Voi ei, osanottoni ja jaksamista sinne!
Yleinen keskustelu
- Ketjun aloittaja Vargynja
- Aloituspäivämäärä
Voi ei, miten surullista
Kovasti jaksamista sinne!
Oon tosi pahoillani
VoimiaEnsimmäistä kertaa täällä! 
Pari viikkoa sitten plussattu ja nyt olis menossa 6+4. Ensi viikolla ensimmäinen neuvola sekä lääkäri. Seurustelun alussa käytiin miehen kanssa (silloin molemmista tuntuva) huojentava keskustelu, että kumpikaan ei todennäköisesti lapsia halua - sen pitäisi olla tietysti molemmille ok, että juttu olisi voinut jatkua. Vuosien myötä ajatus muuttuikin meillä molemmilla 
ja oltiin tosi onnekkaita, että sitten kun oltiin valmiita niin raskauduinkin heti. Kauhukuvia oon kyllä osannut jo maalailla seinille, että jos sieltä ei mitään löydykään vaikka oireiden määrä on vaan kasvanut viikko viikolta. Viime viikkoinen verenvuoto säikäytti vaikka miten on lukenut, että se on täysin normaalia, mutta sellaiseen on tosi vaikea suhtautua mitenkään "normaalisti".
Niin paljon tunteita ja ajatuksia, että ei perässä pysy
Pari viikkoa sitten plussattu ja nyt olis menossa 6+4. Ensi viikolla ensimmäinen neuvola sekä lääkäri. Seurustelun alussa käytiin miehen kanssa (silloin molemmista tuntuva) huojentava keskustelu, että kumpikaan ei todennäköisesti lapsia halua - sen pitäisi olla tietysti molemmille ok, että juttu olisi voinut jatkua. Vuosien myötä ajatus muuttuikin meillä molemmilla ja oltiin tosi onnekkaita, että sitten kun oltiin valmiita niin raskauduinkin heti. Kauhukuvia oon kyllä osannut jo maalailla seinille, että jos sieltä ei mitään löydykään vaikka oireiden määrä on vaan kasvanut viikko viikolta. Viime viikkoinen verenvuoto säikäytti vaikka miten on lukenut, että se on täysin normaalia, mutta sellaiseen on tosi vaikea suhtautua mitenkään "normaalisti".Niin paljon tunteita ja ajatuksia, että ei perässä pysy
Olen pahoillani, voimia
Mieliala on kyllä kovin vaihteleva. Eilen ihan itketti, kun olin jostain syystä varma, että olemme menettäneet vauvan (ei siis ole mitään syytä olettaa niin), tänään taas ihan iloisena kerroin raskaudesta pomolle, kun hän kyseli seuraavan lukuvuoden suunnitelmista (olen määräaikainen, ja jatkoa olisi luvassa, jos olisin töissä). Tuntuu jotenkin muutenkin ”raskaana olevalta”. No, kolmisen viikkoa vielä ultraan jne. niin ehtii kaikenlaista päässä pyöritellä.
Joo, kyllä pääsääntöisesti unohtaa olevansa siunatussa tilassa 
odotan kovasti mahaa et alkais tuntua enemmän raskaana olevalta 
huomenna on neuvola, joka toivottavasti taas tuo asiaa lähemmäs. Mä oon vaihtamassa työpaikkaa tässä, mutta haluisin kuitenki kertoa vanhalle työporukalle iloiset uutiset ennen ku lähen mut en oo jotenki vielä halunnu. Ehkö loppukuusta kun viikot ois jo kaksnumeroiset 
odotan kovasti mahaa et alkais tuntua enemmän raskaana olevalta huomenna on neuvola, joka toivottavasti taas tuo asiaa lähemmäs. Mä oon vaihtamassa työpaikkaa tässä, mutta haluisin kuitenki kertoa vanhalle työporukalle iloiset uutiset ennen ku lähen mut en oo jotenki vielä halunnu. Ehkö loppukuusta kun viikot ois jo kaksnumeroiset 
Mitäs muille? Täällä koko perhe kipeänä, mälsää! Onneksi vaan flunssaa ja yskää. Tässä arvon, että olenko huomenna saikulla vai en - kuumetta ei ole, lämpö sahaillut viikonloppuna. Jotenkin kynnys olla pois töistä on tosi iso, jos ei ole selkeästi tosi kipeänä.
