ennen synnytystä), alkuyöt ovat levottomia, harkkasupistukset ovat välillä kovinkin tujakoita... Mutta eipä näillä vielä lasta pusketa maailmaan! Voi, kun odotan jo niitä ensimmäisiä kunnon supistuksia. Ne, kun vielä sietää hyvin, mutta eivät jätä epäselväksi mitä on tapahtumassa :) Tai mistä sen tietää, miten tämä tapaus lähtee liikkeelle.
Jotenkin olen ollut viime viikon uskomattoman kärsivällinen. Niin odotuksen, kuin miehen ja esikoisen kanssa :)
Tsemppiä kaikille loppurutistukseen!
Jotenkin olen ollut viime viikon uskomattoman kärsivällinen. Niin odotuksen, kuin miehen ja esikoisen kanssa :)
Tsemppiä kaikille loppurutistukseen!
Toivottavasti täällä veilä jokunen kirjottelis, en jaksais facebookissa roikkua.. :)
Mulla on nyt 38+5 ja vauva tunkee ja tökkii tuolta takapuolesta ulos :D Tai siltä se ainakin tuntuu. Välillä vihloo emättimessä ja tuntuu kuin tulisi salaman iskuja. Kovia sellasia. Olo alkaa olla aika hankala kipujen takia ja valkovuodosta pöksyt märkänä. Hyh. Neuvolassa taas käyty, ja kuulemma lapsi on ihan kiinnittynyt ja alhaalla. Miehen kanssa jo lyötiin vetoa päivistä koska tämä syntyy. Edelleen synnytys jännittää ja pelottaa. Kivut ja henkilökunta :/ Voi tätä odottelua!
SweetSeptember
Jostain jotain jo tietävä
September: Juu, saa nähdä kummalla se lähtö koittaa ensin :)) Mä en tosiaan ota enää yhtään näistä omista "aavistuksista" selvää, että mennäänkö yli vai ali lasketunajan. Tuntuu vaan, ettei pää (tai kroppa) kestä, jos menee yli.
Sulla taitaa kuitenkin vointi olla vähän parempi ku mulla :)
En ole sen kummemmin perehtyny noihin "kotikonsteihin", jotka nopeuttais tätä prosessia. Anoppi just toissapäivänä käski mun mennä saunaan, kun hänellä on kahden muksun kohdalla vedet menny saunassa. Oon kyllä lukenu jostain, että se sauna-juttu ois ihan höpöhöpöä. Jostain kyllä luin, että miehen sperma avittais asiaa jollain tavalla. Se vissiin sisältää jotain, joka pehmittää kohdunsuun tms. Tosin näillä voinneilla ei hirveästi kiinnostaisi ruveta petipuuhiin, kun joka paikkaan ottaa muutenkin. Eikä tee mieli saada tuonne alapäähän enää mitään ylimääräistä, kun se tuntuu muutenkin olevan täynnä :D
Terkkari ei viimeksi puhunut mitään vauvan päästä. Kiinnittymisestä en tosiaan tiedä, mutta alhaalla se on. Kävellessä tuntuu siltä, kuin olisi jalkapallo nivusissa ja kävely on varmaan sen näköstäkin :D
Lisäksi arvelisin tuon mun alapään äkillisen turvotuksenkin johtuvan siitä, että se ois laskeutunu todella alas ja painaa noita verisuonia. Joillakinhan tuota turvotusta voi esiintyä jo paljon aiemmin, mutta kun itellä ei ole ollut koko aikana moista ja nyt sitten yhtäkkiä turpos paikat, niin veikkaisin sen johtuvan siitä.
Voiko sen sitten itse jotenkin tuntea, että se on kiinnittyny?! Tuntuuko jatkuvaa vihlontaa, painetta tai muuta epämiellyttävää sen seurauksena?
Noh... Jos tiistaihin selvitään (toivottavasti ei!), niin eiköhän se neuvolalääkäri osaa kertoa paremmin tilanteesta.
Sulla taitaa kuitenkin vointi olla vähän parempi ku mulla :)
En ole sen kummemmin perehtyny noihin "kotikonsteihin", jotka nopeuttais tätä prosessia. Anoppi just toissapäivänä käski mun mennä saunaan, kun hänellä on kahden muksun kohdalla vedet menny saunassa. Oon kyllä lukenu jostain, että se sauna-juttu ois ihan höpöhöpöä. Jostain kyllä luin, että miehen sperma avittais asiaa jollain tavalla. Se vissiin sisältää jotain, joka pehmittää kohdunsuun tms. Tosin näillä voinneilla ei hirveästi kiinnostaisi ruveta petipuuhiin, kun joka paikkaan ottaa muutenkin. Eikä tee mieli saada tuonne alapäähän enää mitään ylimääräistä, kun se tuntuu muutenkin olevan täynnä :D
Terkkari ei viimeksi puhunut mitään vauvan päästä. Kiinnittymisestä en tosiaan tiedä, mutta alhaalla se on. Kävellessä tuntuu siltä, kuin olisi jalkapallo nivusissa ja kävely on varmaan sen näköstäkin :D
Lisäksi arvelisin tuon mun alapään äkillisen turvotuksenkin johtuvan siitä, että se ois laskeutunu todella alas ja painaa noita verisuonia. Joillakinhan tuota turvotusta voi esiintyä jo paljon aiemmin, mutta kun itellä ei ole ollut koko aikana moista ja nyt sitten yhtäkkiä turpos paikat, niin veikkaisin sen johtuvan siitä.
