Synnyttäneet --40+++

[Yölento]

Tässä voisi ajatella ihan kaikkea, mistä lapsi ottaa esimerkkiä / saa vaikutteita...

Aiempaa kokemusta ei lapsista ole, mutta kai voivat ottaa esimerkkiä silläkin tavoin, ettei aikuinen edes havainnoi kyseistä asiaa tai pahimmassa tapauksessa käsittää jotain väärin aikuisten maailmasta... Comments!?

Kyllä lapset ottavat vanhemmistaan mallia kaikessa. Jos siis syöt kynsiä tai jätät vaatteita lattialle, niin todennäköisesti lapsi tekee myös niin. Nyt on hyvä aika tarkkailla omaa käytöstään ja tehdä tarvittavia muutoksia.

Minulla on aina ollut vaikeuksia syödä kaikkea ja minun tapauksessani ei ole hyötyä siitä, että ottaisin lautaselle maistiaisen siitäkin, mistä en tykkää. Olisi kauhean huonoa esimerkkiä oksentaa pöydässä. Mutta olen onnistunut kahden lapsen kanssa siinä, että he syövät niitäkin ruokia, mitä minä en syö. Kaikkea on aina ollut tarjolla ja vihanneksista on joka ruualla ollut vaihtoehtoja. Lapsi saa valita, ottaako tomaattia vai kurkkua, porkkanaa vai punajuurta.
Meillä miehen herkkua on myös pitsa ja muut miehiset epäterveelliset suolaiset ruuat. Minusta niitä voi hyvin syödä muualla kuin kotona ruokapöydässä. Toki meilläkin joskus herkutellaan. Se tehdään sitten yhdessä ja harkitusti. Arkiruoka on oltava terveellistä.
Valmisruokia en pysty syömään, niistä tulen kipeäksi. Ei tavallisen ruuan laitto niin kovin työlästä ole.

Välttämättä siis hyviäkään tapoja ei saa siirrettyä lapselle. Äitini teki aina ruuan itse. Meillä oli tarjolla paljon vihanneksia eikä koskaan makeita herkkuja eikä siihen aikaan ollut mitään hampurilaisia tai pitsoja. Siskostani tuli kaikkiruokainen ja minusta ei.

 

[Tähti ★]

Meillä syödään yleensä samaa ruokaa ilman lisättyä suolaa. Toivo saa kyllä valmiita purkkiruokiakin. Ainoastaan Hirven maksaa ja ruotoista lohta ei ole annettu pojan maistaa. Meillä on rahat nyt olleet tosi tiukalla eikä ole varaa heittää mitään ruokaa roskiin. Mun mies tykkää riista- ja kalaruuista, mutta niitä ei ole joka päivä tarjolla. Joutuu sitten tyytymään mun jauhelihapöperöihin. Mä en pystyisi syömään pikaruokaa joka päivä, koska se on niin epäterveellistä ja rasvaista. Kun syö säännöllisesti ja terveellisesti ei tee mieli niin paljon pikaruokaa. Alkoholi on toinen, joka lihottaa sekä kahvipullat. Mulla on pysynyt nyt 10 kg poissa, kun syön säännöllisesti ja suhteellisen terveellisesti. Mies on normaalipainoinen, mutta ei hänkään syö pikaruokaa. Joskus syömme eineksiä.

Maria75 :) Einekset myös lihottavat, nehän on pikaruokaa. Myös liika peruna, pasta, riisi ja leipä lihottavat. Toisia pienempi määrä, kuin toisia. Rasva ei lihota, mutta liika rasva kylläkin.

All inclusive ei lihottanut, kuin sen yhden kilon, joten aika maltillisesti tuli siellä kaksi viikkoa mässäiltyä. Viikko matkan jälkeen paino oli laskenut jo aiempaa matalemmalle ja nyt kolmen viikon jälkeen kilot on tippuneet -3kg... Mun kilot ja vatsa tuli kyllä ihan raskaudesta. Nyt vatsa täysin hävinnyt, ilman kirurgia :)

Mies sanoi, että alkaa näyttämään vähän "liian" laihalta. Oon antanut jo välillä periksi herkuille, kuten leipä palanen silloin tällöin ja eilen muutama ranskis! Namm, miten hurjan hyviä olikaan :) Mutta nämä siis vaan poikkeusruokaa. Pääasiassa syön erilaisia salaatteja :)

 

[Satru]

Kyllä lapset ottavat vanhemmistaan mallia kaikessa. Jos siis syöt kynsiä tai jätät vaatteita lattialle, niin todennäköisesti lapsi tekee myös niin. Nyt on hyvä aika tarkkailla omaa käytöstään ja tehdä tarvittavia muutoksia.

