Yleinen keskustelu

[GilmoreGirl]

Heei, toivon todella, että saat perjantaina hyviä uutisia! Oon kahlannut varmaan samat reddit-keskustelut jo monta kertaa läpi. Paljon on siellä ollut hook-efektistä puhetta just näillä viikoilla. En ole kokeillut tehdä testiä laimennetusta pissasta, ehkä sen vielä kokeilen, kun laimentamattoman tuloksesta tulee selvästi haaleempi viiva, mitä vähän reilu viikko sitten. Mutta eipä sekään mitään kerro vaikka testejä tekis tusinan.

Täällä myös oireettomana mennään edelleen. Rinnat inasen turpeat. Edellisessä keskenmenossa rinnat palautui normitilaan viimeisenä, pikkuhiljaa. Ettei sekään omalla kohdalla kerro mitään.

Viimeksi kävi juuri näin, oireet katosivat ja tiesin, et nyt en ole enää raskaana. Se oli aivan selvä olotila, vaikka ystävä ja kumppani koitti lohduttaa, että oireiden aaltoilu ei kerro mitään. Ei välttämättä kerrokaan, mutta kun sen tietää, niin sen tietää.

Tässä raskaudessa täysin sama olotila kuin viimeksi ja olen asennoitunut odottamaan vuotoa. Neuvolaankaan en ole vielä soittanut. Mietin, että pitäiskö sinne varmuuden vuoksi soittaa, että pääsee nt-ultraan, jos ei vuoto sitä ennen ole alkanut, tai jos vaistot onkin tällä kertaa väärässä.
Jotenkaan ei huvita mennä varhaisultraan vain toteamaan, että kesken on mennyt, jos on edes ollut ketään. Itsellä ei ole tällä hetkellä pakottavaa tarvetta saada varmistusta asiasta, kun tuntuu, että tiedän jo, et tää oli tässä. Tai ehkä enemminkin pelkään vaan kohdata asian. Kun se on ultrassa todettu, niin sit se on totta. Nyt voin kuitenkin, omista fiiliksistä&asenteesta huolimatta, vielä tukeutua epätoivoisena siihen, että jos olenkin väärässä, jos nt-ultrassa löytyykin pieni, joka viuhtoo menemään.. Tän hetkisistä fiiliksistä huolimatta on rauhallinen olo ja olen hyväksynyt asian, jos niin on käydäkseen.

Ymmärrän kyl hyvin ton että sen vaan monesti tuntee kropassa jos kaikki ei oo niinku pitäis. Mulla on ollu kans joissain aikasemmissa se fiilis ja ollu sit oikeessa. Toki eihän se 100% mittari oo ja kun kaikki sitä toistaa että oireet vaihtelee.
Saisitkohan sieltä neuvolasta lähetettä verikokeeseen jos meinasit sinne soittaa? Sillähän sais vähän tietoa minkälaisissa lukemissa mennään. Mut sehän on tietysti myös aivan hyvä vaan odottaa ja katsoa mitä tapahtuu jos se tuntuu itestä hyvältä. Toivotaan nyt parasta

Mulla ei vuoto alkais todennäkösesti joka tapauksessa kun on nuo tukilääkkeet ni se on vähän pakkokin mennä tsekkaan se tilanne ultraan.

 

[Maitotassu]

Meilläkin on perhe artelle varattu varhaisultra ja eikös se ollut meillä samana päivänäkin @Maitotassu - 25.9. ? Eri kaupunki vaan lienee...

Joo sama päivänä mennään Lahdessa sijaitseva

 

[emu86]

Mulla on tänään työterveyspsykologi ja en osaa päättää kerronko jo raskaudesta vai en. Ensi viikolla tt-lääkäri soittaa, koska mun piti viime viikolla aloittaa masennuslääke. Sen pitäisi olla ok myös alkuraskaudessa, mutta en sit kuitenkaan uskaltanut aloittaa sitä kun joku kuudes aisti kertoi jo viime viikolla mahdollisesti tärpänneen.

Taustaa siis sen verran, että olen edelleen kesäkuisen menetyksen vuoksi sairauslomalla ja nyt uutena masennusdiagnoosilla. Tunnistan masentuneisuutta ja ollut myös hyvin synkkiä ajatuksia ja taatusti tämä uusi raskaus ei helpota kuormaa tai tuo tyyneyttä, vaan odotusajasta tulee pitkä ja raastava, joten varmasti tukikeinot tulee tarpeeseen.

