Yli kolmekymppiset ensimmäistä kuumeilevat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Satsa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ihanaa Pipsu et meni noin hyvin!! :) Te saitte paljon selkeemmän suunnitelman ku me :D Me varmaan mennään uudelle käynnille sit ens kuun alkuun kun nää kokeet on ensin tehty ja sit mietitään mitä tapahtuu.

Toivon että teillä lääkkeet auttaa ja tärppää pian! :)

Ja joo, kiva kyllä lähtee lomalle, kun saa rauhassa syödä ja juoda kaikkee! Ovis heti viikon sisään, kun tullaan reissusta kotiin niin jospa sitä ois rentouduttu.. :)
 
Tuon lääkkeen pitäs olla aika vähän sivuvaikutuksia aiheuttava ja suht. mieto, ettei tartte heti alkuunsa pumpata ittea hormooneja täyteen :D Nyt jälkikäteen jäi kyllä vähä harmittaa, ettei ultrattu (toki säästettiin rahaa), ku ois itteä kiinnostanu nähä mille ne muniksit näyttää nyt kun ovulaation pitäs olla meneillään, tosin nyt mulla ei oo mitään ovulaatio oireita ja testit negoja, että ehkä se ois ollu turhaa :D

Lääkäri muistutteli, että pitää muistaa keskittyä parisuhteeseen ja kahdenkeskiseen aikaan vielä kun voi ja itte aattelin myös nyt tulevana vkl:na vähä tuulettua kaupungilla :D
 
Mulla ultrattiin just päivää ennen lh-huippua ja se toi kyllä mielenrauhaa, koska edellinen ultraaja oli heittänyt pöytään sen monirakkula-epäilyn. Toki mielenrauha ei kauaa kestäny, kun se jatkokin että siellä ois endo :D

Selvis muuten, että mun äitillä on endo, joten nyt se on aika todennäköstä sit että se se on. Luin, että sen saaminen on tyyliin seittemän kertaa todennäkösempää, jos lähisukulaisella on se. Toiveita tässä vielä elättelen, kun äitillekin siunaantu neljä lasta, että joko meillekin edes yks! :D Eilen oli taas niin epätoivonen päivä (saunapäivät on aina niitä missä asioita oikein vellotaan :D) ja itkin taas, että tuleeko sitä lasta ikinä. Näyttää niin epätoivoselta ton endon takia ja jos sitä pitää alkaa tähystään ja leikkaan niin kuinka vanhaks tässä kerkee tuleen ennenkö se lapsi saatais edes aluilleen.
 
Nipsuliini sanoi:
Mulla ultrattiin just päivää ennen lh-huippua ja se toi kyllä mielenrauhaa, koska edellinen ultraaja oli heittänyt pöytään sen monirakkula-epäilyn. Toki mielenrauha ei kauaa kestäny, kun se jatkokin että siellä ois endo :D

Selvis muuten, että mun äitillä on endo, joten nyt se on aika todennäköstä sit että se se on. Luin, että sen saaminen on tyyliin seittemän kertaa todennäkösempää, jos lähisukulaisella on se. Toiveita tässä vielä elättelen, kun äitillekin siunaantu neljä lasta, että joko meillekin edes yks! :D Eilen oli taas niin epätoivonen päivä (saunapäivät on aina niitä missä asioita oikein vellotaan :D) ja itkin taas, että tuleeko sitä lasta ikinä. Näyttää niin epätoivoselta ton endon takia ja jos sitä pitää alkaa tähystään ja leikkaan niin kuinka vanhaks tässä kerkee tuleen ennenkö se lapsi saatais edes aluilleen.
Click to expand...
Voi ei, tuo turhautuminen ja epätietoisuus on kyllä pahinta ja hermoja raastavaa :/ Mun monta tuttua on kyllä raskautunu aika vauhdikkaastikin, vaikka on ollu aika vaikeakin endo kyseessä :) Välillä kyllä tuntuu, että tää raskautuminen on kyllä niin tähtitiedettä ja henkimaailman juttuja :D
 