Voiko sen sitten itse jotenkin tuntea, että se on kiinnittyny?! Tuntuuko jatkuvaa vihlontaa, painetta tai muuta epämiellyttävää sen seurauksena?
Noh... Jos tiistaihin selvitään (toivottavasti ei!), niin eiköhän se neuvolalääkäri osaa kertoa paremmin tilanteesta.
Täällä mennään 39+4... Mulla on myös tuota vihlovaa kipua alapäässä. Tuntuu kuin joku puukolla yrittäisi tulla läpi. Mitään kivuliaita supistuksia ei ole ollut. Huonosti nukutut yöt saa hermot kireälle.
Tämä on mulla neljäs odotus. Muut ovat syntyneet viikoilla 39+6, 41+3 ja 39+5, eli päättele noista nyt sitten jotain... Toivottavasti ei mene kovasti ainakaan yli.
Alkuviikosta jaksoin vielä käydä kaupoilla ym., mutta nyt lähinnä vaan tympii tämä odotus. Hurjasti tsemppiä kaikille synnytykseen!
Tämä on mulla neljäs odotus. Muut ovat syntyneet viikoilla 39+6, 41+3 ja 39+5, eli päättele noista nyt sitten jotain... Toivottavasti ei mene kovasti ainakaan yli.
Alkuviikosta jaksoin vielä käydä kaupoilla ym., mutta nyt lähinnä vaan tympii tämä odotus. Hurjasti tsemppiä kaikille synnytykseen!
SweetSeptember: Joo, nimenomaan tollaiselta paineelta, vihlomiselta ja jalkapallolta jalkovälissä se pään kiinnittyneisyys tuntuu. Kuulemma. Silloin siis vauvan pää on niin alhaalla, ettei se enää liiemmin siellä liiku sivusuunnassa. Tietysti se kurjistaa oloa, mutta toisaalta pikkuinen on silloin jo lähtötelineissä! :-D
Vanhan kansan kotikonstit synnytyksen avittamiseen on tosiaan siivous, sauna ja seksi (vapaavalintaisessa järjestyksessä, heh, mutta noin päin mä ne hoitaisin), mutta kuulemma kaikki muut noista paitsi seksi on ihan höpöhöpöä. Ja tyhmäähän se olisi synnytyksen lähestyessä rehkiä itsensä uuvuksiin ja kipeäksi jynssäämällä kämppää selkä vääränä, jos paikat muutenkin reistaa. Onko sitten kiva koittaa ponnistella kun jokainen lihas kolottaa jo valmiiksi? (Tähän kohtaan tosin on mainittava, että kevyt päivittäinen liikunta pitää mut elossa niin henkisesti kuin fyysisesti vielä toistaiseksi, ilman liikettä selkä särkisi enemmän ja jalat olisivat kestopuutuneet pökkelöt.) Mutta se seksi tosiaan. Spermassa on prostaglandiinia, ainetta jota käytetään niissä tableteissa jolla kohdunsuuta kypsytellään synnytystä käynnistellessä. Tietysti paikkojen pitää olla suht valmiit jo valmiiksi, jotta seksi riittää käynnistämään synnytyksen. Tuo ei nimittäin tietenkään tarkoita, että pitkin raskautta harrastettu seksi (ei sillä, että mulla olisi siitä kokemusta - takana jo muutaman kuukauden kuiva kausi) rupeaisi kypsyttelemään paikkoja ennenaikaisesti.
Synnytystä enemmän on alkanut jännittää kaikki se, mikä tulee synnytyksen jälkeen. Apua, meidän pitää tuoda se vauva kotiin! Se muuttaa meille asumaan eikä mikään ole enää ennallaan! Mitä sitten kun se itkee ekaa kertaa? Entä jos se ei lopeta itkemistä? Jos en osaa hoitaa sitä? Jos en osaa tukea niskaa ja päästän pään retkahtamaan? Jos se sairastuu? Jos se kuolee? Jos se on kovin tyytymätön? Jos en jaksa unettomia öitä ja sairastun synnytyksenjälkeiseen masennukseen? Luulen kuitenkin, että nää on ihan normaaleja ajatuksia tässä vaiheessa - ainakin tällaisella luonnostaan vähemmän äidillisellä naisella. Välillä tulee kyllä pikku nyyhky jo nyt, kun iltaisin silittelen mahan läpi puskevia kantapäitä ja mietin, että niitä tulee kyllä ikävä :-)
P.S. Onhan meitä täällä keskustelemassa kuitenkin ihan mukavasti, Facebookista huolimatta!
