Yleinen keskustelu

[Vargynja]

Täällä voitte keskustella kaikesta mieleen juolahtavasta, mikä ei kaipaa omaa ketjuaan. Voi liittyä tai olla liittymättä odotukseen!

Uusia ketjuja saa tietenkin kaikki maaliskuiset luoda vapaasti, ihan mistä aiheesta vain haluaa keskustella. Jokusen ketjun tulen teille raskauden edetessä aloittamaan - ellette ole itse ehtineet tehdä vastaavaa ensin.

 

[Siiru]

Mä oon välillä käynyt tätä maaliskuisten keskustelua lukemassa vaikka la on helmikuun puolella. Kaikki aiemmat raskaudet on menneet sen verran yli, että harkitsen liittymistä suoraan tänne maaliskuisiin. Ehkä eka ultra vahvistaa sen että minne ryhmään menen

 

[Teekuppi]

Mä oon välillä käynyt tätä maaliskuisten keskustelua lukemassa vaikka la on helmikuun puolella. Kaikki aiemmat raskaudet on menneet sen verran yli, että harkitsen liittymistä suoraan tänne maaliskuisiin. Ehkä eka ultra vahvistaa sen että minne ryhmään menen

tänne vaan sekaan onko sulla koska ultra?

 

[Siiru]

tänne vaan sekaan onko sulla koska ultra?

Ei oo vielä tiedossa, viikkoja vasta jotain 5 + enkä ajatellut mennä yksityiselle varhaisultraan.

 

[Rimpukka]

Varasin tänään ensi viikolle hcg-mittauksen niin nähdään miten se arvo on tällä kertaa kehittynyt. Maanantaina viikkoja 5+0 niin arvon kai pitäisi olla jotain tuhansia

Jännittää ja kauhistuttaa että jos se on taas joku liian matala niin tiedän heti että kesken menee viimeksi arvo oli jotain 970 ja viikkoja oli melkein se 6 kasassa (arvon olisi pitänyt olla lähellä 10 000).

 

[Minnnis]

Varasin tänään ensi viikolle hcg-mittauksen niin nähdään miten se arvo on tällä kertaa kehittynyt. Maanantaina viikkoja 5+0 niin arvon kai pitäisi olla jotain tuhansia

Jännittää ja kauhistuttaa että jos se on taas joku liian matala niin tiedän heti että kesken menee viimeksi arvo oli jotain 970 ja viikkoja oli melkein se 6 kasassa (arvon olisi pitänyt olla lähellä 10 000).

Voin vaan kuvitella, kuinka kauhistuttaa ja jännittää, miten nyt käy! Toivon todella, että nyt raskaus jatkuisi siellä hyvin loppuun asti toivottavasti arvo on siis hyvä

Mulla esikoisen yrityksessä km taustaa ja huomaan kans jännittäväni, että miten käy, ei silleen pysty luottamaan kyllä yhtään

 

[Teekuppi]

Varasin tänään ensi viikolle hcg-mittauksen niin nähdään miten se arvo on tällä kertaa kehittynyt. Maanantaina viikkoja 5+0 niin arvon kai pitäisi olla jotain tuhansia

Jännittää ja kauhistuttaa että jos se on taas joku liian matala niin tiedän heti että kesken menee viimeksi arvo oli jotain 970 ja viikkoja oli melkein se 6 kasassa (arvon olisi pitänyt olla lähellä 10 000).

Pidän täällä peukkuja

 

[Rimpukka]

Minähän peruin sen hcg-mittauksen tältä viikolta kun tuo clearblue digi näytti sen ”3+” niinkuin pitääki nyt niin kaipa hormoni on tässä kohtaa siis ok lukemissa. Pitää katsoa käynkö myöhemmin sitten. Varhaisultran sain kunnalliselle puolelle 17.7. jännää!