Moikka taas pitkästä aikaa. Vähän kuulumisia täältäkin. Nyt kp13 meneillään. Yksi Terolut-kierto takana. Kierto oli heti tasan 28 päivää, kun ilman Teroja pitkittyy helposti. Verikokeessa terveyskeskuksessa kaikki fine, ei lapsettomuutta selittävä tuloksia. Saatiin lähete Naistenklinikalle, jossa ensikäynti on tulossa marraskuussa. On ollut kiva lukea teidän kokemuksia ensikäynnistä. Täällä vasta ihmetellään esitietolomakkeita. Vähän jännittää, että mitä siellä tapahtuu. Ylipainoa kun on, niin siitä varmaan ainakin tulee noottia. Toivottavasti sais jotain muutakin irti, tuon kun tiedostaa jo itsekin. Ylihuomenna starttaa toinen Terolut-kuuri. Ovista odottelen saapuvaksi. Tänään tikutin todella haalean plussan. Nyt vain odottelen vahvistumista. Tällä viikolla olis tarkoitus pupuilla ahkerasti [emoji7]
 
Minäkin päivittelen omaa tilannettani: ovis tuli ja meni, kummallisen aikaisessa vaiheessa. Mullahan on normaalisti kierto sen 38-47 päivää tässä viimeisen vajaan vuoden aikana ollut. Edelliset menkat siis alkoivat 8.9. ja lh-huippu oli tikkujen mukaan 24.9. eli ovis olis ollut niiden mukaan kp 18. Laskurin mukaan sen olisi pitänyt olla vasta siinä lokakuun viidennen päivän, eli kp 28, tienoilla.

Tarkoitus oli aloittaa tikuttaminenkin vasta paljon myöhemmin, mutta tuli sellainen utelias olo, että jospa minä nyt yhden ihan kokeeksi vaan. No siihen ruutuunhan pärähti heti kaksi viivaa. Testiviiva ei ollut ihan niin vahva kuin kontrolliviiva, eikä vielä seuraavanakaan päivänä, vaikka vahvistuikin entisestään. Kolmannessa tikussa olikin jo huomattavasti himmeämpi testiiviiva. Vaikka pakkauksen ohjeissa sanotaankin, että testiviivan tulisi olla yhtä vahva tai vahvempi kuin kontrolliviiva, uskon silti lh-huipun taltioituneen tikkuun nro. 2, koska jo seuraavana päivänä viiva oli selkeästi vaaleampi eikä seuraavissakaan tikuissa ole tapahtunut muutoksia.


Jos ovis oli siis tuolloin huippua seuraavana päivänä, niin nyt olis sitten dpo 7, ei siis enää pitkä aika siihen, kun pääsee testailemaan onnistumista. Toiveikkailla fiiliksillä siis täällä. :)

Kp 25/38-47
Yk 4
Dpo 7
 
Little Miss Sunshine onnea testiin, mikä päivä ajattelit testailla ? :) Toivottavasti plussa sieltä tupsahtais :)

Miss_Butterfly, tsemppiä ensikäynnille ! Tai peukkuja sille, että koko käyntiä ei tarvitsis :) Oli kyllä kiva jutella eri mahdollisuuksista ja vaihtoehdoista ja saada jotain suunnitelmaa miten edetä, vaikka ei välttämättä mitään hoitoja ees alottais :)
 
En taida uskaltaa testata kuin vasta joku dpo 12-14 eli viikon lopulla/ensi maanantaina, vaikka kihisenkin jo uteliaisuudesta. Mieleni tekisi ovistestien tyyliin tikutella raskaustestejä päivittäin ja odotella viivan kasvavan vähitellen negasta haamuun ja haamusta leffaviivaan. Olisi kyllä niin turhaa rahanmenoa, joten ehkä odottelen vaan kiltisti. Toivottavasti ei tarvitse tällä kertaa pettyä. Pientä nippailua on ollut alavatsassa, rinnat todella turvonneet, hengästyn todella helposti ja mieli on ollut jotenkin herkkänä. Eli ehkäpä kehossa todella tapahtuu jotain tai sitten kyse on vaan tavallista voimakkaammista pms-oireista.