Mullakin meinaa flunssa tulla päälle. Täällä on menny viikko hirmu väsyneissä merkeissä
Huomenna on eka neuvola, jänskää!Miekin uskaltaudun jo tänne. Torstaina varhaisultrassa löytyi rv 7+1 vastaava alkio mutta koska neuvolan arvio on 2pv enemmän ei la muutu syyskuulta ainakaan vielä. Esikoinen on ICSI lapsi joten hänen hedelmöittymispäivä tiedettiin täsmällisesti. Silloin muistan kun nt-ultrassa sanottiin että sikiöt on silloin lähes poikkeuksetta muutaman päivän isompia joten mielenkiinnolla odotan mitä siellä löytyy jos sibne asti päästään.
Tänään käytiin mökillä saunassa valoisaan aikaan. Mieskin totesi että hänkin näkee mahan, alkoi itsestä tuntua että nyt ollaan jo hyvillä viikoilla mutta sovittiin ettei vielä kerrota sukulaisille tai tuttaville jos eivät kysy.
Itselläni on tulevalla viikolla töissä kehityskeskustelu ja olen kahden vaiheilla kerronko jo raskaudesta vai en. Periaatteessa saan ensimmäisen neuvolankin vielä omalla ilmoituksella selitettyä mutta toisaalta la sattuu töiden kannalta hankalaan aikaan ja kun olen myös määräaikainen mietityttää kuinka pian pystyisin jatkamaan töitä edes osapäiväisesti.
Tänään käytiin mökillä saunassa valoisaan aikaan. Mieskin totesi että hänkin näkee mahan, alkoi itsestä tuntua että nyt ollaan jo hyvillä viikoilla
mutta sovittiin ettei vielä kerrota sukulaisille tai tuttaville jos eivät kysy.Itselläni on tulevalla viikolla töissä kehityskeskustelu ja olen kahden vaiheilla kerronko jo raskaudesta vai en. Periaatteessa saan ensimmäisen neuvolankin vielä omalla ilmoituksella selitettyä mutta toisaalta la sattuu töiden kannalta hankalaan aikaan ja kun olen myös määräaikainen mietityttää kuinka pian pystyisin jatkamaan töitä edes osapäiväisesti.
Mää oon saanu influenssarokotteen. Ei se kyllä mitenkään myöhäistä ole. Mää voin kertoa, että sairastuin viime kesän alussa influenssa B:hen, joka ei oo yhtä raju ku influenssa A. Mulla ei ollu kuumetta, mutta keuhkot ei oo ollu niin tukossa vuosiin. Oon astmaatikko, mutta pärjään ihan tosi pienellä lääkityksellä. Olin myös viime vuonna saanu rokotuksen, enkä erityisemmin ois halunnu tietää, kuinka huonossa kunnossa oisin ollu ilman rokotustaHei en tiedä onko tästä ollut vielä keskustelua, mutta oletteko ottaneet influenssa-rokotetta? Itse en ottanut ja mietin nyt että pitäisikö vielä käydä nappaamassa
Oli tosi kiva, ku muut nautti lämmöstä ja alkukesästä ja mää tein kuolemaa parvekekeinussa 
Minä otin näin "vähän myöhään" kohta kaksi viikkoa sitten! Neuvolasta olivat myös sitä mieltä, että ehdottomasti, vaikka kausi jo jyllää.Hei en tiedä onko tästä ollut vielä keskustelua, mutta oletteko ottaneet influenssa-rokotetta? Itse en ottanut ja mietin nyt että pitäisikö vielä käydä nappaamassa
Minä en ehkä kertois vielä, jos on yhtään sellainen olo, että ei vielä halua välttämättä kertoa. Ehdit vielä miettiä rauhassa, miten toivoisit työkuvioiden järjestyvän, onko mahdollisesti uutta pätkää tulossa ennen laskettua aikaa, jne.Miekin uskaltaudun jo tänne. Torstaina varhaisultrassa löytyi rv 7+1 vastaava alkio mutta koska neuvolan arvio on 2pv enemmän ei la muutu syyskuulta ainakaan vielä. Esikoinen on ICSI lapsi joten hänen hedelmöittymispäivä tiedettiin täsmällisesti. Silloin muistan kun nt-ultrassa sanottiin että sikiöt on silloin lähes poikkeuksetta muutaman päivän isompia joten mielenkiinnolla odotan mitä siellä löytyy jos sibne asti päästään.