 

[PikkuMyy~]

Minähän peruin sen hcg-mittauksen tältä viikolta kun tuo clearblue digi näytti sen ”3+” niinkuin pitääki nyt niin kaipa hormoni on tässä kohtaa siis ok lukemissa. Pitää katsoa käynkö myöhemmin sitten. Varhaisultran sain kunnalliselle puolelle 17.7. jännää!

Meillä olisi varhaisultra 16.7, varasin yksityiselle. Mutta aika samoissa aikatauluissa mennään

 

[Minnnis]

Mun pitäisi myös varailla varhaisultraa jonnekin 16.7-18.7 akselille jänskää! Käyn ehkä kaks kertaa, niin kuin esikoisen odotuksessa, tuon meidän km taustan vuoksi. Kävin 6+3 ja olikohan 10+ viikoilla viimeksi.
Mitkä viikot teillä on varhaisultran aikaan menossa

 

[Jokku]

Mulla varhaisultran aikaan olis (neuvolan laskujen mukaisesti) 7+3.

 

[lavrentsia]

Onko täällä muita yksinodottavia? Ollut ajatukset aika solmussa positiivisen raskaustestin jälkeen. Taustalla siis ihan 7 vuoden parisuhde josta 3 vuotta avioliittoa ja lapsettomuushoidot (viimeisin inseminaatio kylläkin n. 5kk sitten, sitemmin taukoa niistä mutta luullut että mennään ”saa tulla, jos on tullakseen” ajatuksella). Tilanne realisoitui positiivisen testin jälkeen, mies ilmoitti heti että ei lasta ei haluakaan ja lopputulos on nyt se, että avioeropaperit on laitettu vireille, viimeinen työpäivä sovittu ja ensi kuun vaihteessa muutan omaan asuntoon lähemmäksi äitiäni, mieheen jää välimatkaa satoja kilometriä mikä ehkä sitten hyvä tässä tilanteessa. Tuntuu hurjalta raskaana käydä tällaista tilannetta läpi, melkoista tunnemyrskyä, epävarmuutta ja pelkoa. Miten sitä toivookin, että tässä viimeisen yhdessäelokuukauden aikana heräisi siihen, että kaikki olikin pahaa unta tai että miehen mieli muuttuisi. Miten voikin olla näin yksinäinen ja arvoton olo.

 

[Jokku]

Onko täällä muita yksinodottavia? Ollut ajatukset aika solmussa positiivisen raskaustestin jälkeen. Taustalla siis ihan 7 vuoden parisuhde josta 3 vuotta avioliittoa ja lapsettomuushoidot (viimeisin inseminaatio kylläkin n. 5kk sitten, sitemmin taukoa niistä mutta luullut että mennään ”saa tulla, jos on tullakseen” ajatuksella). Tilanne realisoitui positiivisen testin jälkeen, mies ilmoitti heti että ei lasta ei haluakaan ja lopputulos on nyt se, että avioeropaperit on laitettu vireille, viimeinen työpäivä sovittu ja ensi kuun vaihteessa muutan omaan asuntoon lähemmäksi äitiäni, mieheen jää välimatkaa satoja kilometriä mikä ehkä sitten hyvä tässä tilanteessa. Tuntuu hurjalta raskaana käydä tällaista tilannetta läpi, melkoista tunnemyrskyä, epävarmuutta ja pelkoa. Miten sitä toivookin, että tässä viimeisen yhdessäelokuukauden aikana heräisi siihen, että kaikki olikin pahaa unta tai että miehen mieli muuttuisi. Miten voikin olla näin yksinäinen ja arvoton olo.

Voi ei, myötätuntoitku melkein tuli tätä lukiessa. Tosi paljon tsemppiä ja jaksamista toivon sinne. Tosi kamala tilanne. Olet kauan toivonut lasta - tukea on saatavilla ja onneksi sulla on sukua lähellä, ainakin se äiti? Haluan uskoa, että pärjäät hyvin myös yksinhuoltajana!

