Lääkäri otti puheeksi lahjamunasolut, koska omia ei näytä enää tulevan millään konstilla. Saa nähdä mitä mies tuumaa asiasta seuraavalla suunnittelukäynnillä. Tähän mennessä hän on tosiaan ollut sitä mieltä, että joko mennään mun soluilla tai jäädään kaksin.
Olen pahoillani, ettei raskaus edennyt sinulla
Olen itse ainokaiseni saanut lahjamunasoluhoidolla, mieheni oli yllättävän positiivinen asian suhteen, kun selvisi, että omat soluni eivät enää toimineet! Hänellä on useampi lapsi itsellään aiemmista liitoista. Toivon todellakin, että miehesi ymmärtää asian tärkeyden ja osaisi työstää ajatuksiaan lahjamunasoluhoidon suuntaan.
Joka tapauksessa lahjasoluhoitoon pääsee vain psykologin tapaamisen jälkeen, joten ehkä miehesi pehmenisi ajatukselle, kun oikeasti tilanne on se, että vaihtoehtoina on lahjamunasoluhoito tai se, ettei lasta tulekaan. Toki miehet saattavat monesti ajatella asiaa aivan eri kantilta kuin naiset, joiltain miehiltä puuttuu isäksi tulemisen halu, tai se on hyvin heikko. Lapsihan olisi kuitenkin miehesi biologinen lapsi, vaikka munasolu ei olekaan sinun. Tuntuu hassulta, että miehesi on sitä vastaan, mutta silti jollain tasolla ymmärrän häntä.
Itse en miettinyt sekuntiakaan, kun jo myönnyin lahjamunasoluhoitoon. Miehenikin oli pienen miettimisen jälkeen halukas lähtemään siihen, jos minua itseäni ei häiritse se, ettei lapsi ole biologisesti minun omani. Ei häirinnyt silloin, eikä häiritse nytkään!
Seuraavassa viestissäsi mietit sitä, että tuntuuko lapsi omalta. Kyllä se minulla ainakin on tuntunut aivan siltä, kuin hän olisi täysin minun omani, rakastan häntä aivan yhtä paljon kuin se olisi minun biologinen lapseni! Ehkä rakastan enemmänkin juuri siksi, että hänet on niin sanotusti tekemällä tehty ja hän on mahdollistanut minun äitiyteni. Kyllä sillä on suuri merkitys, että kantaa lasta kohdussaan, silloin lapsen kanssa alkaa jo kasvaa ja muuttua äidiksi itsekin ja minulla ainakin hämärtyi mielestä se ajatus, että munasolu ei ole minun. Minulla odotusaika tosin oli yhtä pelkäämistä, että jokin menee pieleen, kun aiemmat yritykset olivat aina päättyneet keskenmenoon, ja lahjamunasoluistakin vain kaksi hedelmöittyi, toinen meni kesken ja vasta se vihonviimeinen onnistui. Olisin jäänyt lapsettomaksi, mikäli tuo viimeinen yritys ei olisi onnistunut. Ajattelin mielessäni, että ollaan sitten ainakin kokeiltu, ja hypättiin tuntemattomaan. Se on ollut kaiken murehtimisen ja kaikenlaisten muiden tunteiden vuoristoradan arvoista.
Paljon tsemppiä sinulle Motto, toivon todella, että pääsette asiassa molempia tyydyttävään ratkaisuun!
.. 
Ei auta realismisyys tai sen puute näissä, paljon virtuaalivoimaa sulle
