Oon syöny raskaus ja imetys vitamiinia nyt kesästä asti, lähinnä foolihapon ja Dvitamiinin takia.Hei ootteko aloittaneet joitain mama vitamiinien syömistä? Mikä olis paras ja hyvä? Onko suosituksia?
Yleinen keskustelu
- Ketjun aloittaja Vargynja
- Aloituspäivämäärä
Okei, toi muuten hyvä pointti ja pisti miettimään blokkaako toiset toisten imeytymiset
. Foolihappoa ja d vitskua ainakin olis hyvä saada itsellä ainakin lisää.
Luin vähän huonosti viestin eka, mutta tosiaan minisunin mama on käytössä ollu kesästä asti. 
Siinä on vähän rautaa (olematon määrä) ja koska siinä myös mm. magnesiumia niin se rauta ei pääse imeytymään eli on vähän turha siinä. Kaikki muut pääsee kyllå imeytymään 
Siinä on vähän rautaa (olematon määrä) ja koska siinä myös mm. magnesiumia niin se rauta ei pääse imeytymään eli on vähän turha siinä. Kaikki muut pääsee kyllå imeytymään Mä oon käyttänyt jo varmaan kohta vuoden semmosta Multivita raskaus&imetys monivitamiinia. Täytyy kyllä myöntää, että ihan hirveesti en oo näihin vitamiineihin ja niiden imeytymiseen perehtynyt 
Ehkä neuvolasta saa sitten vinkkejä ja ohjeita kaikkeen, kun ensimmäinen kerta kyseessä. Ja täältä tietty myös 
Ehkä neuvolasta saa sitten vinkkejä ja ohjeita kaikkeen, kun ensimmäinen kerta kyseessä. Ja täältä tietty myös Mä oon syöny jo yrityksen aikana Terranovan Prenatal -monivitamiinia ja nyt sit syön lisäks myös foolihappoa kun painoa on sen verran. Toi terranovan on kuulemma hyvin imeytyvä ja laadukas, mut en oo perehtynyt näihin sen enempää tuli vaan mieleen et jotkut sanoo et raskausmonivitamiinit voi pahentaa pahoinvointia, eli jos on tosi paha olo nii sit kantsii ehkä syödä vaan ne mitä tarvii.. tääkin on sit kuulopuhetta et tarkistakaa ennen kun uskotte 
tuli vaan mieleen et jotkut sanoo et raskausmonivitamiinit voi pahentaa pahoinvointia, eli jos on tosi paha olo nii sit kantsii ehkä syödä vaan ne mitä tarvii.. tääkin on sit kuulopuhetta et tarkistakaa ennen kun uskotte 
Mä oon syöny foolihappoa jo "pitkään", mut sit kun tuli testiin plussa niin aika nopeasti hain raskaus ja imetysajan vitamiinit kaveriksi. Foolihappoa otin 2 tbl (olivat 400 mikrog per tbl), mut nyt vähensin sen yhteen tablettiin, koska tuos raskausajan vitamiineis myös foolihappoa, niin ei viitti nyt ihan övereitä vetää. 
Söin yrityksen aikana ja jatkan nyt plussan jälkeen 2× Beko strong B12+foolihappo+B6, Sideral rautakapselit ja vahva D-vitamiini. Oon seurannut labrassa noita arvoja vuoden ajan, kaikki kolme noussut alarajan tuntumasta lähemmäs viitearvojen keskikohtaa.
En ole vielä ehtinyt perehtyä onko jotain muuta, jota tarvitsisin purkista ruokavalion ohella
En ole vielä ehtinyt perehtyä onko jotain muuta, jota tarvitsisin purkista ruokavalion ohella
Mulla oli viime raskaudessa toi multivita ja vaihdoin sen minisuniin jota oon tässä imetyksen aikana syöny kans satunnaisesti. Syön sen varmaa loppuun ja vaihdan takas multivitaan en viime raskaudessa saanu mitään suositusta nostaa foolihapon määrää, nii pitääpä sellastaki sit varmaan jostain hakea!
en viime raskaudessa saanu mitään suositusta nostaa foolihapon määrää, nii pitääpä sellastaki sit varmaan jostain hakea!