 

[Siiru]

Onko täällä muita yksinodottavia? Ollut ajatukset aika solmussa positiivisen raskaustestin jälkeen. Taustalla siis ihan 7 vuoden parisuhde josta 3 vuotta avioliittoa ja lapsettomuushoidot (viimeisin inseminaatio kylläkin n. 5kk sitten, sitemmin taukoa niistä mutta luullut että mennään ”saa tulla, jos on tullakseen” ajatuksella). Tilanne realisoitui positiivisen testin jälkeen, mies ilmoitti heti että ei lasta ei haluakaan ja lopputulos on nyt se, että avioeropaperit on laitettu vireille, viimeinen työpäivä sovittu ja ensi kuun vaihteessa muutan omaan asuntoon lähemmäksi äitiäni, mieheen jää välimatkaa satoja kilometriä mikä ehkä sitten hyvä tässä tilanteessa. Tuntuu hurjalta raskaana käydä tällaista tilannetta läpi, melkoista tunnemyrskyä, epävarmuutta ja pelkoa. Miten sitä toivookin, että tässä viimeisen yhdessäelokuukauden aikana heräisi siihen, että kaikki olikin pahaa unta tai että miehen mieli muuttuisi. Miten voikin olla näin yksinäinen ja arvoton olo.

Onpa ikävä tilanne. Onko mies sanonut miksi muutti mielensä? Tsemppiä paljon

 

[Minnnis]

Onko täällä muita yksinodottavia? Ollut ajatukset aika solmussa positiivisen raskaustestin jälkeen. Taustalla siis ihan 7 vuoden parisuhde josta 3 vuotta avioliittoa ja lapsettomuushoidot (viimeisin inseminaatio kylläkin n. 5kk sitten, sitemmin taukoa niistä mutta luullut että mennään ”saa tulla, jos on tullakseen” ajatuksella). Tilanne realisoitui positiivisen testin jälkeen, mies ilmoitti heti että ei lasta ei haluakaan ja lopputulos on nyt se, että avioeropaperit on laitettu vireille, viimeinen työpäivä sovittu ja ensi kuun vaihteessa muutan omaan asuntoon lähemmäksi äitiäni, mieheen jää välimatkaa satoja kilometriä mikä ehkä sitten hyvä tässä tilanteessa. Tuntuu hurjalta raskaana käydä tällaista tilannetta läpi, melkoista tunnemyrskyä, epävarmuutta ja pelkoa. Miten sitä toivookin, että tässä viimeisen yhdessäelokuukauden aikana heräisi siihen, että kaikki olikin pahaa unta tai että miehen mieli muuttuisi. Miten voikin olla näin yksinäinen ja arvoton olo.

Voi ei, onpa raskas tilanne siellä! Kovasti tsemppiä ja voimia sinne kaiken muutoksen keskelle varmasti pärjäät yksinkin lapsen kanssa ja se on miehen todella iso menetys, jos hän ei haluakaan olla lapsen elämässä läsnä. Ja ansaitset itse parempaa. Käsittämätöntä, että joku noin yhtäkkiä vain mielensä muuttaa näin isosta asiasta neuvolasta luulis saavan neuvolapsykologin käyntejä tuossa tilanteessa, että saa asiaa käsiteltyä ammattilaisen kanssa.

 

[peikkotyttö_]

