Täällä myös miehellä auton vaihto ollut jo mielessä vaikka olisi vasta eka lapsi. Mutta että rattaat mahtuu ja sen semmoista. Yrittänyt vähän toppuutella, että ehtii sitä myöhemminkin.Mies keskittyi heti plussan jälkeen tärkeimpään eli autoonmeni ja varasi tila-auton, kun nykyisenkin porukan kanssa kulkeminen 5-paikkaisella hankalaa (taloudessa nyt 7 lasta).
Yleinen keskustelu
- Ketjun aloittaja Vargynja
- Aloituspäivämäärä
En ees tiennyt, että näissäkin voisi joku riski olla. Paljussakin olen lillunut.Ootteko käyneet ihan normaalisti saunassa ja uimassa luonnonvesissä? Mä oon käynyt muutaman kerran järvessä, mutta eilen oli niin kylmää vettä että en uskaltanut olla kovin kauan
Suolainenkinuski
Silmät suurina ihmettelijä
Joo, itsellänikään ei ole tullut ajatuksia, että luonnonvedet voisivat olla haitalliset. Olen käynyt nyt ehkä kerran viikossa
Tuolla on kans erikseen ketju aiheella ”Raskaudesta muille kertominen”
Okei, hyvä kuulla tämäkin!Mulla on ollut tässä alkuraskaudessa aika paljon veristä vuotoa, ja olen lapsettomuusklinikalta saanut ohjeen, että uimista ja saunomista tulisi välttää jos mitään vuotoa on. Mutta kaiketi jos mitään sellaista ei ole, niin uiminen ja saunominen on turvallista
Hei ihana kun kysyit! Mun on jotenkin vaikea uskoa että oon raskaana (ja että kaikki voi mennä hyvin) ja samalla tuntuu että en oikein mitään muuta pysty ajattelemaankaan kun tätä raskautta!Kävin just tota meidän listaa läpi niin todella monta esikoisen odottajaakerrankin näin päin
Mää oon ihan kauhuissaan synnytyksestä ehkä salaiselle puolelle sitten voi tehdä jonku synnytys-aiheisen ketjun 
Ai että! Mä odotan sitä synnytystä eniten maailmassa! Voisin synnyttää vaikka joka päiväHei ihana kun kysyit! Mun on jotenkin vaikea uskoa että oon raskaana (ja että kaikki voi mennä hyvin) ja samalla tuntuu että en oikein mitään muuta pysty ajattelemaankaan kun tätä raskautta!
Apua mikä siinä on niin ihanaa?Ai että! Mä odotan sitä synnytystä eniten maailmassa! Voisin synnyttää vaikka joka päivä
Mulla tosi samat fiilikset kun @Varpulainen tuossa ylempänä kirjoitti. Aina välillä miettii onko tää oikeasti minä, jolle tää tapahtuu. Olo on vähän kuin vuoristoradassa just lähtölaukaisun jälkeen. Ei auta kun pysyä kyydissä. Ja tavallaan tietää, että selvii kyllä, mut ei yhtään mitä on luvassa. Yks ystävä, jolla ollut tosi rankka vauva-aika on myös sanonut, että ehkä ihan hyvä niin, ettei sitä tiedä ennakkoon. Synnytys vähän pelottaa, mutta pitää yrittää valmistautua. Yhdellä kaverilla tosi positiivinen kokemus, niin rohkaisee.Kävin just tota meidän listaa läpi niin todella monta esikoisen odottajaa
Mutta on ihana kun pääsee täällä jakamaan fiiliksiä, vielä kun muille ei oo kertonut uutista. Ja jotenkin se fiilis, et tää on jo nyt totta. Että mä oon raskaana kävi miten kävi. Että edes mahdollinen keskenmeno ei poista sitä, että on oikeasti ollut raskaana ja odottanut lasta. Tuntuu, et tää foorumi jotenkin luo sen tilan, et tää on totta ja saa tuntea, suunnitella, iloita ja pelätä.
Se on jotenkin niin euforinen ja voimaannuttava kokemus!Apua mikä siinä on niin ihanaa?
Itelle kans synnytykset on olleet positiivisia kokemuksia ja niiden jälkeen olo, että voisin synnyttää vaikka heti uudelleen repeämiä tms ei oo tullut. Asia, jota sen sijaan en odota synnytyksessä, on selkäydinpuudutteen laitto, vaikka se onkin siis aivan huippu hyvä kivunlievitys ja aion ottaa, jos mahdollisuus on. 
repeämiä tms ei oo tullut. Asia, jota sen sijaan en odota synnytyksessä, on selkäydinpuudutteen laitto, vaikka se onkin siis aivan huippu hyvä kivunlievitys ja aion ottaa, jos mahdollisuus on. Joo ei sitä synnytystä kannata määräänsä enempää pelätä, se menee niinkuin menee Joillain paremmin ja joillain vähän mutkien kautta. Aika kultaa muistot ja palkinto on mitä parhain 
Mä sanoin ensimmäisen synnytyksen jälkeen, että tämä oli tässä ja en enää ikinä synnytä. No, tässä sitä taas mennään Vähän jäi hampaankoloon ja haluan ottaa revanssin
Joillain paremmin ja joillain vähän mutkien kautta. Aika kultaa muistot ja palkinto on mitä parhain Mä sanoin ensimmäisen synnytyksen jälkeen, että tämä oli tässä ja en enää ikinä synnytä. No, tässä sitä taas mennään
Vähän jäi hampaankoloon ja haluan ottaa revanssin 
Voin vaan kuvitella toi tunne! Onhan sen joskus itsekin käynyt läpi niin muistaa noi fiilikset! Mutta niin kuin Ruskalapsi sanoi mäkin yhdyn tähän et voisin synnyttää joka päivä vaikka en kyllä ehkä niitä jaksais kasvattamaanHei ihana kun kysyit! Mun on jotenkin vaikea uskoa että oon raskaana (ja että kaikki voi mennä hyvin) ja samalla tuntuu että en oikein mitään muuta pysty ajattelemaankaan kun tätä raskautta!
mutta siis se on siis parhain asia raskaudessa ja sitä jään kaipaamaan kyllä eniten.. se päivä on vain omalla tapaa maaginen Joo, sellaista ei tainnutkaan vielä olla?