Onkohan se minisun mama? Lisänä foolihappo 1mg ja vanhvempaa d:tä napsin satunnaisesti. Rauta tulee mitä todennäköisimmin mukaan heti kun vaan saadaan ekat labrat otettua.
Itselle tulee vitamiineista huono olo jos ottaa tyhjään vatsaan, oli raskaana tai ei. Meni pitkään tajuta mistä aamuinen huono olo jossain kohtaa johtui, mutta olikin juuri se että heti herättyä otin vitamiinit.Mä oon syöny jo yrityksen aikana Terranovan Prenatal -monivitamiinia ja nyt sit syön lisäks myös foolihappoa kun painoa on sen verran. Toi terranovan on kuulemma hyvin imeytyvä ja laadukas, mut en oo perehtynyt näihin sen enempää
Kiitos vastauksista liittyen vitamiineihin. Mä kävin nyt ostamassa apteekista foolihappoa 400mg ja d vitamiinia 20mikrogrammaa. Toivottavasti tosta foolihaposta kerkeis olla hyötyä kun nyt vasta sen aloitin (rv 5+2). Kun tosiaan mulle jo sanottiin että on aika ihme jos enään raskaaksi tulisin ja tää tosiaan tuli yllärinä, ihanana sellaisena kylläkin
.
. Mä kävin nyt ostamassa apteekista foolihappoa 400mg ja d vitamiinia 20mikrogrammaa. Toivottavasti tosta foolihaposta kerkeis olla hyötyä kun nyt vasta sen aloitin (rv 5+2). Kun tosiaan mulle jo sanottiin että on aika ihme jos enään raskaaksi tulisin ja tää tosiaan tuli yllärinä, ihanana sellaisena kylläkin.Riittää jos painoindeksi on alle 30
jos on yli niin nykyään suositus syödä tuplatTääkin on mulle uus juttu, edellisestä raskaudesta tosiaan 13-vuotta ja silloin riitti ja ohjeistettiin että perus mamma vitamiinit vaan käyttöön ja ne riittää. Vaikka mulla painoindeksi ollut silloinkin yli sen 30Riittää jos painoindeksi on alle 30
. Terveitä lapsia noista onneksi tuli
. No nyt syön ohjeiden mukaan mitä nykyään suositellaan.Ei oo mullekaan sanottu aiemmin vaikka yli 30 on ollut. Ei ehkä ennen ole ollut vastaavaa ohjetta. Nyt terkkari painoa kysyi kun aikaa varasin ja kertoi että suositus on 1mg foolihappoa. Multivita mulla käytössä ja siinä on 500mikrog. Hain siihen vielä erikseen sitten foolihappolisän 500mikrog. Mutta näinhän ne suositukset muuttuu kun lisää tietoa tutkimusten perusteella tulee. Hyvä tietenkin niin.Tääkin on mulle uus juttu, edellisestä raskaudesta tosiaan 13-vuotta ja silloin riitti ja ohjeistettiin että perus mamma vitamiinit vaan käyttöön ja ne riittää. Vaikka mulla painoindeksi ollut silloinkin yli sen 30
Tääkin on mulle uus juttu, edellisestä raskaudesta tosiaan 13-vuotta ja silloin riitti ja ohjeistettiin että perus mamma vitamiinit vaan käyttöön ja ne riittää. Vaikka mulla painoindeksi ollut silloinkin yli sen 30
En tiiä kuin uus suositus tää on, ei ainakaan myöskään 4 vuotta sit esikoisen kohdalla näin suositeltu mut nyt sanottiin heti ku soitti neuvolaan
Ajattelin ensin etten tule tänne kuin vasta myöhemmin, mutta on kuitenkin tarve jakaa ajatuksia, enkä halua kiusata lapsettomuuspuolen kirjoittajia jos plussa pysyy mukana. Nyt tulee pitkä vuodatus...
