❤❤ Toukokuun Turinat❤❤ Meirän kuu❤❤

Jee, toukokuu! Ja mulla tuli tänään eka supistus. Vielä ku hetken jaksais oottaa ni saa tulla.
 
Jestas mikä siivousvimma toukokuun kunniaksi:wink Mies ja koira pois jaloista, joten pistin hösseliksi, varsinkin kun nuprempi nukkui päiväunia. Kaikkien lakanat pesty ja vaihdettu, petari pesty (toinen puoli), patjat imuroitu, peitot, tyynyt ja päiväpeitto tuuletettu, pyyhkeet pesty, toimisto/koirahuone järkätty, lastenvaatelaatikot laitettu paikoilleen, kellariin viety tavaraa, lattiat imuroitu, kuiva- sekä märkämopattu, vessa ja kylppäri pesty, akvaarioon vaihdettu vedet, peilit ja muutamat muut lasipinnat pesty, roskat viety, tavarat laitettu taas 150 kertaa paikoilleen (ja aina joku 1,5vee käy sotkemassa) ja sitten tietty ruoat ja muut normihommelit.

Nyt on hyvä fiilis, tosin alaselkä ei tainnut ihan nauttia, mutta on jo melkein normaali taas. Lastenhuone jäi nyt vielä kesken, pitäisi leluja karsia ja järkätä. Sitten joskus:)
 
Mua harmitti tosi paljon, kun jäi se sairaalakassi pakkaamatta, mutta miehelle täydet 10 pistettä asian hoitamisesta. Jouduin siis yllättäen jäämään äitipolikäynniltä suoraan osastolle, ja mukana oli tasan 2 asiaa, puhelin ja neuvolakortti. Olin edellisenä päivänä ostanut vähän eväitä, ja niiden lisäksi pyysin miestä tuomaan kosmetiikat ja urheiluliivit. (Imetysliivejä olin suunnitellut meneväni ostamaan tuon äitipolikäynnin jälkeen...) Näin jälkeenpäin ajatellen päiväkirja tai vihko olis ollut kiva, nyt mulla on iso nippu erilaisia lappusia täynnä muistiinpanoja. :D Kotiutumisvaatteet mies toi vasta edeltävänä päivänä. Silloin vasta tiedettiin minkä kokoiset tarvitaan. Ipanahan hukkuu jopa 50-senttisiin vaatteisiin, ja vaikka mun raskauskilot jäi pääosin synnärille, sektiohaava asettaa omat haasteensa asuvalinnoille. :wink
 
Huomenta ihanaiset ja hyvää toukokuuta!

Täällä meni eilinen päivä torilla seisoskellessa semmonen 1,5 tuntia ja jalat oli ihan turvoksissa sen jälkeen, en meinannu myöhemmin saada edes mun lötköballerinoja jalkaan :D Torilta lähdettiin äitin luokse syömään ja siellä viihdyttiin iltaan asti höpötellen niitä näitä vauvoista ja siitä millanen vauva mä olin ja kaikkee semmosta. Oli tosi mukavaa. Kotona sitten koomailtiin ja katsottiin miehen kanssa Hohto ja koomailtiin :D Koko illan kotona tuli semmosii suppareita et välil oikee hengitystä häiritsi, eli aika napakoita ja tuntui selässä, mut ei silleen mitään AU suppareita. Mietin vaan jossain vaihees et toivottavasti ei tartteis lähtee enää tänää mihinkää :D Yöllä ne sit pääasiassa helpottikin tosin näin unia supistuksista taas kahteen tai kolmeen otteeseen ja joka kerta heräsin selälleen maaten, taas. Mä vähän elättelen toiveita ettei nyt ennen maanantaita lähtis tulemaan, kun tosiaan maanantaina ollaan siel tyksissä jo valmiiks ni se vois olla ihan hyvä päivä jäädä sairaalaankin sitten :D

Tänään ajattelin sairaalakassin pakata. Mulla alkaa pikkuhiljaa muodostumaan mielessä käsitys siitä mitä haluan ottaa mukaan. Mieluummin varaudun etukäteen pitkään sairaalassa olemiseen kuin siihen et pitäis luottaa siihen et mies osaa tuoda mulle sopivaa viihdykettä sairaalaan. Kännykkä, laturi, vara-akku ja kuulokkeet, hygieniavälineet (pitäen sisällä kaiken pesuaineista hiusharjaan ym), liivinsuojia muutamat, imetysliivit/urheiluliivit, kotiutumisvaatteet itselle, karkkii ja joku lehti. Eiköhän se oo aikalailla siinä. Kotona katson varmaan valmiiks vauvalle kotiutumisvaatteet, tai sitten luotan miehen arviointikykyyn siitä että mitä otetaan kun kerron mitä kokoa :D

Arjen pyörittäminen mun mieheltä sujuu pääsääntöisesti varsin hyvin. Ainoo ettei se aina muista siivota jälkiään, joten se voi aiheuttaa mulle melkoista päänsärkyä kun tullaan vauvan kanssa kotiin, meil on todennäköisesti hirveä kaaos siinä vaiheessa täällä ja joudun alkaa ekana siivoamaan kun nuppi ei kestä muuten. Tai sitten täytyy vinkata äitille josko se viitteis tulla jeesaamaan, et on kiva tulla kotiin :D

Tää kyl alkaa oleen semmonen jännäyskuukausi oikein. KÄÄK!
 