Minulla on aina ollut vaikeuksia syödä kaikkea ja minun tapauksessani ei ole hyötyä siitä, että ottaisin lautaselle maistiaisen siitäkin, mistä en tykkää. Olisi kauhean huonoa esimerkkiä oksentaa pöydässä. Mutta olen onnistunut kahden lapsen kanssa siinä, että he syövät niitäkin ruokia, mitä minä en syö. Kaikkea on aina ollut tarjolla ja vihanneksista on joka ruualla ollut vaihtoehtoja. Lapsi saa valita, ottaako tomaattia vai kurkkua, porkkanaa vai punajuurta.
Meillä miehen herkkua on myös pitsa ja muut miehiset epäterveelliset suolaiset ruuat. Minusta niitä voi hyvin syödä muualla kuin kotona ruokapöydässä. Toki meilläkin joskus herkutellaan. Se tehdään sitten yhdessä ja harkitusti. Arkiruoka on oltava terveellistä.
Valmisruokia en pysty syömään, niistä tulen kipeäksi. Ei tavallisen ruuan laitto niin kovin työlästä ole.

Välttämättä siis hyviäkään tapoja ei saa siirrettyä lapselle. Äitini teki aina ruuan itse. Meillä oli tarjolla paljon vihanneksia eikä koskaan makeita herkkuja eikä siihen aikaan ollut mitään hampurilaisia tai pitsoja. Siskostani tuli kaikkiruokainen ja minusta ei.

Kyllä, todellakin me aikuiset ollaan esimerkkejä lapsillemme melkeinpä kaikessa. Siitä miten asioita opetetaan siihen miten itse tehdään. Mun exä ja vanhin tytär on aika samanlaisia luonteeltaan jo. Exä ei ollut moksiskaan siivoamisesta, eikä sotkemisesta eikä myös siitä, että saattaa näyttää esimerkkiä. No, esimerkki siitä tuli ja tytär on ihan samanlainen. Häntä ei siivottomuus haittaa, ja hassuinta tässä on se, että exää haittasi se, että tytär oli siivoton, mutta ei se että itse olisi..Ja mua ärsytti taas suunnattomasti, ettei voinut sitten minulta periä sitä siivoamista, vaikka meillä yhdessä siivottiin (ja isompana oma huone piti itse siivota). No, nyt hän asuu jo omassa kodissa ja varmaan on siivoton sielläkin :) Varsinkin 2v seuraa silmä tarkkana mitä tehdään ja miten tehdään. Tietenkin, me ollaan hänen oppaitaan ja esimerkkejä. Eli tosiaan kannattaa miettiä omaa olemistaan ja tekemisiään ja sanomisiaan..meinaan, minkä taakseen jättään, niin sen taatusti edestään löytää

 

[Satru]

Ja kannattaa, varsinkin isompana, jättää nuo laiha-lihava keskustelut aikuisten ajalle. Ne tarttuu tosi nopeesti lapsiin. Ja hyvä oppia tykkäämään itsestään sellaisena kuin on, niin lapsellekin tulee ajatus terveestä itsestä kun näkee tyytyväisen äidin.( Toki, sitten koulussa voi olla, kuten vanhimmalle tyttärelle kävi, että kiusaaminen vie sitten itsetunnon kokonaan. Nyt melkein kakskyppisenä tytär on saanut kohotettua taas itsetuntoaan ja etsinyt omaa tietään tässä elämässä. )

Että kun 2v tyttö tulee ihmettelemään kun äiti heiluu kummissa asennoissa lattialla hiki hatussa, niin äiti selittää, että tykkään jumpata ja liikkua. Se on kivaa. Me ollaan muutenkin aktiivisia ulkona kököttelijöitä/liikkujia, että lähdetään ulos monta kertaa päivässä sen takia kun siitä tulee itselle jo hyvä mieli (vaikka toi uhmaikäinen ei tee pukemista ikinä helpoksi). Tytär ei tiedä, että äitiä ärsyttää suunnattomasti mun makkara tossa vyötäröllä, eikä sitä että äiti ei muutenkaan ole tässä hiljaittain ollut tyytyväinen itseensä, paitsi sen jälkeen kun rupesi jumppaamaan ja tekemään asialla jotain. Nyt on ihan eri meininkin fiiliksissä ja tyttö jumppaa äitin kanssa aina kun voi :)

 

[Satru]

