Yleinen keskustelu

[hosulijasosuli]

Sainpas teidän viestit luettua, paljon ootte ehtineet jo jutella! Täällä tuli elämän eka positiivinen testi viime viikolla - ja siis kirjaimellisesti eka kaikista, koska ovistakaan en saanut tikutettua Ehkäisyn lopetin heinäkuussa, yhdet menkat ehti tulla elokuun puolivälissä ja viime viikolla tosiaan pääsin jo hihkumaan riemusta näin 32-vuotiaana esikoista odottavana. Vähän hämmentää ja huolettaa tulla näin nopeasti raskaaksi - entä jos tää onkin huono enne? Mutta päivä kerrallaan eteenpäin, on tämä niin toivottu asia etten voi myöskään olla hehkumatta onnea vaikka toki kurjat mahdollisuudet pelottavatkin.

Ekan neuvolankin varasin jo, meni loppupäähän lokakuuta :) Hieman pyörittelen täällä varhaisultrassa käyntiä, siitä höpöttelinkin jo omassa ketjussaan.

 

[MariAnn89]

Sainpas teidän viestit luettua, paljon ootte ehtineet jo jutella! Täällä tuli elämän eka positiivinen testi viime viikolla - ja siis kirjaimellisesti eka kaikista, koska ovistakaan en saanut tikutettua Ehkäisyn lopetin heinäkuussa, yhdet menkat ehti tulla elokuun puolivälissä ja viime viikolla tosiaan pääsin jo hihkumaan riemusta näin 32-vuotiaana esikoista odottavana. Vähän hämmentää ja huolettaa tulla näin nopeasti raskaaksi - entä jos tää onkin huono enne? Mutta päivä kerrallaan eteenpäin, on tämä niin toivottu asia etten voi myöskään olla hehkumatta onnea vaikka toki kurjat mahdollisuudet pelottavatkin.

Ekan neuvolankin varasin jo, meni loppupäähän lokakuuta :) Hieman pyörittelen täällä varhaisultrassa käyntiä, siitä höpöttelinkin jo omassa ketjussaan.

Tietämättä mitä ehkäisyä käytät, niin joku lääkäri joskus mulle sanoi, että hormonaalinen ehkäisy suojaa hedelmällisyyttä ja usein ensimmäinen kierto on "varmin", kun siitä voi taas hetki mennä sekavalla kierrolla. Tiedä sitten onko paljon eriäviä näkemyksiä, mutta ehkä sulla tämä piti vain paikkaansa

Joka tapauksessa, onnea ensimmäisestä plussasta

 

[hosulijasosuli]

Tietämättä mitä ehkäisyä käytät, niin joku lääkäri joskus mulle sanoi, että hormonaalinen ehkäisy suojaa hedelmällisyyttä ja usein ensimmäinen kierto on "varmin", kun siitä voi taas hetki mennä sekavalla kierrolla. Tiedä sitten onko paljon eriäviä näkemyksiä, mutta ehkä sulla tämä piti vain paikkaansa

Joka tapauksessa, onnea ensimmäisestä plussasta

Oi kiitos, oon jotenkin aivan onnellisen hämmentynyt ja apuaaaaaa

En ookaan kuullut tuosta hormonaalisen ehkäisyn suojaavasta "voimasta" aiemmin, täytyypä lueskella Slinda-minipillerit oli nyt viimeisimpänä käytössä, mulla on ollu siis useampaa pillerilaatua ja välissä kapselikin vuosien varrella Pillereitä ehdin syödä hmm 17 vuotta ja ehkäisy teki musta siis täysin menkattoman, joten oikeastaan KAIKKI kropan toiminnassa (ja mahdollisessa toimimattomuudessa) oli aika vierasta ja stressasi, mutta hyvinhän tää nyt kääntyi!