Onko täällä muita yksinodottavia? Ollut ajatukset aika solmussa positiivisen raskaustestin jälkeen. Taustalla siis ihan 7 vuoden parisuhde josta 3 vuotta avioliittoa ja lapsettomuushoidot (viimeisin inseminaatio kylläkin n. 5kk sitten, sitemmin taukoa niistä mutta luullut että mennään ”saa tulla, jos on tullakseen” ajatuksella). Tilanne realisoitui positiivisen testin jälkeen, mies ilmoitti heti että ei lasta ei haluakaan ja lopputulos on nyt se, että avioeropaperit on laitettu vireille, viimeinen työpäivä sovittu ja ensi kuun vaihteessa muutan omaan asuntoon lähemmäksi äitiäni, mieheen jää välimatkaa satoja kilometriä mikä ehkä sitten hyvä tässä tilanteessa. Tuntuu hurjalta raskaana käydä tällaista tilannetta läpi, melkoista tunnemyrskyä, epävarmuutta ja pelkoa. Miten sitä toivookin, että tässä viimeisen yhdessäelokuukauden aikana heräisi siihen, että kaikki olikin pahaa unta tai että miehen mieli muuttuisi. Miten voikin olla näin yksinäinen ja arvoton olo.

Voi ei, onpa ikävä tilanne! Sinä selviät tilanteesta huolimatta, etkä missään nimessä ole arvoton!

 

[lavrentsia]

Kiitos kaikille ihanille tsempeistä! Kyllä, äiti on lähellä uudessa paikassa ja mies tuli vain todella siihen tulokseen, että ei tähän pysty. Hyvin jyrkästi seisoo sanojensa takana ja radikaaleja ratkaisuja jo sovittu, joten ei kai se auta kuin sopeutua tilanteeseen ja alkaa rakentamaan uutta, omaa elämää. Voi kun tämä pieni pysyisi tässä myllerryksessä mukana.

 

[Minnnis]

Puuh mä sain eilen illalla kamalan stressi ahdistus kohtauksen, että salee tää raskaus kuitenki päättyy keskenmenoon et miksi tällä kierroksella onnistuisi heti eka raskaus. Mulla ollut siis sellasta pientä rusehtavaa pyyhintävuotoa nyt useamman päivän. Google ja muiden kokemukset kertoo, et on ihan normaalia ja yleistä alkuraskaudessa, mutta keskenmeno pelko on vaan niin kova. Sit aloin stressaa, et jos mulla onkin muuten oireeton emätintulehdus (viime syksynä oireili vaan tiputteluvuodolla). Päädyin sit varaamaan huomiseksi gynelle ajan. Toivottavasti kaikki ois ok.

Muilla huolia/pelkoja/ahdistuksia?

 

[Aaltokukka]

Kiitos kaikille ihanille tsempeistä! Kyllä, äiti on lähellä uudessa paikassa ja mies tuli vain todella siihen tulokseen, että ei tähän pysty. Hyvin jyrkästi seisoo sanojensa takana ja radikaaleja ratkaisuja jo sovittu, joten ei kai se auta kuin sopeutua tilanteeseen ja alkaa rakentamaan uutta, omaa elämää. Voi kun tämä pieni pysyisi tässä myllerryksessä mukana.

Sun miehesi ei ole ainut mies, jolle raskauden alku on pistänut ajatukset aivan ennalta odottamattomaan järjestykseen!
Oiskohan teillä mahdollisuus päästä neuvolan kautta psykologin juttusille puhumaan asiasta, vaikkakin olettekin sopineet jo sun muutosta yms. niin ulkopuolisen kanssa puhuminen voi olla jatkon kannalta hyvä asia.
Isosti jaksamista sinulle kaiken keskelle!

 

[lavrentsia]

Sun miehesi ei ole ainut mies, jolle raskauden alku on pistänut ajatukset aivan ennalta odottamattomaan järjestykseen!
Oiskohan teillä mahdollisuus päästä neuvolan kautta psykologin juttusille puhumaan asiasta, vaikkakin olettekin sopineet jo sun muutosta yms. niin ulkopuolisen kanssa puhuminen voi olla jatkon kannalta hyvä asia.
Isosti jaksamista sinulle kaiken keskelle!

Kiitos tsempeistä! Kaikki asiat on jo järjestetty ja selvisi, että kuvioissa on myös toinen nainen. Nyt on lähinnä vain kiire päästä minusta eroon. Kyllä se siitä ajan kanssa.