Tänään käytiin mökillä saunassa valoisaan aikaan. Mieskin totesi että hänkin näkee mahan, alkoi itsestä tuntua että nyt ollaan jo hyvillä viikoilla
Itselläni on tulevalla viikolla töissä kehityskeskustelu ja olen kahden vaiheilla kerronko jo raskaudesta vai en. Periaatteessa saan ensimmäisen neuvolankin vielä omalla ilmoituksella selitettyä mutta toisaalta la sattuu töiden kannalta hankalaan aikaan ja kun olen myös määräaikainen mietityttää kuinka pian pystyisin jatkamaan töitä edes osapäiväisesti.
Itse kyllä kerroin jo ensi lukuvuoden suunnittelun yhteydessä, koska raskausvapaan alku sattuu lukuvuoden alkuun, ja olin jo päättänyt, että menen elokuussa korkeintaan sijaistelemaan tms. pientä. Tiedän että nykyisessä paikassa minut mielellään palkattaisiin ensi vuodeksi (ainakin jos voisin oikeasti olla töissä…), mutta onhan se työnantajallekin hankalaa, että palkkaisi työntekijän, joka pystyy lukuvuodesta olemaan korkeintaan yhden kuukauden töissä. Enkä tiedä mitä hyötyä siitä määräaikaisesta pätkästä minulle olisi, kun se yhden kuukauden töissäolo ei vaikuta vanhempainrahaan varmaan lainkaan, eikä vanhempainvapaan jälkeen olisi työpaikkaa mihin palata. (Eri asia virat tietenkin - haen, jos tulee vakkaripaikkoja auki, vaikka mahdollisuus tulla valituksi on pieni…)
Laittaa kyllä pahasti mielen matalalle, kun pahoinvointiin yhdistää kurkkukivun, kuumeen ja päänsäryn sekä ennen kaikkea sen, että nyt olis meidän perheen kauan odotettu yhteinen lomaviikko Tuo on kyllä hyvä pointti. Määräaikaisuuteni on sidottu projektiin joka on tulossa päätökseen viimeistään vuoden päästä. Eli joka tapauksessa työsuhde päättyy projektiin. En oikein tiedä haluanko edes jatkaa nykyisellä ta:lla tätä pitempään. Siinä mielessä vanhempainvapaa tulee hyvään kohtaan :)
Meillä on tänää seulontaultra (11+6). Aloin yhtäkkiä jännittään ihan hirveesti, et mitä, jos kaikki ei olekkaan hyvin! Kävin varhaisultrassa 7+1 ja silloin kaikki oli hyvin ja sen jälkeen on ollut kaikkia ihan perus raskausoireita aivan säännöllisesti eikä oo ollu vuotoja tms, et ei mulla oo aiemmin ollu mitää vastaavia ajatuksia, mut tänää ku heräsin, iski kauhea pelko: mitä jos siellä ei ookkaan enää eloa!
Tässä vaiheessa on jo ehtiny tottua ajatukseen raskaudesta ja iloita tulevasta, joten pelko on tosi iso!
Noh, iltapäivällähän se sit selviää, mut koita tässä nyt keskittyä töihin, ko ajatukset seikkailee ristiin rastiin!
En usko, et oon yksin tällaisten ajatusten kanssa, vai oonko?