Mä kirjoittelen nyt, kun kaikki nukkuu, niin näköjään koko ajan :) Tuo poika on nyt sitten tajunnut ruveta ujostelemaan. Eilen kaveri kävi kylässä ja aikaisemmin on pitänyt sylissä, mutta eilen..poika varmaan pari minuuttia katsoi tosi tarkkaan vakavana kaveria ja sitten alkoi huuto..ja äitin sylissä kurkki olan takaa kaveria :) Muttta ei onneks kauhean kauaa jaksanut ujostella, kun huomasi että ihan mukava tyyppi se on :D Meillä on molemmat pikkuset olleet räkätaudissa ja molemmilla se tapa, että kun räkää kertyy tarpeeksi, se tulee oksennuksena pihalle. Sinänsä ihan tehokasta, mutta kun ei oo kivaa just syödyn puuron jälkeen.. Mutta ei onneksi paha flunssa oo kummallakaan, ei edes kuumetta. Nenä vaan tukossa ja nyt tietty sit valuu.

Toi liikkuminen ei ole vieläkään avautunut hälle, edelleen "lentäjän asennossa" ja äriseen niin peijoonisti. Kuvittelee kait, että se ääni siivittää hänet liikkeelle :D No, en ole huolissani, ärsyttää vaan hänen puolestään kun haluis jo kovasti siskon perään, mutta tekniikka puuttuu. Tuo 2v oli tässä hiljattain anopilla yökylässä ja oli illalla sitten kysynyt tuleeko isi hakemaan. Anoppi oli kysynyt, onko ikävä isiä, niin tyttö oli vastannut ikävä pikkuveikkaa Ne ovat kyllä erottamattomat nykyään. Tykkäävät toisistaan ja tykkäävät pyöriä tuolla lattialla ja joka aamu tyttö käy ensimmäisenä sanomassa veljelle huomenta ja halaa..vanhemmat tulee vasta sitten :D Toivottavasti tuo sisar-rakkaus säillyy, etteivät rupea tappelemaan missään vaiheessa.

 

[Tähti ★]

Ja hyvä oppia tykkäämään itsestään sellaisena kuin on, niin lapsellekin tulee ajatus terveestä itsestä kun näkee tyytyväisen äidin.( Toki, sitten koulussa voi olla, kuten vanhimmalle tyttärelle kävi, että kiusaaminen vie sitten itsetunnon kokonaan. Nyt melkein kakskyppisenä tytär on saanut kohotettua taas itsetuntoaan ja etsinyt omaa tietään tässä elämässä. )

Että kun 2v tyttö tulee ihmettelemään kun äiti heiluu kummissa asennoissa lattialla hiki hatussa, niin äiti selittää, että tykkään jumpata ja liikkua. Se on kivaa. Me ollaan muutenkin aktiivisia ulkona kököttelijöitä/liikkujia, että lähdetään ulos monta kertaa päivässä sen takia kun siitä tulee itselle jo hyvä mieli (vaikka toi uhmaikäinen ei tee pukemista ikinä helpoksi). Tytär ei tiedä, että äitiä ärsyttää suunnattomasti mun makkara tossa vyötäröllä, eikä sitä että äiti ei muutenkaan ole tässä hiljaittain ollut tyytyväinen itseensä, paitsi sen jälkeen kun rupesi jumppaamaan ja tekemään asialla jotain. Nyt on ihan eri meininkin fiiliksissä ja tyttö jumppaa äitin kanssa aina kun voi :)

Satru :) Lasten ei tulisi laihduttaa. Mun alakouluaikana oli eräs tyttö, joka oli isokokoinen ja häntä kiusattiin painosta todella paljon, pääasiassa pojat. Opettajat eivät puuttuneet mitenkään. Se oli todella kurjaa Tämä tyttö joutui sitten huonoille teille jo 6luokalla, jolloin hän kertoi, että vie isältään alkoholia. Kerran hänellä oli sitä mukana koulussa limsapullossa jne.. Hän myös alkoi tupakoida ja esitti kovista.

Kukaan oppilaskaan ei puuttunut tilanteisiin. Itseäni kiusattiin myös painosta, mutta siksi, että olin liian heiveröinen. Kyllä monesti koulun pojat heittivät ojaan ja kivittivät koulumatkalla.

Tuo koulukiusaaminen on vakava asia ja otetaanko sitä siltikään riittävän vakavasti.

