Täällä myös miehellä auton vaihto ollut jo mielessä vaikka olisi vasta eka lapsi. Mutta että rattaat mahtuu ja sen semmoista. Yrittänyt vähän toppuutella, että ehtii sitä myöhemminkin.Mies keskittyi heti plussan jälkeen tärkeimpään eli autoonmeni ja varasi tila-auton, kun nykyisenkin porukan kanssa kulkeminen 5-paikkaisella hankalaa (taloudessa nyt 7 lasta).
Yleinen keskustelu
- Ketjun aloittaja Vargynja
- Aloituspäivämäärä
En ees tiennyt, että näissäkin voisi joku riski olla. Paljussakin olen lillunut.Ootteko käyneet ihan normaalisti saunassa ja uimassa luonnonvesissä? Mä oon käynyt muutaman kerran järvessä, mutta eilen oli niin kylmää vettä että en uskaltanut olla kovin kauan
Suolainenkinuski
Silmät suurina ihmettelijä
Joo, itsellänikään ei ole tullut ajatuksia, että luonnonvedet voisivat olla haitalliset. Olen käynyt nyt ehkä kerran viikossa
Tuolla on kans erikseen ketju aiheella ”Raskaudesta muille kertominen”
Okei, hyvä kuulla tämäkin!Mulla on ollut tässä alkuraskaudessa aika paljon veristä vuotoa, ja olen lapsettomuusklinikalta saanut ohjeen, että uimista ja saunomista tulisi välttää jos mitään vuotoa on. Mutta kaiketi jos mitään sellaista ei ole, niin uiminen ja saunominen on turvallista
Hei ihana kun kysyit! Mun on jotenkin vaikea uskoa että oon raskaana (ja että kaikki voi mennä hyvin) ja samalla tuntuu että en oikein mitään muuta pysty ajattelemaankaan kun tätä raskautta!Kävin just tota meidän listaa läpi niin todella monta esikoisen odottajaakerrankin näin päin
Mää oon ihan kauhuissaan synnytyksestä ehkä salaiselle puolelle sitten voi tehdä jonku synnytys-aiheisen ketjun 
Ai että! Mä odotan sitä synnytystä eniten maailmassa! Voisin synnyttää vaikka joka päiväHei ihana kun kysyit! Mun on jotenkin vaikea uskoa että oon raskaana (ja että kaikki voi mennä hyvin) ja samalla tuntuu että en oikein mitään muuta pysty ajattelemaankaan kun tätä raskautta!
Apua mikä siinä on niin ihanaa?Ai että! Mä odotan sitä synnytystä eniten maailmassa! Voisin synnyttää vaikka joka päivä
Mulla tosi samat fiilikset kun @Varpulainen tuossa ylempänä kirjoitti. Aina välillä miettii onko tää oikeasti minä, jolle tää tapahtuu. Olo on vähän kuin vuoristoradassa just lähtölaukaisun jälkeen. Ei auta kun pysyä kyydissä. Ja tavallaan tietää, että selvii kyllä, mut ei yhtään mitä on luvassa. Yks ystävä, jolla ollut tosi rankka vauva-aika on myös sanonut, että ehkä ihan hyvä niin, ettei sitä tiedä ennakkoon. Synnytys vähän pelottaa, mutta pitää yrittää valmistautua. Yhdellä kaverilla tosi positiivinen kokemus, niin rohkaisee.Kävin just tota meidän listaa läpi niin todella monta esikoisen odottajaa
Mutta on ihana kun pääsee täällä jakamaan fiiliksiä, vielä kun muille ei oo kertonut uutista. Ja jotenkin se fiilis, et tää on jo nyt totta. Että mä oon raskaana kävi miten kävi. Että edes mahdollinen keskenmeno ei poista sitä, että on oikeasti ollut raskaana ja odottanut lasta. Tuntuu, et tää foorumi jotenkin luo sen tilan, et tää on totta ja saa tuntea, suunnitella, iloita ja pelätä.