Yritystä keskenmenon jälkeen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja j.n
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Sabetti, mä laskin uuden kierron alkaneeksi imulla tehdystä tyhjennyksestä (mulla siis jouduttiin lääkkeellisestä tyhjennyksestä vielä 4 viikon kuluttua tyhjentämään kohtua imulla, kun ei ollut tyhjentynyt kokonaan). Kiertopäivänä 27 alkoi tuhruvuoto, jota parina päivänä jäi pikkuhousunsuojaan vähän. Tuhruvuotoa kesti 5 päivää ja sen jälkeen menkat alkoivat kunnolla ja kestivät 7 päivää. Vuoto kahtena ekana päivänä ehkä hiukan tavallista runsaampaa. Raskaustesti oli nega silloin kiertopäivänä 27 ja 32, kun ehdin jo epäillä ja toivoa valemenkkoja.
 
Mun sairaalalapussa kanssa luki, että menkkojen pitäisi tulla 4-6 viikkoa tyhjennyksestä. Eli ei pitkässä kierrossa pitäisi olla mitään ihmeellistä. Mä vähän luulen, että kaikki epämääriset, liian vähäiset, liian runsaat ja tipputtelu vuodot on aika normaalia km:n jälkeen.

Mäkään en vielä tiedä mitä mun kroppa tekee kaavinnan jälkeen ja kuinka pitkäsksi tää tyhjennyskierto venyy mutta oletin oviksen olleen pari viikkoa kaavinnan jälkeen ja luteaali on mulla aika vakio sen 14 päivää, että ehkä ne menkat sieltä about viikossa tulee. Tai sitten ei.

Mä vähän luulen, etten pysty enään koskaan oikeasti nauttimaan raskaudesta. Voin kuvitella ettei se tuleva plussa ole mulle enään mitenkään riemun aihe ja vähintäänkin ekat 4-5 kuukautta menisin sillä mielialalla, että tää menee kuitenkin kesken niin mitä sitä sen kummemmin miettimään.
 
Miuk vähän kerkes tosiaan ajatella jo, että tästäkö se alkaa sekavien kiertojen kanssa eläminen. Saman moiset fiilikset.

Pauveli niin täytyy seurata. Ois kyllä super niukat kun ihan vaan paperiin saa todisteita ja pari kertaa suojaan viirut.

Starling kuulostaa tosi samanlaiselta, jospa ne mullakin menkoiksi runsaantuisi lähipäivinä.
Sunnuntaina teen sen testin jos ei ole menkat alkanu.

helpottavaa lukea että muillakin ollut samanlaista, eli eiköhän tämä vaan kuulu vielä tähän rumbaan.

Mimmulle voimia. Toivon että saat sen pysyvän plussan ja osaisit kuitenkin nauttia hetkestä. Kyllähän varmasti takaraivossa on kokoajan varuillaan.

Kiitos kaikille vastauksista, kyllä tää foorumi vaan on korvaamaton vertaistuki. :) ♥
 
Mimmu, mä pelkään sitä, jos en uskalla enää nauttia raskaudesta. Ystävä sanoi mulle silloin keskenmenon jälkeen, että toivoo, että pystyn nauttimaan seuraavasta raskaudesta samanlailla kuin ensimmäisestä, kun olin niin innoissani tulevasta vauvasta. Mä luulen, että ainakaan ennen nt-ultraa en pysty luottamaan, että raskaus jatkuu normaalisti. Musta se on aika väärin ja lohdutontakin. Luen tällä hetkellä Anna-Leena Härkösen "Heikosti positiivinen"-romaania ja siellä oli jotenkin hirveän pysäyttävä kohta, mitä tulee pelkoon, ettei raskaus jatku ja toisaalta raskaudesta nauttimiseen: "-- Haluan ostaa lapselleni ne kaikki (päähenkilö vauvantarvikeliikkeessä). Haluan uskaltaa haaveilla. Jos joudun keskeyttämään raskauden, keskeytän sen. Luultavasti en joudu tekemään sitä. Ja sitten olen menettänyt raskausajastani monta viikkoa. Sitä ei saa tapahtua.--" Olen nyt miettinyt, pystyisinkö antamaan itselleni anteeksi, jos tulisin raskaaksi ja raskaus tällä kertaa etenisikin normaalisti ja minä olisin mielessäni surrut jo lukemattomat kerrat vauvan menettämistä enkä uskaltaisi menettämisen pelosta nauttia raskaudesta tai kiintyä kohtuvauvaan.
 
Juuri näin starling! Musta se on todella surullista, että jo nyt teidän etten pysty ainakaan ensimmäisistä kuukausista nauttimaan. Ja vielä surullisempaa on jotenkin, kun se plussa on tähän saakka ollut ihan mieletön onnen tunne ja saavutus ja nyt sen ajatteleminenkin saa vaan surullisen olon. Kun ei se mitään taka eikä loppupelissä mitään tuo. Miten jostain niin hienosta asiasta on tullut kahden keskenmenon jälkeen vain ahdistava ja surullinen asia :sad001
 
Mimmu, mä toivon, että sä pystyisit vielä nauttimaan raskaudesta. Jos sitä seuraavassa raskaudessa yrittäisikin keskittyä vain käsillä olevaan hetkeen? Ajattelisi niin, että juuri tällä hetkellä kaikki on hyvin ja se riittää. Kun murehtimalla ei kukaan meistä voi estää tai aiheuttaa keskenmenoa. Jos se tapahtuu uudelleen, sitten niin käy eikä sille kukaan meistä ole voinut mitään. Jälkikäteen voi ainoastaan harmittaa, kun ei uskaltanut nauttia raskaudesta tai ajatella mitään hyvää peloltaan. Mutta niin, helpommin se on tässä sanottu, kun kohdussa ei ole ketään, jonka puolesta pelätä.
 