Painosta puhun, koska päätin päästä ylikiloista, joka on vihdoin onnistunut:)

 

[Satru]

Toi koulukiusaaminen on yksi suuri ongelma tässäkin maassa. Itse olen koulukiusattu ja kuulin n. 8 vuotta kouluvuosista olevani ruma, vammainen, hirveä, musta ei oo mihinkään jne ja tytärtä kiusattiin sen takia koska hän ei halunnut olla kuin muut tytöt. Eli leikkasi hiukset lyhyeksi ja käytti sukupuolineutraaleja vaatteita. Siitä ei tykätty. Onneksi hänellä oli ja on muutamia tosi hyviä ystäviä, jotka sitten oli tukena tässä. Mua ärsyttää suunnattomasti kuinka ulkonäkökeskeinen tämä maailma on. Miten sais näiden lasten päähän hyvät arvot ja sen mikä on tärkeää. Toki itsestä huolehtiminen on tärkeää, mutta on niitä muitakin asioita ja sit se hyväksyminen..Että ollaan erilaisia. On eri tavat elää ja olla. Eikä tuomita aina kaikesta. Nämä kun sais opetettu lapsille, niin hyvä tulis. No, ainakin nämä kaksi vanhempaa lasta. Heidän arvot on ihan hyvät. Tuolla 17v vielä hakusessa, mutta tällä parikymppisellä on jo selkeä ajatusmaailma ja se on aikalailla samanlainen kun mulla. :)

 

[Tähti ★]

Toi koulukiusaaminen on yksi suuri ongelma tässäkin maassa. Itse olen koulukiusattu ja kuulin n. 8 vuotta kouluvuosista olevani ruma, vammainen, hirveä, musta ei oo mihinkään jne ja tytärtä kiusattiin sen takia koska hän ei halunnut olla kuin muut tytöt. Eli leikkasi hiukset lyhyeksi ja käytti sukupuolineutraaleja vaatteita. Siitä ei tykätty. Onneksi hänellä oli ja on muutamia tosi hyviä ystäviä, jotka sitten oli tukena tässä. Mua ärsyttää suunnattomasti kuinka ulkonäkökeskeinen tämä maailma on. Miten sais näiden lasten päähän hyvät arvot ja sen mikä on tärkeää. Toki itsestä huolehtiminen on tärkeää, mutta on niitä muitakin asioita ja sit se hyväksyminen..Että ollaan erilaisia. On eri tavat elää ja olla. Eikä tuomita aina kaikesta. Nämä kun sais opetettu lapsille, niin hyvä tulis. No, ainakin nämä kaksi vanhempaa lasta. Heidän arvot on ihan hyvät. Tuolla 17v vielä hakusessa, mutta tällähinnä parikymppisenä on jo selkeä ajatusmaailma ja se on aikalailla samanlainen kun mulla. :)

Santru :) Todella totta. Näistä kiusaamisista jää pitkät arvet. Itse hlö kohtaisesti olisin toivonut, että opettajat olisivat puuttuneet koulussa ihan kaikkeen kiusaamiseen. Silloin noin 40-vuotta sitten, näihin ei paljon puututtu, vaikka uusi pyörä rikottiin koulun pihalle ja eräskin poika kivitti kaikki koulumatkat, kun asui melkein naapurissa...Heikomman töniminen vuosia ei merkannut mitään alakoulun opettajille.

Sitä ajattelee, että omaa poikaa ei tulla kiusaamaan, opettajat pitää laittaa vastuuseen, jollei puhe auta, mikäli jotain esiintyy.... Enkä mitenkään voisi hyväksyä, että oma lapsi tönisi muita ja kivittäisi tyttöjä koulumatkalla tms...

 

[Tähti ★]

Näin vuosien jälkeen on väkisin joskus käynyt mielessä, että onko näiden koulukiusaaja lapsien vanhemmissa jotain "vikaa", sillä eivät saa lapsiaan ruotuun?

Sitä kuvittelee, että vanhempina ottaisimme hyvin vakavasti, jos joku soittaisi, että "Tytin" pyörä on rikottu maantasalle ja hänet on tönätty ojaan.

Sen ajan opettajissa oli ainakin jotain vikaa, kun pahantekijän ei tarvinnut olla edes häpeissään, saati pyytää anteeksi. Nykypäivänä näistä asioista ainakin kai edes yritetään puhua avoimesti:)

 

[Satru]

Santru :) Todella totta. Näistä kiusaamisista jää pitkät arvet. Itse hlö kohtaisesti olisin toivonut, että opettajat olisivat puuttuneet koulussa ihan kaikkeen kiusaamiseen. Silloin noin 40-vuotta sitten, näihin ei paljon puututtu, vaikka uusi pyörä rikottiin koulun pihalle ja eräskin poika kivitti kaikki koulumatkat, kun asui melkein naapurissa...Heikomman töniminen vuosia ei merkannut mitään alakoulun opettajille.