 

[Nimendi]

@emu86 mä kyllä kertoisin, koska voisi heti alusta saada työterveyspsykologilta tukea ja apua alun epävarmuuteen ja pelkoihin. Eikä pelkästään alkuun vaan koko raskauden ajaksi. Ja osaisi tarvittaessa ohjata sut oikean avun piiriin (jotkut kai käy äitiyspolin kautta tai muun terapian kautta juttelemassa)

Minulla neljännessä odotuksessa oli aikanaan juurikin raskauteen ja äitiyteen tarkoitettu terapia. Siitä oli ihan älyttömästi hyötyä heti, kun pääsin siellä käymään. Oli elämäni henkisesti raskain odotusaika.

 

[Nimendi]

Käy tässä päivät pitkäksi, kun kotona vaan on niin tulee täällä sitten laiteltua viestejä. Ja kun on tylsää ja aikaa niin mitäpä sitä muutakaan tekisi kuin raskaustestejä

Eilen sitten pamahti hermot illasta. Koko perhe sai osansa. Jotenkin tuntee itsensä säälittäväksi, kun ei pysty kivuitta tekee edes ruokaa. Ja sitten kun koittaa normaalisti toimia, niin yö sitten meni päin sanonko mitä...

No vielä vähän päälle 2 viikkoa tätä tuskaa. Ja sen verran pahasti eilen meni hermot, että lähdin ovesta kävelemään reipasta kävelyä sellaiset yli 3km lenkin. Mies jo laitteli viestiä perään, että tule kotiin.

Ei vaan jotenkin jaksanut ja kestänyt, kun pienikin puhe, väärät kysymykset ärsyttää niin kovasti.

Eikä jaksaisi koko ajan olla negatiivisella asenteella, kun asiat on muuten kyllä hyvin. Ja varmaan purkaantui samalla helpotus ja turhautuminen samaan aikaan. Kaiken huippu oli vielä, kun mies oli ostanut mulle niitä pääkallo Bubseja kaupasta, mitä ei saisi enää syödä Missä on siis salmiakkia.

Eilen koitin miehelle selittää, kuinka sen neuvolalääkärin sanat vieläkin pyörii päässäni. Jos ei olisi toivottu nii en ois kyllä ovistestejä ostanut ja näin paljon tehnyt raskaustestejä.

Mä haluan vaan äkkiä toimintakykyni takaisin ja pääsisi nauttimaan vaan jännityksestä ja tulevan suunnitellusta.

Eli mulla menee hermot jopa itseeni, kun normaalisti olen meidän perheen positiivari

 

[Onda]

Mä täällä varovasti kans yritän malttaa mieltäni, mutta samalla tekisi mieli vaan hykerrellä! Tuonne toiseen ketjuun jo laitoinkin (ja profiilin allekirjoituksestakin käy ilmi), niin kahden lapsettomuushoitojen kautta saadun rakkaan jälkeen eka luomuplussa olisi kyseessä. Huusin jännää! Jos kaikki menee hyvin, niin että pääsen sit salaiselle puolelle aukeaviin keskusteluihin, niin voin sit avata vielä lisää

Lyhyesti 38v kahden lapsen äiti (06/14 ja 05/23). Viime syksynä alkoi ekat esivaihdevuosioireet kolkutella ovella, mikä säikytti sen verran, että alkoi miettiä, onko lapsiluku täynnä vai ei. Koska ei tullut suoraan oloa, että lapsiluku olisi täysi, tiesi kyllä vastauksen. Tällä kertaa pohjalla ei kuitenkaan ole ollut mitään valtaisaa vauvakuumetta eikä siten tyhjän sylin oloa, mitä kahdella ekalla kerralla oli. Ehdittiin hoidot alottaa niin, että resepti mulla on jo lääkkeille, mutta en ole niitä käynyt hakemassa.