Eilen päivällä ei supistellu juuri laisinkaan mut viime yönä taas senkin edestä, tosin pystyin nukahtamaan aina pahimpien jälkeen ettei silleen mitään hätää :) mutta sitten - voi juma tätä maidon tuloa aina sillon tällön. Viime yönä heräsin taas siihen et koko oikee puoli ihan märkä itsestä ja sängystä ku oli vähän hulahtanut. Ei siinä sit mitään, käsipyyhe topin sisälle ja takasin jatkamaan unia. Just vaihdoin lakanatkin.prkl.

Oon siis ensi synnyttäjä mutta mulla on tullu maitoa jo sillon tällön pari kuukautta...
 
Mulla kans aina välillä tiputtelee muutaman tipan verran maitoa, mut ei kyl mitää ylivuoto-ongelmaa oo tähän mennessä vielä ollut. Meil on ihanasti sängyssä villapetari joka imee tommoset pienet määrät ja ei oo hajuhaittaa. Petaan kyl viel tonne sänkyyn villaviltin mun puolelle kunhan kerkiän ni tulee lisäimutehoa siitä eikä ala sänky haisemaan.
 
terkkuja kirppikseltä. oon viime yöt nukkunu ihan järkyttävän huonosti, mut raahauduin silti anopin ja kälyn kanssa tunniks aamusta kirppikselle, ja oli kivoja löytöjä.

en tajuu mitä mä teen ku ei unilääkkeetkään enää auta, mä en saa niskaa rentoutumaan (dystonia), enkä siis pysty nukahtaan. ja sit tää refluksihomma joka herättää. en mä kestä tällästä montaa viikkoo, kun muutamassa päivässä vointi romahtanu tälläseks. inhottavaa sitte ku on ihan kuollu ja masis ja vauva syntyy siihen, kivempi ois että vois hyvillä mielin ottaa sen vastaan..haaveilen siitä et ku se syntyy niin nukun vaan 2 vuorokautta millä tahansa lääkkeillä ja mies saa hoitaa. ja imetys menee sit päin p:tä..
 
Satuvee: tsempit sinne! :Heartred lohduttavia sanoja on vaikee löytää, mutta ei oo enää montaa viikkoa raskautta jäljellä.
Meilläkin mies on siirtynyt sohvalle nukkumaan, koska hän ei yksinkertaisesti saa nukuttua mun kanssa.. Mä valvon puol yötä pyörien, ähkien, vessassa ravaten :sad001 Mä vihaan tätä valvomista "ilman syytä".
 
Jos synnytätte pienemmässä sairaalassa, niin ottakaa mukaan kotiutumisvaatteiksi KAKSI paitaa, KAHDET sukat ja KAHDET alushousut. Mulla kävi niin että synnytyksen jälkeen vauva tartti tehohoitoa, joten äiti ja vauva ambulanssilla Ouluun. Sinne on meiltä 130 km (aluesairaalasta oli vaan 30). 2 päivän kuluttua kotiuttivat mut, vauva tartti hoitoa viikon. Joten jouduin potilaskodista ottaan itelleni huoneen ja ekana menemään 1,5 km päähän kävellen että sain sittarista itelleni vaatetta, ruokaa ja lääkkeitä. Jos ois ollu varapaita, oisin aina iltasin voinu pestä toisen eikä ois tarttenuheti alkajaisiks alkaa urheilemaan ilman autoa ja tukijoukkoja..
 
Aikamoinen kokemus Anime. :Heartred
Ei tuollaiseen kyllä osaa varautua, kun mielikuva synnytyksestä pyörii sairaalan sisätiloissa. Keski-Suomesta joutuu lähtemään Kuopioon jos jotain sydäperästä tulee vastaan, mutta onneks ne havaitaan yleensä jo kohdussa niin tietää varautua.
 
Onneks me ollaan jo valmiiks tyksissä ja sen isompaa ei täältä löydy. Mä kyl toivon kovin et ei tartteis siel sairaalassa homehtua montaa päivää, en vaan jaksais yhtään. Lisäks ahdistaa ajatuskin huonekavereista. Aina jonkun lapsi huutaa ym.

Oon ihan kuitti tästä päivästä nyt jo, taidan vanua sohvalla lopun päivää..
 
