2+ lasta odottavat

Poika täyttää elokuussa 3, ja laskettu aika on heinäkuun lopussa, joten melkein 3 vuoden ikäero tulee. Viimeksi en voinut ollenkaan pahoin ja kasvoin aluksi hitaasti, nyt oksennan ja paisun ja päätä särkee, joten toivon, että olisi tyttö. Olen hormoneille herkkä, eikä esim. e-pillerit sovi, joten toiveikkaasti ajattelen, että oloni johtuu naishormoneista.

Liitoskipuja tuntuu jo nyt, vaikka on 15. viikko. Alapäässä siis tuntuu sellaista puukko/viiltokipua kävellessä ja esim. kääntäessä kylkeä liian nopeaa. Ei lupaa hyvää.

Meillä on ihan hyvin tilaa asua rivitalon päädyssämme. En kuitenkaan halua luopua työhuoneesta, joten lapsukaiset saavat ainakin aluksi yhteisen huoneen. Meillä olisi kolmannessa kerroksessa ullakkotila, joka on vierashuoneena/ompeluhuoneena/varastotilana. Sen kun jaksaisi laittaa, niin saisi yhden makuuhuoneen lisää. Just nyt ei kyllä jaksa :D.
 
Elizabet sanoi:
Onko kellään kokemusta lentämisestä raskauden viime hetkillä? Mulla ois kesäkuun alkuun tarjolla erittäin tärkeä työmatka. Viikot ois just 35+ ja Finnairilla raja on just 36. Vähä tipalle menee.. Miten helposti lääkärit kirjottelee lentolupia?
Click to expand...
Itse olen aiempina raskauksina lentänyt toki viikkoja ei ollut ihan noin paljoa ollut mutta niissä ei ongelmia ollut.
Nyt tämä kolmas saisi myös lentomatkan toukokuussa ja itsekkin mietin että alkaa viikkoja olemaan jo aikas reippaasti. Pitää vaan toivoa että kaikki on sujunut siihen asti mutkitta niin ei lennolle esteitä tule :)
 
Mites muilla on isot sisarukset ottanut vauva uutisen vastaan?
Meillä ennestään tyttö 8v ja poika 5v ja tosiaan nyt sitten niinsanotusti viimmeistä viedään :)
Nyt vasta viikonloppuna uutinen lapsille kerrottiin ja kyllä siinä riemu repesi :) ajattelin, että poika nyt ei niinkään kailottele asiaa ympäriinsä, mutta olipa heti eilen hoidossa kertonut uutisen. Ja tyttö tokikin koulussa kavereille :)
Jumppaan kun lähdin oli tytön kysymys, että miten se vauva tykkää olla sielä jumpassa kun sielä hypitään niin eikö sille tule huono-olo.... :) Ihana huomata kuinka erilaisia asioita he pähkäilevä.
 
Meillä tyttö 5v otti vauvauutisen onnellisena vastaan, kerrottiin hälle ihan alussa jo. Oli kerennyt toivoakin pikkusisarusta jo melkein pari vuotta. Ei selvästikään aluksi ihan pystynyt uskomaan, että äitin mahassa on vauva, kun saattaa vieläkin esim. saunaan mennessä katsoa mun kasvanutta mahaa ja sanoo "Äiti olit sää oikeessa! On sun mahassa oikeestikki vauva!" :D
 
Meillä tuo kolme vuotias ihmettelee että missä se vauva oikein on ja että aukase se maha :)
Kysymykset on luokkaa osaako se leikkiä ja konttaako se...ei oo ihan pieniä vauvoja nähnyt niin ei oikein ymmärrä et ei se vauva osaa oikein tehdä mitään vielä sillon ku se syntyy.
 
