Pitäisköhän vähän jotain kirjoitella itsestä ja taustasta, kun nyt tänne uskaltauduin mukaan.
Nyt siis toinen, erittäin kovasti toivottu raskaus alkanut, tälläkin kertaa odotamme helmikuista. Vähän yli vuosi sitten saatiin tietää ensimmäisestä raskaudesta, joka monen mutkan ja huolen täyttämien kuukausien kautta päädyttiin keskeyttämään lääketieteellisin syin syksyllä rv22 jälkeen hankalan istukan vajaatoiminnan vuoksi, kun ennusteet sikiön kehitykselle elinkelpoiseksi oli olemattomat, kasvu laahasi niin paljon jäljessä. Loppuvuoden sain olla äitiys- ja vanhempainrahan turvin kotona keräilemässä itseäni ja jouluksi palasin töihin (vanhempainrahapäiviä olisi riittänyt helmikuulle asti), kun halusin normaaliin elämään kiinni.
Ensimmäinen raskaus alkoi huolettomalla "tulee jos on tullakseen" asenteella, mutta keskeytyksen jälkeen oli meille molemmille selvää, että se yhteinen lapsi on se mitä halutaan ja kiertojen tasaantuessa keväällä aloin tikuttaa oviksia ja helpotukseksi sainkin niitä kiinni. Ikää alkaa olla sen verran kuitenkin, että oli jo vähän pelko takaraivossa jos ei kroppa enää pelaakaan niinkuin pitää. Helpotus oli kyllä valtava kun se haalea viiva testiin piirtyi näinkin helposti, sillä tämä oli oikeastaan ensimmäinen kierto jossa "kunnolla" yritettiin, niin että ajoitukset oli kohdillaan. Onhan tässä ehtinyt syksyn jälkeen monet kerrat ahdistua, kun on miettinyt tuleeko ikinä uutta raskautta ja mahdollisuutta.
Nyt vaan yrittää pitää positiivista mieltä yllä, vaikka ajatukset välillä harhautuu siihen, jos käy uudelleen kuten viimeksi. Vaikka lääkäreiden mukaan todennäkösyys siihen on pieni ja istukkaongelmat oli vain sattumasta kiinni.
Soittelin tosiaan eilen neuvolaan ja eka käynti on 7+3, eli ensi viikon lopulla. Ainakin viime vuonna ajat oli aika kortilla, joten oli melkeinpä otettava se mitä tarjottiin. Neuvolasta saatiin laskettuaika 17.2. flo ennusti 18.2. ja preglife muistaakseni 20.2. Jännä nähdä mitä ultrat sitten ennustaa. Varhaisultra varattiin 8+2 päivälle, edellisessä raskaudessa ei käyty varhaisultrassa ollenkaan, mutta nyt ehdottomasti haluttiin mennä.
Tulipahan pitkä selostus