Esikoinen syntyi 2022 loppuvuodesta 4-5kk yrityksen jälkeen, kun olis 36v. Toista aloitettiin yrittämään jo 8kk hänen syntymän jälkeen, mutta mitään ei tapahtunut. Itselle tuli heti fiilis, että jotain on pielessä. Oli ollut niin paljon oireita synnytyksen jälkeen, että halusin mennä heti yksityiselle gynelle. Gyne ei nähnyt mitään vikaa missään, mutta sanoi että munasarjoissa näkyy helminauhamaiset folliikkelit ja epäili PCOS (PMOS). Sain Letrozolit, mutta niistä ei ollut mitään apua, tuli hirvittävät ovulaatiokivut. Olin kuitenkin aina mielestäni ovuloitunut normaalisti ja kierto on aina ollut säännöllinen.
Kun mitään ei taas tapahtunut, mies kävi testeissä ja tulos oli melko huono, alle 4% normaalin mallisia siittiöitä, eikä määräkään mikään huippu. Tämän avulla saimme lähetteen lapsettomuushoitoihin. Ekalla käynnillä mulla sitten diagnosoitiinkin heti endometrioosi ja suositeltiin heti IVF:ää. Kesätauko väliin ja hoidot alkoi syksyllä. Miehen arvot olivat heidän mielestään riittävän hyvät, syyksi sekundääriselle lapsettomuudelle sanottiin olevan minun endometrioosi. Itse tosin olin sitä mieltä, että kyllä niillä siittiöilläkin on merkitystä ja ärsyttää kun sille ei tehty mitään edes suositusten muodossa.
Eka keräys tehtiin 2024 loppuvuodesta 38v., 19 munasolua, 15 kypsää ja näistä 5 saatiin blastokysteiksi asti, mutta vasta päivänä 6 (normaalisti alkio kehittyy blastoksi 5. päivänä). Toinen siirto tärppäsi, testit tummui, minulla oli aamupahoinvointia ja muita oireita, mutta varhaisultrassa ei näkynyt sykettä. Keskeytynyt keskenmeno ja tyhjennyslääkkeet heti naamariin. Lääkkeet nosti itselle horkkamaisen kuumeen, kivut olivat aivan järkyttävät ja jossain kohtaa luulin kuolevani. Kohtu ei kuitenkaan tyhjentynyt ja viikon kuluttua piti vielä mennä mekaaniseen tyhjennykseen. Itkin koko toimenpiteen ajan, sillä se oli henkisesti niin kamalaa... Ennen seuraavia kuukautisia tuli vielä kemiallinen raskaus luonnollisesti, mutta viiva hävisi parissa päivässä.
Mikään muista alkioista ei edes yrittänyt kiinnittyä. Kesällä endometrioosia yritettiin hoitaa procren pistoksilla, mikä pahensi endometrioosi oireita aivan järkyttävästi. Syksyllä sanoin että en enää kestä, sillä kivut on niin kamalat. Sain lähetteen endospesialistille, joka laittoi lähetteen leikkaukseen. Lapsettomuuspuolella sovittiin että tehdään toinen kierros ja keräys ennen leikkausta.
Olin itse etsinyt kaiken mahdollisen tiedon tutkimuksista ja endometrioosia sairastavien kansainvälisiltä foorumeilta ja löysin sekä tutkimusdataa että kokemuksia LDN (low dose naltrexone) lääkityksestä, joka auttoi monia raskautumaan erityisesti endometrioosin kanssa. Löysin yksityisen lääkärin joka suostui sen minulle kokeellisesti määräämään (kipuihin, aivosumuun ja väsymykseen) ja vuosien jälkeen alkoi tulla olo, että kivuille voi siitenkin jotain. LDN auttoi kipuihin, aivosumuun ja väsymykseen (pääasiallinen toimintamekanismi on tulehdustilan laskeminen ja kehon oman kivulievityksen tehostaminen), mutta mikä parasta, seuraavassa keräyksessä munasoluja saatiin 30, joista 28 oli kypsää! Ja sitten siittiöt eivät päässeetkään munasolujen läpi
joten vain 10 hedelmöitettiin ICSIllä, 8 hedelmöittyi ja niistä 5 päätyi blastoiksi asti. Kolme 5 päiväistä, ja kaksi 6 päiväistä. LDN:n lisäksi käytettiin molemmat ubikinolia, E-vitamiinia, D-vitamiinia, alfalipoiinihappoa, N-asetyylikysteiiniä, l-karnitiinia, folaattia, koliinia, omega-3, joista suurin osa on siis antioksidantteja. Ubikinolilla varsinkin on ollut tutkimuksissa yhteys alkioiden laadun parantumiseen. Miehellä oli erikseen myös sinkki ja seleeni, jotka itsellä tuli pienempinä määrinä toisessa valmisteessa.