Oon välillä vähän huono lukemaan kaikkia tekstejä kovin tarkasti, mutta täällä ollaan

Edit.
Tällä hetkellä raskauslaskurit antaa LA 19.5, mutta odotettavissa olisi todennäköisesti ennemmin alkukuun lapsonen (esikoinen rv37+6, kuopus taisi olla rv38+1)

 

[emu86]

Mä täällä varovasti kans yritän malttaa mieltäni, mutta samalla tekisi mieli vaan hykerrellä! Tuonne toiseen ketjuun jo laitoinkin (ja profiilin allekirjoituksestakin käy ilmi), niin kahden lapsettomuushoitojen kautta saadun rakkaan jälkeen eka luomuplussa olisi kyseessä. Huusin jännää! Jos kaikki menee hyvin, niin että pääsen sit salaiselle puolelle aukeaviin keskusteluihin, niin voin sit avata vielä lisää

Lyhyesti 38v kahden lapsen äiti (06/14 ja 05/23). Viime syksynä alkoi ekat esivaihdevuosioireet kolkutella ovella, mikä säikytti sen verran, että alkoi miettiä, onko lapsiluku täynnä vai ei. Koska ei tullut suoraan oloa, että lapsiluku olisi täysi, tiesi kyllä vastauksen. Tällä kertaa pohjalla ei kuitenkaan ole ollut mitään valtaisaa vauvakuumetta eikä siten tyhjän sylin oloa, mitä kahdella ekalla kerralla oli. Ehdittiin hoidot alottaa niin, että resepti mulla on jo lääkkeille, mutta en ole niitä käynyt hakemassa.

Oon välillä vähän huono lukemaan kaikkia tekstejä kovin tarkasti, mutta täällä ollaan

Edit.
Tällä hetkellä raskauslaskurit antaa LA 19.5, mutta odotettavissa olisi todennäköisesti ennemmin alkukuun lapsonen (esikoinen rv37+6, kuopus taisi olla rv38+1)

Samoissa menisi laskettu aika täällä. Mullakaan ei missään tapauksessa kyllä tulla pääsemään noin pitkälle, koska sektio edessä ja riskiraskaus kohdun repeytymisvaaran vuoksi. Jos nyt vaan päästäisiin niin pitkälle..

 

[Wellu]

Ne hyvät tuntemukset ovat ihania silloin, kun niitä on ja hämmentäviä, jos niitä ei olekaan. Esikoinen napsahti heti ekasta tilaisuudesta, joten silloin en osannut yhtään luottaa, että tunnenko jotain, vai en. Mutta toista toivottiin ainakin neljä kiertoa ja sinä aikana ekat kierrot olin aina aivan varma, että en ole raskaana. Jotenkaan se menkkojen alkukaan ei tuntunut yhtään pahalta, kun sen "tiesi". Mutta sitten tuli outo olo, että tämä on se meidän kierto ja heti ovulaation jälkeen vahva tunne raskaudesta. Siitä syntyi kakkonen. Mutta nyt, kun kolmatta alettiin toivoa, niin en ole yhtään osannut sanoa missään kierrossa suuntaan tai toiseen. En halunnut viikkoon edes testiä tehdä, koska jotenkin vain odotin, että menkat alkavat kohta myöhässä. Olisin varmasti paljon hermostuneempi nyt ja miettisin kaikkia ikäviä vaihtoehtoja, mutta olo on yllättävän hyvä ja meillä yhteisessä yrityksessä kesä- ja heinäkuu, osin myös elokuu on aina niin kiireisiä, että silloin on todella huono aika vauvan syntyä. Joten vaikka tämä menisikin kesken, niin meidän olisi kuitenkin pakko varrota pari kuukautta ennen uutta yritystä.

 

[Wellu]

Mä täällä varovasti kans yritän malttaa mieltäni, mutta samalla tekisi mieli vaan hykerrellä! Tuonne toiseen ketjuun jo laitoinkin (ja profiilin allekirjoituksestakin käy ilmi), niin kahden lapsettomuushoitojen kautta saadun rakkaan jälkeen eka luomuplussa olisi kyseessä. Huusin jännää! Jos kaikki menee hyvin, niin että pääsen sit salaiselle puolelle aukeaviin keskusteluihin, niin voin sit avata vielä lisää

Lyhyesti 38v kahden lapsen äiti (06/14 ja 05/23). Viime syksynä alkoi ekat esivaihdevuosioireet kolkutella ovella, mikä säikytti sen verran, että alkoi miettiä, onko lapsiluku täynnä vai ei. Koska ei tullut suoraan oloa, että lapsiluku olisi täysi, tiesi kyllä vastauksen. Tällä kertaa pohjalla ei kuitenkaan ole ollut mitään valtaisaa vauvakuumetta eikä siten tyhjän sylin oloa, mitä kahdella ekalla kerralla oli. Ehdittiin hoidot alottaa niin, että resepti mulla on jo lääkkeille, mutta en ole niitä käynyt hakemassa.