Tsemppiä teille muillekin yrityksiin! :)
 
pipsu sanoi:
Miss_Butterfly, tsemppiä ensikäynnille ! Tai peukkuja sille, että koko käyntiä ei tarvitsis :) Oli kyllä kiva jutella eri mahdollisuuksista ja vaihtoehdoista ja saada jotain suunnitelmaa miten edetä, vaikka ei välttämättä mitään hoitoja ees alottais :)
Click to expand...

Kiitos Pipsu :) Joo toivotaan, ettei käyntiä edes tarviis. Jännittää kyl vähän koko käynti. Tehdäänkö se ultra aina? Ikinä en semmoisessa ole ollut. Kivempi olis katella ruudulta pikkuihmettä kuin tyhjää, mutta hyvähän se tietty on tutkia, että onko kaikki kunnossa.

Nyt menossa kp 17, ovista olen tässä tikutellut ja eilen sain kunnon leffaviivat. Melkeinpä milloin vain pitäis siis oviksen tapahtua. Talleteltua on tullut miehen kanssa viime päivinä myös ahkerasti ;) Illalla jos vielä innostuisi :P
 
Miss_Butterfly, riippuu varmaan vähän, että missä vaiheessa kiertoa sattuu se ekä käynti olemaan :) Meillä mies stressasi sitä, että ultrataanko hänetkin tai tutkitaanko jotenki, vähän hassua :)
Täällä ois flow-sovelluksen mukaan dpo 7, piina viikko siis alkamassa.. saa nähdä pysynkö aisoissa r-testien kans vai lähteekö ihan lapasesta :)
 
Heh. Löysin tän ketjun joskus keväällä ja huhuilin aktiivisuuden perään, silloin ei kauheen usein täällä kirjoituksia ollut. Eilen sit palasin katsomaan onko ilmaantunut uusia yli kolmekymppisiä kuumeilijoita ja tää jetjuhan on aktivoitunut ihan tosissaan :'D iltalukemisina selasinkin sitten parikymmentä sivua tämän ketjun kirjoituksia :D (oli niin vaikuttavaa tekstiä että tuli mun uniinkin!)

Meillä menossa miehen kanssa nyt yk7, kp 22/26-28 ja dpo 8. Ikää minulla 32, miehellä 28. Oon aikaisemmassa elämässä raskautunut kahteenkin kertaan, molemmilla kerroilla päätynyt aborttiin elämäntilanteen vuoksi (ensimmäinen raskautuminen noin parikymppisenä sillosen poikaystävän kanssa ja toisen kerran ehkä 6-7 vuotta sitten, nykyisen mieheni kanssa). En kadu noita ratkaisuja, en olisi silloin ollut tarpeeksi kypsä keskittämään elämääni pienen ihmisen ympärille. Nuorena käytin pillereitä joitakin vuosia, myös nykyisen suhteeni alussa 8 vuotta sitten ja tuon viimeisen abortin jälkeen mutta tulin siihen tulokseen että hormonaalinen ehkäisy ei yksinkertaisesti sopinut minun kropalleni ja psyykkeelleni. Olemme siis usean vuoden ajan menneet ilman varsinaista ehkäisyä, laskien "varmat" ja "epävarmat" päivät, mikä on ollut helppoa sillä kiertoni on ollut aina lähes päivän tarkka.

Kun nyt huhtikuussa päätimme antaa raskauden tapahtua jos on tapahtuakseen, kuvittelin että tärppi tulisi korkeintaan muutaman kierron kuluttua. Nyt on siis jo seitsemäs kierto menossa ja joka kerta on pupuilut kyllä osuneet hyvin ovulaation aikoihin (useassa kierrossa olen tikuttanut oviksen). Napakymppiä ei vielä kuitenkaan ole osunut. Ollaan tosissaan liikkeellä tjottailu-meiningillä joten vielä en juurikaan paineita ota vaikkei ole tärpännytkään, mutta lukiessani tätä ketjua on alkanut pieni epätoivo nostamaan päätään - entä jos meidänkin tulevaisuuteen kuuluu lapsettomuuden selvittäminen?