LDN:ää on lisäksi tutkittu toistuvien implantaatio ongelmien hoitamisessa todella hyvillä tuloksilla, tosin tutkimuksessa oli muistaakseni "vain" 370 naista.
Endoleikkaukseen sain ajan toukokuulle, mutta sitten leikkaus peruuntui kun odotin leikkausta sairaalassa ja viikon kuluttua sain ajan kesäkuulle. Siirrot siirtyivät sitten kesätauon jälkeen. Jo ennen leikkausta aloitettiin dienogest, jonka pitäisi hillitä endo-oireita, mutta taas mun tapauksessa kivut paheni ihan älyttömästi.
Ekaan siirtoon piti päästä jo elokuussa, mutta en saanut positiivista ovulaatiotestiä, vaikka ovulaatio kyllä todennäköisesti tapahtui ja kuukautiset tulivat ajallaan. Syyskuussa ovulaatio osui väärälle päivälle ja taas siirtyi.
28.9. ultrassa nähtiin molemmissa munasarjoissa 12mm folliikkeli (KP10), joten lääkäri pohti irroituspiikin mahdollisuutta, varmaan pelkäsi tupla ovulaatiota. Sovittiin että jos LH piikki (positiivinen testi) ei tule perjantaihin mennessä, laitetaan irroituspiikki, että vihdoin päästäisiin siirtoon asti. Clearblue jonka pitäisi näyttää 4 hedelmällisintä päivää (kaksoishormonitesti) oli negatiivinen vielä tiistaina, mutta sitten keskiviikkona tulikin positiivinen aamulla. Ensimmäinen kerta kun näin molemmissa munasarjoissa yhtä ison folliikkelin, mutta tiesin kyllä että suvussa on kaksosia.
Fertility Friend näytti ovulaation samalle päivälle kuin ovulaatioplussa tuli, koska aamulämpö nousi jo heti torstaina, joskaan ei kovin korkealle. Lugesteronit aloitettiin sunnuntai illalla ja 5BA 5 päiväinen blastokysti siirrettiin 6.10 tiistaina.
Ensimmäinen plussa tuli keskiviikkona DPO 14, viiva oli tummempi eilen DPO16 ja tänään Clearblue viikkodigi näytti raskaana 2-3. Siirretty alkio on vasta tänään 17 päivää.
Itse käytän tällä hetkellä punajuurijauhetta (joissain tutkimuksissa auttanut implantaatiossa), folaattia, koliinia (auttaa myös neuroputken sulkeutumisessa folaatin kanssa ja tärkeä sikiön kehitykselle), ubikinolia, l-karnitiinia, D-vitamiinia, E-vitamiinia, rautaa, magnesiumia ja omega-3. Otan kaikki erillisinä, sillä haluan varmistaa niiden imeytymisen ja lääkkeiden yhteensopivuuden. Viime raskaudessa kävin mittaamassa ferritiinin labrassa ja viimeisellä kolmanneksella se romahti sadasta 50:n, joten ajattelin että jos raskaus vain etenee, käyn nytkin mittaamassa. Rauta on kuitenkin niin tärkeää omalle jaksamiselle ja sikiön kehitykselle.
Sellainen vuodatus, kiitos ja anteeksi. Kiva jos jaksoit lukea ja toivottavasti tällä kertaa pikkuinen pysyy matkassa loppuun asti. Onnea kaikille muille plussanneille ja tsemppiä ahdistuksen kanssa!
Tuttu tunne jo ekasta raskaudesta ja nyt tilanne vielä pahempi menetyksen jälkeen...