Tässä vaiheessa on jo ehtiny tottua ajatukseen raskaudesta ja iloita tulevasta, joten pelko on tosi iso! Noh, iltapäivällähän se sit selviää, mut koita tässä nyt keskittyä töihin, ko ajatukset seikkailee ristiin rastiin!
En usko, et oon yksin tällaisten ajatusten kanssa, vai oonko?
Et oo yksin, varmasti kaikkia jännittää ja ahdistaakin enemmän tai vähemmän! Jotkut saavat nt-ultrassa huonoja uutisia, heitä on tässäkin ryhmässä, mutta suurimmalla osalla kaikki menee hyvin ja teilläkin on ollut jo varhaisultra, jossa kaikki kunnossa, joten tilastollisesti ei tapahdu muuta kuin näette vauvanne jumppaavanMeillä on tänää seulontaultra (11+6). Aloin yhtäkkiä jännittään ihan hirveesti, et mitä, jos kaikki ei olekkaan hyvin! Kävin varhaisultrassa 7+1 ja silloin kaikki oli hyvin ja sen jälkeen on ollut kaikkia ihan perus raskausoireita aivan säännöllisesti eikä oo ollu vuotoja tms, et ei mulla oo aiemmin ollu mitää vastaavia ajatuksia, mut tänää ku heräsin, iski kauhea pelko: mitä jos siellä ei ookkaan enää eloa!
Noh, iltapäivällähän se sit selviää, mut koita tässä nyt keskittyä töihin, ko ajatukset seikkailee ristiin rastiin!
En usko, et oon yksin tällaisten ajatusten kanssa, vai oonko?
oon sururyhmistä yrittänyt sisäistää ajatuksen, että raskaus menee hyvin ja olet raskaana niin kauan, kunnes lääkäri tutkimuksissaan toisin sanoo. Eli turha murehtia etukäteen, kun asialle ei mitään voi, ja on parempi luottaa raskauteen ja yrittää olla kuvittelematta huonoja lopputuloksia, kun ne ovat vieläpä aika harvinaisia.Tuhannesti tsemppiä ultraan!Meillä on tänää seulontaultra (11+6). Aloin yhtäkkiä jännittään ihan hirveesti, et mitä, jos kaikki ei olekkaan hyvin! Kävin varhaisultrassa 7+1 ja silloin kaikki oli hyvin ja sen jälkeen on ollut kaikkia ihan perus raskausoireita aivan säännöllisesti eikä oo ollu vuotoja tms, et ei mulla oo aiemmin ollu mitää vastaavia ajatuksia, mut tänää ku heräsin, iski kauhea pelko: mitä jos siellä ei ookkaan enää eloa!
Noh, iltapäivällähän se sit selviää, mut koita tässä nyt keskittyä töihin, ko ajatukset seikkailee ristiin rastiin!
En usko, et oon yksin tällaisten ajatusten kanssa, vai oonko?
Varmasti kaikki on hyvin, mutta et todella oo yksin noiden tunteiden kanssa 
Etenkin tuollaisilla ultrahetkillä ne pelot helposti nousee pintaan, koska olishan se ihan jäätävää jos jotain oliskin käynyt. Mutta kuten @Puar totesi, mitä todennäköisimmin kaikki on hyvin Oon joutunut viimeisen vuoden aikana huomaamaan lähipiirin, somen ja osittain omien kokemuksienkin kautta, että lapsen saaminen on käsittämättömän "vaikea" prosessi - niin paljon voi tapahtua matkan varrella ja vielä syntymän jälkeenkin. Ja silti suurimmalla osalla kaikki menee hyvin
Koitan omaan päähän iskostaa ajatusta, että vähän saa pelätä ajoittain, mutta suurimman osan ajasta kannattaa vain uskoa ja nauttia, sillä muutoin pelkäämistä ei voi lopettaa koskaan. Mulla oli alkavinaan tästä pieniä haasteita raskauden alkaessa, niin jouduin luomaan tiettyä mindsettiä.
Eli hyvillä mielin ja pienellä jännityksellä iltapäivän ultraan, saatte varmasti hyviä uutisia