No. Ehkä tässä jokunen kierto vielä mennään tällä samalla mentaliteetilla, kp1 kirpaisee aina hetken ja pieni vitutus nostaa silloin päätään mutta nopeasti se kyllä sitten tasoittuu.

Ylihuomenna dpo 10, silloin ajattelin tuhlata Onestepin paskan erittäin herkän liuskatestin, tiedän jo nyt että se tulee näyttämään negaa mut en minä siinä mitään häviä :'D sitten jos menkat ei ala ensimaanantaihin mennessä, käyn hakemassa jonkun paremman testin, en ennen sitä tällä kertaa!
 
Tervetuloa mukaan ikonii ja onnea testailuihin :) Minkälaisia luteaalivaiheen oireita sulla on ollut tässä kierrossa? Itsellä muuten vähän vastaavaa taustaa kuin sulla: olen tullut raskaaksi aiemmin vuonna 2008, mutta päätynyt myös aborttiin, koska silloisen kumppanin kanssa ja siinä elämäntilanteessa en voinut ajatellakaan äitiyttä. Pillereitä en ole syönyt varmaan yli kymmeneen vuoteen. Nykyisen kumppanin kanssa olemme harrasteneet keskeytettyä yhdyntää sillä meiningillä että mikäli vahinko sattuu, lapsi pidetään. Ja nyt sitten olemme yrittäneet tosissamme toukokuusta saakka.

No mutta oman tilanteen päivitystä sitten: eipä tärpännyt sitten tästäkään kierrosta. Vuoto alkoi lauantaina, dpo 12, niukkana. Testasin tuolloin jo kuitenkin negan. No vuoto sitten yltyi sunnuntaina ja tänään tein toisen testin, joka sekin oli nega :( Eli uuteen yritykseen vaan taas. Ehkä pitäis varata muutenkin aika johonkin ihan rutiinitarkastukseen tsekkauttamaan, että päällisin puolin hommat kunnossa. Tää menkkojen niukkuus kyllä ihmetyttää. Alkoi niukasti, toka päivä runsaammat, mutta tänään taas niukkaa ja rusehtavaa. Viime kuussa samanlaiset niukat menkat vaikka yleensä vuodan kyllä reippaasti useamman päivän. Mistähän voisi johtua?

Eipä siinä sitten. Mutta jälleen kerran tsemppiä teille kaikille muille, missä vaiheessa kiertoa sitten olettekaan. Pipsulle toivotan myös rutkasti testionnea :)
 
Nyt puolen vuoden ajan mitä on tullut omaa kroppaa oviksen jälkeen paljon tarkemmin kuunneltua, luteaalivaiheen "oireet" on olleet hyvin samankaltaisia. Menkkamaista kevyttä "kipuilua"(kipuilu ehkä väärä ilmaisu mut en nyt parempaakaan keksi), nippailua alavatsalla, rinnat kipeytyy noin viikko ennen menkkoja (paitsi viime kierrossa, ja kuvittelinkin sen jo olevan merkki raskautumisesta poikkeavuudessaan mutta kyllähän se täti sieltä kurvas taas paikalle). Tässä kierrossa dpo 5 mulla oli nenäverenvuotoa ja mietin oisko voinut liittyä kiinnittymiseen ja limakalvojen herkistymiseen...ja eilen haukotutti ihan jumalattomasti! Väsymystä yleisesti ottaen en osaa erottaa oireeksi, sillä vuorotyötä tekevänä aamuvuorojen jälkeen oon aina todella väsynyt mut eilen töistä kotiin kävellessä haukottelin ihan jatkuvasti. Outoa. No, huomenna saattaa selvitä jo jotain kun tikuttelen, tai sitten on selviämättä ja piinailu jatkuu vielä viikon ajan :D
 