Esikoinen syntyi 2022 loppuvuodesta 4-5kk yrityksen jälkeen, kun olis 36v. Toista aloitettiin yrittämään jo 8kk hänen syntymän jälkeen, mutta mitään ei tapahtunut. Itselle tuli heti fiilis, että jotain on pielessä. Oli ollut niin paljon oireita synnytyksen jälkeen, että halusin mennä heti yksityiselle gynelle. Gyne ei nähnyt mitään vikaa missään, mutta sanoi että munasarjoissa näkyy helminauhamaiset folliikkelit ja epäili PCOS (PMOS). Sain Letrozolit, mutta niistä ei ollut mitään apua, tuli hirvittävät ovulaatiokivut. Olin kuitenkin aina mielestäni ovuloitunut normaalisti ja kierto on aina ollut säännöllinen.
Kun mitään ei taas tapahtunut, mies kävi testeissä ja tulos oli melko huono, alle 4% normaalin mallisia siittiöitä, eikä määräkään mikään huippu. Tämän avulla saimme lähetteen lapsettomuushoitoihin. Ekalla käynnillä mulla sitten diagnosoitiinkin heti endometrioosi ja suositeltiin heti IVF:ää. Kesätauko väliin ja hoidot alkoi syksyllä. Miehen arvot olivat heidän mielestään riittävän hyvät, syyksi sekundääriselle lapsettomuudelle sanottiin olevan minun endometrioosi. Itse tosin olin sitä mieltä, että kyllä niillä siittiöilläkin on merkitystä ja ärsyttää kun sille ei tehty mitään edes suositusten muodossa.
Eka keräys tehtiin 2024 loppuvuodesta 38v., 19 munasolua, 15 kypsää ja näistä 5 saatiin blastokysteiksi asti, mutta vasta päivänä 6 (normaalisti alkio kehittyy blastoksi 5. päivänä). Toinen siirto tärppäsi, testit tummui, minulla oli aamupahoinvointia ja muita oireita, mutta varhaisultrassa ei näkynyt sykettä. Keskeytynyt keskenmeno ja tyhjennyslääkkeet heti naamariin. Lääkkeet nosti itselle horkkamaisen kuumeen, kivut olivat aivan järkyttävät ja jossain kohtaa luulin kuolevani. Kohtu ei kuitenkaan tyhjentynyt ja viikon kuluttua piti vielä mennä mekaaniseen tyhjennykseen. Itkin koko toimenpiteen ajan, sillä se oli henkisesti niin kamalaa... Ennen seuraavia kuukautisia tuli vielä kemiallinen raskaus luonnollisesti, mutta viiva hävisi parissa päivässä.
Mikään muista alkioista ei edes yrittänyt kiinnittyä. Kesällä endometrioosia yritettiin hoitaa procren pistoksilla, mikä pahensi endometrioosi oireita aivan järkyttävästi. Syksyllä sanoin että en enää kestä, sillä kivut on niin kamalat. Sain lähetteen endospesialistille, joka laittoi lähetteen leikkaukseen. Lapsettomuuspuolella sovittiin että tehdään toinen kierros ja keräys ennen leikkausta.
Olin itse etsinyt kaiken mahdollisen tiedon tutkimuksista ja endometrioosia sairastavien kansainvälisiltä foorumeilta ja löysin sekä tutkimusdataa että kokemuksia LDN (low dose naltrexone) lääkityksestä, joka auttoi monia raskautumaan erityisesti endometrioosin kanssa. Löysin yksityisen lääkärin joka suostui sen minulle kokeellisesti määräämään (kipuihin, aivosumuun ja väsymykseen) ja vuosien jälkeen alkoi tulla olo, että kivuille voi siitenkin jotain. LDN auttoi kipuihin, aivosumuun ja väsymykseen (pääasiallinen toimintamekanismi on tulehdustilan laskeminen ja kehon oman kivulievityksen tehostaminen), mutta mikä parasta, seuraavassa keräyksessä munasoluja saatiin 30, joista 28 oli kypsää! Ja sitten siittiöt eivät päässeetkään munasolujen läpi
joten vain 10 hedelmöitettiin ICSIllä, 8 hedelmöittyi ja niistä 5 päätyi blastoiksi asti. Kolme 5 päiväistä, ja kaksi 6 päiväistä. LDN:n lisäksi käytettiin molemmat ubikinolia, E-vitamiinia, D-vitamiinia, alfalipoiinihappoa, N-asetyylikysteiiniä, l-karnitiinia, folaattia, koliinia, omega-3, joista suurin osa on siis antioksidantteja. Ubikinolilla varsinkin on ollut tutkimuksissa yhteys alkioiden laadun parantumiseen. Miehellä oli erikseen myös sinkki ja seleeni, jotka itsellä tuli pienempinä määrinä toisessa valmisteessa.LDN:ää on lisäksi tutkittu toistuvien implantaatio ongelmien hoitamisessa todella hyvillä tuloksilla, tosin tutkimuksessa oli muistaakseni "vain" 370 naista.