 

[hosulijasosuli]

Onko muuten täällä minkälaisia liikkujia? Itsellä oli ajatus aloittaa kuntosalilla käynti tänä syksynä mutta nytpä en tiedä mitä uskallan siellä tehdä. Mulla on siis parin vuoden tauko liikunnasta kaikenlaisten rasitusvammojen takia ja oli ajatus alkaa taas liikkua - toki se varmasti olisi hyödyllistä nytkin, mutta millähän liikkeillä sitä lähtis palauttelemaan salitreeniä mieleen

Rasitusmurtumataustaa siis jalkaterissä, nyt kuntoutan toista joka murtui 3 vuotta sitten ihan kunnolla mutta vasta tänä kesänä jalkaan jäänyt vika todella löytyi ja fyssari teki kuntoutusohjelman... mietin mitä käy, jos ja kun tulee painoa ton risan jalan päälle jossain vaiheessa..

 

[iLa]

Onko muuten täällä minkälaisia liikkujia? Itsellä oli ajatus aloittaa kuntosalilla käynti tänä syksynä mutta nytpä en tiedä mitä uskallan siellä tehdä. Mulla on siis parin vuoden tauko liikunnasta kaikenlaisten rasitusvammojen takia ja oli ajatus alkaa taas liikkua - toki se varmasti olisi hyödyllistä nytkin, mutta millähän liikkeillä sitä lähtis palauttelemaan salitreeniä mieleen

Rasitusmurtumataustaa siis jalkaterissä, nyt kuntoutan toista joka murtui 3 vuotta sitten ihan kunnolla mutta vasta tänä kesänä jalkaan jäänyt vika todella löytyi ja fyssari teki kuntoutusohjelman... mietin mitä käy, jos ja kun tulee painoa ton risan jalan päälle jossain vaiheessa..

Itse käyn kerran viikossa ratsastamassa, kerran viikkoon kahvakuula reenit.
Lisänä ostin uuden maastopyörän ja tulee puolison kanssa käytyä ajelemassa viikoittain.

Lisänä fyysisesti raskas työ kun saa liikutella isoja ja painavia asioita erilaisissa olosuhteissa

 

[Puar]

Onko muuten täällä minkälaisia liikkujia? Itsellä oli ajatus aloittaa kuntosalilla käynti tänä syksynä mutta nytpä en tiedä mitä uskallan siellä tehdä. Mulla on siis parin vuoden tauko liikunnasta kaikenlaisten rasitusvammojen takia ja oli ajatus alkaa taas liikkua - toki se varmasti olisi hyödyllistä nytkin, mutta millähän liikkeillä sitä lähtis palauttelemaan salitreeniä mieleen

Rasitusmurtumataustaa siis jalkaterissä, nyt kuntoutan toista joka murtui 3 vuotta sitten ihan kunnolla mutta vasta tänä kesänä jalkaan jäänyt vika todella löytyi ja fyssari teki kuntoutusohjelman... mietin mitä käy, jos ja kun tulee painoa ton risan jalan päälle jossain vaiheessa..

En sano jalkaterästä mitään, etten neuvo väärin, mutta raskauden puolesta voi hyvin käydä niin pitkään kuin itsestä tuntuu hyvältä. Jos googlettelet vinkkejä, niin esim. raskaat nostot (joissa pidätät hengitystä, esim. kyykky ja mave) tuo painetta lantionpohjaan ja vatsaan, selällään tehtävät liikkeet jossain vaiheessa voi alkaa pyörryttämään, keskivartalon tuen vuoksi seisten tehtävät liikkeet voi jossain vaiheessa vaihtaa istuen tehtäväksi jne. Ja toki vatsalihastreeniä pitää muokata. Pääosin voi kyllä tehdä melkein mitä vaan, mikä tuntu hyvältä. Netistä löytyy paljon ohjeita! Oon tosi innokas liikkuja, mutta toki pikkulapsiarjessa on harmillisesti vähentynyt, ja nyt olen ollut ihan veto pois enkä oikein jaksa mitään. Mutta eiköhän ne energiatasoa taas palaudu kun pääsee vähän pidemmälle. Aikomus on käydä treenaamassa synnärille asti, jos ei tule mitään erityisiä esteitä tai kipuja.

