Ei puututtu ei. Opettajat hoki vaan "rakkaudesta se hevonenkin potkii". No ei potkinut! Sitten vasta opettajien silmät aukes, kun tämä yksi kiusaaja potkas pallon suoraan mun naamaan niin että taju lähti, ope tuli just silloin paikalle ja näki. Sit lähti jätkä tarkkikselle. Mutta ei opettajat oikeesti voi juuri mitään kiusaamisten kanssa. Nykyisin varsinkaan. Keskustelua oppilaiden kanssa yhdessä, vanhempien kanssa ja taas oppilaiden kanssa. Ei auttanut tyttärelle. Sillä loppui kiusaaminen kun otti itse kiusaajiin yhteyttä ja kertoi pitkän litanian siitä miltä se kiusaaminen tuntui. Ja kertoi lisää ja taas seuraavana päivänä, sitten se poika tuumas, että hän estää tytön facessa kun häiriköit :D Eli sen pojan mielestä sitten mun tyttö häiriköi kun ensin oli kiusannut vuodesta toiseen..no totuus satuttaa. Mutta siihen loppui kiusaaminen. Ja toihan on "kevyttä" vielä, joidenkin mielen ja itsetunnon se romuttaa lopullisesti, ja sitten omankäden kautta pois
Niin mäkin päätin silloin kun nää vanhemmat lapset oli pieniä, että mun lapsia ei kiusata. Jouduin sitten hetki ekana koulupäivänä olemaan yhteydessä opettajaan..semmosta on koulussa nykyään :/ Vanhempaa poikaa ei oo kiusattu, vaikka ei hänkään mikään "perusnuori" ole. Kulkee mieluusti aina verkkareissa, pitkätukkainen jne jne..mä niin toivon, että ennen kuin tää leikki-ikäinen on kouluun menossa, niin keksitään keinot tähän asiaan. Toisaalta tuo tyttö on niin tulisielu, että saattaa antaa takaisin, jos kiusataan.
Arvet ne jättää, syvät. Vieläkin tulee ajoittain uskon puute itseensä. Vaikka tuosta on jo kymmeniä vuosia. Ei tajua kiusaajat, mikä vaikutus heidän sanoillaan/teoillaan on ehkä lopun elämää.
Santru :) Oli kun mun tekstiä, ei voi olla totta! Siis ihan noin sanottiin meilläkin! Pojat sai potkia ja töniä, lohduttava kommentti opelta oli " rakkaudesta ne hevosetkin potkii"... En oo kuullut alakoulun jälkeen tuota keneltäkään, ennen kuin nyt sun sanomana, että sama meno ollut!
Ei ihme, että pojat teki mitä lystäs, kun tuo kommenttihan antaa luvan siihen... Ja kyllä ne kiusas, oli isokokoisia vanhempia poikia, kerrankin jäiseen ojaan tönittiin, enkä päässyt itse sieltä ylös, jalat oli jäisessä vedessä upoksissa ja tietä pitkin tuli vanha pappa, joka nosti ylös, kun tunnin siellä viruin.... Opettajia ei kiinnostanut, kun seuraavana päivänä olin kuumeessa kesken tunnin ja sanoin, että kukaan ei auttanut ojasta.... Lähipulpeteissa istuvat kiusaaja pojat vaan hihitti. Näitä esimerkkejä on miljoona, että mitä ehtii tapahtua muutamassa vuodessa, kun kauhukakaroita ei saada mitenkään kuriin. Kerran sain kanssa pallon lujaa päin naamaa, tahalleen potkastiin ja sen jälkeen kävin pari vuotta lääkärissä, kun alue särki niin hel:tisti.
Myös koulureppuun kaadettiin välitunnilla usein vesivärivettä joku litra, että kirjat oli märkänä, penaalista olivat kateellisia, rikkoivat sen, kuten pyöränkin...yöllä kotipihasta varastettiin kaikki omenat, leluja rikottiin ja pihalla oleva teltta sytytettiin tuleen. Oon siis kotoisin omakotitalosta, meillä on iso puutarha. Kerran otin asian kunnolla esille ja menimme pahimman kiusaajan kotiin äidin juttusille ja kahvipöydässä se äiti ei uskonut, että hänen poika tekee mitään pahuuksia ja totesi vaan, että syy on enemmän minussa, kuin hänen pojassa. Arvaa osasinko 10-vuotiaana puolustautua jotenkin
Muistan vaan, että ihan hyödytön oli mennä asiasta kertomaan, kun soitettukin oli jo satakertaa, jokaisen tönimisen ja kivityksen jälkeen.
Mutta nämä tapahtui siis alakoulussa ja kun siirryttiin 7. luokalle, mentiin eri kouluun, jossa luokka jaettiin ja sekoitettiin toisten koulujen oppilaisiin. Mun onneksi, kiusaajat joutui eri ryhmiin, niin kaikki kiusaaminen loppui siihen paikkaan
. Yläasteen sai siis olla ihan rauhassa, mutta alakoulua muistaa vieläkin "kauhulla". Siellä ei ollut mitään sääntöjä, ihan villi länsi, jossa kukaan ei tosiaan välittänyt mistään, saati auttanut.