Yksin raskaana

Tulen seurailemaan. En siis ole yksin, mutta meidän raskaus ei ollut suunniteltu. Itse jo ensimmäisessä ultrassa huomasin, että haluan vauvaa todella paljon ja mies tuntuu olevan epävarma edelleen. Kuulemma ”välillä asia vaivaa enemmän, välillä vähemmän”. Eli tuleva lapsen saaminen vain ”vaivaa”, eikä se ole muuttunut mitenkään toivotuksi asiaksi. Raskaus on jo yli puolen välin. En aio häntä isyyteen pakottaa, eli on vielä mahdollista, että jään vauvan kanssa kahdestaan.
 
Tulen seurailemaan. En siis ole yksin, mutta meidän raskaus ei ollut suunniteltu. Itse jo ensimmäisessä ultrassa huomasin, että haluan vauvaa todella paljon ja mies tuntuu olevan epävarma edelleen. Kuulemma ”välillä asia vaivaa enemmän, välillä vähemmän”. Eli tuleva lapsen saaminen vain ”vaivaa”, eikä se ole muuttunut mitenkään toivotuksi asiaksi. Raskaus on jo yli puolen välin. En aio häntä isyyteen pakottaa, eli on vielä mahdollista, että jään vauvan kanssa kahdestaan.
Yleensä miehet lämpenevät raskauteen ja vauvaan paaljon hitaammin kun naiset. Miehelle se on niin kaukainen juttu kun nainen tuntee sen omassa kehossa ja koko elämä on muuttumassa (tätä ei kannata säikähtää, se ei ole negatiivinen muutos, vaikka toki niitäkin se sisältää). Ainakin meillä vaikka kyseessä suunnitellut raskaudet, niin vasta kohti loppuraskautta ja sitten kun vauva on syntynyt siitä tuli tosi tärkeä asia miehelle, että kyseessä on oikeasti hänen biologinen jälkeläisensä.
 
Muokattu viimeksi:
Hei, odotan yksin lasta ja tilanne tuntuu välillä tosi vaikealta. Vertaistukea myös kaipaisin! Olen yrittänyt netistä etsiä mutta en ole oikeen löytänyt vertaistukiryhmiä tai muuta yhteisöllisyyttä asian ympärillä.
 
Takaisin
Top