 

[Kevät2025]

Käyn salilla ja toistaiseksi vetänyt samanlaisia settejä kuin aiemmin. Tuossa jo hyvin tulikin mitä huomioitavia juttuja on ja uskon, että netistä löytyy paljon matskua myös. Mielenkiinnolla odotan kuin pitkään pystyn pyöräilemään töihin tuon 7km. Olen ollut ympäri vuoden pyöräilijä.

 

[Syksynlapsi]

Työmatkapyöräilen sähköpyörällä 28 km päivässä, lisäksi harrastan gravel/maantiepyöräilyä ja talvisin hiihtoa. Heitin just miehelle että pitäskö lähteä sunnuntaina 100 km gravel lenkille, kun en oo jaksanut urheilla pitkään aikaan ja tänään on ollut melko oireeton olo. Mies kyllä palautti mut maanpinnalle ja tajuan kyllä nyt itsekin että ei tässä kannata nyt semmoselle lenkille lähteä.

Toivoisin että talvella pystyis hiihtämään ihan koko kauden, eli täällä Oulussa parhaimmillaan huhtikuulle asti. Mut toki kaikki hiihtotapahtumiin osallistumiset saapi unohtaa ja muutenkin tavoitteellinen urheilu.

 

[hosulijasosuli]

Täällä onkin paljon aktiivista väkeä! Kiitos vinkeistä, etenkin @Puar antoi hyviä konkreettisia vinkkejä. Täytyy ottaa asiakseen googlata, lainasin myös kirjastosta Liiku läpi raskauden -teoksen joka odottelee lukemispuhtia tossa sohvapöydällä

Mua ehkä eniten jännittää se, etten ole juuri päässyt liikkumaan ja siksi se on kropalle uutta tän muun päälle. Ja toki rasittaa kroppaa huomattavasti enemmän kuin tää nykyinen sohvalla makoilu ja parin-kolmen kilometrin kävelylenkit, joita on miehen kanssa tehty muutaman kerran viikossa Neuvolan ohje oli "jatkaa liikuntaa kuten ennenkin" ja tää tuntuu siksi "väärältä", kuulostan myös varmaan ihan hysteeriseltä mut kenties joku saa kiinni

 

[Maaretah]

Täällä onkin paljon aktiivista väkeä! Kiitos vinkeistä, etenkin @Puar antoi hyviä konkreettisia vinkkejä. Täytyy ottaa asiakseen googlata, lainasin myös kirjastosta Liiku läpi raskauden -teoksen joka odottelee lukemispuhtia tossa sohvapöydällä

Mua ehkä eniten jännittää se, etten ole juuri päässyt liikkumaan ja siksi se on kropalle uutta tän muun päälle. Ja toki rasittaa kroppaa huomattavasti enemmän kuin tää nykyinen sohvalla makoilu ja parin-kolmen kilometrin kävelylenkit, joita on miehen kanssa tehty muutaman kerran viikossa Neuvolan ohje oli "jatkaa liikuntaa kuten ennenkin" ja tää tuntuu siksi "väärältä", kuulostan myös varmaan ihan hysteeriseltä mut kenties joku saa kiinni

ymmärrän hyvin hysteerisyyden myös! Vaikka itsellä erittäin aktiivista liikuntataustaa, ja asiaan kuuluva koulutus, esikoisen kohdalla jännitti alussa treenata. Treenasin kuitenkin (alku-uupumuksen jälkeen) lähes normaalisti salilla 3-4x viikossa viikolle 38 asti - onnekasta!