Oon välillä vähän huono lukemaan kaikkia tekstejä kovin tarkasti, mutta täällä ollaan

Edit.
Tällä hetkellä raskauslaskurit antaa LA 19.5, mutta odotettavissa olisi todennäköisesti ennemmin alkukuun lapsonen (esikoinen rv37+6, kuopus taisi olla rv38+1)

Minulla olisi laskettu 10.5., mutta mahtaakohan syntyä vasta sinun jälkeesi. Esikoinen syntyi 42+1 ja kuopus 40+6. Olen miettinyt, että voisiko kolmas tulla jopa 40+0.

 

[Nimendi]

Mä olen aina "hautonut" pitkään. Esikoinen syntyi 41+4 ja kolme seuraavaa 40+3 ja viides käynnistettiin ja syntyi 38+2. Joten turhaa odottaa tässäkään jos päässee loppuun asti, että tulisi ns. ajoissa vaan menee yli lasketun.

 

[Heipsy]

Mä oon jo pohtinut, että tätä pahoinvointiako oon toivonut nää viimeset 2 vuotta sunnuntaina alko etomaan ja nyt vaan pahentunut, ja toivon, ettei jatkuis viikkotolkulla! Aiempi hyvä ruokahalu on tiessään ja mitään ei tekis mieli syödä että jos tuolla ei mikään kasva, niin on se kumma tällä ololla

 

[Aapertti]

Mulla oli tänään hcg-kontrolli, ja tulos tulee aamulla. Jostain syystä ollut koko päivän sellainen olo, että tämäkin oli tässä

Täällä on ollut puhetta oireista, niin niistä ei kyllä oikeasti voi päätellä juuri mitään. Mulla on sekä rypäleraskaudessa että tuulimunaraskaudessa ollut ihan kohtalaisesti oireita, vaikka hcg ei noussut kummassakaan normaaliin tahtiin. Rypäleraskaudessa vieläpä ihan todella hitaasti, ja silti mm. tuli maitoa rv 5-6 (mitä ei ole muissa raskauksissa tapahtunut).

On tää piinaavaa, kun oikein muuta ei voi tehdä paitsi yrittää luottaa

 

[Valora]

Mulla on koko ajan niin super onnellinen ja kiitollinen olo Ja oon yllättynyt että pystynkin meidän historialla iloita näin Vaikka tulevasta ei tiedä..

Mulle tuli tänään vahva fiilis, että meille tulis taas tyttö Saas nähdä.

@Nimendi, siis hermokipuhan syö valtavasti voimavaroja ja kiristää pinnaa. Ole itsellesi tosi armollinen! Etkä voi nyt vaatia että tekisit kotona kuten normaalisti.. Idiootti lääkäri, toivottavasti unohdat vaan hänen sanat!

@Heipsy jaksamista tosi paljon! Ei pahoinvointiin voi varautua ja se hittaa yhtä ikävästi joka raskaudessa B6-vitamiini, pahoinvointirannekkeet, neutraalit ja kylmät ruuat 2 tunnin välein pieninä annoksina.. mä esim viimeksi en pystynyt syödä aamulla leikkeleittä leivän päällä. Vaan vaalea leipä oivariinilla, jotain hedelmää, marjaa, jogurttia.. ihan laimea sekamehu tai laimea musta tee. Mulla oli banaani yöpöydällä jonka söin aamulla ennen kuin nousin ylös.. tätä ihanuutta ootellessa

Siis mun tekee mieli big mac -ateriaa. Ja ei siis juur ikinä käydä missään tämmösissä paikoissa syömässä eikä tee mielikään. Aion suoda tämän itselleni Koska kohta en kuitenkaan pysty syödä hyvin Muutama viikko vaalealla leivällä ja jogurtilla.