Sitä ajattelee, että omaa poikaa ei tulla kiusaamaan, opettajat pitää laittaa vastuuseen, jollei puhe auta, mikäli jotain esiintyy.... Enkä mitenkään voisi hyväksyä, että oma lapsi tönisi muita ja kivittäisi tyttöjä koulumatkalla tms...

Ei puututtu ei. Opettajat hoki vaan "rakkaudesta se hevonenkin potkii". No ei potkinut! Sitten vasta opettajien silmät aukes, kun tämä yksi kiusaaja potkas pallon suoraan mun naamaan niin että taju lähti, ope tuli just silloin paikalle ja näki. Sit lähti jätkä tarkkikselle. Mutta ei opettajat oikeesti voi juuri mitään kiusaamisten kanssa. Nykyisin varsinkaan. Keskustelua oppilaiden kanssa yhdessä, vanhempien kanssa ja taas oppilaiden kanssa. Ei auttanut tyttärelle. Sillä loppui kiusaaminen kun otti itse kiusaajiin yhteyttä ja kertoi pitkän litanian siitä miltä se kiusaaminen tuntui. Ja kertoi lisää ja taas seuraavana päivänä, sitten se poika tuumas, että hän estää tytön facessa kun häiriköit :D Eli sen pojan mielestä sitten mun tyttö häiriköi kun ensin oli kiusannut vuodesta toiseen..no totuus satuttaa. Mutta siihen loppui kiusaaminen. Ja toihan on "kevyttä" vielä, joidenkin mielen ja itsetunnon se romuttaa lopullisesti, ja sitten omankäden kautta pois

Niin mäkin päätin silloin kun nää vanhemmat lapset oli pieniä, että mun lapsia ei kiusata. Jouduin sitten hetki ekana koulupäivänä olemaan yhteydessä opettajaan..semmosta on koulussa nykyään :/ Vanhempaa poikaa ei oo kiusattu, vaikka ei hänkään mikään "perusnuori" ole. Kulkee mieluusti aina verkkareissa, pitkätukkainen jne jne..mä niin toivon, että ennen kuin tää leikki-ikäinen on kouluun menossa, niin keksitään keinot tähän asiaan. Toisaalta tuo tyttö on niin tulisielu, että saattaa antaa takaisin, jos kiusataan.

Arvet ne jättää, syvät. Vieläkin tulee ajoittain uskon puute itseensä. Vaikka tuosta on jo kymmeniä vuosia. Ei tajua kiusaajat, mikä vaikutus heidän sanoillaan/teoillaan on ehkä lopun elämää.

 

[KuuKassius]

Argh tuo kiusaaminen on yks saatana, kun sitä ei saada pois. Ihminen on vaa niin julmaa ja välinpitämätöntä tekoa ja se periytyy lapseen. Opitaan tapa, että toisia voi väheksyä mistäikinäsyystä. Sitä näkee niin paljon aikuisissa sitä toisten tuomitsemista mitä pienimmistä asioista, etten usko, että kiusaamisesta lasten(kaan) keskuudessa päästään koskaan eroon. Mehän ne arvot periytetään seuraavalle sukupolvelle. Erilaisuutta/tavallisuutta/normaaliutta ei yritetä ymmärtää. Nyt jo valmiiksi ahdistaa millasta on tytöllä kasvaa somen armoilla.. Kun ei aikuisetkaan osaa siellä käyttäytyä.

Mä oon ite kasvanu "laihduttajaperheessä", jossa mutsi vähän väliä oli jollain laihiksella, faija söi mitä halus ja vaikka kuinka yritti selittää asiaa mulle, niin ne teot ratkaisi eikä sanat. Liiallinen syöminen iloon tai suruun tai millon vaan, liikunnan puuttuminen normaaliarjesta tms vaikuttaa vieläkin, vaikka järki tietää toisin. Ruoka on lohtu ja palkinto, kiitos ja rakkaudenosoitus noin karrikoidusti. Musta oli hassua, että meillä oli esim kahdet levitteet leivän päälle pienenä. Mutsin ja faijan. Faijan oli parempaa, mutta "tiesin", että pitää valita mutsin levite. (Siihen aikaan vähärasvainen on hyvä asia.) Ja siis mun vanhemmilla on siis ylipainoa ihan reilusti edelleen.

Antti Railiolla on biisi nimeltä Pieni ihminen. Ai että se on ihana, vaikka aihe on kamala. Oma olo on sellanen, että tuu kiusaa mun lasta, ni vedän sua kölin ali pari kertaa. Leijonaemo on herännyt xD

 

[KuuKassius]

(..) Sillä loppui kiusaaminen kun otti itse kiusaajiin yhteyttä ja kertoi pitkän litanian siitä miltä se kiusaaminen tuntui. Ja kertoi lisää ja taas seuraavana päivänä, sitten se poika tuumas, että hän estää tytön facessa kun häiriköit :D Eli sen pojan mielestä sitten mun tyttö häiriköi kun ensin oli kiusannut vuodesta toiseen..no totuus satuttaa. Mutta siihen loppui kiusaaminen.
(...)
Toisaalta tuo tyttö on niin tulisielu, että saattaa antaa takaisin, jos kiusataan.