Minäkin paljon miettinyt samoja asioita. Esikoista odottaessa pelkäsin kaikkea ja aivan turhaan. Päätin, että seuraavalla kerralla iloitsen ja nautin alusta asti. Ja niin tein (toki oli epävarmuuden hetket, mutta tehokkaammin vaimensin sen "pienen äänen" pois) ja menikin kesken. Heti km:n jälkeen ajattelin, että en kyllä seuraavalla kerralla edes ajattele raskautta vasta kuin puolen välin jälkeen. Mutta nyt on taas ruvennu tuntumaan, että pitää sitten yrittää nauttia hetkestä. Niinkun starling kirjoittikin, kun asioille ei itse sinällään voi mitään. Mutta varmasti useamman km:n jälkeen on vaikeampi uskaltaa iloita. Toivon Mimmu, että sellainen sisäinen varmuus löytyy sitten ja saat iloita ja nauttia. Toivon niin meille kaikille!
 
Osaatte kirjoittaa niin hyvin ja osuvasti! Täytyypä ottaa lukuun toi starlingin mainitsema kirja. Se Ei kiitos oli kans tosi hyvä! Leffaa en oo nähny.
 
Sabetin kanssa samaa mieltä. Täältä saa kyllä niin ihanaa vertaistukea! :)
 
Mä olen kyllä todella onnellinen, että olen tänne tieni löytäny!

Mä olen näin jälkeenpäin miettinyt, että taisin jollain tasolla aavistella ettei kaikki ole kunnossa. Mä muistan miettineni, että kun tää on mun viimeinen raskaus niin ei onneksi enään ikinä tarvitse bongailla ovista ja harrastaa seksiä pakkopäivinä. Ja heti sen ajatuksen jälkeen pyyhkäisi yli tunne, että älähän nyt. Sen vaan siten jotenkin tukahdutti pois. Ja mä itseasiassa luulen, että ne mun järkyttävät päänsäryt oli myös enteilyä.

Voihan se hyvin olla, että kun joskus se seuraava plussa tulee niin sitä osaa taas iloita ja yrittää ottaa raskauden vastaan sellaisena, kun se tulee. Nyt vaan ei ole semmoinen olo.
 
Menkkajuilit olleet tämän päivän ja kaiken lisäksi tuntuneet flunssan oireiden takia otetun kipulääkityksen läpi. Mutta menkkoja odottelisin vasta ensi ti tai oikeastaan to (ovulaatiosta laskien). Toisaalta laskenut hcg vois ilmoittaa myös keltarauhaselle, että lopettais toimintansa ja kierto tulis päätökseensä nopeammin. No, jos tästä tyhjennyskierrosta ei olis tärppiä tullakseen, voiskin uusi kierto alkaa nopeammin. Pääsispähän taas "todenteolla" yrittämään.
 
Hyviä uutisia pitkästä aikaa. Kävin kontrollissa ja hcg oli 6.3 eli nollilla. Vihdoin :cheers

Lääkärin kanssa juttelin hetken ja hän totesi, että menkat alkaa varmaan viikon sisällä. En sitten tiedä mihin perusti kommenttinsam kun ei ultraa tehnyt :) Takisti kyllä, että olen vielä menossa ultrakontrolliin (viikon päästä) ja sanoi, että sen jälkeen voitte jatkaa yritystä. Sanoi muuten, että hyvin usein km:n jälkeinen kierto on ovuloimaton ja se lähtee pelistään vasta ekojen menkkojen jälkeen. Täytyy se sitten hyödyntää :wink
 
Hyvä juttu mimmu! Nyt vain häntä pystyyn ja uuteen nousuun. Seuraava kaveri pysyy kyydissä kuin liimattu! Meillä tärppäisi neljännestä kierrosta ja aika monella muulla on käynyt samoin. Jos teillekin.. :)
 
Muokattu viimeksi:
Meillä tärppäsi ekan km:n jälkeen ekasta normikierrosta. Pitää vähän himmata ajatuksia, että nyt ei välttis olla niin onnekkaita.
 
Mimmu hyvä juttu! Teillä tuntuu sielläpäin hoito ja kontrollit kuitenkin toimivan hyvin. :)

Nyt vaan kovasti tsemppiä! :)
 
Nyt on aika pitää foorumi taukoa vuodenvaihteeseen.

Tänään siis tein nega testin. Menkat ei ole alkanut, mutta en aio niitä nyt stressata.

Nautin minun lempi vuodenajasta nyt! :)

Uusivuosi saa tuoda tullessaan liimaantuneen vauvan massuun meille kaikille, meille joita suuri suru ja pettymys ravisteli tänä vuonna♥

Plussatuulia, voimia ja hyvää vointia teille! Ja iso kiitos tuesta! :)
 
Mulla tuli ihan tippa linssiin. Olkoot ens vuosi tosiaan meidän vuosi! Ihanaa joulua sabetti! <3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top