Vanhan kansan kotikonstit synnytyksen avittamiseen on tosiaan siivous, sauna ja seksi (vapaavalintaisessa järjestyksessä, heh, mutta noin päin mä ne hoitaisin), mutta kuulemma kaikki muut noista paitsi seksi on ihan höpöhöpöä. Ja tyhmäähän se olisi synnytyksen lähestyessä rehkiä itsensä uuvuksiin ja kipeäksi jynssäämällä kämppää selkä vääränä, jos paikat muutenkin reistaa. Onko sitten kiva koittaa ponnistella kun jokainen lihas kolottaa jo valmiiksi? (Tähän kohtaan tosin on mainittava, että kevyt päivittäinen liikunta pitää mut elossa niin henkisesti kuin fyysisesti vielä toistaiseksi, ilman liikettä selkä särkisi enemmän ja jalat olisivat kestopuutuneet pökkelöt.) Mutta se seksi tosiaan. Spermassa on prostaglandiinia, ainetta jota käytetään niissä tableteissa jolla kohdunsuuta kypsytellään synnytystä käynnistellessä. Tietysti paikkojen pitää olla suht valmiit jo valmiiksi, jotta seksi riittää käynnistämään synnytyksen. Tuo ei nimittäin tietenkään tarkoita, että pitkin raskautta harrastettu seksi (ei sillä, että mulla olisi siitä kokemusta - takana jo muutaman kuukauden kuiva kausi) rupeaisi kypsyttelemään paikkoja ennenaikaisesti.
Synnytystä enemmän on alkanut jännittää kaikki se, mikä tulee synnytyksen jälkeen. Apua, meidän pitää tuoda se vauva kotiin! Se muuttaa meille asumaan eikä mikään ole enää ennallaan! Mitä sitten kun se itkee ekaa kertaa? Entä jos se ei lopeta itkemistä? Jos en osaa hoitaa sitä? Jos en osaa tukea niskaa ja päästän pään retkahtamaan? Jos se sairastuu? Jos se kuolee? Jos se on kovin tyytymätön? Jos en jaksa unettomia öitä ja sairastun synnytyksenjälkeiseen masennukseen? Luulen kuitenkin, että nää on ihan normaaleja ajatuksia tässä vaiheessa - ainakin tällaisella luonnostaan vähemmän äidillisellä naisella. Välillä tulee kyllä pikku nyyhky jo nyt, kun iltaisin silittelen mahan läpi puskevia kantapäitä ja mietin, että niitä tulee kyllä ikävä :-)
P.S. Onhan meitä täällä keskustelemassa kuitenkin ihan mukavasti, Facebookista huolimatta!
Mä hyppäsin vasta nyt mukaan keskusteluihin :) Oon kyllä lueskellu teidän juttuja pitkin kesää.
Täällä siis ensimmäistä odotellaan ja voi vitsi miten pitkä odottavan aika on :D Kaikki on menny tosi hyvin, ainoastaan alkuraskaudessa oli pientä pahoinvointia. Painoa on kyllä kertynyt "mukavasti", mut hierojan mukaan se on nestettä... uskon siis häntä ;). Nyt vaan odotetaan synnytystä ja toivotaan, et sekin menis hyvin :)
Täällä siis ensimmäistä odotellaan ja voi vitsi miten pitkä odottavan aika on :D Kaikki on menny tosi hyvin, ainoastaan alkuraskaudessa oli pientä pahoinvointia. Painoa on kyllä kertynyt "mukavasti", mut hierojan mukaan se on nestettä... uskon siis häntä ;). Nyt vaan odotetaan synnytystä ja toivotaan, et sekin menis hyvin :)
KolmasKerta
Silmät suurina ihmettelijä
Täällä odotellaan ens torstaita ku kuuta nousevaa, sillon käynnistys, mikäli sairaalassa tilaa!!!?? Suoraan pitäisi saliin päästä kun jo pari senttiä auki. Aivan järkyttävät häpyluu kivut, estää liikkumisen melkein jo kokonaan. Siis aivan kauheeta. Sormien nivelten särkyä ku nestettä välissä, ei paljoo sormet taivu ja kädet puutuu!! Kaksi edellistä raskautta tosi helppoja (tyttöjä) mut tää poika on aikas vaikea tapaus. Mutta jos ny viä vajaan viikon jaksais odotella ja toivoa että vauva ois kainalossa ens to. Supistelee kuitenkin sen verran lujaa välillä että vois vaikka jo syntyä.
Rv 38+3
Rv 38+3
KolmasKerta: Toivotaan että viimeistään sitten viikon päästä olis sairaalassa sen verran tilaa. Toisaalta voi elätellä toiveita että jos käynnistyis jo ennen... Ei ainakaan tartte miettiä onko sairaalassa tilaa vai ei, sitä tilaa tehdään sinne silloin ;)
Tervetuloa mukaan LALAU! Tänne mahtuu hyvin mukaan juttelemaan vaikkei meitä täällä enää ihan kauheesti ookkaan kun porukka on siirtynyt Facen puolelle...
Tervetuloa mukaan LALAU! Tänne mahtuu hyvin mukaan juttelemaan vaikkei meitä täällä enää ihan kauheesti ookkaan kun porukka on siirtynyt Facen puolelle...