Neuvolassa vielä sanovat tuota ”jatka vain kuten ennenkin”, mutta todellisuudessa on ihan turvallista, ja suotavaakin, aloittaa myös, vaikka ei olis aiemmin niin liikkunut. Se on terveysteko kuitenkin ennenkaikkea sulle itsellesi! Alotat vaan iisisti ja omaa kehoa kuunnellen! Itse lopetin juoksun heti kun raskauduin, kun se ei vain yksinkertaisesti tuntunut hyvältä ajatukselta (harrastin aktiivisesti kestävyysjuoksua). Sali kuitenkin tuntui motivoivalta ja hyvältä ja sillä linjalla taidan mennä tämänkin raskauden. Oloja tietysti seuraillen, eikä sen suurempia tavoitteita, kuin vain jaksaa liikkua ylipääätänsä. Lisäksi työmatkapyöräily ja paljon kävelyä.

Iso suositus esim lähteä liikkelle kehonpaino / kahvakuulatreenistä salilla! Kyllä se keho kertoo, mitkä liikkeet ei tunnu hyvältä. Mutta sanoisin että turvallisin mielin.

 

[Puar]

ymmärrän hyvin hysteerisyyden myös! Vaikka itsellä erittäin aktiivista liikuntataustaa, ja asiaan kuuluva koulutus, esikoisen kohdalla jännitti alussa treenata. Treenasin kuitenkin (alku-uupumuksen jälkeen) lähes normaalisti salilla 3-4x viikossa viikolle 38 asti - onnekasta!

Neuvolassa vielä sanovat tuota ”jatka vain kuten ennenkin”, mutta todellisuudessa on ihan turvallista, ja suotavaakin, aloittaa myös, vaikka ei olis aiemmin niin liikkunut. Se on terveysteko kuitenkin ennenkaikkea sulle itsellesi! Alotat vaan iisisti ja omaa kehoa kuunnellen! Itse lopetin juoksun heti kun raskauduin, kun se ei vain yksinkertaisesti tuntunut hyvältä ajatukselta (harrastin aktiivisesti kestävyysjuoksua). Sali kuitenkin tuntui motivoivalta ja hyvältä ja sillä linjalla taidan mennä tämänkin raskauden. Oloja tietysti seuraillen, eikä sen suurempia tavoitteita, kuin vain jaksaa liikkua ylipääätänsä. Lisäksi työmatkapyöräily ja paljon kävelyä.

Iso suositus esim lähteä liikkelle kehonpaino / kahvakuulatreenistä salilla! Kyllä se keho kertoo, mitkä liikkeet ei tunnu hyvältä. Mutta sanoisin että turvallisin mielin.

Just näin! Ja lihaskunnon ylläpitäminen (tai jopa kehittäminen, etenkin jos ei ole paljoa liikuntataustaa) auttaa kroppaa sopeutumaan raskauden tuomiin muutoksiin, nopeuttaa synnytyksestä palautumista jne.

Itseäni jopa vähän jännittää raskaus siinä mielessä, että olin todella hyvässä kunnossa esikoista odottaessa, ja se oli varmasti osa syy siihen, että ei ollut mitään kipuja koko raskauden aikana (paitsi loppuvaiheessa jalkateriä koski kävellessä!) ja palautuminen oli helppoa. Nyt kun on huomattavasti heikommat lihakset, niin mitähän kaikkea vaivaa sitä saakaan…

 

[hosulijasosuli]

ymmärrän hyvin hysteerisyyden myös! Vaikka itsellä erittäin aktiivista liikuntataustaa, ja asiaan kuuluva koulutus, esikoisen kohdalla jännitti alussa treenata. Treenasin kuitenkin (alku-uupumuksen jälkeen) lähes normaalisti salilla 3-4x viikossa viikolle 38 asti - onnekasta!