 

[Valora]

Mun aiemmat synnytykset 39+2, 39+4, 40+5. spontaanisti käynnistyneet kaikki. Nyt odotan ihan toukokuun vikojen päivien tai kesäkuun alun vauvaa

Koska viimeksi tuijotin liikaa tota 39+ viikkoa kuten edellisetkin tulivat.. ja sit tuntui kamalan pitkältä tonne 40+5 saakka. Mun äidin äiti vielä aikanaan sanoi, että meidän suvun naiset synnyttää ennen laskettua aikaa. Hänkin synnytti niin kaikki neljä lastaan. Mutta ei pitänyt paikkaansa mulle. Jännä kuitenkin tää että vissiin joillain naisilla tosiaan taipumus synnyttää aiemmin ja toisilla menee sinne 42 viikkoon.. että mikä kullekin on normaali kantoaika.

 

[Onda]

@Valora mulla oli aina kuningatar-piltti yöpöydällä, jonka söin ennen nousemista!

Mä täällä ehdin juuri miettiä, että ei oo mitään muuta ku vilu ja väsymys, kunnes illalla liivejä pois ottaessani teki mieli vingahtaa - siis rinnat ihan mielettömän herkkinä! Mä pohdin kuitenkin samalla, että kun molemmat aiemmista on buustattu kiertoa ulkopuolelta, niin onkohan tämä alku samanlainen vai erilainen. Jos on samanlainen, niin täällä kuljetaan kans pahoinvointirannekkeet käsissä tovin Nyt pitäisi ehtiä kuitenkin tasoittua jo hyvissä ajoin ennen joulua, mikä ois kiva!

Ja koska kaikki tehdään loogisessa järjestyksessä, löysin itseni tänään miettimässä kummeja

 

[Valora]

@emu86 olen niin pahoillani, että teillä niin rankka menetys taustalla Näkisin myös tosi tärkeänä, että puhuisit heti psykologille. Oliko tiedossa mitään syytä keskenmenolle tai millainen riski että toistuisi? Minua varmaan auttaisi tässä faktatieto että jos keskenmenon riski ei olisi sen suurempi kuin muutenkaan kaikissa raskauksissa.. mutta toki tällänen menetys jättää ison jäljen Paljon jaksamista. Toivottavasti löydät ne itsellesi parhaimmat keinot, jotka auttaisivat voimaan mahdollisimman hyvin tämän kaiken keskellä

 

[Valora]

Nyt vaikuttaa mullakin rinnat alkavan vähän aristaa. Toivottavasti eivät hirveen kipeäksi tule kun vielä imetänkin. Tänään myös lievää huonoa oloa aamulla ja ruokailujen jälkeen ollut ilmassa. Ja keittiössä haisi tiskit tosi pahalle ja jääkaapissa myös haisi jo kamalalle. Aika nopeasti tääkin näyttää alkavan.

Rakastan silti niin paljon olla raskaana! Koen niin suurta täyttymystä aina raskaana. Mikä ihme uuden elämän kantaminen sisällään onkaan. Ei tällaista tunnetta saa mistään muusta. Nyt tuntuu ettei tämäkään olis vielä meidän viimeinen Jos Luoja suo.

 

[emu86]

@Valora tutkimuksissa ei paljastunut mitään ilmeistä syytä, hän oli täydellinen pieni ihminen viime kuussa kun oli jälkitarkastus, niin otettiin vielä tukostaipumusseulat ja niissä mulla oli joku ylitys/alitus, mutta en sen tarkemmin osaa vielä siitä sanoa, koska lääkäri soittaa niistä tuloksista vasta ensi viikolla.
Harvinainen mahdollisuus siihen että olisi tullut verisuonitukos istukkaan tai napanuoraan on tuon tukosriskin myötä olemassa, mutta lääkärin mukaan todennäköisesti syy on ollut kromosoimeissa vaikkei kiinni jäänytkään ja uusiutumisriski vastaavalle on pieni. Mutta totta tosiaan, luottoa uuteen raskauteen ei ole sitäkään vähää mitä aiemmissa ollut, enkä varmasti pysty huokaisemaan jos päästään toiselle kolmannekselle.

Ja raskausoireiden vähäisyys vaivaa mua ihan tajuttomasti edelleen, mutta vähän mielenrauhaa sain kun tikutin taas kolme testiä tälle aamulle ja viivat vahvistuu ja digi sanoo 2-3.