Mulla vanhin 3/02, toinen 9/05, kolmas 5/10 ja tulokkaan pitäs syntyä tässä kuussa... Vanhin itki ilosta kun kuuli vauvan tulosta... Isot ikäerot lapsilla, mutta mielestäni se on ollut hyvä... Nyt vähän pelottaa 32v (kohta 33v) yksinhuoltajana saada vauva, mutta noista isommista lapsista on ollut iso apu kotona niin eiköhän saada kaikki järjestyyn. En usko että mustasukkaisuutta vauvaa kohtaan tulee kellään... Vanhin on poika, toiset tyttöjä ja näillä näkymin tulokaskin on tyttö
 
Meillä ennestään kesällä 2011 ja kesällä 2013 syntyneet pojat. Nyt siis kolmatta odotellaan :) Kolmas kesävauva :D Tän laskettu aika menee niin lähelle esikon syntymään, että saa nähdä kuinka käy, ollaanko synnärillä synttärit viettämässä.
 
Meillä on tyttö 07/12, poika 07/14 ja tämän tulokkaan pitäisi syntyä 07/16 Melkein niin tasaiset välit että vaikuttaa suunnitellulta Sattumaa kuitenkin!
Tyttö tuskin on mustasukkainen, mutta poika on sen verran sylikissa ja mammanpoika, että saas nähdä kuinka käy!
 
Mulla kävi yksi aamu niin, että 2,5v ei olisi halunnut mun lähtevän töihin. Sanoin sitten, että kun vauva syntyy, mä en enää mene töihin. Neiti tyytyi tähän ja totesi sitten: "vauvat osaa vaan itkeä. Vauvoilta tulee keltaista kakkaa." Mahtavia nää pienen pohdinnat. :D Huomaa kyllä ison eron kohta neljävuotiaaseen, 4v miettii asiaa jo vähän eri tasolla, esim. mitä vauva syö, missä se nukkuu ja mikä sen nimeksi tulee. :)
 
Mua jännittää eniten esikoisen kohdalla se, miten hän suhtautuu vauvan imetykseen. Imetän edelleen kerran päivässä, eikä oo tarkotus edes lopettaa raskauden aikana. Jos vaan onnistuu, tulen siis tandemimettämään. Esikoiselle tuo rinta vaan on aika läheinen ja tärkeä asia ja hän suhtautuu siihen välillä aika omistavastikin. Vähän siis jännittää, miten esikoinen suhtautuu siihen, että joku toinen jakaakin maitobaarin hänen kanssaan.
 
Meillä oli kans keskustelu tulevan isosiskon kans mun töistä. Iskällä on kuulemma parempi työ, kun on aikaa rauhassa viedä päiväkotiin ym. Sanottiin sitten, että ens talvena olen kotona ja en mene töihin. Ihmetys oli suuri ja rupes nauramaan mulle, että miks jäät kotiin, ei oikein uskonut. Tää äiti on vissii aina töissä, vaikka teen ihan normaalisti päivätyötä. En edes paljon pitkiä päiviä tms. :joyful:
 
Minun tytöt ehtivät täyttää 10v. ja 7v. ennenkuin Pisara syntyy. Eli ikäeroa tulee olemaan melkoisesti. Tulevaa perheenjäsentä odotetaan innoissaan! Joka päivä tytöt huomioivat kasvavan vatsan, silittävät, sanovat jotain vauvalle tai haluavat kuunnella vatsaa. Vauva kuulemma tuhisee siellä. :grin Luemme yhdessä vauvan kehityksestä ja olen näyttänyt kuvia siitä, millainen vauva on meneillään olevassa kehitysvaiheessa. Käymme yhdessä ostelemassa vaatteita Pisaralle. Puhumme odotuksistamme ja visioistamme tulevaisuuden suhteen. Vitsailemme siitä millainen vauva voisi olla ja mitä hän voisi tehdä. Pisara-nimen antoi nuorempi tyttäreni.
 
Miten muut lapseekkaat on kokenut tän hetkisen raskauden suhteessa aiempiin/aiempaan tähän mennessä? Onko oireet ollu samanlaisia tai onko kaikki tuntunu ihan samalta?
Mulle tää raskaus on ollu jotenki helpompi, enkä oo ehtiny paljoa edes ajatella lapsen syntymistä. Kaikki on kulkenu omalla painollaan, ku arki on pyöriny koulun ja perheen ympärillä. Alkuraskauden pahoinvointi oli pajon voimakkaampaa, ku esikoisesta, mutta se myös kesti hyvin lyhyen ajan. Esikoisesta taas mua eto kuukausikaupalla. Esikoista odottaessa iskiaskivut vei nopeesti sairaslomalle, mut nyt niitäkin on ollu aika vähän. Sen sijaan liitoskivut iskee heti jos erehdyn kävelemään normaalia enemmän. Pyörällä kyl pääsen liikkumaan pitkiäkin matkoja, eikä muuten oo mitenkään tukala olo.
 