Neuvolassa vielä sanovat tuota ”jatka vain kuten ennenkin”, mutta todellisuudessa on ihan turvallista, ja suotavaakin, aloittaa myös, vaikka ei olis aiemmin niin liikkunut. Se on terveysteko kuitenkin ennenkaikkea sulle itsellesi! Alotat vaan iisisti ja omaa kehoa kuunnellen! Itse lopetin juoksun heti kun raskauduin, kun se ei vain yksinkertaisesti tuntunut hyvältä ajatukselta (harrastin aktiivisesti kestävyysjuoksua). Sali kuitenkin tuntui motivoivalta ja hyvältä ja sillä linjalla taidan mennä tämänkin raskauden. Oloja tietysti seuraillen, eikä sen suurempia tavoitteita, kuin vain jaksaa liikkua ylipääätänsä. Lisäksi työmatkapyöräily ja paljon kävelyä.

Iso suositus esim lähteä liikkelle kehonpaino / kahvakuulatreenistä salilla! Kyllä se keho kertoo, mitkä liikkeet ei tunnu hyvältä. Mutta sanoisin että turvallisin mielin.

OHO sä oot kyenny ensimmäisessä raskaudessa liikkumaan tosi pitkälle, vau!

Ehkä mä tästä uskaltaudun sinne salille. Mä oon kans aiemmin ollut tosi aktiivinen liikkuja ja harrastanu kaikkea mahdollista liikuntaa, mutta sitten iski vuuuuosia sitten noi rasitusvammat ja liikunta jäikin sitten pitkäksi aikaa. Se on turhauttanu mutta nyt pitäis kyllä palata liikkumaan ihan oman mielenterveydenkin takia, on tää ollu rehellisesti paskinta paskaa kun on vaan jämähtäny sohvan pohjalle. Mut toki just jännittää alottaa nollista nyt, kun samaan aikaan pelkää raskauden puolesta, ristiriitaista. Mut täytyy nyt vaan nykästä ittensä sinne salille ja alotella vaikka kehonpainolla! Kiitos hei tuesta

 

[hosulijasosuli]

Just näin! Ja lihaskunnon ylläpitäminen (tai jopa kehittäminen, etenkin jos ei ole paljoa liikuntataustaa) auttaa kroppaa sopeutumaan raskauden tuomiin muutoksiin, nopeuttaa synnytyksestä palautumista jne.

Itseäni jopa vähän jännittää raskaus siinä mielessä, että olin todella hyvässä kunnossa esikoista odottaessa, ja se oli varmasti osa syy siihen, että ei ollut mitään kipuja koko raskauden aikana (paitsi loppuvaiheessa jalkateriä koski kävellessä!) ja palautuminen oli helppoa. Nyt kun on huomattavasti heikommat lihakset, niin mitähän kaikkea vaivaa sitä saakaan…

Tää on kyllä tosi hyvä pointti, että lihaskunto auttaa kyllä paitsi raskaudessa, myös palautumisessa!

Toivottavasti pääset kremppojen kanssa helpommalla tässäkin raskaudessa. Mietin, mahtaako kroppa miten muistaa sitä palautumista aiemmasta - en tiedä, mutta tuli mieleen voisko se edellinen jotenkin auttaa tässäkin palautumisessa? Samaistun vahvasti tohon jalkaterien kipuuun, mulla ne alkoi 20-vuotiaana ekan kerran (koossa 170cm/60kg) ja yhä särkee säännöllisesti 12 vuotta myöhemmin joten JOKAINEN jonka jalkateriä särkee, saa kaiken mun empatian ja sympatian

 

[Kesänlapsi1984]

Hei kaikille. Pahimmat oksettajaoireet on nyt takanapäin. Huono-olo velloo kuitenkin joka päivä. Öisin herään joko huonoon olo tai pissahätään. Raskausviikkoja varhaisultran mukaan olisi tänään 8+6. Mutta se kysymys.
Löysin nyt aamulla kotidoplerilla sykkeet ekan kerran. Mutta siitäkin nousi jo huoli.
Sykkeet oli koko ajan 170-180. Ei ole varmaan kovin hyvä juttu?