Anime: Aikamoinen kokemus sulla takana :eek: Hurjaa, ei tommosta mahdollisuutta tule edes ajatelleeksi. Meillä on synnäri on Päijät-hämeen keskussairaala ja sinnekkin matkaa vain ehkä 10km. Onnekkaita olemme siinä mielessä :p
 
Jestas mikä päivä, eikä se suinkaan ole vielä ohi. Tänään on leivottu ja siivottu oikein urakalla. Nyt vaan näyttää siltä, ettei kaikkia leipomuksia tule tehtyä valmiiksi, kun olotila ei anna myöden. Siivoamisen suhteenkin taidan lopulta päätyä viimeistelemään ihan pakolliset jutut. Ei varsinaisesti supista, mutta tuo tulokas touhuilee jotain, joka ei tunnu kovin kivalle. Väkisin käy hetkittäin mielessä, tulisko lähtö sittenkin pian. Toisaalta vois vuorokauden nyt pysyä rauhassa ja sitten ois lupa lähteä. Jännäähän se ois, jos yöllä alkais supistelemaan, kun mieskin muutaman sadan kilometrin päässä eikä ehkä ihan ajokuntoinen...
 
Eilen oli vähän herkkä hetki, kun kaappeja kaivellessani löysin ovulaatiotestin... rytinällä palasi muistot mieleen siitä, kun vielä yritettiin tulla raskaaksi... välillä noita testejä käyttäen ja välillä ihan muuten vaan tähtäillen... sen naiivin ajattelutavan, että tottakai se tärppää, kun tuollaisia testejä käyttää! Oikeastihan ne vaan lisäsivät stressiä aivan suunnattomasti ja veivät kaiken ilon pois petikammarin puolelta :sorry:

Nyt, kun laskettuun aikaan on viikko, niin nuo ajat tuntuvat kyllä jo todella kaukaisilta... tuo testikin oli mennyt jo vanhaksi... onpa ihana olla tässä tilanteessa, suurta kiitollisuutta tunnen :Heartred
 
Minullakin lähes käyttämätön ovulaatiotestipakkaus tuolla. Itse olin jo toivoni lähes menettänyt siinä vaiheessa kun raskaaksi tulin. Lapsettomuushoitoihin oli juuri aloitettu säästämään rahaa. Ja tässä sitä nyt ollaan pallomaisen pyöreänä ja onnellisena, vaikkakin hieman malttamattomana.. :smug: Kyllä aina välillä ihmettelen, että miten tää voi olla totta.
 
Täällä kans ihan suunnattoman kiitollisena olen tästä pallomaisesta muodostani kun meille kuitenki tehtii hoitojakin vaikka mitä ilman tulosta ja sit hoitotauolla jätettiin vissiin aivot narikkaan ja keskityttiin kätköilyyn kovasti taidettiin me jotain muutaki keritä puuhaileen :D:D hih hih no toivotaan että tämä oma piilotettu kätkö tuolta terveenä saadaan ❤
 
Mä en koskaan ovulaatiota oo edes koittanut metsästää. Jossain r-testi setissä minkä tilasin tuli ovistestejä ja koskaan en niihin plussaa saanut :) Mulla sen sijaan noita r-testejä on kulunut hemmetikseen epäsäännöllisen kierron ja toiveajatteluiden takia. Järkkäilin tos yks päivä siteitä kokojärjestykseen ni sidekopan pohjalla oli tästä tyypistä tekemäni kaks testiä, ei kuitenkaan vissiin ihan ensimmäisiä koska olivat molemmat selkeesti havaittavia, tästä eka oli semmonen et piti oikee mennä ikkunan eteen kattomaan et onko siinä nyt ihan oikeasti muka viiva :D

Mä täällä olen haahuillut pitkin huushollia koko päivän ja miettinyt et joo-o, vauvaa varten alkaa olemaan kyl aikalailla kaikki. Kohtuamme puuttuu, mut sen nyt kerkiää ostamaan myöhemminkin. Joku muukin pikkujuttu oli semmonen et piti miettiä et onko meillä, mut en nyt tähän hätään muista edes mikä se oli :D Eli aikalailla homma alkaa oleen hanskassa.

Sairaalakassia olen pakkaillut, parit imetystopit ja kotiutumisvaatetta ja tänään muistin et nii varman olis hyvä jos olis sukatkin mukana kotiutumispäivälle ettei tartte paljainjaloin kuljeskella ;D Vielä puuttuu karkit ja vesipullo ja kännykkä ym, mut vesipulloa ja karkkeja lukuunottamatta kaikki kulkee käsilaukussa ja noin..
 
Oo, onpa luksusta! Esikoisen päiväkotikaverin äiti soitti et lähteekö mein likka heidän kanssa mökille \o/ :Heartred On meinaa varsin vähässä toi yhteinen aika miehen kanssa. Vaikka me mitää ihmeellistä tehdäkää, mut se et voi vaan olla ja tuijottaa telkkaria on aika luksusta :D Mä olen siis tiukkisäiti kun meillä on ruutuaika viikolla maksimissaan tunnin päivässä, useimmin meil ei oo telkkari päällä viikolla ollenkaan ennen esikoisen nukkumaanmenoa ja pelaamaan tabilla/koneella pääsee todella harvoin. Viikonloppuisin se on suunnilleen 2 tuntia jaettuna kahteen osaan :) Saan kyllä usein kuulla olevani ihan tyhmä ja tylsä kun ei oo mitään tekemistä ja koskaan ei oo mitään kivaa kun ei saa kattoo telkkaria tai pelata :D Kummasti se tylsyys muuttuu varsin pian joksikin mielekkääksi tekemiseksi. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top