Yksin raskaana

Tulen seurailemaan. En siis ole yksin, mutta meidän raskaus ei ollut suunniteltu. Itse jo ensimmäisessä ultrassa huomasin, että haluan vauvaa todella paljon ja mies tuntuu olevan epävarma edelleen. Kuulemma ”välillä asia vaivaa enemmän, välillä vähemmän”. Eli tuleva lapsen saaminen vain ”vaivaa”, eikä se ole muuttunut mitenkään toivotuksi asiaksi. Raskaus on jo yli puolen välin. En aio häntä isyyteen pakottaa, eli on vielä mahdollista, että jään vauvan kanssa kahdestaan.
 
Kiivi.lintu sanoi:
Tulen seurailemaan. En siis ole yksin, mutta meidän raskaus ei ollut suunniteltu. Itse jo ensimmäisessä ultrassa huomasin, että haluan vauvaa todella paljon ja mies tuntuu olevan epävarma edelleen. Kuulemma ”välillä asia vaivaa enemmän, välillä vähemmän”. Eli tuleva lapsen saaminen vain ”vaivaa”, eikä se ole muuttunut mitenkään toivotuksi asiaksi. Raskaus on jo yli puolen välin. En aio häntä isyyteen pakottaa, eli on vielä mahdollista, että jään vauvan kanssa kahdestaan.
Click to expand...
Yleensä miehet lämpenevät raskauteen ja vauvaan paaljon hitaammin kun naiset. Miehelle se on niin kaukainen juttu kun nainen tuntee sen omassa kehossa ja koko elämä on muuttumassa (tätä ei kannata säikähtää, se ei ole negatiivinen muutos, vaikka toki niitäkin se sisältää). Ainakin meillä vaikka kyseessä suunnitellut raskaudet, niin vasta kohti loppuraskautta ja sitten kun vauva on syntynyt siitä tuli tosi tärkeä asia miehelle, että kyseessä on oikeasti hänen biologinen jälkeläisensä.
 
Muokattu viimeksi:
Hei, odotan yksin lasta ja tilanne tuntuu välillä tosi vaikealta. Vertaistukea myös kaipaisin! Olen yrittänyt netistä etsiä mutta en ole oikeen löytänyt vertaistukiryhmiä tai muuta yhteisöllisyyttä asian ympärillä.
 
Täällä on myöskin yksin odottaja. Raskaus oli täysi yllätys eikä isästä ole mitään tietoa. Vielä ollaan ihan alkutaipaleella rv 9+3. Arvioitu laskettuaika on 1.3.2027. Itse en niinkään etsi vertaistukea, mutta olen sitä valmis tarjoamaan muille samassa tilanteessa oleville, jos joku kokee tarvetta jutella tms.
 
Millaisia kokemuksia yksinodottajilla tai yksin lapsen saaneilla on neuvolan suhtautumisesta? Itellä ei huonoja kokemuksia, mutta niitäkin olen toisilta kuullut. Äitiysneuvolan terveydenhoitaja oli ystävällinen ja asiallinen. Hänellä oli selvästi vankka kokemus ja tietämys kaikesta raskauteen ja synnytykseen liittyvästä. Elämäntilanne yksin odottavana ei noussut mitenkään erityisesti puheenaiheeksi neuvolakäynneillä.

Joissain neuvoloissa taitaa olla käynnit samalla terveydenhoitajalla niin raskausaikana kuin vauva-aikanakin, mutta täällä lastenneuvolan puoli erikseen. Lastenneuvolassa terveydenhoitaja kyseli jotain perhetilanteestani. Ei kuitenkaan tentannut sen kummemmin, vaan oli tunne, että saan kertoa jos haluan. Kerroin jotain ja ainoa mihin tuntui reagoivan jotenkin paheksuvasti, oli lapsen isän ikä 36v. Ite täytin raskausaikana 27v. Tulkitsin terveydenhoitajan reaktion niin, että hänen mielestään niin vanhan isän tulisi kantaa vastuu lapsestaan, eikä liueta kuvioista.
 
Harakankello sanoi:
Millaisia kokemuksia yksinodottajilla tai yksin lapsen saaneilla on neuvolan suhtautumisesta? Itellä ei huonoja kokemuksia, mutta niitäkin olen toisilta kuullut. Äitiysneuvolan terveydenhoitaja oli ystävällinen ja asiallinen. Hänellä oli selvästi vankka kokemus ja tietämys kaikesta raskauteen ja synnytykseen liittyvästä. Elämäntilanne yksin odottavana ei noussut mitenkään erityisesti puheenaiheeksi neuvolakäynneillä.

Joissain neuvoloissa taitaa olla käynnit samalla terveydenhoitajalla niin raskausaikana kuin vauva-aikanakin, mutta täällä lastenneuvolan puoli erikseen. Lastenneuvolassa terveydenhoitaja kyseli jotain perhetilanteestani. Ei kuitenkaan tentannut sen kummemmin, vaan oli tunne, että saan kertoa jos haluan. Kerroin jotain ja ainoa mihin tuntui reagoivan jotenkin paheksuvasti, oli lapsen isän ikä 36v. Ite täytin raskausaikana 27v. Tulkitsin terveydenhoitajan reaktion niin, että hänen mielestään niin vanhan isän tulisi kantaa vastuu lapsestaan, eikä liueta kuvioista.
Click to expand...
Omalla kohdalla on kyselty pintapuolisesti. Lähinnä siis että onko kuvioissa ja siihen se on jääny. Kukaan ei ole arvostellu tai tuominnu millään tasolla, että itellä ollu todella positiivinen kokemus sekä neuvolassa että äitiyspoliklinikalla.
 
Itse sain lapsen itsellisenä, ei siihen taidettu neuvolassa mitenkään suhtautua. En ainakaan muista että kertaakaan yksin vanhemmuutta olis siellä käsitelty. Ehkä jos oisin ottanu asian ite esille, niin sitten varmaan. Lapsen syntymän jälkeen kerran kysytty, onko kotitilanteessa tullut muutoksia, että onko siis tullut toista aikuista perheeseen.
 
Takaisin
Top