 

[Misa]

Hei kaikille. Pahimmat oksettajaoireet on nyt takanapäin. Huono-olo velloo kuitenkin joka päivä. Öisin herään joko huonoon olo tai pissahätään. Raskausviikkoja varhaisultran mukaan olisi tänään 8+6. Mutta se kysymys.
Löysin nyt aamulla kotidoplerilla sykkeet ekan kerran. Mutta siitäkin nousi jo huoli.
Sykkeet oli koko ajan 170-180. Ei ole varmaan kovin hyvä juttu?

Mun esikoisellakin oli aina yli 170 kun doppleroin. Kaikki oli aivan kunnossa, hänellä vain luontaisesti korkea syke

 

[MariAnn89]

Hei kaikille. Pahimmat oksettajaoireet on nyt takanapäin. Huono-olo velloo kuitenkin joka päivä. Öisin herään joko huonoon olo tai pissahätään. Raskausviikkoja varhaisultran mukaan olisi tänään 8+6. Mutta se kysymys.
Löysin nyt aamulla kotidoplerilla sykkeet ekan kerran. Mutta siitäkin nousi jo huoli.
Sykkeet oli koko ajan 170-180. Ei ole varmaan kovin hyvä juttu?

Mulla tyttöraskaudessa perussykkeet sikiöllä oli 135-150, ja aina kun vauva liikkui nousi noille tietämille, jopa 190.

Toki nää havainnot on ollut vähän pidemmältä, kun ravattiin käyrällä seurannoissa. Mutta mä uskoisin, että pienenä itunakin on paljon tehtävää kehittymisessä ja sydämellä pumpattavaa, ettei ole huolta.

Mutta aina kannattaa kysyä myös neuvolasta, jos huolettaa

Mulla oli esikoisessa sama huoli alkuun, kunnes kerrottiin sen olevan normaalia (ja itsekin sain aika pitkän kokemuksen käyrätulkintaan tiiviin seurannan takia).

 

[Misa]

Vielä tarkennan myös omaa kokemusta. Olin siis itsekin huolissani, kun syke oli aina yli 170. Doppleroin välillä päivittäinkin. Ja näin oli siis niin pitkälle, kun doppleria käytin, eli kunnes aloin tuntea liikkeitä.

Myös kun vauva oli syntymän jälkeen sairaalassa laitteissa (munuaissairauden takia), oli syke hyvin usein siinä 170 paikkeilla vielä silloinkin. Vaikka vain lepäsi. Itkiessä jopa 200 Ja sydämessä ei siis yhtään mitään vikaa, eikä kukaan ammattilainenkaan ollut koskaan yhtään huolissaan asiasta.

 

[Kevät2025]

Sikiön sykkeistä ei ole juuri itsellä tietoa, mutta vastasyntyneellä paljon korkeammat sykkeet kuin aikuisilla.

 

[Kesänlapsi1984]

Kiitos vastauksista Onhan tämä kyllä ihme juttua, kun huoli on ihan koko ajan. Olen lukenut että tietyissä kromosomihäiriöissä sikiön syketaajuus on koko ajan korkea. Ikää kun on itsellä se 40-vuotta, niin se on hyvin tietoista että riskit on niin suuret kaikkeen ikävään ja epäonnistumiseen.

Jotenkin niin vaikeaa uskoa, että minulla olisi mahdollisuus saada terve lapsi syliin.

 

[Kesänlapsi1984]

Sikiön sykkeistä ei ole juuri itsellä tietoa, mutta vastasyntyneellä paljon korkeammat sykkeet kuin aikuisilla.

Niinpä. Eilen just hoidin pientä kipupotilasta jolla sykkeet huiteli kipukohtauksen aikana 200 huiteilla.
Pitääpä yrittää taas malttaa tämän mielen kanssa ❤