Aivan uskomattoman vahva tyttö sulla ollu! Hieno juttu!!

Ja tää jälkimmäinen on se mitä ite toivon saavani siirrettyä seuraavalle. Itsensä puolustaminen. Mun silmissä on sallittua vetää pataan toista, jos toinen käy päälle eikä puhe oo tehonnu sitä ennen. Onneksi meidän perheessä on nyt kamppailulajit mukana niin vahvasti, että varmaankin itsepuolustustaidot tulee ole hallussa ihan hyvin. Siellä myös itsetunto ja muu vastuu taitojen osaamisesta tuntuu tulevan käsi kädessä.

 

[Tähti ★]

Ei puututtu ei. Opettajat hoki vaan "rakkaudesta se hevonenkin potkii". No ei potkinut! Sitten vasta opettajien silmät aukes, kun tämä yksi kiusaaja potkas pallon suoraan mun naamaan niin että taju lähti, ope tuli just silloin paikalle ja näki. Sit lähti jätkä tarkkikselle. Mutta ei opettajat oikeesti voi juuri mitään kiusaamisten kanssa. Nykyisin varsinkaan. Keskustelua oppilaiden kanssa yhdessä, vanhempien kanssa ja taas oppilaiden kanssa. Ei auttanut tyttärelle. Sillä loppui kiusaaminen kun otti itse kiusaajiin yhteyttä ja kertoi pitkän litanian siitä miltä se kiusaaminen tuntui. Ja kertoi lisää ja taas seuraavana päivänä, sitten se poika tuumas, että hän estää tytön facessa kun häiriköit :D Eli sen pojan mielestä sitten mun tyttö häiriköi kun ensin oli kiusannut vuodesta toiseen..no totuus satuttaa. Mutta siihen loppui kiusaaminen. Ja toihan on "kevyttä" vielä, joidenkin mielen ja itsetunnon se romuttaa lopullisesti, ja sitten omankäden kautta pois

Niin mäkin päätin silloin kun nää vanhemmat lapset oli pieniä, että mun lapsia ei kiusata. Jouduin sitten hetki ekana koulupäivänä olemaan yhteydessä opettajaan..semmosta on koulussa nykyään :/ Vanhempaa poikaa ei oo kiusattu, vaikka ei hänkään mikään "perusnuori" ole. Kulkee mieluusti aina verkkareissa, pitkätukkainen jne jne..mä niin toivon, että ennen kuin tää leikki-ikäinen on kouluun menossa, niin keksitään keinot tähän asiaan. Toisaalta tuo tyttö on niin tulisielu, että saattaa antaa takaisin, jos kiusataan.

Arvet ne jättää, syvät. Vieläkin tulee ajoittain uskon puute itseensä. Vaikka tuosta on jo kymmeniä vuosia. Ei tajua kiusaajat, mikä vaikutus heidän sanoillaan/teoillaan on ehkä lopun elämää.

Santru :) Oli kun mun tekstiä, ei voi olla totta! Siis ihan noin sanottiin meilläkin! Pojat sai potkia ja töniä, lohduttava kommentti opelta oli " rakkaudesta ne hevosetkin potkii"... En oo kuullut alakoulun jälkeen tuota keneltäkään, ennen kuin nyt sun sanomana, että sama meno ollut!

Ei ihme, että pojat teki mitä lystäs, kun tuo kommenttihan antaa luvan siihen... Ja kyllä ne kiusas, oli isokokoisia vanhempia poikia, kerrankin jäiseen ojaan tönittiin, enkä päässyt itse sieltä ylös, jalat oli jäisessä vedessä upoksissa ja tietä pitkin tuli vanha pappa, joka nosti ylös, kun tunnin siellä viruin.... Opettajia ei kiinnostanut, kun seuraavana päivänä olin kuumeessa kesken tunnin ja sanoin, että kukaan ei auttanut ojasta.... Lähipulpeteissa istuvat kiusaaja pojat vaan hihitti. Näitä esimerkkejä on miljoona, että mitä ehtii tapahtua muutamassa vuodessa, kun kauhukakaroita ei saada mitenkään kuriin. Kerran sain kanssa pallon lujaa päin naamaa, tahalleen potkastiin ja sen jälkeen kävin pari vuotta lääkärissä, kun alue särki niin hel:tisti.