Endoleikkaukseen sain ajan toukokuulle, mutta sitten leikkaus peruuntui kun odotin leikkausta sairaalassa ja viikon kuluttua sain ajan kesäkuulle. Siirrot siirtyivät sitten kesätauon jälkeen. Jo ennen leikkausta aloitettiin dienogest, jonka pitäisi hillitä endo-oireita, mutta taas mun tapauksessa kivut paheni ihan älyttömästi.
Ekaan siirtoon piti päästä jo elokuussa, mutta en saanut positiivista ovulaatiotestiä, vaikka ovulaatio kyllä todennäköisesti tapahtui ja kuukautiset tulivat ajallaan. Syyskuussa ovulaatio osui väärälle päivälle ja taas siirtyi.
28.9. ultrassa nähtiin molemmissa munasarjoissa 12mm folliikkeli (KP10), joten lääkäri pohti irroituspiikin mahdollisuutta, varmaan pelkäsi tupla ovulaatiota. Sovittiin että jos LH piikki (positiivinen testi) ei tule perjantaihin mennessä, laitetaan irroituspiikki, että vihdoin päästäisiin siirtoon asti. Clearblue jonka pitäisi näyttää 4 hedelmällisintä päivää (kaksoishormonitesti) oli negatiivinen vielä tiistaina, mutta sitten keskiviikkona tulikin positiivinen aamulla. Ensimmäinen kerta kun näin molemmissa munasarjoissa yhtä ison folliikkelin, mutta tiesin kyllä että suvussa on kaksosia.
Fertility Friend näytti ovulaation samalle päivälle kuin ovulaatioplussa tuli, koska aamulämpö nousi jo heti torstaina, joskaan ei kovin korkealle. Lugesteronit aloitettiin sunnuntai illalla ja 5BA 5 päiväinen blastokysti siirrettiin 6.10 tiistaina.
Ensimmäinen plussa tuli keskiviikkona DPO 14, viiva oli tummempi eilen DPO16 ja tänään Clearblue viikkodigi näytti raskaana 2-3. Siirretty alkio on vasta tänään 17 päivää.
Itse käytän tällä hetkellä punajuurijauhetta (joissain tutkimuksissa auttanut implantaatiossa), folaattia, koliinia (auttaa myös neuroputken sulkeutumisessa folaatin kanssa ja tärkeä sikiön kehitykselle), ubikinolia, l-karnitiinia, D-vitamiinia, E-vitamiinia, rautaa, magnesiumia ja omega-3. Otan kaikki erillisinä, sillä haluan varmistaa niiden imeytymisen ja lääkkeiden yhteensopivuuden. Viime raskaudessa kävin mittaamassa ferritiinin labrassa ja viimeisellä kolmanneksella se romahti sadasta 50:n, joten ajattelin että jos raskaus vain etenee, käyn nytkin mittaamassa. Rauta on kuitenkin niin tärkeää omalle jaksamiselle ja sikiön kehitykselle.
Sellainen vuodatus, kiitos ja anteeksi. Kiva jos jaksoit lukea ja toivottavasti tällä kertaa pikkuinen pysyy matkassa loppuun asti. Onnea kaikille muille plussanneille ja tsemppiä ahdistuksen kanssa!
Tuttu tunne jo ekasta raskaudesta ja nyt tilanne vielä pahempi menetyksen jälkeen...Vau mikä matka tähän pisteeseen @Sarsabutt ! Toivottavasti pienokainen pysyy mukana! 