Mulla 3 synnytystä takana ja vaikka tietty kipua on mutta epiduraalin kanssa kaikki mennyt hyvin. Pojan kanssa se eli lakkas enkä ehtinyt saada uutta annostusta kun piti jo ponnistaa, niin oli vähän kyl erilainen mutta silti ihana
täällä on parasta juuri se et saa vertaistukea ja kaikkea muutakin niin ei ole yksin jos ei muille haluais puhua!
Tiuhtiviuhti
Oman äänensä löytänyt
Kävin just tota meidän listaa läpi niin todella monta esikoisen odottajaa
Kiitos kysymästä, meillä molemmilla on sika epätodellinen olo, että voiko tää tapahtua just meille. Samaan aikaan oon innoissani ja onnellinen. Meillä ollut lapsettomuushoitotaustaa, mikä toki tuo vielä omat pelkonsa. Mutta päivä kerrallaan eteenpäin. Tosi mahtavaa, että täältä saa vertaistukea
Tosi kiva kun kyselit! Siis samoja fiiliksiä kuin muillakin, niin epätodellista. Aluksi osasin olla aika positiivisella mielellä ja innoissani, koska viivat vahvistui mukavasti ja tuntui että kyllä se siellä nyt ainakin etenee. Mutta ehkä nyt kun varhaisultra lähestyy ja ollaan ohitettu se milloin aina aiemmin kasvu lakannut, alkaa jotenkin kääntyä vähän jo pessimismin puolelle, kun ei tunnu juurikaan erilaiselta kuin aiemmissa raskauksissa. Pahoinvoinnin puuttuminen huolettaa. Muistan vaan sen kun kahdella ekalla kerralla tuntunut sitten ultran jälkeen jotenkin.... en osaa sanoittaa, huijarilta? Tavallaan että alkio oli jo lakannut kasvamasta ja en tiennyt (vaikka toki pelkäsin ja arvelin kun oli jo tiedossa ongelmat). Ja nyt tuntuu vähän samalta, että kun viikonloppuvieraiden kanssa puhuttiin raskaudesta ja eräältä toiselta tutulta sai onnitteluja, niin mieli vaan menee heti "no, ei siellä varmaan enää edes mitään ole ja ensi viikolla näille kaikille joudutaan kertomaan".Kävin just tota meidän listaa läpi niin todella monta esikoisen odottajaa
Jotenkin en vaan pysty tuota ultraa pidemmälle miettimään, tuntuu niin epätodelliselta että muka siitä kynnyksestä tällä kertaa pääsisi yli. Mutta sitten toisaalta ajoittain on sellaisia paljon positiivisempi hetkiä jolloin tulee mietittyä hankintoja, sitä synnytystä ja esim nimiä, perheille kertomista. Työnimi keksittiin nyt, mutta ei vielä käytetä
Siitä tuli kuitenkin vähän kivaa konkretiaa.Pääosin mieli kuitenkin siis aika rauhallinen, yritän nyt olla liikoja miettimättä ja vatvomatta raskausjuttuja ultraan asti, jotenkin vaan ei nyt jaksa intoilla tai ees niin paljoa kiinnostua. Mieli varmaan just suojelee. Muut jutut ja työjutut elämässä menee just nyt superhyvin (ainakin työjuttujen kanssa ollut nyt monta kuukautta ihan persiistä) ja siinä mielessä huippua että ei pahoinvointia, tämä projekti pitäisi saada maaliin elokuun alkuun mennessä, jee! Tai no viimeistelyjä vaille mutta varsinainen työ sitten tehty. Sitten ehkä (???) ainakin muutama päivä taukoa, en ole vapaapäiviä pitänyt sitten maaliskuun
Varovaisesti täällä jälleen - neljättä kertaa
ensimäiset hailakat tehty jo reilu viikko sitten, tänään juuri äsken (5+2) tärähti ne kuuluisat leffaviivat ja samalla tein ensimmäisen digin Ajattelin kyllä vielä viikon päästä tehdä yhden digin ja haaveilen siitä +3 tuloksesta, mutta kai sitä uskaltaa jo ensiviikolla soitella neuvolaan asian tiimoilta
Paljon toivottua esikoista täällä odotellaan Jotenkin tuntuu epätodelliselta eikä oikein usko asiaa ennenkuin todeksi todetaan, mutta kai sitä voi hieman yrittää iloita kuitenkin 
ensimäiset hailakat tehty jo reilu viikko sitten, tänään juuri äsken (5+2) tärähti ne kuuluisat leffaviivat ja samalla tein ensimmäisen digin Ajattelin kyllä vielä viikon päästä tehdä yhden digin ja haaveilen siitä +3 tuloksesta, mutta kai sitä uskaltaa jo ensiviikolla soitella neuvolaan asian tiimoiltaPaljon toivottua esikoista täällä odotellaan
Jotenkin tuntuu epätodelliselta eikä oikein usko asiaa ennenkuin todeksi todetaan, mutta kai sitä voi hieman yrittää iloita kuitenkin