Vauva-arki <3

Pientä päivitystä meidän tytöstä. Kuukauden takaiset mitat, 8kk mitat: 70.9cm ja 8.3kg. Huomenna 9kk ikää, 2hammasta, kontataan, seistaan tukea vasten ja ilman, kävellään tukea vasten, myös liikkuvaa kohdetta vasten(esim.kävelytuoli). Istutaan. Vilkutetaan, sanotaan "täh" "äittee" "ukki" "isi". Ymmärtää selvästi mitä sanoo ja ketä tarkottaa. Tyttö tykkää musiikista ja tykkää tanssia. Tykkää myös leikkiä hippaa ja piilosta. Osaa myös hienosti auttaa pukemisessa, esim.ojentaa käden itse kun käsi on hihan suussa. Oppi myös pari päivää sitten naksuttelemaan suulla :'D on mustasukkainen jos isi antaa pusun tai halin äitille, rupeaa polvilleen ja hyppii ja kitisee :D
 
Arki tuntuu tällä hetkellä joltain kahden rintaman taistelulta. Poika ei osaa nukkua eikä enää oikein syödäkään. Maitoa kyllä uppoaa sekä tissistä että pullosta mutta soseet ja puurot ei ja nyt sormiruuatkin tiputtaa pala kerrallaan lattialle. Ei edes huvita enää tarjota ruokaa, kun se menee koskematta roskikseen.

Koitan muistaa, että mun rasittava arkeni on tuon pojan lapsuus, mutta kyllä tässä pinna kiristyy, kun joka asiasta tulee taistelu. Poika on hyvin temperamenttinen ja suuttuu kovasti, jos asiat ei suju hänen toivomallaan tavalla. Suuttuu myös pukemisesta, vaipan vaihdosta, siitä kun häneltä kieltää jotain tai otan pois tavaroita. Saattaa suuttua siitäkin, kun taaperokärry osuu seinään eikä heti pääse uudestaan liikkeelle. Voi jestas, hajoaa pelihousut kohta äidiltäkin. Maanantai on näköjään aina maanantai...
 
Hanskimus! I feel you!
Meillä ollu viime viikosta lähtien ihan samanlaista. Ainut mikä uppoaa on maissinaksut ja talk-murut. Ja niitähän neiti söis kilokaupalla.
Ja kaikista perseintä on se että ko yritän mieheltä pyytää apua että yhessä mietittäis mitä keksis tytölle ruuaksi niin son sama ko puhuis kuuroille korville. Tänään sain menemään muutaman makaronin, kanapalasen, pikkusen ruisleipää ja raejuustoa. Päivälliseksi tein kinkkukiusausta ja sitä meni muutama nyrkillinen. Tänään oli hyvä päivä, mutta eilen ei menny mitään.
Yöt on ihan pyllystä, nukahtaminen onnistuu hienosti mutta neljän tunnin unien jälkeen pitäs olla tissi suussa koko ajan. Tätäätääräärrääää.
"Tää on vaan vaihe, tää on vaan vaihe", kehitän siitä biisin. :D
 
Joo, tää on tätä täälläkin.. Oma tahto on syntynyt ja kiellot saavat aikaan raivarin. Mut se kuuluu asiaa, joten eipä siitä nyt sen enempää. MUTTA; monen viikon lusikan hyljeksinnän jälkeen on eilen ja tänään suostunut syömään mun syöttämällä lusikalla! Itse siis hosuu siinä samalla omalla lusikallaan, mutta avaa suun myös mun lähestyvälle lusikalle. Jee! Tänään syötin kalaa, parsakaalia ja maissia ihan sellaisenaan vain lohi ja parsakaali pilkottuna palasiksi. Erävoitto! No ehkä ne oli ne hampaat mitkä vaivasi syömistä. Kaikki kun ylhäältä (4kpl) puski samaan aikaan ulos.
 
Mie en enää ees yritä lusikoida tytölle mitään. Saa syödä tästä lähtien sitte ite. Puurot ja marjasoseet menee edelleen lusikalla niin ne lusikoin, mutta muuten en jaksa sotkea. Hän siis läpsäyttää kädet yhteen silleen että lusikka jää sinne väliin tai muuten huitoo niin että on ruokaa seinissä ja katossa.

Mutta hieno juttu lilly että oot saanu lapsen syömään! Helpottaa itteäki ko tietää paljon sitä ruokaa on menny suuhun asti ko ite sen sinne lusikoi. Sormiruokailessa ko ei tiiä, ainakaan meillä, onko ruuat vauvan vai labradorinnoutajan mahassa. Heillä kun näyttää olevan tämmönen sopimus, että kaverille kans. Banaanistaki vauva ottaa haukun ja antaa loput koiralle. Joka kerta.
Mutta tuskinpa tuo (vauva siis) nälissään on, huutaishan se jos olis.
 
Meillä myös on alkanut tahtoa löytymään. Esim vauvauinnissa poika rakastui yhteen leluun ja sitä EI saanut ottaa häneltä pois tai alkoi kamala huuto ja rimpuilu :D Uiskenteli sitten lelu suussa koko puolisentuntia..
 
Meillä on nyt muutaman päivän ajan kans syönyt normaalia vähemmän. Syö puolet annoksesta hyvin ja sit vaan tulee stoppi. Ajattelen että ei varmaan oo kasvukautta nyt menossa kun ruokaa menee vähempi. En ole huolissani,sitten taas kun kasvaa niin ruokakin maistuu nim.merkillä kokemusta on :wink niin,ja ylös tullu 2 hammasta lisää,sekin tekee syömisestä hankalampaa tietty. Tahtoa löytyy myös meillä,varsinkin kun haluaa jotain herkkupaloja,tyttö kiljuu ja molemmat kädet vispaa :hilarious: eilen hälle iski himo herne-maissi-paprika ja pinsettiotteella pisteli tyytyväisenä poskeensa.
 
Mua ihan uteliaisuutta kiinnostaa millasissa vaatetuksissa ja peittovällyjen alla teiän pienet nukkuu yönsä nyt kun kesäkuumat on vaihtunut näihin ilmoihin?
 
Meillä nukku pitkään pelkästään pitkähihaisessa yöpuvussa mutta huomasin että nukkuu paremmin kun pistää peiton päälle. Meillä on silti suht viileä kämppä nytte kun yölläki oltiin pakkasen puolella.
 
meillä pitkähihaiset/lahkeiset unihaalarit,peittoa ei suostu pitämään vaikka meilläkin on viileät makkarit
 
Meillä on pitkähihainen yöpuku ja peitto, ei sukkia, lämmintä makkarissa on n. 21 astetta.
 
Toinen tyttömme on erittäin temperamenttinen pakkaus ja ei sana aiheuttaa saman reaktion, mitä useimmilla muillakin. Tänään kielsin tyttöä, tuli itku, otin syliin ja yritin tarjota leluja, niin viskoi kaikki pois äkäisenä.

Sitten siskon kanssa leikkiessään hän laittoi leluja siskon pään päälle ja nauroi :laughing021 toinen vaan jatkaa kirjan tutkimista lelu päässä..
 
  • Tykkään
Reaktiot: I-P
Miä oon varmaan ihan ilkee äiti, mutta jos kiellän ja siitä tulee itku niin en lohduta.
 
En mäkään lohuta, sanon vaan ettei itku auta, ei kaikkea voi saada mitä haluaa. Ja yleensä itku loppuu nopeasti.
 
Juu meilläki kieltämisen jälkeiset itkut on ihan vaan sekuntteja eli ei siinä lohduteta. Nätisti sanon että "noin ei saa tehdä koska..."
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top