Mä oon ollut kyllä niin väsynyt tässä raskaudessa. Jotenkin kaikki ne loppuraskauden tuntemukset on tulleet nyt paljon aiemmin. Lisäksi tietty tää kuuma keli ja se, ettei esikoisen vuoksi ole mahdollisuutta lepäillä niin kuin ekan kohdalla. Vielä ens vko töitä ja sit saa edes vähän rauhoitettua. Mut väsynyttä meininkiä ollut kyllä nyt.
 
Mulla sama, että kaikki jomotukset tulee aiemmin. Vaikka hyvin mä oon tälläkin kertaa voinut, niin silti välillä kauhistuttaa, että viikkoja on vasta sen verran kun on, olon perusteella kun voisi olla pidemmälläkin.
 
Minä oon tuntenut itseni kömpelömmäksi ja huonokuntoisemmaksi nyt kuin aiemmissa raskauksissa. Oon kyllä paljo vanhempikin nyt ja edellisestä on jo 7 vuotta. Olen joko unohtanut miltä silloin tuntui tai sitten ikä tekee tehtävänsä. Pieniä kolotuksia myös enemmän. Oireet muuten on kohtuu samanlaiset, mutta jotenkin raihnaisempi olo.
 
Tää raskaus on kyllä ollut väsyttävämpi kuin esikoisen. Ehkä ei oo kroppa palautunut ihan täysin tässä välissä, kun esikoinen syntyi tammikuussa 2015. Ikäeroa tulee n. 1,5 vuotta.
Tässä raskaudessa on tullut kivuliaita supistuksia rasituksen/raskaan päivän jälkeen(ekassa en tienyt mitä supistukset on ennen synnytystä). Edellisessäkin närästi, mutta nyt pari yötä sitten heräsin siihen, et tulee reilusti vatsahapot/oksu suuhun. (Todella inhottavaa!)
Vanhasta työtapaturmasta kipeytynyt selkänikama on alkanut oikuttelemaan taas pitkän hiljaiselon jälkeen. Esikoisen nosteleminen on tuskaa ja niin noloa kun onkin, niin on virtsankarkailua aivastaessa/yskiessä.
Tämäkin ihana vaiva tuli esikoisen raskausajan/synnytyksen myötä.
Auris: tosiaan raihaisempi on ehkä se oikea sana kuvaamaan tätä raskautta :grin
 
Muokattu viimeksi:
Mulla tää toinen raskausaika on ollut helpompi kuin ekasta noin keskimäärin. Kesä toi mukanaan turvotukset, joita ei ekalla kerralla ollut, mutta liitoskivut ovat pysyneet aisoissa. Kyllähän niitä on, mutta vähemmän tai sitten niihin on tottunut. Muutoin on kyllä ollut melko samanlaiset raskaudet. Saa nähdä kuinka loppuaika menee ja synnytys. Ja kuinka sitä sitten osaa olla kahden pienen kanssa.
 
Mullakin toinen tulossa. Ikäeroa tulee reilu 2 vuotta.
Esikoinen syntyi vasta rv 41+3 ja nyt kiinnostais tietää millä viikoilla te muut olette synnyttäneet ensimmäisen, toisen, kolmannen...? Ja miten synnytysten käynnistyminen ja kulku on eronnut toisistaan? :)
Täällä vaan toivon että tää toinen ymmärtäis syntyä aiemmin. nyt rv 38+4 ja pää on jo valmis. Jos tässä joutuu vielä kuukauden päivät odottelemaan niin.... :arghh:
 
Tääl eka syntyi 38+4 ja toki tätä toista alkoi jo siinä vaiheessa kuumeisesti odottelee ulos.. Noh, huomenna 40+0 eikä hyvältä vaikuta :angry1 melko paljon jää vajaan 3v hoitovastuu vielä omalle kontolle kun mies jää kotiin vasta kun vauva syntyy..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top