Mutta kävin eilen siellä työpsykologilla, oli onnistunut käynti ja hän hakee mulle lyhytpsykoterapiaan lupaa työnantajalta. Jotta saataisiin lääkkeettömiä tukikeinoja psyykkisen kuorman helpottamiseksi toivottavasti työnantaja myöntyy maksamaan, koska meidän huvinvointialueelta on leikattu neuvolapsykologin palvelut kokonaan.

Tänään tytöllä päikystä vapaa, koska on puheterapia. Ja samalla voitaisiin käydä Tiitiäisen haudalla. Kun ei pitäisi sataa vettäkään tänään.

 

[emu86]

Minäkin tykkään olla raskaana, siitä ajatuksesta kuinka voimallinen on kun pystyy kantamaan ja tuottamaan elämää. Tosin raskaudet on mun kropalle tosi vaikeita ja nytkin eka raskausoire oli iskiassärky oikeassa lonkassa viime viikon perjantaina. Se oli se mun kuudes aisti, mistä aavistin että nyt ehkä tärpännyt. Iskias ei ole juurikaan koskaan vaivannut muutakun raskausaikana ja vie multa jatkuvalla hermosäryllään aika nopeasti työkyvyn. Saa nähdä miten nyt sit, toive ja ajatus olisi päästä töihin tässä saikkujen välissä

Mulla on tulossa synnytystavaksi automaattisesti sektio, mulla takana alatie -10 ja -17, hätäsektio -19 ja elektiivinen -22. Lisäksi tuossa viimeisessä todettiin kohdun olevan hyvin ohut ja lisäraskaudet lääkäri suorastaan kielsi. Sen takia meillä olikin lapsiluku täynnä, kunnes Tiitiäinen yllätti viime keväänä ja nyt sit tietoisella riskillä yritetään saada nykyinen papu syliin asti, koska syli jäi aikamoisen tyhjäksi

Mutta siis kohdun vuoksi automaattisesti on riskiraskaus, puolivälistä tiukemmat seulat varmaankin (ainakin viimeksi olisi ollut) ja tuskin päästään laskettuun, toivottavasti kuitenkin lähelle sitä

 

[Nimendi]

@emu86 hyvä, että laittoi asioita eteenpäin Tuo iskiaskipu, onko sitä ikinä tutkittu jos tulee vain raskauksien aikana? Minä kärsin siitä yli 10 vuotta kunnes lanneranka sanoi edellisen synnytyksen jälkeen sopimuksen irti ja löytyi kookas pullistuma. Vei jo silloin työkyvyn kokonaan tosi aikaisin ja en pystynyt nukkumaan enkä kävelemään edes pieniä matkoja.

Ja hyvin vahvistuu viivat itse en saanut vielä keskiviikkona tuota 2-3 viikkoa, mutta tänään haen digitestin ja sen jälkeen saa jännäillä muuttuuko teksti viimein.

@Valora mun äiti sai aikoinaan minut ja veljeni. Olemme kaksosia ja siihen aikaan halusivat käynnistää synnytyksen ajoissa. No eipä kuunneltu sitten ja mentiin 3 päivää yli lasketun Mummista en tiedä millä viikoilla on synnyttänyt. Eli olen tullut siihen tulokseen, että tuo 40+3 on se meidän suvun optimaalinen synnytyksen hetki.

@Onda onko sulla auttanut ne pahoinvointirannekkeet? Joskus varmaan -12-13 niitä pitänyt viimeksi ja ei mitään muistikuvaa auttoiko silloin.

Pahoinvointi mulla ei muutenkaan ole mitenkään voimakastai ollut missään raskaudessa. Alussa etovaa oloa ja yleensä syömisen jälkeen ihan loppuraskauteen saakka yksittäistä oksentelua. Yksi yhdistävä tekijä on aina ollut ja se on maito. Ja rakastan maitoa

Me ollaan jo mietitty kummit valmiiksi. Heti yrityksen alussa jo tavallaan päätettiin jos vaan kummit suostuu sitten, kun joskus heitä kysyttäisiin.

Nimillä leikitty jo ennen yrityksen alkua

Rinnat on turvonnut ihan älyttömästi. Ja eilen illalla tuli kunnon kipukohtauksia rintoihin. Sellaista voimakasta pistoa ja tietty heti mietti, että nyt on sydänkohtaus