Myös koulureppuun kaadettiin välitunnilla usein vesivärivettä joku litra, että kirjat oli märkänä, penaalista olivat kateellisia, rikkoivat sen, kuten pyöränkin...yöllä kotipihasta varastettiin kaikki omenat, leluja rikottiin ja pihalla oleva teltta sytytettiin tuleen. Oon siis kotoisin omakotitalosta, meillä on iso puutarha. Kerran otin asian kunnolla esille ja menimme pahimman kiusaajan kotiin äidin juttusille ja kahvipöydässä se äiti ei uskonut, että hänen poika tekee mitään pahuuksia ja totesi vaan, että syy on enemmän minussa, kuin hänen pojassa. Arvaa osasinko 10-vuotiaana puolustautua jotenkin Muistan vaan, että ihan hyödytön oli mennä asiasta kertomaan, kun soitettukin oli jo satakertaa, jokaisen tönimisen ja kivityksen jälkeen.

Mutta nämä tapahtui siis alakoulussa ja kun siirryttiin 7. luokalle, mentiin eri kouluun, jossa luokka jaettiin ja sekoitettiin toisten koulujen oppilaisiin. Mun onneksi, kiusaajat joutui eri ryhmiin, niin kaikki kiusaaminen loppui siihen paikkaan. Yläasteen sai siis olla ihan rauhassa, mutta alakoulua muistaa vieläkin "kauhulla". Siellä ei ollut mitään sääntöjä, ihan villi länsi, jossa kukaan ei tosiaan välittänyt mistään, saati auttanut.

 

[Tähti ★]

Aivan uskomattoman vahva tyttö sulla ollu! Hieno juttu!!

Ja tää jälkimmäinen on se mitä ite toivon saavani siirrettyä seuraavalle. Itsensä puolustaminen. Mun silmissä on sallittua vetää pataan toista, jos toinen käy päälle eikä puhe oo tehonnu sitä ennen. Onneksi meidän perheessä on nyt kamppailulajit mukana niin vahvasti, että varmaankin itsepuolustustaidot tulee ole hallussa ihan hyvin. Siellä myös itsetunto ja muu vastuu taitojen osaamisesta tuntuu tulevan käsi kädessä.

Kuukassius :) Hyvin sanottu, puolustautuminen on tärkeä taito. Sen haluan myös siirtää omalla pojalle, vaikka oon itse aika heikko siinä, koska omalla kohdalla vastassa oli aina pojat ja olivat isokokoisempia, etten voinut ees yrittää vetää turpaan, koska olisi voinut saada enemmän turpaan. Silloin opin juoksemaan lujaa karkuun ja asioita tuli paettua. Tytöt oli fiksuja, ne eivät kiusanneet :)

Pahin kiusaaja poika oli ns. hyvästä lääkäri perheestä, joten opetkin vaan kumarteli pojan vanhemmille ja poika sai tehdä mitä lystäs....

 

[Tähti ★]

Satru :) Mä uskon, että sun omat kokemukset on auttaneet tyttöäsi selviytymään noin hienosti Sä oot kokenut niin paljon ja tosi hienoa, että olet selviytynyt hyvin kovista koettelemuksista. Jäljet on syvät ja ikuiset, mutta tekee meistä entistä vahvempia ihmisiä

 

[Tähti ★]

Toivottavasti ketään ei haittaa, jos jatkan vielä sen verran, että monesti oon muistellut sitä isokokoista tyttöä, mitä hänelle kuuluu, onko hengissäkään, koska en ole kuullut, enkä nähnyt alakoulun jälkeen. Hän muutti koulun loputtua toiselle paikkakunnalle, jonnekin kauas.

Häntä kohtaan kiusaaminen oli enemmän henkistä, koska häntä ei ollut helppo tuuppia tai töniä, kun oli poikiakin isompi. Muistan, että hän alkoi vihata isokokoisuuttaan ja puhui sanasta "itsari". Niin lapsena en tiennyt mitä se tarkoitti, ajattelin lähinnä muotisanaksi, kun fanitti sen ajan Suomalaisbändejä Yö, Pelle miljoona ja mitä niitä oli.

