Fyysinen toipuminen synnytyksestä oli tuskallisen hidasta. Repeämät (joita sain yhteensä kolme) ja epparihaava lähtivät kyllä alkuun paranemaan hyvin, mutta kun tikit (joita oli PALJON) eivät jostain syystä ottaneet sulaakseen, niin seurauksena oli haavojen tulehtuminen. Viisi viikkoa synnytyksen jälkeen jouduin lopulta käymään Kättärin päivystyksessä poistattamassa tikit ja sain antibioottikuurin. Kuusi viikkoa meni särkylääkkeiden voimalla ja lopullisesti haavat paranivat vasta, kun synnytyksestä oli kulunut jo kaksi kuukautta.
Jälkivuoto kesti seitsemän viikkoa ja melkein heti perään (oisko ollu välissä ruhtinaalliset kolme vaipatonta päivää) alkoivat menkat, jotka kestivät neljä viikkoa. Ei kiva.
Onneksi tuo menkkavuoto oli sentään suhteellisen niukkaa. Sellaisiakin horror stooreja kun olen kuullut, että vuoto on niin runsasta, etteivät mitkään siteet tai tampoonit tahdo riittää enää ensinkään.
Mitään paineentunnetta alapäässä mulla ei synnytyksen jälkeen ollu, mutta sellainen ärsyttävä "suuri aukko" -olo kylläkin ja se kesti ainakin 2,5 kuukautta. Ehdin jo moneen kertaan huolestua, että tällaiseksiko tämä nyt sitten jää, mutta ei onneksi sentään. Nyt (3,5 kk synnytyksestä) alapää tuntuu jo ihan normaalilta. (Se, miltä se sitten tätänykyä
näyttää, onkin sitten kokonaan toinen juttu...)
Virtsankarkailuakin mulla oli ensimmäisten viikkojen aikana, mutta se vaiva sentään helpotti suhteellisen nopeasti. Tosin huomaa kyllä, etteivät nuo lantionpohjalihakset edelleenkään aivan entisellään ole, vaikka kuinka olen niitä jumppaillut. Ennen pystyin katkaisemaan vaivatta virtsasuihkun kuin virtsasuihkun, mutta nyt pystyn siihen vain juuri ja juuri, jos pissahätä ei ole suuri. Ja jos hätä on suuri, niin katkaiseminen ei onnistu ollenkaan.
Seksielämää aloimme mieheni kanssa käynnistelemään ekan kerran jo, kun synnytyksestä oli kulunut kaksi kuukautta, mutta tuolloin touhu jäi vielä yritykseksi, niin kipeää se teki. Uudemman kerran ryhdyimme petipuuhiin pari viikkoa myöhemmin ja vaikka se edelleen teki kipeää, niin tuolloin päätin, että nyt en kyllä anna periksi ja hoidin oman osuuteni hammasta purren. Seuraavalla kerralla se sattuikin jo vähemmän ja sitä seuraavalla kerralla siitä pystyi vähän jopa jo nauttimaan. Nyt seksi sujuu jo vanhaan, hyvään malliin.
Raskauskilot, joita mulle kertyi yhteensä 20 kg, karisivat onneksi vauhdilla. Kättärille jäi suoraan 10 kg ja toisestakin 10 kilosta on jäljellä enää 2 kg. Mutta vaikka olen jälleen oma hoikka itseni, mistään lihaksista mulla ei oo enää tietoakaan. Kaikki paikat vaan "roikkuu". Seuraavaksi olisikin tarkoitus aloittaa kadonneiden lihasten metsästys.
Henkinen vointi oli ensimmäiset neljä-viisi viikkoa aika kehno sekin. Vaikka olin onnellinen vauvasta, imetysongelmat, vähäiset yöunet ja oma huono fyysinen vointi vetivät tehokkaasti mieltä matalaksi. Valehtelematta voin sanoa, että ensimmäisten viikkojen aikana meillä itki enemmän äiti kuin vauva. Välillä pelkäsin jo, ettei kyse ole enää pelkästä babybluesista, vaan että olen ihan oikeasti masentunut, mutta niin se vain alkoi mielikin lopulta kirkastua, kun oma fyysinen vointi alkoi parantua ja päiviin alkoi löytyä tiettyä rytmiä. Nyt nuo alun vaikeudet ovat onneksi enää muisto vain. :)