ikonii sanoi:
Nyt puolen vuoden ajan mitä on tullut omaa kroppaa oviksen jälkeen paljon tarkemmin kuunneltua, luteaalivaiheen "oireet" on olleet hyvin samankaltaisia. Menkkamaista kevyttä "kipuilua"(kipuilu ehkä väärä ilmaisu mut en nyt parempaakaan keksi), nippailua alavatsalla, rinnat kipeytyy noin viikko ennen menkkoja (paitsi viime kierrossa, ja kuvittelinkin sen jo olevan merkki raskautumisesta poikkeavuudessaan mutta kyllähän se täti sieltä kurvas taas paikalle). Tässä kierrossa dpo 5 mulla oli nenäverenvuotoa ja mietin oisko voinut liittyä kiinnittymiseen ja limakalvojen herkistymiseen...ja eilen haukotutti ihan jumalattomasti! Väsymystä yleisesti ottaen en osaa erottaa oireeksi, sillä vuorotyötä tekevänä aamuvuorojen jälkeen oon aina todella väsynyt mut eilen töistä kotiin kävellessä haukottelin ihan jatkuvasti. Outoa. No, huomenna saattaa selvitä jo jotain kun tikuttelen, tai sitten on selviämättä ja piinailu jatkuu vielä viikon ajan :D
Click to expand...
Onnea testiin ! :) Mä testaan kans.. jospa ne menkatki alkais sit nopeampaa.. ei oo kyllä yhtään semmosta maagista raskautta ennakoivaa oloa..nyt yritän ottaa rennosti ja loppukuusta ois yks reissu kavereiden kans, että jotakin kivaa tiedossa vaikka ei juhannusvauvaa tuliskaan :)
 
Little Miss Sunshine sanoi:
Tää menkkojen niukkuus kyllä ihmetyttää. Alkoi niukasti, toka päivä runsaammat, mutta tänään taas niukkaa ja rusehtavaa. Viime kuussa samanlaiset niukat menkat vaikka yleensä vuodan kyllä reippaasti useamman päivän. Mistähän voisi johtua?
Click to expand...

Mulla ollut sama ongelma pari kertaa menkkojen kanssa eli alkaa parin/usean päivän tiputtelulla, varsinainen vuoto kestää päivän ja taas tiputtelu jatkuu. Normaalisti mulla kestää menkkavuoto 4-5 päivää. Nyt viimeisestä kierrosta tein haalean plussan raskaustestiin dpo14 ja heti seuraavana päivänä alkoi tiputteluvuoto ja dpo17 raskaustesti oli nega ja vuoto runsasta päivän ajan ja sen jälkeen tiputtelua. Soitin silloin päivystykseen kun ihmettelin että mitä oikein tapahtuu niin sanoivat että todennäköisesti keskenmeno/kemiallinen raskaus. Ja tästä päättelin että niitä on voinut olla aiemminkin mutta ken tietää kun tämä vika kierto oli eka missä tein testin. Lieneekö siis sulla käynyt samalla tavalla?
 
Saattaahan se olla. En kyllä missään vaiheessa ole saanut tikkuun edes haaleaa plussaa, eli hcg:tä ei ole erittynyt tai ainakaan niin paljon että tikussa näkyisi. Ja vaikka kyseessä olisikin keskenmeno tms., niin eikö limakalvon pitäisi ihan normisti vuotaa ulos kun keltarauhanen surkastuu?
 
Tylsää, ei tärpänny tässäkään kierrossa, tänään kp 1 :( Huomenna pitäis aloittaa letrot, vähän ristiriitaiset fiilikset, oon jotenki pohjimmiltaan vastaan kaikkia lääkkeitä.. Kaiken huipuksi tuli kutsu äitipolille raskauden suunnittelu käynnille, mulla on aika harvinainen perussairaus, mutta se on hyvässä kunnossa eikä aiheuta vaivoja ja oireita. Ärsyttää vaan tässä vaiheessa käydä siellä juttelemassa raskausajan seurannoista kun tuntuu tämä ite raskautuminenki olevan niin hankalaa :D
Onkos kellään muulla "piinapäivät" alkamassa ? :)
 
Tsemppiä pipsu uuteen kiertoon! <3 Noi ekat päivät on aina niitä vaikeimpia.