Luultavasti hyvin moni on kokenut jotain näitä kiusaamisia kouluaikoina, monet eivät vaan halua, uskalla tai välitä sanoa sitä ääneen. Monesti lapsikaan ei sano tai kerro kaikkea asiasta, koska ajattelee sen johtuvan itsestä tai olevan oma syy. Tämä iso tyttö oli iso, niin tuli sen vuoksi kiusatuksi. Mä taas olin luokan laihoin ja kävi samoin. Kiusaajien metodit oli vaan erit, mutta yhtä voimakkaat

Joskus on käynyt mielessä, tuleekohan näistä kauhukakaroista isona sitten niitä työpaikkakiusaajia. Oppivat lapsena käyttäytymään omavaltaisesti. Näin aikuisiällä olen kuullut, että alakoulun pahimmasta kiusaaja pojasta oli tullut ammatiltaan luokanopettaja. Erikoinen valinta hänelle! Toivottavasti ei katso kiusaamista läpi sormien, koska oli itse pahimmasta päästä sellainen

Yölento :) Tää aihe nousi pintaa siitä, kun kirjoitit, että miten lapset saavat vaikutteita aikuisilta. Ja kun lapsi alkaa kasvaa, niin on syytä tarkistaa omaa käyttäytymistään :)

 

[Tähti ★]

.

 

[Satru]

Aivan uskomattoman vahva tyttö sulla ollu! Hieno juttu!!

Ja tää jälkimmäinen on se mitä ite toivon saavani siirrettyä seuraavalle. Itsensä puolustaminen. Mun silmissä on sallittua vetää pataan toista, jos toinen käy päälle eikä puhe oo tehonnu sitä ennen. Onneksi meidän perheessä on nyt kamppailulajit mukana niin vahvasti, että varmaankin itsepuolustustaidot tulee ole hallussa ihan hyvin. Siellä myös itsetunto ja muu vastuu taitojen osaamisesta tuntuu tulevan käsi kädessä.

Niin mäkin olen sanonut, että alistua ei tarvitse. Jos joku käy päälle, niin puolustautua saa. Ja näin jälkeenpäin ärsyttää omassa itsessä se, että käänsin aina toista poskea vaan, koska en uskaltanut käydä näitä kiusaajia vastaan. Hassua on nykyaikana se, että esim. yksi kiusaaja tässä taannoin juuri laittoi mulle faceen kaveripyynnön! Oli siis samalla luokalla oleva poika ja paljon yhteisiä facekavereita. EN ikinä hyväksy sellasia kavereiksi, jotka on mun lapsuuden pilannu.

Mun vanhin tytär on kyllä todellakin vahvempi kuin itse uskookaan. Ja juuri tuo kiusaaminen on varmaaan tehnytkin sen, ettei usko itseensä niin paljoa kuin pitäis. Oon sanonut hänelle monta kertaa että hän on vahva ja viisas ja tehnyt asiat just oikeen. Ehkä hän nyt aikuisena pystyy myöntämään, että äiti oli oikeassa :)

 

[Satru]

Joskus on käynyt mielessä, tuleekohan näistä kauhukakaroista isona sitten niitä työpaikkakiusaajia. Oppivat lapsena käyttäytymään omavaltaisesti. Näin aikuisiällä olen kuullut, että alakoulun pahimmasta kiusaaja pojasta oli tullut ammatiltaan luokanopettaja. Erikoinen valinta hänelle! Toivottavasti ei katso kiusaamista läpi sormien, koska oli itse pahimmasta päästä sellainen

Voi vaikka tullakin, heille ei kukaan ole sanonut, että tollanen käyttäytyminen on väärin ja se ei ole millään tavalla suotavaa, ellei sitten opi tekemisistä virheistään kuten tämä luokanope :) Mulla on töissäkin ollut näitä ihmisiä, jotka käskyttää, komentaa, ja pitäis just tehdä asiat niinkuiin hän sanoo, tai sitten tulee huutamaan päin naamaa. Edellisessä työpaikassa oli hoitaja joka haukkui ihan suoraan päin naamaa jos mun tekemät asiat ei miellyttänyt (vaikka siis tein työni, mutta tein omalla tavallani, eikä kukaan muu valttanut, päin vastoin kuulin asukkailta että monet pelkää juuri nimenomaan tätä tyyppiä). Mutta se on kumma, että usein tällaiset tyypit pysyy työpaikassaan (vaikka esimies ois tietoinen ongelmista) ja sitten ne jotka ei kestä sitä ihmistä, lähtee lätkimään.

 

[maria75]

Muakin ala-asteella kiusasi yksi poika, jonka kanssa olin välituntivalvoja. Mun käsityksen mukaan pojat kiusaa tyttöjä sen takia, kun ovat niihin ihastuneita. Mä en tiedä oliko tämä kyseinen poika muhun ihastunut, mutta hän oli kuitenkin aika inhottava. Tietty ikävää Tähti, jos sut on tönitty ojaan. Ei kuulosta kivalta hommalta tuollainen.