Mä hajoan!!! Mun äiti on maailman kamalin ihminen!!! ¨Katselin äsken kaupassa äitienpäiväkortteja ja rupes vaan oksettaan. Se ei ole ansainnut sellaista.
Sen oli taas pakko käydä haukkumassa mut alimpaan manalaan viime maanantaina, kun mies oli pois kotoa, etten saa tukea keltään. Se ei ole oikein innostunut tästä mun raskaudesta ja antaa kyllä tulla sitten täydeltä laidalta. Taas sain kuulla kuinka kamala ja huono ihminen olen. Käytän häntä vain hyväkseni. Ja mieheni on vielä kamalampi, kun he haluavat mua auttaa, niin mieheni vain hyväksikäyttää heitä. än kyllä kävi taas koko 34 vuotisen historiani läpi, että mitä kaikkeaa kamalaa olen tehnyt elämäni aikana ja mitä kaikkea mieheni on sattunut toilailemaan viimeisen kahdeksan vuoden aikana, kun olemme olleet yhdessä.
Menin itse vain tokaisemaan, että en haluaisi kutsua pieneen asuntoomme 10-13 kpl 5-7 -vuotiasta tyttöä juhlimaan vanhimman tyttären syntymäpäiviä, niin siitä se riemu alkoi. "Itsepä olet kolmatta hankkimassa. Miten niin et kestä lapsia?!!! Mikset hakenut katumuspillereitä apteekista; ei aikuisille ihmisille tapahdu tuollaisia vahinkoja. Ei lapset ole nukkeja. Kaikki meidän apu menee taas hukkaan." ja plaa plaa plaa.
En ole ollut äidin kanssa puheväleissä sen jälkeen, kun ilmoitin, että pidämme vauvan. Ihan vain pakolliset vaihdetaan ja huomenna pitää ehdä koko päivä töitä sen kanssa. No; olen mä kamapampiakin ihmisiä sietänyt työn merkeissä. Työt tehdään vaikka mikä olisi; senkin olen äidiltäni oppinut.
Olen niin väsynyt äitini skooppeihin. Vannon (kuinkakohan monennen kerran...) etten enää ikinä ota siltä mitään apua vastaan, vaikka se kuinka sitä tarjoaisi. Se on aina niin loukkaantunut, jos en siltä pyydä vaan yrtän selviytyä itse, mutta sitten toisessa käänteessä se, että olen otanut apua vastaan tarkoittaa, että mun pitää elää, kuten äitini haluaa mun elävän. En mä elä sen elämää sa...na vaan ihan omastani yritän nauttia.
Nauttia!! En voi nauttia tästä vauvasta ollenkaan, kun päässäni jyskyttää koko ajan, kuinka huono ihminen mun TÄYTYY olla. Kuinka äitini vihaa kaikkea mitä mä teen, koskaan en tee häntä onnelliseksi vaan aina olen tuottaassa pettymyksen. Valitsin huonon miehen ja teen liikaa lapsia ja keskeytin opintoni muutamaksi vuodeksi (nyt olen loppusuoralla - ei kiitos hänen) ja muutenkin teen aina vääriä valintoja, kun elän niin kuin haluan.
Kiitos, kun sain purkaan. Miehenikin riensi tuekseni heti, kun kuuli, että äiti kävi. Onneksi olemme yhdessä, enkä ole yksin.