Meillä oli LH-huippu la tai su, mutta ovis jäi hyödyntämättä :( Mies oli kuumeessa ja oksennustaudissa. Hommailtua tuli viimeks torstaina, pieni tsäänssi siihen jää, mutta omassa mielessä tää on nyt luovutettu kierto. Tosi koville ottanut. Meillä ois ollu sen kohdunulkoisen laskettuaika viime torstaina. Jotenkin se endotuomio iski vasta nyt ja lujaa ja tuli sellanen olo, että en tuu ikinä saamaan lasta ja sen myötä en tiedä mikä tarkotus millään enää on. Oon tiennyt pienestä asti, että musta tulee äiti ja nyt kun se näyttää niin epätodennäköseltä niin en vaan tiedä mitä ajatella.

En usko, että musta on koeputkihedelmöitykseen ja se on vissiin se mitä endopotilaille leikkauksen ohella suositellaan.

Nyt vielä kun tää kierto meni harakoille niin viikonloppu on menny itkeskellessä.

Tulipa paljon omaa napaa. Tsemppiä kaikille kiertojen eri vaiheisiin!
 
*liittyy joukkoon*

Lyhyt briiffi taustasta: 33-v., mies 36-v., mentiin naimisiin syksyllä ja sen jälkeen kierukka veke 5,5 vuoden ehkäisyn jälkeen. Itse olisin ollut valmis kokeilemaan raskaaksi tulemista jo vuosi sitten, mutta piti odotella miehen pääsemistä "henkisesti" samaan vaiheeseen. Itse olin pitkään epävarma haluanko lapsia ollenkaan, kunnes kolmekymppisenä totesin että pitäähän sitä yrittää, silloinen, itseäni useamman vuoden nuorempi "emmä-halua-ehkä-koskaan-lapsia-tai-ehkä-korkeintaan-sit-kun-oon-35-vuotias-mut-ainiin-sä-olisit-silloin-jo-39" mies vaihtoon ja nykyisen kanssa ollut selvää jo pitkään, että jossain välissä aleteaan perustamaan perhettä.

Tähän asennoidutaan vähän kuin työprojektiin: Kuukautisia on träckätty mobiiliappilla jo puolisen vuotta, ja samaan sovellukseen kirjataan myös yhdynnät, pms-oireet sun muut asiat elämästä. Eli dataa kertyy. Ovulaatiotestejä on vessan kaappi pullollaan (Yliopiston apteekissa oli -50% alennuksessa, niin hitto miksei?) ja asiaan asennoidutaan niin, että silloin kun on ovulaatio niin muu elämä joustakoon.

Eka kierto kierukan poiston jälkeen ei ainakaan toistaiseksi ollut kovin tuloksekas, vaikka yhdynnät ovatkin osuneet ovulaation kannalta hyviin aikoihin. Lähestyminen tähän on se, että jos 8 kiertoa onnistuneita ajoituksia ovulaatioita ei tuota tuloksia, menen datani kanssa lääkäriin ja sit aletaan tutkimaan. Pää hajoaisi, jos tässä pitäisi odottaa vuosi-puolitoista ennen raskautumista, joten nyt tähän panostetaan (pun intended) täysillä.
 
Tsih, onnea yritykseen, kuulostaa hyvältä suunnitelmalta :)

Nipsuliini, ootteko vielä varanneet uutta aikaa tai saaneet siemennestenäytteen tuloksia tai muuten miettineet miten etenette? Tsemppiä paljon, jospa se tärppi tulis kun sitä vähiten odottaa :)

Varasin tänään ajan aukiolotutkimukseen, se ois tasan viikonpäästä :) Eka letrozol heitetty naamaan..oli kyllä naurettavan halpa lääke 6e, jotenki vaikea uskoa, että tuommosella pienen pienellä pillerillä vois olla mitään vaikutusta :joyful:
 
Takaisin
Top